Koska lasta saa istuttaa? Tai: Mutkia matkassa!

Kun poitsun laskee selälleen maahan, nykyään meillä näyttää tältä:

Niin jos ei siis heti käännytä ympäri, selältä masulleen, mikä opittiin just pari viikkoa sitten. 🙂

*****

 Ite oon tottunut tietyllä tavalla vaihtamaan pojalle vaipan ja pukemaan hänelle vaatteet päälle. Sitten, kun joku muu tekee ne ihan eri tavalla mitä itse, niin tekis mieli huutaa, että lopeta ja näyttää miten se ”kuuluu” tehdä. Oikeestihan siis kukaan ei oo mitään tehnyt väärin, vaan tekee sen niin eri tavalla kuin itse. Tosi ärsyttävää 😀

Mulla on sama myös autoa ajaessa. Kun joku siis ajaa autoa ihan eri tavalla, kun itse, tekis mieli taaskin sanoa asiasta..

Mummoa sit taas ärsyttää (kädet alkaa syyhyymään) esim. kun minä teen ruokaa niin eri tavalla, mitä hän itse.

Kyllä varmaankin kaikilla on joitain tämmösiä asioita!? Mutta missä asioissa sun tekis mieli puuttua siihen ja kertoa se oma (eli oikea) tyyli tehdä asiat?

*****

No sit asiaan…!

Multa  kysyttiin taas, että saakos tämän ikäistä (4kk) lasta jo istuttaa. En edes tiennyt, että vauvoilla on joku ikä, koska niitä saa istuttaa. Niin ennenkun isomamma ensimmäisellä kerralla poitsun nähdessään kysyi ”minkä ikäsenä nykyään saa vauvaa istuttaa?”. 

Mun ymmärtääkseni (korjaa, jos olen ihan hakoteillä) vauvoja saa alkaa istuttamaan hyvin tuettuna heti, kun vauva itse yrittää nousta (eli punnertamaan ylös). Jotkut 2kk iässä, jotkut paljon myöhemmin. Sehän on täysin yksilöllistä niinkun kaikki muukin pienen lapsen kehityksessä. 

Niin mun mielestä istuminen (niinkun kaikki muukin esim. seisomaan opetteleminen ja kävelykin jne..) tarvitsee harjottelua. Sitä voi harjotella vaikkapa sylissä istumisella, aluks käsien kanssa tosi hyvin tuettuna ja sit (esim. äitin) masuun nojaten…

Ja mun ymmärtääkseni (saa taas korjata) vauva saa/voi sitten istua ilman tukea, kun itse pyrkii harjoittelemaan istumista ilman tukea.

*****

Ainiin muuten, KELA sai vihdoinkin viime viikolla paperit sotilastuen hakemisesta!! Tosin monen mutkan kautta, koska mulle sanottiin ensin toista ja sitten taas toista, mut sit oliskin pitänyt tehdä ihan toisin.  Noi kela- ja lastenvalvoja-asiat tuntuu nykyään olevan semmosia, että ilman niitä mutkia niistä ei selvii. Ilmaantuspa niitä mutkia sit vielä sen jälkeenkin, kun olin helpotuksesta huokassu! 

Nimittäin isyyden vahvistuksen ja Raision lastenvalvojan puuttuminen tosta loppuvuodesta pitkitti tosi paljon meidän elatussopimuksen saamista. Saatiimpa siis sopimus, joka on voimassa lähtien 1.1.2013-..

Moneen kertaan kyselin lastenvalvojalta, että mites sitten ne aikasemmat kuukaudet (marras- ja joulukuu), kun niistä nyt ei sitten tuukkaan mitään noista aikasemmista syistä johtuen.. Mulle kertoi hän, että kela tietää Raision tilanteen ja ne maksetaan takautuvasti. 

Aluks mummo ihmetteli, että miten KELA muka mitään maksais ilman sopimusta. Minä olin lastenvalvojan kanssa puhunut, joka vakuutti, että hakemus netissä riittää. Näin ei tietenkään ollut. Tyhmä minä, tyhmä minä, kun en tiennyt.. No mistä olisin voinutkaan tietää! Kelasta soitettiin perjantaina ja kysyttiin marras-joulukuun sopimusta. No kerroin, mitä mulle oli kerrottu ja kuka oli kertonut. Kelan täti kumosi  lähes tuon kaiken ja kertoi miten asiat on.

Eli on se nyt kumma, että nuorten ihmisten oletetaan tietävän kaikki kaikesta… Ja myös se, että miksi lastenvalvoja ei tehnyt sopimusta marraskuusta alkaen, kun kuitenkin mainitsin asiasta. Vai eikö luultavasti joka päivä asian kanssa töitä tekevä ihminen muka oikeesti tiennyt tätä… huoh 😮 

Koskakohan saan siis ihan oikeesti huokasta helpotuksesta… :O

Uuden sopimuksen myötä tarvitaan uudet allekirjotukset. Ja sen saaminen lapsen isältä, näillä näkymin, kestää varmaan pari kuukautta.. Koska hän ei ano lomaa (niinku perhesyistä sais, HSL), että pääsis armeijasta arkipäivänä kirjottamaan sen. 

Ei muuten ole muutenkaan armeijaan lähdön jälkeen poika isäänsä nähnyt. Vaikka kahdet viikonloppulomat, sekä yks HL takana. Ensin ollaan väsyneitä ja sit vaan ei saada kyytiä. Mitähän vielä? Mitä minunki pitäis uskoa? Miten voi olla liian väsynyt tavatakseen oman poikansa? Varsinkin, kun ei ole kuukauteen nähnyt.Ja varsinkin, kun loman aikana kävi samalla paikkakunnalla. Ja jos itse olisin kuukauden näkemättä poikaani, niin aivan varmasti kävelisin, lyödäänkö vetoa? Sitäpaitsi bussit kulkee, tai ainakin taksit!!