Minun on vähän vaikea saada siitä kiinni

Sain viime viikolla luettua Markus Nummen Karkkipäivän. Sen ajankohtaisuus oli ällistyttävää ja liikuttavaa - lastensuojelusta ja sosiaaliviranomaisista kun tohistaan mediassa nyt ihan huolella. Suosittelen.

Kirja oli todella hyvä, vaikka aluksi minun oli vaikea saada siitä kiinni. En voi syyttää kirjailijaa tai teosta hitaasta syttymisestäni, sillä huomaan kommentoivani lähes jokaista lukemaani kirjaa samoin sanoin:

Aluksi minun oli vaikea saada siitä kiinni.

Nyt olen vihdoin keksinyt, mistä tämän on johduttava.

Aina, kun aloittaa kirjan, sitä sukeltaa sen maailmaan. Sitä opettelee hahmojen nimet, luo niille mielessään persoonalliset ulkonäöt ja rakentaa maailman, jossa ne elävät ja toimivat. Kun kirja loppuu, tästä kaikesta on osattava päästää irti. Seuraavan kirjan auetessa alkaa koko ruljanssi nimittäin taas alusta. Luulen, että tämä on asia, joka minun (tai minun mieleni) on vaikea hyväksyä. Ensimmäiset uuden kirjan sivut ovat paitsi uusien henkilöiden ja maailmojen opettelua, myös hyvästit edellisille. Minulta kestää monta kymmentä sivua tajuta, ettei edellisen kirjan rakas hahmo tunkeudukaan tajuntaani tämänkertaisen lukukokemuksen myötä. 

Meiltä oli tänään kotona netti ja sitä kautta myös tv poikki muutaman tunnin. (Miten tylsää voi ihmisellä olla! En ollut tajunnutkaan, miten koukussa olin! Molempiin! Onneksi pääsen marisemaan siitä nyt tänne blogiin. Huh. First wirld problems. Big time.) Aloitin tylsyyksissäni uuden kirjan, Hubert Selby Jr:n Päätepysäkki: Brooklyn.

En tiedä. Minun on vähän vaikea saada siitä kiinni.

Kommentit

AULIS
Cafe Aulis

Karkkipäivä, selkäpiitä karmivan hyvä!! Koukutti!

marietta

No niin teki! ....kunhan sain siitä kiinni :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.