Näinkö kaupunki hoitaa nuorisotyöttömyyttä?

Vakavoidutaanpa hetkeksi.

On kyllä kumma juttu, miten näitä sosiaali- ja raha-asioita tässä maassa välillä hoidellaan.

Viimeisimpänä seuraavaa: näinä nuorten syrjäytymisen vastaisina ja nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen aikoina aikovat sulkea nuorten syrjäytymisen vastaisen ja nuorisotyöttömyyttä ehkäisevän toiminnon.

Olin viime vuoden töissä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksella, nuorisotyöllisyyttä tukevassa kokonaisuudessa työttömien nuorten ohjaajana. Sen tarkoituksena oli VÄKISIN käydä morjestamassa jokaista työharjoittelupaikan (joka yhteiskuntatakuun myötä vuoden alusta alkaen TAATAAN jokaiselle nuorelle) saanutta nuorta työharjoittelupaikalla ja muutenkin. Keskustella tulevaisuudesta ja kartoittaa vaihtoehtoja elämänhallinnan, asumisen ja muun hyvinvoinnin lisäksi sen suhteen, mitä aikoo sen yhteiskunnan lupaaman harjoittelupaikan jälkeen tehdä. Harjoittelupaikka kun ei yleensä kestä kuutta kuukautta pidempään, jos sitäkään, eikä välttämättä ole ollenkaan sellainen, mihin nuori olisi halunnut (sillä se taataan nuorelle ja sinne on pakko mennä), puhumattakaan siitä, onko työpaikka tyytyväinen. Sitäpaitsi työharjoittelussa oleva nuori on edelleen tilastollisesti työtön. Toimenpiteessä, mutta työtön. 

Harjoitteluaika päättyy. Nuori ei tiedä, mitä tekee. Hänellä saattaa olla kahden vuoden karenssi ennen seuraavaa työharjoittelumahdollisuutta. Kysyykö joku, mitä sinä haluaisit tehdä? Kysyykö joku, miten meni? Mitä kuuluu? Opitko jotain? 

Minä kysyin. Työtoverini kysyivät. 

Nuoret eivät varmasti olisi osanneet tällaista palvelua itse etsiä tai hakea, vaikka antamansa palautteen mukaan kokivat sen uskomattoman tärkeäksi. Että oli joku, joka välitti. Joku, joka soitteli ja kyseli, että miten nyt menee (koska työkkäristä eivät sitä tee). Jutteli työharjoittelupaikan edustajan kanssa ja valvoi nuoren etua. Muistutti, että tuonjatuon paikan hakuaika loppuu huomenna. Otti ilmaiseksi kopiot hakemuksien liitteeksi ja jutteli niitä näitä.

Joskus joku pääsi kouluunkin, tai sai työpaikan. Joskus ei. Joskus joku keksi, mikä on se ala, mille haluaa pyrkiä - tai tajusi, mitä sinne päästääkseen on tehtävä. Joskus joku kävi tuen avulla jonkun kurssin, josta sai lisäpojoja kouluhakuun tai ansioluetteloon. Joskus joku sai asunnon. Joskus joku muisti kiittää.

Nyt kuulin, että Helsingin kaupunki säästää ja lopettaa tämän tuiki tärkeän tukitoimen. Entiset työkaverini jäävät työttömiksi tai heidät siirretään muihin tehtäviin. Tukea löytyy, mutta se on nuorille vapaaehtoista. Jos he osaavat pyytää apua, sitä kyllä tarjotaan, jonkun muun toimesta. Ja jos apua ei pyydetä, ei sitä varmaan ennen pitkää enää kannata tarjotakaan. Mikä perkele tätä systeemiä vaivaa?

Tarjotkaa pois. Eivät muuten pyydä.

Kommentit

Vierailija nro 007 (Ei varmistettu)

Melkein hiljaiseksi vetää... Helvetti tätä itsepalveluyhteiskuntaa, missä kaikki pitää etsiä, hankkia, pyytää ja tehdä ITSE! Ja siltikään ei aina (läheskään aina) onnistu. Jos on meillä aikuisillakin työttömillä välillä vaikeaa työnhaku ja tulevaisuuden rakentaminen, niin entäs sitten aikuisuuden kynnyksellä seisovilla nuorilla?! Pitääkö täällä todellakin tehdä kaikki itse, ilman apua ja tukea? Onko tämä jokin USA:n malli, jossa jokainen on oman onnensa seppä? Pitäisikö porvarivallan siirtyä (vaihtua?) hieman vasemmalle?...

Liv
Päiväuniaika

"Jos he osaavat pyytää apua, sitä kyllä tarjotaan, jonkun muun toimesta. Ja jos apua ei pyydetä, ei sitä varmaan ennen pitkää enää kannata tarjotakaan. Mikä perkele tätä systeemiä vaivaa?"

Tämä on ehkä se keskeinen. Itellänikin on ollut paljon, siis PALJON kysyttävää. Mutta kun ei tiedä mistä kysyä. Sitten sitä päätyy soittaa kymmeniin eri paikkoihin, joissa kukaan ei tiedä mitään ja jostain palautetaan takas edelliseen, tai ohjataan taas eteenpäin. Yleensä huomaa olevansa alkupisteessä jossain vaiheessa, ja yhtäkkiä se olikin juuri se paikka, mistä avun saisi. Teoriassa, ei käytännössä. 

annam_
anna k.

Tukea on vaikea etsiä, ellei edes tiedä, että sellaista on tarjolla. Omien opintojen edetessä olen ainakin tämän asian oppinut yhteiskunnasta.

Todellakin aivan älytöntä myös tämä luukulta luukulle ohjaaminen ja loputon itse etsiminen. Ai niin, mutta eihän enää ole edes paljon niitä "luukkuja", vaan puhelinnumeroita ja nettiosoitteita..

tiia_

Pistää miettimään. Itse tässä yritän kotouttaa amerikkalaista umpienglanninkielistä miestäni Suomeen, ilman yhteiskunnan apua tietenkin, koska "luukuilla" puhutaan vain mahdollisuudesta hakea rahallisia tukia, joita emme halua. Varsinaisesta avusta ei ole tietoakaan, virkamiehet eivät edes puhu sanaakaan englantia. Masentavaa, että terve järki tuntuu puuttuvan systeemistä kokonaan.

sara.
chinaberry tree

"Tukea on vaikea etsiä, ellei edes tiedä, että sellaista on tarjolla. Omien opintojen edetessä olen ainakin tämän asian oppinut yhteiskunnasta."

Tämä on valitettavan totta. Yliopistossa opiskellessani olen minäkin valitettavasti huomannut tämän. Linjallani opiskelee monia, joiden opinnot viivästyvät kesken jääneiden kurssien ja tekemättömien oppareiden vuoksi. Kukaan ei tarjoa näille ihmisille apua, eikä meille koskaan kerrottu, että mistä voisi hakea apua, jos voimat eivät riitä. Ei, näistä väliinputoajista puhutaan laiskoina ja yliopiston resurssien tuhlaajina, ja syyllistäminen vain pahentaa tunnetta siitä, että on jotenkin huono ja riittämätön.

Niin totta, valitettavasti. Ja ei koske vain nuoria vaan myös aikuisia. Ja näin aikuisena (mutta symppaan myös niitä nuoria koska he ovat niitä tulevia aikuisia  ) niin miten ihmeessä nää harjoittelut parantaa sitä työllisyyttä? Tilastoja sillä vaan siivotaan.

Oon kovasti koittanut haeskella töitä (maisterin tutkinnolla) ni monet paikat ei tarvii (ei oo varaa) mut myöskään siksi koska niillä on niitä kivoja ilmaisia harjoittelijoita. Kun yhteiskunta ihanasti tarjoaa työnantajille tän harjoittelumahdollisuuden ni eihän oikeasti ketään tarvii enää ikinä palkata mihinkään. Nimimerkillä: Aloitan itse 4kk harjoittelun maanantaina.

