Ristiäisjärjestelyjä

Ristiäisiä mietin jo ennen vauvan syntymää. Missä? Milloin? Mihin aikaan? Keitä kutsutaan? 

Väestörekisterillä on toive, että nykyään kaste tulisi tehdä ennen kahden kuukauden ikää. Koska siihen mennessä lapsi on merkittävä väestörekisteriin. Asiassa kuitenkin joustetaan (paljonkin) jos esimerkiksi kummi(t) ei pääse paikalle, asiasta vain täytyy sopia ajoissa. Paperit lapsen nimistä jne. tulee kuitenkin täyttää ja lähettää aikaisemmin. 

Tällä viikolla ohjelmassa onkin seurakuntatoimistolla käynti. Paperit on kummien tietoja vailla täytetty, kun nimikin on minulla jo ollut tiedossa pitkän aikaa. Varmuus nimelle tuli, kun sain pienokaisen ensimmäisen kerran syliini. ”Kyllä, tämä on ihan Antonin näköinen!!” 

Koko nimeksi siis tulee: Anton Kalevi

Anton nimestä olen aina pitänyt, aivan ihana, sulonen nimi. Niin siis mun mielestä. Kalevi on meidän suvussa kulkenut nimi, no tätä ennen kuitenkin isältä pojalle. Nyt enolta, isoisältä ja isoisoisältä pojalle. (No onkohan niitä nyt kuitenkin vielä enemmän, täytyy tarkistaa!) Sukunimeksi tulee minun sukunimeni.

Olisin niin halunnut järjestää ristiäiset kotona. Sekä itse kaste tilaisuuden, että juhlan. Se ei kuitenkaan onnistu, koska vieraita on niin paljon. Emme millään mahtuisi tänne meille. No plan B ! Vuokraamme jonkun seurakunnan tilan jossa saa järjestettyä molemmat. Päivämäärä on päätetty, joulukuun alussa. Nyt vaan täytyy toivoa, että jokin paikka olisi vapaana. Aika määräytyy oikeastaan sitten sen paikan mukaan. 

Pappi on myös valmiina. Antonin isän kummisetä tulee kastamaan pojan. Kummit ja sylikummi on valittu. 

Kastemekko on myös valmiina. Sama mekko jossa veljeni, minut, siskoni ja meidän serkkumme on kastettu. Kastemekon helmaan on käsin neulottu kaikkien medän nimet ja kastepäivät. Pojat vaaleansinisellä ja tytöt vaaleanpunaisella.

Ristiäisten tarjoilusta vastaavat Antonin mummo ja mamma.

Virsiä ei vielä ole valittu, mutta yks aivan ehdoton on: maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Toi on ihan mun lemppari.!! Varmaankin jääny mieleen siitä, että äiti lauloi meille tuota aina, kun oltiin pikkusia.

Näihin sanoihin onkin hyvä lopettaa tämä postaus:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. 
Hänt’ ihana enkeli kotihin vie. 
Niin pitkä on matka, ei kotia näy, 
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie 
ja usein se käytävä liukaskin lie. 
Oi, pianhan lapsonen langeta vois’, 
jos käsi ei enkelin kädessä ois’.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. 
Vaan ihana enkeli kotihin vie. 
Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaa sä vois’ 
sun kättäsi enkelin kädestä pois?

enkelipoika.jpg

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *