Säästämistä hyvän päivän varalle

Kirjoitin aikaisemmin iloisesta tuhlailusta, joten halusin kirjoittaa myös säästämisestä, sillä se on vielä iloisempi asia. 

Rahaan on kohdallani liittynyt paljon epämääräisiä ahdistuksen ja pelon tunteita, jotka ovat onneksi viime aikoina alkaneet väistyä. Niiden tilalle on tullut into ja kiinnostus; pankkitilin saldoa on kivaa käydä katsomassa. Asiat eivät ole todella olleet aina näin, joten halusin kantaa korteni kekoon ja jakaa oman tarinani.

Rahahistoriani on käytännössä ongelmaton ja etuoikeutettu. Vanhempani ovat pystyneet tukemaan minua, joten olen ottanut riskejä niin rahan, kuin elämän suhteen. 15-vuotiaana lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua ammattikouluun vieraalle paikkakunnalle ja heti valmistuttuani muutin opintolainarahoilla Lontooseen. Tiesin, että jos jotain tapahtuu, voin soittaa äidille ja lentää Finskillä himaan. Äitini maksoikin usein vuokrani ja vanhempani auttelivat muutenkin, kun elelin täysin kädestä suuhun ja minimipalkalla.

Samalla, kun oloni oli turvallinen, se oli oudon näköalaton. Koin olevani huono rahan kanssa, en edes yrittänyt säästää ja esimerkiksi asunnon ostaminen tuntui mahdottomalta, kaukaiselta utopialta. Rahaan liittyi paljon häpeää. En halunnut tietää miten rahani todella käytin; sitä tuntui olevan niin vähän, että en halunnut miettiä sitä alkuunkaan. Kaikki rahapuhe säästämisestä ja budjetoimisesta vain ahdisti. Olin koko elämäni saanut vanhemmiltani rahaa pyytäessä, ja jotenkin ajattelin, että sen vuoksi en vain voisi oppia säästeliääksi.

Samankaltainen meno jatkui muutettuani takaisin Suomeen ja jatkettuani opiskelua. Nyt onneksi menoni olivat pienemmät suhteessa tuloihin, joten vanhempieni ei tarvinnut enää pelastaa minua alituiseen pulasta. Samalla aloin olemaan niin vanha, että en olisi kehdannutkaan pyytää vanhemmiltani rahaa. En edelleenkään halunnut miettiä, miten hamassa tulevaisuudessa turvaisin selustani. Jotenkin etäisesti ajattelin tienaavani niin paljon, että asiat vain lutviutuisivat.

Sitten siirryin osa-aikaisesti työelämään, ja huomasin, että näköalattomuus ei koskenut vain hamaa tulevaisuutta, vaan myös lähikuukausia. En voinut suunnitella lomamatkoja tai mitään suurempia hankintoja, koska en koskaan oikein tiennyt olisiko minulla niihin varaa. Samalla ajattelin edelleen, että en vain osaa/pysty/halua miettiä rahaa, sillä olen luonteeltani liian holtiton ja impulsiivinen.

Viime vuoden aikana alkoi kuitenkin tapahtua hidasta muutosta ajattelussani. Suuri syy tälle on ollut samaistuttavan, helppotajuisen rahapuheen lisääntyminen mediassa  (suosikkini ovat Mimmit sijoittaa ja Julia Thurén). Luin Julian Kaikki rahasta -kirjan, josta sain paljon käytännön oivalluksia oman talouden automatisointiin ja ajatuksen siitä, kuinka elämän ei tarvitse olla kurjaa, vaikka säästäisi. Mimmit sijoittaa herätteli sijoittamisen helppoutteen ja tärkeyteen.

Isoin muutos oli kuitenkin se, että opiskelijuus ja epäsäännölliset tulot vaihtuivat säännöllisiin tuloihin. Rahaa alkoi ihan oikeasti jäämään yli, joten raha-asioiden haltuunotto tuntui mahdolliselta. Tietyllä tapaa siis toiveeni siitä, että voisin vain tienata enemmän ja ratkaista sillä huoleni, toteutui. (Hah, tämä on vähän semmoinen no shit, Sherlock -oivallus.)

Niinpä sitten eräänä päivänä joululomalla tartuin härkää sarvista ja laitoin raha-asiani aidosti kuntoon. Liityin työttömyyskassaan, perustin ASP-tilin ja tein Nordnetiin kuukausisäästösopimuksen. Lajittelin pankkini mobiilisovelluksessa ostokseni oikeisiin kategorioihin ja kävin läpi rahankäyttöäni kuluneen vuoden aikana. Ilokseni sain huomata, että muutamia notkahduksia lukuun ottamatta olin jo valmiiksi elänyt suhteellisen säästeliäästi. Tein jopa paljon pelkäämäni budjetin ja säästösuunnitelman, jonka avulla saisin säästettyä tililleni puskurin, jonka avulla pärjäisin muutaman kuukauden, mikäli töistä tulisi potkut tai lomautus.

Näistä kaikista mulle tuli aivan älyttömän voimaantunut olo. Aiemmin olin luullut, että raha-asioiden haltuunotto kahlitsisi, mutta kävikin päinvastoin: aloin heti näkemään enemmän mahdollisuuksia. Kalliimmatkin ostokset voi tehdä hyvällä omallatunnolla, kun tietää, että niihin on varaa. Lisäksi tunsin oppineeni uuden taidon: olin aina ajatellut, että olen vain jotenkin luontaisesti huono rahan kanssa, mutta asioihin perehdyttyäni tajusin, että ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

Hullaannuin säästämisestä niin, että elin alkuvuoden todella askeettisesti. En ostanut puoleen vuoteen vaatteita ja välttelin ulkona syömistä ja juomista. Tein päivätyöni lisäksi freelance-töitä viikonloppuisin ja laitoin kaiken säästöön. Aina, kun minun teki mieli ostaa jotain, laitoin rahan säästötilille. Tämä oli ehkä jo vyön laittamista liian kireälle, kuten tuhlailusekoamisestani on havaittavissa. Toisaalta, nimenomaan tuo säästäminen mahdollisti sen, että pystyin rellestämään vapaasti, ilman huonoa omatuntoa.

Tällä hetkellä säästän nimenomaan vapautta ja mahdollisuuksia saadakseni. Vapautta aloittaa joskus yritys, mennä opiskelemaan tai vaikka lähteä maailmanympärysmatkalle, jos siltä tuntuu. Tai tehdä vähän vähemmän töitä, jotta aikaa jäisi enemmän harrastamiselle. En edes vielä tiedä niin tarkkaan, mitä tämä jokin on, mutta tuntuu hyvältä panostaa siihen tulevaisuuden itseen. Jos ja kun sitten saan jonkin kivan mahdollisuuden, voin hyödyntää sen, koska olen varautunut.

Muita hyviä syitä säästää:

  • ympäristö tykkää, kun ei ostele turhia juttuja
  • voit tilanteen tullen toimia jonkun läheisen turvaverkkona (jos haluat)
  • mahdollisuus (vastuulliseen) sijoittamiseen, ja tätä kautta maailmaan vaikuttamiseen

Lue myös:

Käytin paljon rahaa itseeni koska olen sen arvoinen

Kommentit (2)
  1. Hei kiva kun kerroit oman tarinasi rahankäyttäjänä. 🙂 Itse olen ollut lapsesta saakka säästäväinen ja taisin kokea nuorempana kokea jotain tarvetta todistella pärjääväni ilman muiden apua, mutta oikeastaan vasta asunnon ostamisen jälkeen rupesin oikeasti miettimään mitä sillä säästetyllä rahalla kannattaa tehdä. Viime vuodet ovat menneetkin juuri siinä että olen koittanut perehtyä sijoittamiseen ja miettiä mitä ja miten raha ja säännöllinen säästäminen mahdollistavat kivoja asioita tulevaisuudessa. Kiva lukea muidenkin kokemuksia ja etenkin esimerkkejä siitä ettei säästeliääksi tarvitse syntyä!

    1. Voi kuinka olenkaan toivonut, että olisin myös aloittanut jo varhain. 😀 Nuorempana tuntui, että turhaa laittaa joku synttäriseteli säästöön, mutta eron huomaa viimeistään nyt, kun säästeliäät tuttavat alkavat ostelemaan asuntoja. Näissä asioissa aika on niin suuri tekijä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *