Sokerikoukussa

DSC_0594.JPG

Elän aika perusterveellistä elämää. Syön kasviksia, hedelmiä, kalaa pari kertaa viikossa ja ihan tavallista kotiruokaa. Mä juon alkoholia ihan vain silloin tällöin, en polta ja liikunkin suhteellisen säännöllisesti. Mä en juo kahvia, en syö juurikaan eineksiä, sipsejä tai hampurilaisaterioita. Mutta mulla on yksi riippuuvuus ja pahe josta en tunnu pääsevän eroon sitten millään. Mä olen ollut jo ainakin kymmenen vuotta ihan hirveässä sokerikoukussa, josta ei ole mitään pois pääsyä.

Mulla on ollut toki melko useinkin pitkähköjä kausia niin, että olen saanut hillittyä sokerin syöntini sellaiseen normaaliin tilaan, jossa herkuttelen joskus tai vaikkapa vain kylässä tai juhlissa. Oloni on ollut silloin todella hyvä enkä ole kaivannut mitään ylimääräisiä sokereita ollenkaan. Tällaisina sokerittomina kausina olen saanut korvattua herkuttelut vallan mainiosti erilaisilla itse tekemilläni sokerittomilla ”herkuilla”, joista löytyy muuten linkkilista tuolta lopusta. Oloni on ollut ilman valkoista sokeria kevyt sekä huoleton, ja olen voinut käydä kaupassakin niin ettei mun ole tarvinnut käydä hirveitä henkisiä ponnisteluja siitä, nakkaanko sen suklaalevyn ostoskoriini vai en.

DSC_0579.JPG

DSC_0589.JPG

Mutta jokaisen sokerittoman ajanjakson jälkeen seuraa aivan armoton sokeri- ja makeistankkaus, missä ei ole mitään järkeä. Huomaan sokerihimoni ja väsymys- sekä stressitasoni kulkevan aika lailla käsi kädessä. Sokerihimoni saattaa nimittäin laueta vaikka lasten flunssakierteen aikana, jolloin yöt ovat yleensä ihan järkyttäviä. Väsyneenä on vaan niin helppo antaa itselleen lupa syödä vähän suklaata. Eikä siinä mitään jos se jäisi siihen vähään, mutten näköjään tunne näissä herkutteluhommissa mitään keskitietä. Se on joko ei ollenkaan tai sitten ihan helvetisti. 

Sitten taas jossain vaiheessa havahdun siihen, että on aika lopettaa ylimääräisen sokerin syöminen ja aloitan taas kerran uudella innolla sokerittoman elämäni. Tällä samalla kaavalla olen porskutellut menemään jo reilut kymmenen vuotta. En tiedä onko ongelmani ollut se, että korvaan paljon herkkuja sokerittomilla herkuilla jolloin tilanne ei periaatteessa muutu ollenkaan vaikken valkoista sokeria söisikään. Mulla on myös ihan hirvittävän huono itsekuri mitä tulee makeiden suhteen, ja meillä ei säily mikään herkku kahta päivää kauemmin koska olen otan vain pienen palan ja sitten vielä pienen – tyylillä saattanut vetää huomaamattani vaikka koko kakun. Välillä taas käyttäydyn kuin mikäkin rikollinen. Saatan tunkea kasapäin karkkeja suuhuni salaa lapsilta ja mutista tytölle jotain epämääräistä kurkkupastilleista, kun hän kysyy mitä syön. 

DSC_0590.JPG

Haluaisin ihan oikeasti saada tämän kierteen katkaistua niin, että voisin syödä karkkeja, suklaata ja muita makeita juttuja silloin tällöin. Siihen asti mä olen pahanluokan herkkujojoilija, joka muuten aikoo huomenna taas vähentää suklaan syömistä. 

Sokerittomat reseptit:

Sokerittomat vohvelit kookoskermavaahdolla

Sokeriton britakakku

Superhyvä raakasuklaa resepti

Viikonloppu smoothie

 

suhteet oma-elama terveys vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *