Ladataan...

Kun aloitin yrittäjänä noin neljä ja puoli vuotta sitten, ajattelin, että oma firma tekee minusta skarpin, vakavasti otettavan aikuisen. Sellaisen, jolla on nimikoitu kuulakärkikynä, sähköpostissa järkevät kansiot ja kalenteri täynnä merkintöjä, joissa jopa lukee mitä varten ne on tehty. (Ja avaimenperässä ostoskärrypoletti. Vai hetkinen. Liittyiköhän se vanhemmuuteen, ei aikuisuuteen? Tai siihen, että omistaa auton?) Kävi kuitenkin ilmi, että sellainen pitäisi osata olla ihan itse. 

Onneni on, että ympärilläni on paljon muitakin itsensätyöllistäjiä, joilla on samanlaisia elämänhallintahaasteita kuin minulla. Ei niistä mitään hyötyä ole, mutta on kiva välillä tietää ettei ole näiden ensimmäisen maailman ongelmiensa kanssa aivan yksin. Sanottakoon, etten suinkaan väitä, että nämä ovat yrittäjien yksinoikeuksia. Mutta olen kyllä huomannut, että oireet kasaantuvat kaltaisteni lapsettomien itsensätyöllistäjien keskuudessa. Osa tosin saattaa sopia myös nisteihin. Hups.

No mutta. Tiedät, että elämänhallintasi on kohdillaan (yhtä kohdillaan kuin minulla), jos nämä merkit sopivat sinuun:

  • Tavallinen aamiaisaikasi arkena on noin kello 13 (kuvassa)
  • Heräät silti usein kylmässä hiessä aamuseitsemältä, koska riittääkö sinulla töitä/aika kaikkiin töihin
  • Olet oppinut ajattelemaan, ettei suihkuun tarvitse mennä jollei ole menossa jonnekin koskaan
  • Sinulla on ergonominen ergonomisehko työpiste, joka toimii lähinnä vaatetelineenä, koska teet työt aina kumarassa liian matalan sohvapöydän ääressä tai peittokasan keskeltä sängystä 
  • Tiskaat useammin kuin koskaan
  • Sinusta on edelleen hienoa, että voit tehdä töitä vaikka alasti, vaikka luulit että glamour kaikkoaisi ajan myötä, ja välillä sinun tekee mieli kirjoittaa se sähköposteihin tai kuiskata vaivihkaa puhelimessa: "arvaa mitä olen nakuna"
  • Sinulla on krooninen huono omatunto kaikesta: siitä että olet koneella/puhelimella/tabletilla/sohvalla/kaupassa/tv:n ääressä/coworking-tilassa/kävelyllä, etkä ole koneella/puhelimella/tabletilla/sohvalla/kaupassa/tv:n ääressä/coworking-tilassa/kävelyllä
  • Askelmittarisi saattaa helposti näyttää monenakin päivänä noin 210 askelta, ja käänteinen enkkasi on 96 askelta, vaikka olit hereillä ja työn touhussa koko päivän (#vainkotonatyöskentelyjutut)
  • Käyt lounaalla yleensä puoli viiden aikoihin 
  • Muistat pestä hampaat ensimmäistä kertaa koko päivänä vasta juuri ennen lounasta
  • Sinulla on hirveä kiire, mutta ehdit hyvin katsoa työpäivän aikana kokonaisen kauden kiinnostavaa tv-sarjaa
  • Olet jo tällä viikolla mennyt nukkumaan ainakin kolme kertaa vasta aamukahden jälkeen ilman että olet ollut rimpsalla (ja mitään hyväähän ei koskaan tapahtu aamukahden jälkeen, vaikka se on kyllä minusta ihan puppua, minulle on esimerkiksi ihan lähiaikoina tapahtunut paljonkin kivaa aamukahden jälkeen, pussailu liittyy)
  • Aamutakki, jota et koskaan uskonut käyttäväsi, on jokapäiväisessä käytössä ainoa vaate, jota käytät
  • Olet oppinut järkeilemään itsellesi, että sipsipussi on ihan tasapainoinen ateria, jos sen kaveriksi syö porkkanan tai kolme miniluumutomaattia, tai jos tomaatit ja porkkanakin vahingossa unohtuvat, se lasketaan silti ihan tasapainoiseksi ateriaksi, koska se ei ole esim jäätelö
  • Olet hyväksynyt että hätätapauksessa myös jäätelö on ihan tasapainoinen ateria.

 

P.S. Kun perustin yrityksen, sain porttiteorianomaisesti postissa nimikoidun kuulakärkikynän, jollaisia minun toivottiin tilaavan suorastaan sadoittain, ja sen mukana seuraavanlaisen viestin: "Ajattele, kuinka vaikuttuneita asiakkaasi ja liiketuttavasi ovat, kun annat heille tämän erityisen liikelahjan. He muistavat huomaavaisuutesi päivittäin nähdessään mainosviestisi kynässään ja näyttävät kynää lisäksi ystävilleen, jotka myös ihastuvat tähän ainutlaatuiseen lahjaan." Kirjeessä mainittiin myös "rohkea, nykyaikainen muotoilu". Kynää en valitettavasti löytänyt enää mistään, mutta onneksi minulla on siitä tämä ikivanha instatallenne. 

 

Lue myös: 

 

Ladataan...

Olen aina halunnut olla sellainen ihminen, jolla on baarikaappi. Baarikaappi, jossa on aina ainekset muutamaan hyvään drinkkiin. Nyt olen sellainen (en tiedä miten minusta sellainen sukeutui, todennäköisesti käymällä Alkossa välillä ostamassa jotakin sellaista, joka ei mene välittömästi tuulensuojaan), mutten koskaan tee mitään muuta kuin yhden drinkin. Se on suosikkidrinkkini: Gin Basil Smash. 

Yhteen cocktailiin tarvitaan:

  • 4 cl giniä
  • 4 cl limemehua
  • max 4 cl sokerilientä
  • basilikaa
  • jäitä

Cocktail on helppo tehdä: ainekset shakeriin ja shaky-shaky-shake. Basilikaa ei ole välttämätöntä runnoa shakerissa pilalle, mutta se antaa juomalle kauniin, vihreän värin, varsinkin, jos sen murskaa muddlerilla shakerin pohjalle. Olen kuitenkin oppinut ihka oikealta baarimikolta, että basilikan maku muuttuu liikaa rytyyttäessä kitkeräksi, joten roippeita ei juomaan ainakaan kannata laittaa. 

Ginin merkillä ei minusta ole kauheasti väliä. Olen kokeillut tätä aika monella eri ginillä tehtynä, ja minusta se on joka kerta ihan poskettoman hyvä drinkki. Mitä useamman on juonut alle, sen paremmalta se maistuu heheheheheheheeeeehehe.

Teen sokeriliemen eli simple syrupin itse keittämällä suurin piirtein saman verran vettä ja sokeria (esim 2 dl kumpaakin). Valmistan yleensä muutaman desin kerralla ja säilytän sitä jääkaapissa, jottei koka kerta cocktailhimon iskiessä tarvitse ryhtyä keittelyhommiin. Luulen, että kitsastelen aina vähän sokerin kanssa, ja siksi oma liemeni ei ole ehkä niin makeaa kuin baarissa käytettävät liemet. (Vaikka siis minun "liemenihän" on tosi "makeaa" badumm-tss.) Sokeriliemen määrää saattaa joutua vähän säätämään, mutta tärkeintä on, että valmis juoma on kirpeää ja makeaa. Ja sinun mielestäsi hyvää.

Lopuksi juoma koristellaan basilikanlehdillä. Niitä kannattaa kevyesti hakata kämmenellä (ikään kuin taputtaisi pari kertaa itselleen, että teinpäs muuten ihan perkeleen hyvän drinkin, mutta niin, että basilika on kämmenien välissä), jotta aromit vapautuvat. Tämänkin olen oppinut ihan oikealta baarimikolta. Kaiken muun olenkin sitten keksinyt itse. No okei katsonut internetistä. Sieltä löytyy varmaan ihan oikeakin ohje tähän juomaan. 

Parasta tässä cocktailissa on (sen mielettömän herkullisen maun lisäksi) se, että hätätapauksessa ainekset siihen löytyvät melko helposti kotoa: limen sijaan juomaan käy myös sitruunamehu (ja kumpaakin saa kaupasta jos ei jaksa rutistella), eikä se basilikakaan ole ihan pakollinen. Giniähän jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on aina kotonaan. Sokeriliemen komponentit löytyvät todennäköisesti lähes jokaisen kodista: hanasta ja kuivakaapista. Ja jos oikein laiskottaa, ei juomaa siellä shakerissakaan ole pakko käyttää. Mutta sitten sitä kannattaa kyllä kutsua Gin Basil Smashin sijasta vaikka nimellä Random Not-Smash With Gin.

Kippis!

 

Lue myös: 

Tulevaisuudesta päättää darra

 

 

Ladataan...

Viime vuosina minulla on ollut tapana tehdä syntymäpäivistäni oikein kunnon numero. Suurin osa vouhotuksestani on täysin keinotekoista, ja mitä enemmän ihmiset siihen kiinnittävät huomiota, sitä enemmän heitän vettä myllyyn. Toki synttärini tuottavat minulle iloa, mutta tämä hössötyshän on juuri sitä: pelkkää tyhjänpäiväistä hössötystä. 

Tänä vuonna olen halunnut kuitenkin tehdä synttärijuhlinnasta ihan oikeastikin tärkeää. Sain niin monta "musta on suloista että sun synttärit on sulle niin tärkeät" -tyyppistä kommenttia, että alkoi jopa vähän sapettaa. Miksei omia juhlapäiviään saisi fiilistellä montaa viikkoa putkeen juuri niin pitkään kuin haluaa? Vaikka olisikin jo 35-vuotias?

Toissaviikonloppuna järjestin synttärijuhlat itselleni ja ystävälleni Janitalle, jonka kanssa olemme juhlineet synttäreitä yhdessä jo yli 20 vuotta. Ja minusta kaikkien "nuorten" aikuistenkin pitäisi juhlia synttäreitään, tavalla tai toisella. Miksi? Minäpä kerron. 

Ne on vittu juhlat. Syntymäpäivä on juhlapäivä, silloin juhlitaan. Miksi se on virstanpylväs ainoastaan muksuille ja vanhuksille? Siksi että jihuu, ne ovat hengissä? No niin ollaan perkele mekin. Vaikka meillä on takuulla enemmän stressiä ja paineita ja läheltä piti -kuolematilanteita. Tai no okei niitä ei ehkä ole kaikilla "nuorilla" aikuisilla ihan yhtä paljon kuin vanhuksilla. Mutta huonosti menee noin niin kuin ylipäätään. Meidän pitää esimerkiksi puhua itsestämme "nuorina" ihan hipsukoissa. Vähemmästäkin vituttaa. 

Aikuiset ovat tosi hyviä antamaan lahjoja. En ikinä odota, että kukaan toisi synttäreilleni lahjoja. Minulle on tärkeämpää, että ne vääntäytyvät paikalle, halivat minua vähän ja tuhlaavat rahaa valitsemaani baariin. (Mutta en minä sitä tietenkään niille sano. Tuovatkoon lahjoja, en minä estä.) Saan joka vuosi sylillisen skumppaa ja sylillisen kukkia (ne ovat parhaita lahjoja) ja viime vuosina aina myös krapulaselviytymispakkauksen: pienen muovikassin, jossa on sipsipussi, puolen litran limu ja suklaapatukka. Ensi vuonna ehkä myös särkylääkettä.

Juhlat voivat olla juuri sellaiset kuin itse haluaa. Järjestin omani itsekkäästi lähikahvilassani, kantapaikassani, kasvisravintola Cargossa, jotta mun ei tarvitsisi mennä 150 metriä kauemmaksi kotoa. Mun juhlat, mun etäisyydet! Plus kattokaa nyt miten nättiä siellä on. (P.S. Cargo on muuten talvikaudella kiinni iltaisin, joten yksityistilaisuudet suorastaan odottavat järjestäjäänsä. Ruoat ja juomat järjestyvät talon puolesta ja homma toimii myyntitakuulla. Voit myös kutsua minut, asun tosi lähellä.)

Juhlat tekevät onnelliseksi. Olin koko juhlaillan ihan uskomattoman onnellinen ja kaikki oli minusta täydellistä. (Lahjoilla ja skumpalla ja soittolistalla, jossa oli pelkästään omia suosikkibiisejäni, saattoi olla osuutta asiaan, mutta silti. Ainoa, mikä juhlista jäi puuttumaan, oli pussailu.) 

Synttärit on kaikki, mitä minulla on. En ehkä koskaan pääse naimisiin ja pitämään hääjuhlia tai juhlimaan hääpäiviä. En ehkä koskaan saa lapsia ja kykene kanavoimaan juhlintatarpeitani niiden kautta. Synttärit on saatana sentään kaikki mitä mulla on. Let me have it. (P.S. Menen kyllä tosi mielelläni naimisiin, jos jotakuta kiinnostaa. Sitoutuminen ei niinkään napostele, mutta ne bileet. Meiliosoite on tuolla sivupalkissa.)

P.S. Täten juhlallisesti ilmoitan, että tämä olkoon kauden 2018 viimeinen synttäripostaus. 

Lue myös: 

 

Pages