Harriet

Tällainen nuorten tukeminen saattaa lievittää yhteiskunnan mielipahaa mutta se ei todellakaan ole ratkaisu nuorisotyöttömyyteen eikä syrjäytymiseen.

Toivottavasti, et marietta pahastu kun viittasin tähän juttuusi omassa kirjoituksessani aiheesta. Tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti enkä malta olla asiasta hiljaa.

http://www.lily.fi/juttu/hei-me-holhotaan-taas

Toivotaan yhdessä, että näillä nuorilla on valoisa tulevaisuus.

Hei Marietta! Puhut ihan asiaa!

Nyt olen harjoittelussa paikassa, josta pidän paljon. Siellä on monia muitakin harjoittelijoita, oppisopimuslaisia, ymym. Kaikkien kanssa viihtyy, eivätkä palkatut työntekijätkään ole turhia nipottajia. Ei kaikkea voi osta ensi yrittämällä.

Haluaisin olla töissä. Juoksen haastattelusta haastatteluun paikkaa saamatta. Masentaa ja vituttaa. Kuitenkin joka päivä menen ajoissa tähän minun itse löytämääni työharjoittelupaikkaan. Tammikuussa alkaa opiskelut talouskoulussa mahtavan opintotuen turvin. Keväällä sitten haen edelleen kouluihin, joihin todella haluan päästä sisään. Oppisopimusmahdollisuuskin kirveltää ihanasti, mutta kun niitä paikkoja ei ole näkyvissä sitten missään! Kirosana.

Eniten minua pelottaa taloudellinen tilanteeni. On hyvin rasittavaa, kun joutuu laskemaan jokaisen pennin, eikä voi harrastaa tai shoppailla. Töitö opintojen ohelle olen etsinyt, mutta ei meinaa löytyä.

Hankalaa, todella hankalaa.....

Toivon kaikille niille, joiden voimat ovat koetuksella, kaikkea hyvää!

Kyllä ne lapaset löytyy!

marietta

Onpa mukavaa, että aihe herättää keskustelua. On kiva kuulla, että se koskettaa.

Harriet: En pahastu! Kuten sanottu, hyvä, että aiheesta keskustellaan. :) Haluan kuitenkin tähdentää, etten suinkaan tarkoittanut, että entisen työpaikkani tarkoitus oli ratkaista nuorisotyöttömyys. Huippuahan se olisi, mutta aika suuruudenhullua. Mielestäni koko harjoittelupolitiikka ylipäätään ei ole ratkaisu nuorisotyöllisyyden nostamiseksi. Yhteiskuntatakuusta voidaan olla montaa mieltä. Minun mielipiteeni siitä ei ole ehkä se kaikkein positiivisin. 

Mielestäni kuitenkin entisellä työpaikallani tarjottu tuki oli ensiarvoisen tärkeää niille asiakkaille, jotka sinne harjoitteluun on puoliväkisin laitettu. Ei ehkä kaikille, mutta ei siellä niitä hyvin pärjääviä väkisin holhottukaan. En väitä, että tuki on ratkaisu, mutta ei ratkaisuksi voi mielestäni sanoa sitäkään, että luvataan kaikille harjoittelupaikka ja se on sitten siinä. Tarkoitukseni oli enemmänkin kritisoida sitä, että nuorisotyöllisyyden hoitamisen nimissä tehdää perse edellä puuhun-ratkaisuja tarjoamalla kaikille se harjoittelupaikka ilman, että mietitään, mitä sen jälkeen.

Eikö yhteiskunnan tehtävä ole kuitenkin pitää huolta muista? Tai ainakin niistä, jotka eivät pärjää? Mieluummin mielestäni tuollaisen henkisen tuen kuin rahallisen avustuksen muodossa. En jaksa edes laskea niitä huonoja kokemuksia, mitä olen kuullut tai itse kokenut työkkärin tai kelan asiakaspalvelusta. Entisessä työpaikassani sain olla sellainen vähän mukavampi asiakaspalvelija. Joku sai ehkä joskus kertoa kaverille, että vau, nyt oikeasti sain sitä apua. Plus, täytyy sanoa, että holhouksen sijaan olisin enemmänkin kutsunut tötä perseelle potkimiseksi :)

Olen tavallaan samaa mieltä kanssasi holhoamisesta. Ymmärrän pointtisi. Se on hyvä. Silti mielestäni on älytöntä, että tällaisia tukitoimia lopetetaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki emme ole samanlaisia, jotkut tarvitsee tukea, toiset "peffalle potkimista" kun taas toiset pärjää omin avuin. Jos on tarpeeksi kauan ollut pienillä tuloilla, eikä ole rahaa vaatteisiin, henk.koht. hygieniaan, pahimmassa tapauksessa ei ole asuntoa, niin työnsaanti vain vaikeutuu. Erilaiset mielenterveys- ja muut ongelmat vaikeuttaa myös työnsaantia. Tosin tänä päivänä työttömyys on niin korkea, ettei aina kyse ole siitä, että nuoret tai muutakaan työttömät olisi laiskoja tai että heillä olisi jotain ”vikaa”. Ikävää vaan on, ettei meidän polarisoituneessa yhteiskunnassa riitä empatiaa niille, joilla on vaikeuksia syystä tai toisesta. Arvot vain kovenevat ja tuloerot kasvavat.

Politiikkakin on aika skitsoa, äidit halutaan töihin, vaikka työttömyysaste on tosi korkea, nuoret "pakotetaan" opiskelemaan, samalla kun vähennetään opintopaikkoja, vapaita markkinoita palvotaan, samalla kuin välityömarkkinat (työharjoittelijat, työelämävalmennettavat, palkkatukityö) vain kasvavat jne. Parashan olisi että töitä riittäisi kaikille ja että työllä pystyy elättämään itsensä.

MariWLZ
The Good Vibes

''Tosin tänä päivänä työttömyys on niin korkea, ettei aina kyse ole siitä, että nuoret tai muutakaan työttömät olisi laiskoja tai että heillä olisi jotain ”vikaa”. Ikävää vaan on, ettei meidän polarisoituneessa yhteiskunnassa riitä empatiaa niille, joilla on vaikeuksia syystä tai toisesta. '' 

Tässä kaikista parasta on myös se, että jollain työkkärin työntekijöillä (nuortenpuolella) on  tällainen käsitys. Olin ollut 1 ½ kk työttömänä koulun jälkeen ja työkkärin täti kiltisti totesi, että et osaa tehdä työhakemuksia etkä hakea töitä. Sinun pitää soittaa tälle työvalmentajalle ja hän kertoo mitä sinun pitää tehdä ja hän suunnittelee sulle kaiken. Eikä hän edes kysynyt tulevaisuuden suunnitelmista, mitä meinasin tehdä ja mitä haluaisin tehdä. Kaiken tämän hän tokaisi heti sen jälkeen kun kerroin olevani nuoriso-ohjaaja koulutukseltani. Olisin voinut kertoa lähettäneeni jo kahden kuukauden ajan työhakemuksia paikkoihin, joihin minulla ei ole koulutusta tai työkokemusta, käyneen jopa parissa työhaastattelussa, miettineen harjoittelupaikkoja, suunnittelevani keväälä hakevani yliopistoon lukemaan englantia ja jos tämä ei toteudu niin menisin takaisin amikseen sekä kävisin lukion samalla, jotta saisin paremmat mahdollisuudet päästä yliopistoon. Sen sijaan lähdin itku silmässä pois ajatellen että olen paska ihminen. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.