Raskausajan oireita ja loppuraskaus

Tähän alkuun vielä pakko sanoa, että heti kun raskaustesti oli positiivinen niin joka puolella oli vaunuja työntäviä ja pieniä kääröjä kantavia tuoreita äitejä ja raskaana olevia naisia. Tai siis siltä se tuntui, kun ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota. 

Kaikki olettavat, että odotusaika on pelkkää ihanuutta ja kaikki sujuu hyvin ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Kaikki naiset haluaisivat nauttia raskaudesta, mutta pahoinvoinnin ja raskausajan vaivojen takia se voi olla mahdotonta. Minä itse olen säästynyt mielestäni pahimmilta raskauden oireilta. Siitä huolimatta luettelo -ei niin mukavista- asioista on pitkä:

  • Yöheräily. Lisääntyneen virtsaamisentarpeen vuoksi joka yö herään vähintään kolme kertaa käymään vessassa.
  • Närästys. Närästystä on esiintynyt silloin tällöin, mutta Rennie on ollut apuna siihen.
  • Selkäsärky. Kun masu alkoi vihdoinkin kasvaa, tuli sen myötä myös järkyttävät selkäkivut. Ne kuitenkin hävisivät lähes samantien, kun aloin käyttää raskausajan tukivyötä. (selkäkipuiset suosittelen!!!) Selkäkipujen hävittyä olen kuitenkin jatkanut käyttöä lähes päivittäin, jotta eivät kivut palaisi, siinä kun huononi myös yöunet.
  • Matala hemoglobiini. Hg: ni on ollut aina hyvä ja ennen raskautta se oli 130. Raskauden myötä se kuitenkin laski laskemistaan, kun vauveli vei kaikki rautani ja hemoglobiinin oltua 110, aloitin syömään rautaa. Rauta todellakin auttoi ja nyt se on jo parempi mitä ennen raskautta (134). 
  • Huimaus. Verenpaineeni laski alussa ja matalan verenpaineen takia todella vahvojakin huimauskohtauksia. Raskauden edetessä verenpaineet normalisoituivat ja huimas jäi kokonaan pois.
  • Suonenvedot. Mikäs sen ihanempaa, kuin herätä yöllä hirveään kipuun jalassa!? Ja nämä suonenvedot, kun ovat vaan voimakkaampia ja kipeämpiä raskausaikana, ainakin omalla kohdallani. Seuraavana päivänä koko pohjelihas on krampissa ja hirmu kipeä.
  • Turvotus jaloissa. Kuumina kesäpäivinä (joita ei kovinkaan monia ollut…) jalat turposivat hieman, mutta lepääminen ja jalkojen ylös nostaminen auttoivat.

Minulle odotusaika on ollut ihanaa, tähän asti lyhyehkön elämäni parasta  aikaa. Uusia puoliani (ehkä niitä parempia) on tullut esiin ja hyviäkin asioita raskauteen on mahtunut. Tässä muutamia niistä:

  • KAIKILLE SÄRYILLE ON HYVÄ SYY <3 
  • Ei raskausarpia. (eikä tällä hetkellä merkkejä niistä)
  • Ei pahoinvointia.
  • Mahaa ei voi, eikä tarvitse vetää sisään.
  • Ihmiset tekevät asioita puolestani.
  • Iso pieni masu. Vaikka masu on koostaan huolimatta tiellä, olen ylpeä siitä ja mielestäni voisi olla isompikin! On tässä pienessäkin masussa hyvät puolensa, vaatteita ei ole tarvinnut ostaa säkkikaupalla, kun trikootopit ja -t-paidat venyvät kevyesti masun päälle ja tavallisia, mukavia lökäreitä voi pitää.
  • Kuukautiskivut poissa! Kuukautisten jäätyä pois, jäivät myös karmivat kuukautiskivut, jotka minulla oli ihan hirveän kipeät.. Ilman buranaa ei kuukautisten aikana voinut elää.

Eilinen lääkärillä käynti helpotti oloa, kun sain tietää, että kaikki on kunnossa ja synnytys mennään normaalin kaavan mukaan, alatiesynnytyksellä. Vauvan pää on ihan alhaalla jo ja kiinnittynyt. Ei siis myöskään huolta, että pääsisi heittämään kuperkeikkaa ja olisikin yhtäkkiä tulossa pylly edellä. 

Kohta voi jo sanoa, että painoa on tullut kymmenen kiloa lisää, 100 grammaa kymmenestä kilosta puuttuu.

Neuvolasta lähtiessä neuvolantäti jo pelotteli, että mahdetaanko nähdä ensi viikon neuvolakäynnillä, vai olenko jo synnyttämässä. Nyt kun mennään jo viikolla 38, alkaa synnytys pikkuhiljaa mietityttämään ja jännittämään! 

Tänään kaupungilla piti pikkusiskoa jo käskeä moneen kertaan hidastamaan vauhtia, kun en meinannut pysyä perässä tämän masun kanssa lyllertämisellä. Supistuksiakin tulee vähänkin kovemmassa vauhdissa siihen tahtiin, että kävely on tosi vaikeaa ja masu painaa alaspäin. 

Viikkoihin nähden vauva ei ole mielestäni yhtään vähentänyt liikkumistaan. Neuvolatädin mukaan masun ”pienestä” koosta johtuen, koska siellä on vielä tilaa liikkua. Hikkaakin on päivittäin useaan otteeseen. 

Ihanaa, että kohta (vaikka omasta mielestä aika matelee loppua kohden mentäessä) saan pitää maailman tärkeintä, ihaninta ja rakkainta ihmistä sylissäni <3 Miten jotain pientä ihmistä, joka ei ole vielä edes syntynyt, voi rakastaa nyt jo näin paljon?!

Kommentit (4)
  1. Minulla on nyt raskausviikko 20 meneillään, ja minulla seuraavat oireet
     

    • Selkäkivut, ollut ihan alusta asti (liian löysät selkänikamat). Kävin monta kertaa lääkärissä, milloin syy oli taakseppäin kallellaan olevasta kohdusta, milloin lapsi ja lopuksi oikea syy löydettiin. 

      Ostin selälle raskausajan tukivyön. Se auttaa n. 3-4 tuntia jonka jälkeen saan supistuksia kun liukuhihnalta. Vyö on minulle passeli, eikä pitäisi puristaa mistään. Siksi nämä supistukset ovat erikoisia, ja kivuliaita joten käytän vaan jos on pakko vyötä. 
       

    • Yöheräilyä on 1-2 kertaa, mutta silloin rakko on jo niin ylitäysi että on vaikea päästä sängystä ylös ja juoksujalkaa vessaan ettei kaikki tule housuihin.

      Jo nyt vauva tykkää painaa painollaan virtsarakkoani, virtsaamistarve voi tulla hetkessä. Ja sen iskiessä on hyvä olla wc mahdollisimman lähellä ja nopeasti saatavilla.
       

    • Turvotus, etenkin jalkojen pysyy hyvin poissa tukisukilla tai ns. tavallisilla lentosukilla. Niitä saa suuremmista kaupoista, maksaa n. 10 euroa. Eikä kaada maailmaa. Muutama pari mukaan niin niillä saa turvotuksen pois. Ainoastaan päiväsaikaan käyttöön, yöllä ollaan ilman 🙂 Myös runsaampi juominen saa nesteen kiertämään paremmin. 

      Ja mitä tulee näihin kiellettyihin ruokaaineisiin niin maalaisjärki on kaikista paras. Listerian vaaraa on salaatissakin. Syökää sitä mistä pidätte ja kyllä niitä kiellettyjä asioitakin voi syödä pienissä määrissä. Lakritsaa, juustoa, tuorejuustoa jne. 

      Tällainen ylihysteria on aivan järkyttävää. Tiesitteko että joka toisessa kissassa elää myöskin loinen joka voi vaurioittaa lasta/sikiötä jos äiti saa loisen raskausaikana. Suurin osa naisista saa terveitä lapsia, joten tällainen ylihysteria ei vie muulta kun äidiltä järjen. Syökää mitä haluatte mutta kohtuudella ja silitelkää kissoja kuten ennenkin 🙂

      Hyvää odotusta sinulle ja teille kaikille muille vauvamasuille! 🙂

  2. Minäkin muistan miten ihanaa aikaa nuo raskausajat olivat. Jostain ilmestyi ikään kuin ”ruusunpunaiset silmälasit” silmille ja kaikki surut ja murheet kutistuivat sen kasvavan mahan rinnalla pieniksi. Elämä pyöri – silleen hyvällä tavalla – sen oman navan ympärillä ja asiat tuli laitettua uuteen tärkeysjärjestykseen.
    Oli se aika järisyttävää huomata, että jotain ihmistä voi rakastaa niin paljon ja ihan eri lähtökohdista kuin jotain miestä. Tajusi ettei edes omia vanhempiaan ollut koskaan rakastanut yhtä paljon, mutta samalla ymmärsi myös sen miten paljon ne oikeesti olivat rakastaneet minua.
    Nyt on minullakin edessä ihan uudenlainen rakastuminen, kun se pikkuinen syntyy. Sillä on myönnettävä, että ne tunteet ovat selvästi erilaiset kuin silloin, kun se uusi elämä kasvoi siellä omassa mahassa, ja itse oli koko ajan tietoinen siitä pienestä olennosta – vaikka se olisi ollut hiljaa ja liikkumatta. Minä ymmärrän nyt huomattavasti paremmin isiä, jotka pystyvät vain seuraamaan vieressä äidin mahan kasvamista ja tunnustelemaan pikkuisen potkuja siitä.
    Mummolle (kuten varmasti sille isällekin) siihen vauvaan saa todellisen kontaktin vasta sitten kun se syntyy. Sitä ennen tunteet sitä vauvaa kohtaan sekoittuvat niihin tunteisiin sitä tulevaa äitiä kohtaan, eli vauvaa rakastaa vielä ikäänkuin osana omaa lastaan.
    Muistan miten toista lasta odottaessa ihmetteli, miten ihmeessä sitä toista pystyy rakastamaan yhtä paljon kuin sitä jaloissa pyörivää esikoista ja mitenkähän sitä rakkautta pystyy ”jakamaan” tasapuolisesti. Kolmannen kanssa tiesi jo ettei sitä tarvitsekaan jakaa vaan se ihmeellisesti kasvaa ja lisääntyy, eikä rakkaus yhtä lasta kohtaan vähene, kun syntyy uusi lapsi.
    Jännittyneenä tässä odottaa tuleva mummokin lisää rakkautta elämäänsä <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *