Raskausajan oireita ja loppuraskaus

Tähän alkuun vielä pakko sanoa, että heti kun raskaustesti oli positiivinen niin joka puolella oli vaunuja työntäviä ja pieniä kääröjä kantavia tuoreita äitejä ja raskaana olevia naisia. Tai siis siltä se tuntui, kun ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota. 

Kaikki olettavat, että odotusaika on pelkkää ihanuutta ja kaikki sujuu hyvin ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Kaikki naiset haluaisivat nauttia raskaudesta, mutta pahoinvoinnin ja raskausajan vaivojen takia se voi olla mahdotonta. Minä itse olen säästynyt mielestäni pahimmilta raskauden oireilta. Siitä huolimatta luettelo -ei niin mukavista- asioista on pitkä:

• Yöheräily. Lisääntyneen virtsaamisentarpeen vuoksi joka yö herään vähintään kolme kertaa käymään vessassa.
• Närästys. Närästystä on esiintynyt silloin tällöin, mutta Rennie on ollut apuna siihen.
• Selkäsärky. Kun masu alkoi vihdoinkin kasvaa, tuli sen myötä myös järkyttävät selkäkivut. Ne kuitenkin hävisivät lähes samantien, kun aloin käyttää raskausajan tukivyötä. (selkäkipuiset suosittelen!!!) Selkäkipujen hävittyä olen kuitenkin jatkanut käyttöä lähes päivittäin, jotta eivät kivut palaisi, siinä kun huononi myös yöunet.
• Matala hemoglobiini. Hg: ni on ollut aina hyvä ja ennen raskautta se oli 130. Raskauden myötä se kuitenkin laski laskemistaan, kun vauveli vei kaikki rautani ja hemoglobiinin oltua 110, aloitin syömään rautaa. Rauta todellakin auttoi ja nyt se on jo parempi mitä ennen raskautta (134). 
• Huimaus. Verenpaineeni laski alussa ja matalan verenpaineen takia todella vahvojakin huimauskohtauksia. Raskauden edetessä verenpaineet normalisoituivat ja huimas jäi kokonaan pois.
• Suonenvedot. Mikäs sen ihanempaa, kuin herätä yöllä hirveään kipuun jalassa!? Ja nämä suonenvedot, kun ovat vaan voimakkaampia ja kipeämpiä raskausaikana, ainakin omalla kohdallani. Seuraavana päivänä koko pohjelihas on krampissa ja hirmu kipeä.
• Turvotus jaloissa. Kuumina kesäpäivinä (joita ei kovinkaan monia ollut…) jalat turposivat hieman, mutta lepääminen ja jalkojen ylös nostaminen auttoivat.

Minulle odotusaika on ollut ihanaa, tähän asti lyhyehkön elämäni parasta  aikaa. Uusia puoliani (ehkä niitä parempia) on tullut esiin ja hyviäkin asioita raskauteen on mahtunut. Tässä muutamia niistä:

• KAIKILLE SÄRYILLE ON HYVÄ SYY <3 
• Ei raskausarpia. (eikä tällä hetkellä merkkejä niistä)
• Ei pahoinvointia.
• Mahaa ei voi, eikä tarvitse vetää sisään.
• Ihmiset tekevät asioita puolestani.
• Iso pieni masu. Vaikka masu on koostaan huolimatta tiellä, olen ylpeä siitä ja mielestäni voisi olla isompikin! On tässä pienessäkin masussa hyvät puolensa, vaatteita ei ole tarvinnut ostaa säkkikaupalla, kun trikootopit ja -t-paidat venyvät kevyesti masun päälle ja tavallisia, mukavia lökäreitä voi pitää.
• Kuukautiskivut poissa! Kuukautisten jäätyä pois, jäivät myös karmivat kuukautiskivut, jotka minulla oli ihan hirveän kipeät.. Ilman buranaa ei kuukautisten aikana voinut elää.

Eilinen lääkärillä käynti helpotti oloa, kun sain tietää, että kaikki on kunnossa ja synnytys mennään normaalin kaavan mukaan, alatiesynnytyksellä. Vauvan pää on ihan alhaalla jo ja kiinnittynyt. Ei siis myöskään huolta, että pääsisi heittämään kuperkeikkaa ja olisikin yhtäkkiä tulossa pylly edellä. 

Kohta voi jo sanoa, että painoa on tullut kymmenen kiloa lisää, 100 grammaa kymmenestä kilosta puuttuu.

Neuvolasta lähtiessä neuvolantäti jo pelotteli, että mahdetaanko nähdä ensi viikon neuvolakäynnillä, vai olenko jo synnyttämässä. Nyt kun mennään jo viikolla 38, alkaa synnytys pikkuhiljaa mietityttämään ja jännittämään! 

Tänään kaupungilla piti pikkusiskoa jo käskeä moneen kertaan hidastamaan vauhtia, kun en meinannut pysyä perässä tämän masun kanssa lyllertämisellä. Supistuksiakin tulee vähänkin kovemmassa vauhdissa siihen tahtiin, että kävely on tosi vaikeaa ja masu painaa alaspäin. 

Viikkoihin nähden vauva ei ole mielestäni yhtään vähentänyt liikkumistaan. Neuvolatädin mukaan masun ”pienestä” koosta johtuen, koska siellä on vielä tilaa liikkua. Hikkaakin on päivittäin useaan otteeseen. 

Ihanaa, että kohta (vaikka omasta mielestä aika matelee loppua kohden mentäessä) saan pitää maailman tärkeintä, ihaninta ja rakkainta ihmistä sylissäni <3 Miten jotain pientä ihmistä, joka ei ole vielä edes syntynyt, voi rakastaa nyt jo näin paljon?!