Monta kirosanaa

Meinaa siks, kun eräs on taas niin aikuinen..

Ei olla pitkään aikaan puhuttu yhtään mitään. Jos muutamaa sanaa ei lasketa. Viimeks kunnolla puhuttiin ennen Antonin syntymää sen yhden ainoon kerran, kun hän tuli käymään. Vaikka meillä on yhteinen lapsi. 

Eilen pitkästä aikaa sit, kun jotain (facebookissa) puhuttiin, oli sekin riitelyä. Itse en haluis riidellä. No kuitenkin lapsen isä väitti, että hänestä tuntuu siltä kun sulkisin hänet kokonaan pois Antonin elämästä. 

Miten voi? Mietimpähän vaa. Minä oon kokoajan huolissani siitä, että onko Antonilla isä mukana elämässä koko ajan. Ihmettelen, miksi hän käy vain muutaman kerran kuukaudessa tapaamassa lastaan. Toivoisin, että hän kävisi useammin. Ja kyllä, vaan lapsen takia. Minä olen sanout, että hän on tervetullut aina, kun haluaa. Tietenkin täytyy sopia vähän etukäteen, ettei meillä ole menoja juuri silloin. Ihmettelen myös, että miksi hän ei sovi/puhu asioista kanssani. Mun mielestä on epäreilua, että lapsen isä edes sanoi noin. Hän tietää varsin hyvin itsekin ettei se pidä paikkaansa. Ihan varmasti sen sanoikin vain siksi, että mulle tulis paha mieli???

No minä sitten erehdyin kertomaan oman mielipiteeni hänen käytöksestään. Ilmeisesti vain hän saa kertoa mielipiteitään. Olishan se pitänyt arvata. Kerroin, että minusta tuntuu siltä ettei hän haluaisi olla lapsen kanssa tekemisissä käytöksensä takia. Arvatkaa vaan lensikö sieltä kirosanoja ja vihat mun niskaan. 

Hän lähti facebookista sanomatta mitään. Kesken keskustelun. Laitoin hänelle pari viestiä, joissa yritin selittää miksi minusta tuntuu välillä siltä. Koska kuitenkin kun isä pitää lastaan sylissä hän vaikutta onnelliselta ja kiinnostuneelta ja sen näkee. Viesteissä oli muutakin Antoniin liittyen, mutta vastausta ei illalla kuulunut. Ajattelin työssä käyvän ihmisen olevan nukkumassa.

Tänään laitoin illalla viestiä ”muistutukseksi” vaikka tiedän ettei hän vain halua vastata. (Tänään olen hänen äitinsä kanssa puhunut moneen otteeseen tulevista ristiäisistä ja niiden järjestelyistä. Hän sattui erään asian yhteydessä mainitsemaan että lapsen isä on kotona ja kaverinsa kanssa.) Ei, hän ei ole vieläkään vastannut. Eikä varmasti vastaakkaan. Jos kysyn myöhemmin miksi ei vastannut, niin selitykset on jo keksitty valmiiksi.

Eilen nukkumaan mennessä muutama kyynelkin vierähti, enkö oikeesti tee mitään oikein? Vaikka kaikkeni yritän, jotta rakkaalla lapsellani olisi isä elämässään. Myönnetään, että välillä mietin miten paljon helpompaa olisi ilman tätä isähässäkkää. Kymmenennen kerran ja sitä oikeasti tarkoittaen, ajattelen lapseni parasta. Siksi haluan, että hänellä on isä. Vaikka tuntuukin, että lapsen isä on oikeasti isä vain silloin kun hänelle sopii.

Kumpa pääsisi toisen ihmisen pään sisään, jotta näkee mitä hän ajattelee.

Miksi ei voi pariin vaivaiseen viestiin vastata. Luulisi, että helpompaa hänelle näin, kun kasvokkain ei hänestä saa sanaakaan irti nykyään. Tai ehkä silloin jos hän tulisi yksin ja voisimme oikeasti puhua, mutta aina on joku mukana. Siksikö ettei tarvitse mun kanssa puhua? 

Minä en saa suuttua. Sen lisäks mun pitää aina miettiä mitä sanon, miten sen sanon vai sanonko edes mitään. 

Kun erosimme, niin erosimme sovussa. Kysyin vielä monta kertaa ymmärtääkö hän, että joudumme olemaan tekemisissä lapsen takia. Sanoin, että haluan olla sovussa sen takia. Hän vastasi ymmärtäneensä. Eipä tuo silloin käyty keskustelu pidä ollenkaan paikkaansa, kun katsoo tilannettamme nyt. Ensinnäkään emme puhu! Mutta kuitenkin toiseksi jos ja kun harvoin puhumme niin riidellen. 

Hermoja raastavaa. Kun vaan osaisinki olla ajattelematta koko asiaa. Lisäksi elatusasiat ei oo edistynyt ollenkaan ja sekin ärsyttää jo ihan liikaa.

Onneks kuitenkin mulla on jotain maailman ihaninta ja tärkeintä tuossa vieressä tuhisemassa. <3 

 

 

Kommentit (7)
  1. Tosi paha mieli kyllä meidän kaikkien äitien puolesta, jolla on vastaava tilanne.. Suututtaa, kun ääneen sanotaan, että äidin on vain odotettava ja nieltävä kaikki. Mutta tosiasiassahan niin se totuut taitaa olla. Harmittaa juuri se, kun panee itsensä kokonaan likoon ja sitten toinen tulee paaaljon myöhemmin ja kerää koko potin. Vaikka täytyy lapsen isäänsäkin rakastaa.

  2. Pidä ovi auki isälle, kuten olet tehnytkin. Lapsen saaminen on varmaan ollut hänelle jonkinlainen sokki. Ehkä hän ei itsekään tiedosta sitä, että on tavallaan järkyttynyt asiasta, vaikka varmasti syvällä sisimmässään välittääkin lapsestaan.

    Pahoittelen jo etukäteen stereotyyppistä näkemystäni, mutta monesti miesten tuntuu olevan vaikeampi tiedostaa tunteitaan kuin naisten (tämä johtuu varmaan siitä, että poikia ja miehiä ei ole kulttuurissamme ollut tapana kannustaa puhumaan tunteistaan). Tämä taas saattaa johtaa epäreilulta tuntuvaan käytökseen, kun mies patoaa epämääräistä möykkyä sisällään eikä osaa pukea sitä sanoiksi. Uskon, että aika ja puhuminen voisi teilläkin olla ratkaisu. Lapsiasia on varmaan konkretisoitunut hänelle vasta lapsen syntymän jälkeen, joten ehkä hän elää nyt jonkinlaista alkujärkytyksen aikaa. Se tuntuu varmasti tosi epäreilulta, mutta sinulla on ainakin asenne kohdallaan, kun kannustat isää tulemaan käymään koska tahansa jne.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *