perhe

äiti: 50v, kemisti, kuopiosta kotoisin.. ystävä, kaveri, olkapää, tuki ja turva ja ennen kaikkea paras äiti! Puhutaan äitin kanssa kaikesta. Iloista, suruista, ihan kaikesta, kerrotaan jos joku painaa mieltä ja jaetaan ihan pienetkin hyvät asiat. Äiti on ku yks paras kaveri mulle. Mun mummo, äitin äiti kuoli 2007 ja jotenkin se vielä enemmän lähensi meitä. Omalla tavallaan. Mummo oli ennen se, kenelle äiti kertos kaiken ja kenelle puhus kaikesta. Ilmeet ja eleet kertoo paljon. Tiedän jo pelkästään äitin ilmeestä mimmonen päivä tänään on. Tiedän myös ilmeestä kenen kanssa se puhuu. hahs. Vaikka mulla on maailman parhaat kaverit jotka kaikki tukee mua ihanasti. En olis selvinny raskausajasta, synnytyksestä ja tästä synnytyksen jälkeisestä ajasta ilman ihanaa äitiäni! 

Isi: 49v, kyllä tiiän mitä se tekee työkseen, ehkä. Juo kahvia monta pannua päivässä, puhuu puhelimessa, on joku esimiehen esimies (tai jotain sinne päin), antaa potkuja, palkkaa uusia työntekijöitä jne..On se mulle monta kertaa sen sanonu kun oon kysyy, mut en mä sitä muista. Liian vaikeeta. Isi on semmonen, että se ajattelee aina muitten mielipiteitä ekaks. Esim. mun raskaudesta se oli onnellinen, mutta aluks ei osannu näyttää sitä koska ajatteli että muut (sukulaiset, läheiset) ei hyväksy sitä. Välillä se on vaikeeta, mut yritän olla ottamatta itteeni koska tiedän et se tarkottaa vaan hyvää. Nykyään kun käydään siellä se ottaa Antonia syliin, puhuu ja lässyttää sille ihan niinku muutkin. Ihan kun olis aina ollu siitä innoissaan.

Äiti ja isi on eronnu pari vuotta sit. Asun äitin ja siskon kanssa. Isi asuu hirvensalossa ja ennen vauvan syntymää olin joka viikko siellä muutaman yön. Nyt syntymän jälkeen oon sillontällön muutaman yön siellä. Isoveli muutti Turun keskustaan, aika tilavaan kolmioon kun vanhemmat eros ja  muutti erilleen. Silloisen tyttöystävänsä kanssa. Nyt ne on eronnu ja hän asuu kaverinsa kanssa siellä…Sotkussa, kun ei oo ketään naista pitämässä sitä pystyssä 😀

  

veli: 21v, opiskelee kauppakorkeessa, käy töissä. Ollaan aina oltu silleen erilaisella tavalla läheisiä. Eri tavalla sillä lailla, että ei me niinkään mitään syvällisiä höpistä (niinku siskoni kanssa). Veli oli kans leikkikaveri, tottakai, yllytti mut ja pikkusiskon kaikkiin älyttömiin tempauksiin mukaan. Kyllä mä pystyn veljenkin kanssa puhumaan kaikesta. Jos se menee liian lällyks lässytykseks niin huomaan, että ei sitä sillä tavalla kiinnosta siitä puhua. Ihana eno Antonille. Veli oikeen yllätti mut miten paljon tykkää vauvoista. Vaikka oon koko elämäni tuntenu veljen, en silti tiennyt, että se tykkää vauvoista. No ei meillä oo suvussa tai lähipiirissä muutenkaa ollu pitkiin pitkiin aikoihin vauvoja ja johtuu varmaan siitä 

  

sisko: 17v, opiskelee parturi-kampaajaksi. myös ku paras kaveri. Enkä tiiä mimmosta mun lapsuus olis ollu ilman pikkusiskoa. Olin joskus tosi tosi tosi ujo. Oikeesti. Tulin kuoresta vasta kun yläaste alkoi. Pikkusisko oli paras leikkikaveri. Puhun sen kanssa kaikesta. Puhutaan pojista. Tottakai. Nauretaan, nauretaan, nauretaan. Meil on omat ”inside” jutut mitä kukaan muu ei ymmärrä. Seotaan yhdessä. Ollaan ihan samanlaisia, käytökseltä ja ulkonäöltä. Niin ainakin oon kuullu, mun mielestä ei olla samannäkösiä ollenkaan. On meitä kaksosiksikin luultu moneen otteeseen. 

    

 

Kommentit (6)
  1. Aa joo! =)

  2. Eikun asun raisiossa:) käydään joka kesä kuopuossa, kun kesämökki ja äidin sukulaiset siellä!! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *