Kuka minä olen?

Miljoonatta kertaa havahduin siihen että mun oli paha olla.

Mun selkään sattui. Mä nukuin huonosti. Mä en jaksanut ja mua väsytti kokoajan. Vaatteet kiristi. Voin kokonaisvaltaisesti aivan järkyttävän huonosti. Astelin aamulla herättyäni puntarille joka näytti dramaattisesti kolminumeroisen luvun. KOLMINUMEROISEN. Painoin viimeksi näin paljon odottaessani viimeisilläni poikaamme viisi vuotta sitten. Tunsin kuinka kyyneleet kohosivat silmiini ja paha olo alkoi purkautua ulos.

Miksi mä olin päästänyt itseni jälleen kerran tähän kuntoon?

Olin kerännyt kiloja hiipien ja puntari näytti 21,5 kiloa enemmän kuin pitäisi. 21,5. Lamaannus. Paha olo. Itseinho. Ällötys. Kaikki negatiiviset tunteet omaa itseäni kohtaan nousivat pintaan. Olo oli kuin pahimmalla luuserilla, joka oli taas epäonnistunut ihmispaska ja vielä ylipainoinen sellainen.

Olen tehnyt tämän ennenkin, ajattelin. Ennenkin olin pudottanut painoani. Tiedän mitä se vaatii fyysisesti. Mutta nyt halusin apua henkisenpuolen käsittelyn kanssa ja sen kanssa että pää tulisi mukana prosessissa. Siksi reippaana tyttönä otin yhteyttä PT:hen joka aloittaa syyskuussa painonhallintaryhmän, jossa keskitytään myös mentaalipuolen asioihin. Eka tapaaminen on maanantaina. Kehonkoostumusmittaus ja tavoitteiden asettaminen.

Mun tavoite on painaa -21,5 kiloa. Haluan olla se tyttö taas, joka rakastaa elämää ja ennen kaikkea rakasti itseään. Mä haluan löytää liikunnan ilon uudelleen ja voida hyvin. Mä haluan olla energinen. Mä haluan nukkua hyvin. Mä en halua 30-vuotiaana kärsiä selkäkivuista, jotka johtuu ylipainosta.

Mä haluan voida hyvin.

Sitä mä tavoittelen. Tämä on mun matka. Itsensä etsimistä ja itsensä löytämistä lopulta.

-J