10 Sunday facts – Money money money

lompsa (1 of 2)

Nyt olisi tarjolla hieman faktoja minusta sununtai-iltaan.

1. Vaatteisiin liittyvissä raha-asioissa olen sekä superpihi, että äärimmäisen höveli. Voin tuhlata satoja ja tuhansiakin euroja kauniisiin laukkuihin ja vaatteisiin, mutta samaan aikaan pohdin tarkkaan paljon olen valmis maksamaan vaikkapa pikkuhousuista tai sukkiksista. Vaikka kyseessä on ihan joitakin euroja, jos miettii kokonaisuutta 😀 En tiedä, miksi olen tällaisissa tarkka. Olen vain tullut siihen tulokseen, että laatuero esim. H&M:n tai Primarkin sukkahousuissa ja kalliissa merkeissä on hyvin pieni, ja mulla sukkahousut on lähestulkoot kertakäyttöisiä aina. Onnistun aina osumaan johonkin tai repäisemään ne rikki. Tuntuu siis liian tyhmältä käyttää paljon rahaa hyviin sukkiksiin, koska ne ei vaan selviydy mun käsittelyssä. Mikään ei myöskään aiheuta ärsytystä kuin kauhtuneet pikkarit, ja tälläkin reissulla tuli tyhjennettyä Primarkin pikkariosastoa aika tehokkaasti. Hauskinta on, että parin euron pikkarit ei laadullisesti eikä ulkonäöllisesti eroa yhtään vaikkapa Vistoria’s Secretin vastaavista.

2. En koskaan pihistele ruokaostosten suhteen, ellei ole ihan pakko. Ruokaostokset ovat viimeisin asia, josta raaskin säästää, sillä hyvä ruoka on mulle ihan ehdottoman tärkeetä. Ostetaan paljon luomua, kotimaista ja mahdollisimman usein liha-, juusto- tai kalatiskiltä. Tiedostan, että olemme onnekkaassa asemassa sikäli, ettei ruoan suhteen tarvitse laskea joka senttiä. Tiedostan, että senkin suhteen elämä voi muuttua milloin vain. Nyt kun tähän on mahdollisuus, hyvä ja terveellinen ruoka on viimeinen asia, josta haluan tinkiä.

3. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia taloudenhoidossa. Mä olen ihan älyttömän suurpiirteinen rahankäyttäjä, kun taas mies on järkevä ja tarkka budjetoija, joka käyttää Exceliä mielellään. Ei siis senttiikään pihi, vaan enemmänkin harkitseva ja tarkasti kirjaa pitävä. Olen tullut siihen tulokseen, että hänellä on tasapainottava vaikutus minuun, ja minulla taas spontanisoiva (vai mikälie) vaikutus häneen 😀

4. Raha ei ole koskaan ollut mulle kovin tärkeetä. En ole koskaan välittänyt, paljonko tapailemani mies tienaa, enkä ole koskaan ollut kiinnostunut ystävieni palkoista tai tienesteistä. En välitä paljonko samalla alalla tienataan samassa työtehtävässä. Mitoitan sen, minkä koen itselleni sopivaksi tai riittäväksi palkaksi sen mukaan, minkä itse näen sopivaksi ja minulle tarpeelliseksi korvaukseksi. Tiedän oman työpanokseni, ja osaan suunnilleen arvioida sen, minkä arvoinen olen työnantajalleni.

5. Raha ei ole koskaan tehnyt mua kovin onnelliseksi. Mun onnellisuuteen ja siihen, kuinka onnekkaaksi itseni tunnen, ei koskaan vaikuta se, paljonko olen tienannut siinä elämänvaiheessa. Toki kuitenkin tiedostan, että minua tekee onnelliseksi asiat, joita saa rahalla. Kauniit esineet, matkat, elämykset, kokemukset ja no, se ruoka 😀


6.
Tiedostan, että olen etuoikeutetussa asemassa ja minulla menee ihan mukavasti. En juuri ikinä ole joutunut elämään kädestä suuhun, vaan tililläni on useimmiten aina ollut rahaa myös seuraavana palkkapäivänä. Tiedän, että sekin voi vielä joskus muuttua. Myönnän, että voisi olla todella haastavaa oppia suhtautumaan asioihin, jos joutuisi laskemaan joka sentin palkkapäivien välillä tai pärjätä vaikkapa parillakymmenellä eurolla viikko ennen palkkapäivää.

7. En juuri koskaan säästä tiettyä tavoitetta kohti (pl. tämä omistusasunnon ostaminen), vaan pyrin aina siihen, että säästötilillä on rahaa. Odottamattomiin menoihin (aina saattaa sairastua tai jotakin odottamatonta tapahtua) ja muutenkin. Luulen, että mua ahdistaisi ihan hirveesti tilanne, jossa ei olisi tätä ”fallbackia”. Tiedän, että monet elävät niin aina, sillä olosuhteet kaikkien elämässä on erilaisia. Olenkin onnekas, että olen voinut elää melko huolettomasti täsä suhteessa. Tiedostan aina, että olen ahkeran ja aloitteliaan lisäksi nimenomaan onnekas, ja tiedän, että mikä päivä tahansa elämä saattaa muuttua perusteellisesti. Sitten joutuisi varmaan opettelemaan tosi paljon hyvin erilaista taloudenhallintaa.

8. Mulle yrittäjyyden ykkösjuttu on hyvä, ymmärtävä ja asiantunteva kirjanpitäjä. Omani on ihan paras! (Yhteystietoja saa kirjanpitäjä-tarpeen kanssa painivat kysellä, en niitä tänne viitsi laittaa 🙂 Myönnän, etten ymmärrä kirjanpidosta mitään, se on jostain syystä mulle aina kauhean vaikeeta. Loistava kirjanpitäjä selittää mulle asiat ja kertoo, mitä pitää tehdä. Lisäksi hän muistuttaa ja muistuttaa tekemään tärkeät asiat, jotka aina unohdan, ja hänellä on raudanlujat hermot.

9. Mulla ei tavallaan ole luottokorttia, uskokaa tai älkää 😀 Tai siis on tietty perus pankki/luottokortti -yhdistelmä, mutta käytän sitä tosi harvoin. Oon hakenut luottokortin joskus 18-vuotiaana, jolloin sain siihen pienen luottorajan. En ole koskaan nostanut sitä, ja hyvin harvoin maksan luottokortilla mitään. Mä tykkään käyttää Visa Electronia, koska tiedän aina, ettei tili voi mennä miinukselle, ja tilillä näkyy aina oikea summa. Koska (kohta 1) olen hyvin suurpiirteinen talousasioiden hoidossa, voisin hyvin unohtaa edellisenä päivänä maksamani suurehkon summan, jos maksaisin sen pankkikortilla. Aikanaan käytin pankkikorttia usein, ja pari kertaa se meni joitakin miinukselle. Ärsytti ja tilasin Electronin. Mulla on yleensä rahat tilillä, johon mulla ei ole korttia. Ihan sen takia, että mun kortti on pari kertaa pöllitty ja kerran mun PayPaliin on murtauduttu. Siksi olen oppinut pitämään rahat lähinnä kortittomalla tilillä ja korttitileillä pidän vain sen verran, mitä päivittäin todennäköisesti tarvitsen.

10. Olen hyvin suurpiirteinen myös lainojen kanssa, molemmin päin. En koskaan muista, jos joku on mulle velkaa jotain sataa euroa pienempiä summia, mutta saatan vahingossa ihan yhtä lailla unohtaa, jos olen itse velkaa jollekin vaikka parikymppiä. En juuri ikinä lainaa rahaa, mutta välillä on tullut tilanteita, joissa on tarvittu käteistä, eikä ole ollut tms. Inhoan lainaamista joltakin, mutta minua ei häiritse lainata rahaa muille. Tosin jos yhtään haiskahtaa, että minua yritetään käyttää hyväkseen, lyön liinat täysin kiinni. Näitäkin on kyllä nähty. Olen myös ystävien kanssa hyvin suurpiirteinen. Jos on yhteinen illanvietto ja kaikki tuo jotain, en koskaan laskeskele, että ”me nyt tuotiin enemmän” tms. Ravintolassa jos jaetaan laskua ja maksettavaksi tulee hieman enemmän kuin oikeasti tilasimme, en todellakaan ala laskemaan senttejä tai euroja. Uskon vahvasti siihen, että läheisten ja ystävien kanssa pitkässä juoksussa kaikki tasaantuu. Ymmärrän toki, että monilla voi olla tiukempi rahallinen tilanne, enkä yhtään arvostele, jos on tarkempi omista menoistaan. Merin kanssa Australiassa asuessamme makselimme aika vuorotellen niin kauppamenoja kuin ravintoloitakin. Todellisuudessa jompi kumpi meistä on saattanut maksaa vaikka 500 euroa enemmän vuoden aikana, mutta emme edes tietäisi sitä. Suhtauduimme molemmat asiaan niin, että aika tasan se menee.

Kommentit (17)
  1. Hei tää oli tosi kiva postaus! Tuntu että pääsi vähän pintaa syvemmälle vaikkei nyt todellisuudessa mistään superhenkilökohtaisista asioista ollutkaan kyse 😀 Toivottavasti teet jatkossakin näitä faktapostauksia, tällaisia on niin kiva lukea!

    1. Kiitos 🙂 Ajatuksena olisi kerran viikossa tehdä tuollainen 10 faktan postaus, katsotaan miten se onnistuu 🙂

  2. Ihanku mä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *