kuulumisia

Vauva arki menee älyttömän nopeasti. Nyt jo reilu kuukausi synnytyksestä. Tuntuu, että juuri eilen olisin soittanut äidilleni ja ilmoittanut lapsivesien menosta.

Äitinä oleminen on ihanaa. Vaikka se välillä onkin rankkaa. Valvottuja öitä, itkua, vatsavaivoja ja mitä milloinkin. Kaikki ne kuitenkin kuuluvat äitiyteen. 

Nukkuuko vauva hyvin öisin? Antaako vauva sun nukkua yöllä? Montako kertaa vauvaa herää yöllä? Nuo ovat kysymyksiä joita kysellään minulta usein. Totta kai ihmisiä kiinnostaa, koska kaikilla vauvoilla on erilainen rytmi. Yösyömisen rytmi meillä vaihtelee yhdestä kahteen kertaa per yö. 

Yleensä annan öisin aina ensin syödä toisesta tissistä kunnes lopettaa, vaihdan vaipan ja sitten vielä toisesta tissistä, röyhtäytys ja vauva nukahtaa. Jos vaihdan ensin vaipan, niin vauva huutaa kurkku suorana nälkäänsä koko vaipan vaihdon ajan. Kun vauva saa ensin syödä suurimman nälän pois, vaipan vaihto sujuu hyvin hiljaisesti. Vaipan vaihto toimii myös hyvänä ”väliherätyksenä” ja jaksaa syödä toisesta tissistä masun kunnolla täyteen asti. Jos en välissä vaihtaisi vaippaa vaan antaisin vauvan nukkua, niin hän heräisi jo melkein heti uudestaan syömään.

Joskus sinne masuun jää ilmaa vaikka kuinka eri asennoissa röyhyttää. Ensin kokeillaan vauva olkapäällä, silitellään selkää ja taputellaan varovasti. Jos ei auta niin joko vauva hetkeksi masulleen tai syliin istuvaan asentoon ja taas selkää silitellen yritetään saada ilmat masusta ulos. Jos kaikesta huolimatta masuun jää ilmaa niin vauva nukku todella levottomasti. Harvoin hän on vatsavaivoja öisin itkenyt, mutta itse on vaikea nukkua, kun pikkuinen kiemurtelee vieressä.  

***

Päätin jo heti, kun sain tietää raskaudesta, että jään kotiin asumaan vielä joksikin aikaa. Vaikka loppuraskaudesta jo katselin asuntoja sillä silmällä ja olisin niin kauheasti halunnut muuttaa omaan asuntoon. Rakentaa minulle ja vauvalle oman pikku pesän. Olen tyytyväinen, että kuitenkin jäin kotiin. 

Täällä kotona saan pikkusiskolta ja äidiltä apua päivisin (tai no iltaisin kun päivät ovat koulussa ja töissä).

Saan esimerkiksi ihan rauhassa käydä suihkussa. Ei tarvitse kokoajan ajatella, että kohta vauva huutaa yksin siellä eikä kukaan ole lohduttamassa. Eihän se vaarallista ole vaikka vähän saisikin yksinään itkeskellä. Kuitenkin se rauhoittaa mieltä, kun tietää, että jos vauvalle tulee jokin hätä niin joku on häntä lohduttamassa. 

***

Maitoa olen pumpannut pakkaseen muutamia annoksia ja käsipumppu on nyt myös hankittu ja testattu. En kuitenkaan vielä ole malttanut lähteä ilman vauvaa minnekkään pitkäksi aikaa. Oikeastaan olen vain käynyt muutaman kerran pikaisesti ruokakaupassa, jonka aikana Anton on ollut mummon kanssa kotona. Ruokakaupan reissut on ollut lyhyitä, max 20min, mutta silti kauhea ikävä on päässyt yllättämään. Miten voi niinkin lyhyessä ajassa tulla ihan hirmu kova ikävä? Koskakohan maltan ensimmäisen kerran lähteä ilman vauvaa shoppailemaan…

***

Eilen vietettiin serkkujen kanssa halloweenia syömällä hodareita (lue: katkottuja sormia sämpylän välissä) ja kotitekoisia hampurilaisia. Katsottiin äitini ja enoni kuvaamia videoita siltä ajalta kun oltii ihan pikkuisia. Onhan ne kaikki videot katsottu moneen kertaan läpi, mutta aina meidän sähläyksiä on yhtä hauska katsoa.

Yhdessä videossa on pieni pätkä, jossa äitini on vielä kotona minun ja veljeni kanssa. Hän on lähdössä sairaalaan synnyttämään pikkusiskoani ja videolla näkyy, kuinka hän nojailee pöytään ja hengittelee syvään supistusten aikaan. Ennen sitä ei osannut kuvitella, että miltä se mahtaa tuntua. Vaikka kuinka kyselin, ei siltikään saanut minkäänlaista mielikuvaa, että miltä supistukset voisivat tuntua. No nyt tuota videota katsoi aivan eri silmin, kun tiesi, että miltä ne oikeasti tuntuvat. Totesin tuon videon aikana äidille ”miten pystyit olemaan noin rauhallisesti”. Itse menin aina aivan lukkoon ja minua piti aina muistutella siitä rentoutumisesta. 

***

Sitä kantoliinaa en vielä ole ostanut. Tänään löydettiin äidin kangaskaapista ihan näin kokeilun halun vuoksi kantoliinaksi sopivaa kangasta ja leikattiin siitä mittojen mukainen pala. Saunan ja kylvyn jälkeen laitoin vauvalle vain vaipan päälle. Itselleni yöhousut ja paidanksi tuo kangas kantoliinaksi.

kuva_16-002.jpg

Tässä nyt vauva nukkuu tyytyväisenä ihoa vasten ja OIJOI minulla kädet kokonaan vapaana, mutta silti vauva tuossa. Voin touhuilla kaikenlaista. Tosi kätevää. Eikä minun mielestä ainakaan ollut vaikeaa edes tuo solmiminen. Selailin erilaisia kantoliinan sitomisohjeita netistä ja tämän sivun ohjeista kokeilin kietaisuristiinsidontaa. Nyt olen siis sata varma, että haluan sen kantoliinan. Kotona saa välillä ihan kädet vapaina puuhailla, vaikka vauva haluis tuossa sylissä köllötellä.

En kuitenkaan kaupungille lähtis välttämättä tän kanssa, ainakaan pitkiks ajioks. Ehkä jos vauva pitää mukaan ottaa pikaiselle kauppareissulle. Siinäkin vaiheessa pukisin liinan jo valmiiksi päälle. Ei tarvitse sit kaupan pihalla alottaa liinan sitomista.

***

Hupsista, pitää yrittää jaksaa vähän useemmin kirjotella tänne. Ei tulis sitten yhdellä kertaa kauheen sekalaista asia pläjäystä tänne.!

Kommentit (5)
  1. Kannattaa ostaa trikoinen liina, sillä kantaa helpolla sinne 8kg saakka ainakin.

    Ja muistaa että se sidotaan yhtä tiukasti kuin olisi paita, se venyy kyllä vauvan verran helposti.

    Jos tulee jotain kysyttävää niin voin antaa vinkkiä, olen toiminut kantoliinatukihenkilönä ja on ns mun alaa 🙂

  2. , kiitos vinkistä, pitääpä kattella jos löytyis käytetty! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *