Alanvaihtaja

DSC_0485.JPG

Joku voisi sanoa mua uhkarohkeaksi, ajattelemattomaksi tai riskinottajaksi, kun heitän tässä vaiheessa elämääni entisen koulutukseni kankkulan kaivoon ja vaihdan alaa. Totta puhuen mua itseänikin välillä mietityttää, että olikohan tämä veto nyt ihan järkevä kun kaikkien välivuosien, opiskeluvuosien ja kotona olon jälkeen olisin voinut vihdoin mennä ihan oikeisiin töihin, ja tienata aikuisten määrän rahaa. Tänä vuonna mittariinikin paukahtaa vieläpä 30-vuotta, eli tässä ei olla enää ihan mitään supernuoriakaan. Mutta samalla myös tiedän, että tämä oli fiksuinta mitä olen koskaan tehnyt. Mä en halunnut tyytyä vaan päätin ottaa riskin sekä taloudellisen tappion ja lähteä tavoittelemaan ihan oikeita unelmiani. 

Mä olen kirjoittanutkin täällä blogin puolella työkuvioistani hiukan epämääräisesti kertomatta mitä ihan oikeasti teen työkseni juurikin siitä syystä, etten vielä ennen viime loppukevättä tiennyt ihan varmasti mikä musta tulee ja mitä ihan oikeasti haluan työkuvioiltani. Nyt voin avata asiaa hiukan enemmän. Valmistuin vuonna 2014 sairaanhoitajaksi ja olen myös ylioppilas sekä lähihoitaja.

DSC_0545.JPG

Sosiaali- ja terveysala tuntui kaikista vahvimmin omalta jutultani lukion jälkeen mutta jäin arpomaan haluaisinko sairaanhoitajaksi vai fysioterapeutiksi. Päätöksen kanssa vaiheillessani päätin opiskella itseni lähihoitajaksi, jotta tietäisin onko musta ihan oikeasti alalle. Ja olihan musta. Hoitoala on ihan täysin mun juttu mutta se ei ole läheskään intohimoni. Tiesin jo opiskellessani sairaanhoitajaksi etten jäisi alalle mutta halusin ihan ehdottomasti käydä koulun loppuun. Ja hyvä niin nimittäin sain sairaanhoitajana elämääni ihan valtavan paljon rohkeutta, näkökulmia sekä kokemuksia, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois.

Vaikka olin miettinyt alan vaihtoa en ollut oikeastaan koskaan ajatellut milloin se tapahtuisi, ja jätin ajatuksen ikään kuin muhimaan mieleeni sillä tavalla, että voisin palata siihen sitten joskus. Ehdin olla töissä valmistumiseni jälkeen ainoastaan vajaan vuoden ennen kuin jäin taas äitiyslomalle kuopuksemme synnyttyä, enkä silloin vauvahuuruissani miettinyt tuon taivaallista tulevaisuuttani ja alanvaihtosuunnitelmatkin unohdin kokonaan.

DSC_0534.JPG

Kuitenkin siinä vaiheessa kun töihin paluuni alkoi häämöttämään jo konkreettisen ajan päässä sitten joskus sijaan huomasin, kuinka paljon se minua ahdisti. En ollut valmis siirtymään lopullisesti työelämään alalle joka oli mielestäni ihan kiva. En myöskään halunnut palata alalle jossa etenemismahdollisuuksia ei juurikaan ole. Tietysti työtehtäviä olisi voinut vaihtaa mutta perustyö ja palkka pysyvät käytännössä aina samana. 

Niinpä aloin viime alkukeväästä kartoittamaan pikkuhiljaa sitä mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä. Ja vähitellen oma uusi alani löytyi ja aloin varovaisen innostuneesti tavoittelemaan unelmiani. Hyppäsin mukaan suunnittelemaan Lasten Festareita, vaihdoin hoitoalan keikkatyöt tapahtuma assistentin hommiin ja hain kouluun johon pääsin sisään. Ja kuten Instagram (@morningloryannika) seuraajani jo tietävätkin minusta tulee siis kulttuurituottaja enkä voisi olla asiasta enää yhtään enempää innoissani!

DSC_0523.JPG

Tiedän löytäneeni itselleni juuri sen mun jutun ja intohimoni. Vaikka seuraavat ties kuinka monta vuotta tulevat olemaan tuskanhikeä, stressiä, väsymystä sekä armotonta pakertamista, enkä osaa yhtään vielä sanoa miten töiden, koulun ja perheen yhteensovittaminen tulee onnistumaan, uskon kuitenkin kaiken olevan sataprosenttisesti sen arvoista. Olen  itsestäni ihan uskomattoman ylpeä, että uskalsin tehdä tämän vaikkakin tuleva kaikkien positiivisten fiiliksieni lisäksi ahdistusjännittää ihan hemmetin paljon. Mutta nyt mä investoin tulevaisuuteeni ja siihen, että saan tehdä elämässäni jotain mistä aivan takuuvarmasti pidän. Tästä on kutkuttavan jännittävän innostavaa jatkaa eteenpäin ja heittää samalla hyvästit vanhalle ammatilleni. 

suhteet oma-elama
Kommentit (12)
  1. Ei voi olla totta, mikä sattuma! Itsehän olen valmistunut lähihoitajaksi 2012 ja 2015 aloin opiskelemaan terveydenhoitajaksi, mutta melko pian aloin huomaamaan että en koe mitään intohimoa alaa kohtaan, vaikka hoitotyö on erittäin mukavaa ja pidän ihmisläheisyydestä en silti tuntenut alaa omakseni. Opiskelun ohessa tein paljon talkoohommia festareilla ja toimin aktiivisesti opiskelija järjestömme kulttuuritoiminnassa ja huomasin nauttivani näistä hommista erittäin paljon vaikka en penniäkään rahaa saanut joten pyörät alkoi päässä raksuttaa. JA nyt aloitan syyskuussa myöskin Kulttuurituottajan opinnot!

    Kaikkihan mua pitää ihan hulluina kun jätin toisen koulun kesken, mutta itse en ymmärrä miksi kävisin koulun loppuun kun selvästi haluan jotain muuta? Oma äitini ei hyväksynyt asiaa laisinkaa ja kun soitin hänelle kertoakseni että minut on valittu monien hakijoiden joukosta (ja kuinka hankalaa on päästä kun ei ole ensikertalainen) hän ei edes onnitellut vaan alkoi sättimään kuinka olen elämäni pilannut ja minusta ei ole alalle. Näistä puheista sain vain vahvuutta ja halua päästä näyttämään että hitto varmasti musta on tähän ja mustaa tulee vielä hyvä!

    Joten summasummarum hienoa rohkeutta sinulta lähteä vaihtamaan alaa ja itseään pitää kuunnella eikä muiden mielipiteillä ole väliä! Onnea ja iloa koulun alkuun ja olisi kiva jos jossain kohtaa kertoisit miten opiskelut sujuu 🙂

    Anteeksi superpitkästä kommentista, mutta tunsin niin suurta avautumisen tarvetta ja mahtavaa lukea näin samankaltaista tarinaa vaikka elämäntilanteet meillä on aivan erillaiset 🙂

    1. Eikä ihan mahtavaa kuulla! Olipa myös superhauskaa lukea, että jollain muullakin on ollut täsmälleen ihan samanlaiset kuviot, ajatukset ja fiilikset ja, että vaihdetaan samalta alalta vieläpä samalla alalle – vau! Ja todella kurjaa kuulla, ettet ole saanut alanvaihto suunnitelmiisi tukea äidiltäsi, mutta olet kyllä hienosti osannut kääntää sen voimavaraksi. Ja missään tapauksessa se sun (tai mun) opiskeluaika ei ole mennyt hukkaan, vaan ollaan saatu siitä paljon mukaamme ja mikä tärkeintä se on ohjannut meitä oikealle alalle 🙂  

      Ja siis samat sanat sinnekin, ihan mahtavaa että säkin olet uskaltanut vaihtaa alaa ja tavoitella unelmiasi välittämättä siitä mitä muut sanoo. Hyvä me! Mä kirjoittelen varmasti opiskeluistani tännekin ja tulehan säkin kommentoimaan miten sulla sujuu. 

      Mahtavia opiskelupäiviä ja kiitos ihanasta sekä piristävästä kommentistasi 🙂 

  2. Onnea! Mielestäni kannattaa kyllä vaihtaa alaa jos tuntuu siltä! Kuten aiemmatkin sanoivat, työ on niin iso osa elämää että sen haluaa olevan kivaakin. 🙂

    1. Kiitos paljon! Ja just noin mäkin asian päässäni järkeilin 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *