Pitkät (ja raskaat) illat

DSC_0802.JPG

Illat eivät ole koskaan olleet mitään mun suosikkihommia näin kahden lapsen äitinä. Toki niissä on jotain hyvääkin sillä kaiken sen hien ja tuskan takana on aina suuri palkinto, kun molemmista sängyistä kuuluu tasainen tuhina. Se tuhina tarkoittaa nimittäin hetken lähes täydellistä vapautta, sotkeentumatonta kämppää ja omaa rauhaa. Mutta siihen pisteeseen pääseminen ottaa kyllä voimille.

Illat alkavat yleensä jo melkein heti päivällisen jälkeen, kun pöytä on korjattu ja melkein kaikki mahdollinen tekeminen on tehty. Meillä tuskaisen hitaasti kulkevat minuutit ovat yleensä puoli kuudesta puoli seitsemään, kun kaikkia väsyttää mutta iltapuuroon on vielä liian pitkä aika. Näin kesällä tuon raskaan ja hitaasti matelevan tunnin voi onneksi viettää esimerkiksi ulkona, mutta syksyllä ja talvella aika tuntuu kulkevan niin uskomattoman hitaasti. 

Hiukan ennen puuroa lapset alkavat elehtiä levottomasti ja he pistävät todellakin parastaan, että jokainen lelu ja peli on varmasti kaivettu ulos laatikoista, purkeista ja koreista niin, että koko koti on iloinen sekamelska ennen kuin hyppäämme iltapalapöytään. Itse iltapuuron syöminen on myös ihan oma shownsa. Yhdelle ei maistu ja kaikki mahdollinen muu maitolasin pyörittämisestä vitsien kertomiseen on mielenkiintoisempaa kuin syöminen. Sille toiselle taas maistuu, mutta jokainen paikka puolen metrin säteellä on sotkussa. Ja jos silmä välttää, tämä innokas minä itse -syömäri on aika satavarmasti lapannut maitolasinsa täyteen puuroa, tai sitten hän vaihtoehtoisesti levittää kädellään parin sentin paksuista puurokerrosta ympäri ruokapöytää. 

DSC_0797.JPG

DSC_0799.JPG

Kun puurovaiheesta on päästy, seuraa minusta koko illan rankin osuus. Iltapesut. Meillä on jotenkin sanattomasta sopimuksesta miehen kanssa muodostunut rutiiniksi se, että mies siivoaa kodin ja ruokapöydän ja minä vien lapset pesulle. Yleensä toinen minityypeistä haahuilee ympäri asuntoa ja keksii vielä viime hetken leikkejä samalla, kun se toinen hieroo puuroisia käpäliään seiniin ja kylpyhuoneen oveen. Koko pesuhomma on myös hoidettava ripeästi ennen kuin toinen lapsista on jo ehtinyt aloittaa jonkun isomman projektin, jonka lopettamisesta seuraa yleensä huuto. Aika vakio iltapesukamaa on se, että tyttö vetää kunnon sekoiluhepuleita samalla, kun poika itkee kaikesta mahdollisesta. 

Iltapesujen jälkeen tiedän, ettei edessä ole enää montaa etappia mutta vielä on matkaa jäljellä. Rasvat, yöpuvut, hiusten harjaus, iltasatujen valinta (joka saattaa osoittautua välillä äärimmäisen hitaaksi prosessiksi), iltasadut ja sänkyyn. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta siinä samalla saa olla jatkuvasti repimässä leluja pois lasten käsistä, siivoamassa kymmenettä kertaa lastenhuonetta ja kappas joku ehti jo karata ja mennä piiloon.

DSC_0798.JPG

Siinä vaiheessa, kun olemme iltasatupisteessä voin jo melkein hengähtää, vaikka toki vielä voi tapahtua vaikka mitä. Sängyssä molemmilla on ihan omat meininkinsä; milloin tyyny on liian muhkea tai kuuma, ja milloin taas on jano tai pissahätä. Sitten unilelut ovat väärässä järjestyksessä ja se kaikista rakkain on kadonnut. Sitten tuleekin jo yhteinen kikatussessio, joka päättyy melkein joka kerta itkuun. Kun 50 % lapsista nukkuu, alan hokemaan nukahdanukahdanukahda –mantraa, ikään kuin saisin sillä tainnutettua vielä viimeisen pikkutaistelijan uneen. 

Kun vihdoin hiippailen ulos lastenhuoneesta olo on kuin voittajalla – me tehtiin se tänäkin iltana!

Postauksen kuvat liittyvät aiheeseen sen verran, että ne ovat kaikki räpsitty lasten jo nukkuessaan yöuniaan.

Kommentit (8)
  1. Ihanan rehellinen postaus! Tää on just parasta blogimaailman antia.

    1. Oi kiitos! Tää on välillä ihan terapeuttista kirjoittaa niistä raskaistakin jutuista nimittäin kaikki ei ole todellakaan aina ihanaa 🙂 

  2. Kannattaisko rikkoa tuo iltarutiini palasiksi ja yrittää ”lieventää” ketutusta. Vaikka vaihtaa miehen kanssa välillä osia. Tai katsoa yöpuvut valmiiksi ipanoiden kanssa.
    Entä jos iltakooman aikaan pelaisitte jotain peliä?
    Kuulostaa vähän siltä, että illat on suorittamista, yritä pysähtyä välillä ja kelaa että ne ipanat on vain lainassa ja työntäyteinen ilta on historiaa nopeammin kuin uskotkaan.
    Tsemppiä sinne!

    1. Tätä ei ole kirjoitettu ihan tosissaan vaan pilke silmäkulmassa vaikkakin nuo meidän illat välillä ovatkin aikamoista sekoilua ja oikeasti raskaita. Mutta olisin voinut toki kirjoittaa ihan yhtä hyvin siitä miten kaksi yöpuvussa kirmaavaa muksua saavat mut aina hymyilemään tai miten ihanaa on silittää toinen lapsista uneen ja katsoa kuinka hän niin söpösti taistelee viimeiseen asti unta vastaan.   Tai kuinka me nauraa räkätetään kaikki neljä iltapalapöydässä. Mutta tällä kertaa katsoin asioita toiselta puolelta ja halusin tuoda esille sitä, ettei kaikki ole pelkästään ihanaa. 

      Että kyllä täällä nautitaan illoista ihan siinä missä koko meidän muustakin elämästämme. Ja kiitos paljon tsempistä sitä tosiaan joinain iltoina tarvitaan 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *