”Normaali” elämä
Eli mitä kaipaan ”normaalilta” elämältä.
Vaikka tykkäänkin raskaana olemisesta ja vauvamasu on söpö, niin joitain asioita kaipaan enne raskautta.
Biletys. Vaikka biletyksestä kavereiden kanssa oli melko helppoa luopua vauvan takia, niin en voi sanoa ettenkö sitä kaipaisi. Vaikka itse alkoholia en sinänsä kaipaa, niin illanistujaiset, baareissa kiertelyä ja tanssimista kaipaan. Jokilaivoilla istumista ja festareilla käymistä. Eipä niillä tullut käytyä tänä kesänä. Jokilaivalla tosin yhden kerran kävin yhdellä ALKOHOLITTOMALLA siiderillä. Mutta jokilaivoillakaan ei alkoholittomiin ole erilaisia laseja, vaan koffin lasi kädessä keräsin ilkeitä katseita ihmisiltä.
Vaatteisiin mahtuminen. Raskausajan vaatteet on ihania, mutta kaipaan silti omiin vaatteisiin mahtumista. Siihen ei onneksi enää kauhean kauaa mene. Ensin odotin innolla, että maha alkaisi kasvamaan ja nyt jo haluaisin kävellä kadulla ilman, että tuntisin itseni vain käveleäksi mahaksi. Ja olen nyt jo varma, että synnytyksen jälkeen tulen kaipaamaan tätä ihanaa pikku kumpua.!
Oloa ilman raskausvaivoja – supistuksia yms.
Mahallaan nukkumista. Ennen raskautta, nukahdin aina mahalleen.
Ja hyvin nukutut yöt, että ei tarvitse kahden tunnin välein herätä vessaan.
Muutenkin kaipaan sitä, että ei tarvitse joka paikkaan mennessä miettiä, missä on vessa.
Korkokenkien käyttö. Kun maha alkoi kasvaa, niin korkokengät jäi kaapinpohjalle. Ennen melkein aina laitoin ovesta ulos lähtiessäni korolliset kengät jalkaan.
Kevyempi olo ja liikkuminen vaivatta. Kun nousee ylös tai kääntyy, ettei maha ole tiellä tai paina.
Kaipaan myös sitä, että sukkien laittaminen ei ole urheiluruositus, masu on sen verran edessä.
Kunnon liikunta, millä tarkoitan kunnon hikistä tanssitunita! Lenkkeily ei oo oikeen ikinä ollu mun juttu, silloin tällöin tulee lenkillä käytyä varsinkin nyt raskausaikana kun tarvitsee kuitenkin liikuntaa.
Yksi asia jota EN KAIPAA, on tupakanpoltto. Se loppui samantien, kun raskaustesti oli positiivinen. Nyt melkein 6kk ilman yhden yhtä tupakkaa en edes ymmärrä, miksi harrastin sitä. Hyvin oon pärjännyt ilman tupakkaa, eikä kertaakaan oo edes tehny mieli. Siihen myrkkyyn en koskaan enää palaa, sen oon päättäny. Sekä lapsen, että tietenkin oman teveytenikin takia.
Tässä vielä herkkusuille turkinpippurisuklaan ohje:
1) Tarvitset: suklaata ja turkinpippuria. Tähän käy mikä vain suklaa oman maun mukaan ja tietysti tavalliset tai ne värilliset turkinpippurit.
2) Sulata suklaa hellalla. Laita kattilaan hieman vettä, kuuman kestävään astiaan suklaat ja astia kattilaan niin, että osuu veteen vähän.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sammuta levy. Suklaa sulaa siinä pikkuhiljaa itsekseen. Sekoittele suklaata välillä.
3) Murskaa turkinpippurit.
Itse käytän konetta, mutta käsin onnistuu myös hyvin, siinä murska jää vähän isommaksi.
Jos laiska on, niin kaupoissa myydään myös valmista turkinpippurimurskaa.
4) Sekoita sula suklaa ja turkinpippurimurska. Turkinpippuria oman maun mukaan.
5) Levitä tasaisesti lautaselle, leivinpaperin päälle.
6) Laita jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään. Jääkaappi sopii nille, jotka jaksaa odottaa. Itse laitan malttamattomana aina pakastimeen.
7) Leikkaa tai paloittele suklaa käsin sopiviksi palasiksi.
Ja lopuksi nauti :p
Minulle kävi hieman samalla tavalla kun harhaanjohtavalla viikonloppuna laivalla. Ensinnäkin ne katseet jotka huomaat kohdistuvan vatsaasi kun jonotat täyteen ahdatussa jonossa. Muutaman kerran olisi tehnyt mieli huutaa kovaan ääneen ”TILAAN VAIN LIMUA” jotta ihmiset lopettaisivat tuijotukset.
Minäkin kaipaan liikuntaa, korkokenkiä, lakumässäystä ilman huonoa omaatuntoa, sushia, sujuvia liikkeitä etenkin se että pääsee itse ylös sängystä! Korkeavyötäröisiä housuja jne.
Höhö, muistan itsekin ne julmat pistävät katseet, kun kävin viimeisillään raskaana ollessani laulamassa karaokea ravintolassa. Tilasin Pommacin, jonka vitsikkäät tarjoilijat kaatoivat tietysti tuoppiin. Jopa kuskimme alkoi saarnata oluen vaikutuksista sikiöön. 😀