Sitä sun tätä!

Moikka kaikille!

En tiedä yhtään miten mun pitäisi alottaa tämä kirjottaminen, tai mitä kirjottaisin ensin, en ole ikinä kirjottanu minkäänlaista blogia ennen.

Elikkä oon raskaana, tänään alko viikko 37! Laskettu aika on 2.10. Oikeestaan nyt raskausaikana on tullu mieleen alkaa kirjottamaan blogia, kun oon niin paljon lukenu muiden blogeja. Joten alotan nyt alusta ja kerron melko lyhyesti! Vastailen jos tulee kysymyksiä:D

Viikolla 14 sain tietää olevani raskaana. Käytin ehkäisyrenkaita -mikä ei varsinaisesti muille kuulu, mutta se on syy miksi sain tietää raskaudesta niin myöhään. Reilun vuoden olin niitä käyttäny, mutta kuten sanottu mikään ehkäisy ei ole 100% varma. Minulla ei ollut ollenkaan pahoinvointia eikä mitään oireita mitkä olis varmasti viitannut tähän raskauteen, ainoa minkä jälkikäteen tajusin oli huimaus, jonka takia olin myös sairaalassa. Lääkäri ei osannut epäillä raskautta vaan syyksi todettiin vain alhainen verenpaine (joka siis on raskauden ”oire”, mutta liittyy niin moneen muuhunkin asiaan). Aina olen ajatellut tekeväni lapsia -en vain näin nuorena-, mutta kun sain asiasta tieää en edes ajatellut aborttia! Olen aina ollut vauvakuumeinen ja aina tykännyt lapsista, joten asia oli vain todella todella iloinen yllätys vaikka järkytys alussa myös oli mukana. 

Vauvan isän kanssa erosin noin neljä kuukautta sitten. Suhteesta ei yksinkertaisesti vaan tullut yhtään mitään, tappelua koko ajan joka asiasta ja pojan mustasukkaisuus. (sovussa erosimme ja molempien yhteisellä päätöksellä) Ja nyt neljään kuukauteen en myöskään ole tätä poikaa nähnyt, olen monta kertaa käynyt hänen luonaan kahvittelemassa tulevien isovanhempien kanssa, mutta poika ei ikinä ole paikalla. Aina hänellä on muka jotai menoa, että ei neljään kuukauteen ole ehinyt käydä moikkaamassa. Silloin tällöin hän kysyy minun kuulumisiani tekstiviestin välityksellä ja sekin tuntuu siltä, kuin joku pakottaisi hänet siihen.  Mielessä pyörii miljoonia kysymyksiä kuten: Kiinnostaako häntä tuleva lapsi? Onko se vain pelkoa? Eikö hän tiedä miten suhtautua minuun eromme jälkeen? Jos ei kiinnosta tällä hetkellä, niin herääkö kiinnostus kuitenkin kun näkee lapsen?

Ajattelen vain lapseni parasta ja toivon että hänellä on myös isä!

No vähän iloisempiin aiheisiin, äitiyslomaa on nyt viikko takana!! Kaikki tavarat on hankittu ja kaikki on siinä mallissa, että jos se vauveli päättää jo tulla niin ei tarvii rynnätä ostamaan mitään ja kaikki vaatteet on pesty ja sairaalakassi pakattu!

Tässä  vielä kuvaa masusta:

kuva_1.jpg

 

Ja tosiaan mulla on ihan pieni masu, sitä on kaikki sanonut. Se on tosi helppo kun ei oo kauheesti tiellä, mutta toisaalta olisin halunnut ison masun kun vauvamasut on mun mielestä niin söpöjä!! Onhan tässä vielä muutama viikko sen aikaa kasvaa 🙂

Paljon tuli tekstiä ja kirjotusvirheitä voi löytyä, mutta tällä erää ei muuta!

 

 

Kommentit (8)
  1. Täytyy yhtyä myös aiempiin kommentteihin: ehkä maailman kaunein vauvamasu. Toivoa sopii, että omalle kohdalle sattuu sitten joskus myös yhtä kaunis ja arveton masu…:P

  2. Tosi kiva palsta 🙂 Vaihtelua lukea hiukan nuoremman äidin kokemuksista. Paljon onnea tulevaan eloon vauvan kanssa 🙂

    http://www.lily.fi/palsta/blusherelle

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *