kuuden viikon ikäinen

Tänään käytiin taas neuvolassa. Antonilla oli lääkärin tarkastus ja mulla jälkitarkastus plus papa näyte otettiin samalla. 

Antonin mitat 6 viikon iässä, suluissa syntymämitat:

paino: 5390g (3570g)

pituus: 59cm (53cm)

pään ymp.: 38cm (35cm)

Sydän- ja hengitysäänien kuuntelun, silmien, korvien, ihon ja lonkkien tarkastuksen lisäksi Anton sai ensimmäisen rokotteen. Tai siis rotavirusrokotteen ensimmäisen annoksen. Hyvin meni kaikki alas mun epäilyistä huolimatta. Meinaan D3-tipat syljetään välillä ulos samantien kun ne on suuhun laitettu.

*****

Poika hymyilee, kun hänelle juttelee. Seurustelee päivisin useaan otteesee muutamia tunteja. Hermostuu helposti jos seurusteluaikana ei kokoajan ole joku vieressä juttelemassa, leikkimässä, laulamassa tai pidä sylissä. Antaa äitin nukkua öisin. Syö ja kasvaa hyvin. Jokeltelee. Eikä aikaakaan kun hän jo kääntyy ympäri. 

Päivisin en pitkästy, vauvan kanssa on niin paljon puuhaa. Aika menee nopeasti. Kohta se jo osaa istua, oppii ryömimään, konttaamaan, kävelemään, ensimmäiset sanat…ja sitten vietetäänkin jo 18-vuotis syntymäpäiviä.

*****

Olen aikasemmissa postauksissa kertonut läheisteni suhtautumisesta raskauteeni. Sekä miettinyt eläinten suhtautumista vauvaan. Voisin nyt kertoa lyhyesti onko läheisteni suhtautuminen vauvaan yllättänyt vai onko mielipiteet vauvasta pysyneet samoina kuin ennen syntymää. Kerron myös niiden kahden karva vauvan suhtautumisesta.

Perheeni tuki ja apu korvaamatonta. Äidin eikä siskon mielipiteet ole muuttuneet eikä yllättäneet. Isäni mielipide on vaihtunut, mutta jo raskauden aikana. Samalla kun minun masuni kasvoi niin isäni kiinnostus vauvaan kasvoi. Se oli odotettavissakin isäni tuntien, mutta ei yllättäny. Hän on onnellinen ja innoissaan rakkaasta lapsenlapsesta. Veljeni suhtautuminen vauvaan oli toisaalta yllätys. Suvussamme ei ole pieniä lapsia ollut pitkään pitkään aikaa ja silloin olimme itsekin vielä ihan pieniä. Veljeni tuki  minua raskausaikana, mutta en tiennyt että hän rakastaa ja pitää pienistä vauvoista näin paljon.

Sukulaisten ja ystävien mielipiteet ovat pysyneet samoina.Paitsi vauvakuume vaan kasvaa!!

Niin ne elukat! Nipsu-kissa kiertää vieläkin kauempaa ihmetellen. Välillä uskaltautuu lähemmäs nuuhkimaan ja puskemaan, kun vauva on hiljaa ja jonkun sylissä. Jimi-koira oli aluksi mustasukkainen, mutta vain lievästi. Aluksi haukkui  kun vauvan otti syliin joku muu kuin perheenjäsen. Jimi kun on tottunut olemaan kaiken huomion kohde vieraita tullessa. Sen jälkeen haukkui vain kun vauva itki jonkun sylissä. Oliskohan ollu sen takia, että luuli sylissä pitävän satuttavan vauvaa. Nyt on tottunut jo kaikkiin ääniin, sylissä pitämisiin ja siihen ettei olekaan suurin huomion kohde. Kotiin tullessa varovasti tervehtii vauvaa nuolaisemalla vauvan poskea. 

 

 

Kommentit (3)
  1. Meillä oli kanssa koira mutta vanhempi poikani olikin allerginen ja lisäksi puhkesi astma.. Onneksi saatiin koira mun pikkuveljen luokse asumaan <3 Mutta ikävä on silti joka päiväistä <3

  2. Asun vielä äitini ja siskoni kanssa ja eläimet ovat siellä. Ehkä aluksi ainakin muuttaisin ja sitten alettais miettiä että mitä niille eläimille :0 en kyllä edes ollut edes miettinyt asiaa.! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *