Hullut päivät.

Ei enää ikinä vaunujen kanssa.. Ainakin niin mä nyt sanon. Se tosiaankin oli ihan kamalaa!! Käytävät täynnä ihmisiä, eikä kukaan voi väistää. Onneksi on kevyet, pienet vaunut ja ne kääntyvät etupyörät! En tiedä miten olisi selvitty isoilla vaunuilla, joissa etupyörät eivät kääntyisi. Turun Stockalla yksi hissi, jonne oli kokoajan jonoa. Ai pitäs opetella kulkemaan rullaportaita vaunujen kanssa? 😀

Bussimatkat eivät enää jännitä vaunujen kanssa, koska niitä on jo jonkin verran takana. Kuitenkin välillä joku tosi mulkero kuski pistää vihaksi, kaasutteluiden ja turhien äkkijarrutusten takia. 

Poitsu oli niin kiltisti koko matkan, vaikka pitkä päivä olikin. Shoppailujen jälkeen suunnattiin enon luokse kävellen, kun alle kilometri vaan matkaa oli.

Eipä tuolla ainakaan torstaina mitään kovinkaan ihmeellistä ollut.

Mulle löytys marimekon pippurikerä pussilakanat x2 ja pyyheliinat. 

Iittalan Aalto-teräskulhon pienempi versio, koska iso mulla jo on.

Isomamma halus ostaa Antonille vaatteita ja tämmöset lähti mukaan:

Ja kesäks:

*****

Kuten jo tuolla yhdestä kuvasta voitte päätellä, niin johdot on alkanu kiinnostaa hirveesti. Aina pitää päästä johtojen kimppuun, jos simmosen jossain huomaa. Pyörien siis sinne vielä liikutaan, mutta nopeasti sekin tapahtuu. 

Syöttötuolissa istuminen sujuu jo hienosti. Sieltä muuten jokainen tavara lentää suun kautta lattialle. Kiinteitä syödään hyvin, vaikka pari viikkoa sitten kirosin, ettei meidän poika opi ikinä syömään muuta kun tissiä. Se johtui siitä flunssa-ajasta. Tällä hetkellä selvästi lemppari ruoka on puuro, johon sekoitettu vähän banaania tai pilttiä.

Käsillä hakataan pöytiä ja lattioita joko tavarat käsissä tai ilman. 

Omaa juttua on jo tosi paljon ja naurua sekä hymyjä riittää joka päivä. Eilen illalla muuten spagetti oli kädessä tosi kiva. Sitä piti nauraa ihan ääneen pitkän aikaa.