10 x MITÄ BLOGI OPETTI

Mungolife

Mietin tuossa yksi päivä, mitä kaikkea blogini onkaan minulle opettanut ja millaisia opetuksia, niitä negatiivisiakin, se on tarjonnut elämästä, internetistä ja yrittäjyydestäkin. Ihan konkreettisia juttuja, joita teki mieleni hieman listailla :) 

1. Tietyistä käsitteistä ei oikein ole konsensusta, mutta bloggaaja ei saa niistä silti irtisanoutua. Olen irtisanoutunut feminismi-termistä ja kritisoinut kehopositiivisuutta. Molemmissa kuulin vaan kuinka en ymmärrä termiä tai sisäistä sitä oikein. Samaan aikaan kuitenkin kaksi eri selitystä termistölle löytyy molemmissa tapauksissa. Feminismin tapauksessa yksi ryhmä puhuu siitä, kuinka sillä oikeasti halutaan saavuttaa todellinen tasa-arvo ja toinen ryhmä mesoaa, siitä kuinka sillä edistetään nimenomaan naisten asemaa, onhan kyseessä naisten asioita ajava liike, jonka ymmärtää jo nimestäkin. Osan mielestä olisi jopa oikeutettua, että saisimme naisina kostaa miehille vuosien sorto. Hetken tässä feminismi-keskustelussa meinasin jo kallistua takas siihen, että hei, joo, kyllä mä oon siltikin feminismi. Se oli jonkin sellaisen fiksun kommentin kohdalla, jossa todettiin, että vaikka osa olisi ihan hukassa ja ymmärtäisi aatteen väärin, niin sitä tärkeämpää on se, että todellista tasa-arvoa ajavat ihmiset eivät irtisanoudu aatteesta, jotta se ei mene kokonaan ihan pilalle. Olin hetken samaa mieltä, kunnes totesin, että ei, tässä on menty jo niin pitkälle tuon nimityksen väärinymmärryksessä ja väärien mielleyhtymien nostamisessa, että en voi enää olla omasta mielestäni feminismi. Kun liian iso joukko ihmisiä sotkee sen miesvihaksi, feminismin brändi on niin hukassa, että en halua olla feministi. Kun on OK, että kaupassa on myynnissä pikkutyttöjen paitoja sloganilla "Future is female", tämä pikkupojan äiti haluaa olla 100 % aito tasaarvon kannattaja. Kehopositiivisuus-kohu on niin tuore, että jokainen muistanee mitä siinä kävi. Kirjoitin siitä, miten eri painoluokan ihmisillä on erioikeuksia toisten kommentoimiseen ja sain kuulla aika reippaasti väittämääni tukevia "hoikka nainen ei voi..." juttuja ja sitä, että kehopositiivisuus ei ole kehokuvansa kanssa taisteleville "laihoille" vaan ainoastaan ylipainoisille. 

Voisi kuvitella, että molemmat aiheet olisivat herättäneet myrskyn kautta mussa halun mukautua mielipiteeseen, mutta ei, nämä ovat itse asiassa vain vahvistaneet omia ajatuksiani. 

2. Osaan seistä todella vahvasti mielipiteeni takana, enkä murru toisten painostukseen missään tilanteessa. Jonkun mielestä saatan olla väärässä, mutta olen oppinut pitämään puoliani paremmin kuin koskaan ja osaan seistä mielipiteeni takana, koska se mielipide on aina perusteltu. Joku voi olla perusteluni ja mielipiteeni kanssa eri mieltä, mutta minulla on niihin perusteluni, ja se riittää minulle. Olen kiitollinen blogille siitä, kuinka se on vuosien aikana opettanut perustelemaan ja ajattelemaan kaikkien kannalta. Kun olen kulkenut erilaisten mielipidekohujen läpi, olen oppinut näkemään asian kuin asian eri perspektiiveistä paremmin. Jo ennen kuin kirjoitan, mietin, että mitenhän tämän voi väärinymmärtää ja miten tästä voi joku loukkaantua ja yritän muotoilla asian mahdollisimman paljon kaikkia puolia huomioiden. Toki ihan sekopäisiä loukkaantumissyitä en minäkään osaa ennustaa, joten hei, katotaan mitä kohuja tähän polun varrelle vielä mahtuu. Niitä kun en ole oppinut vielä välttämään. 

3. Monen lukijan mielestä "olen eri mieltä" = "olet väärässä". Mä voin hyvin usein ymmärtää vastapuolen mielipiteen ja ymmärtää hänen perustelunsa. Mä voin ymmärtää, että hän on eri mieltä ja minä eri mieltä. Mutta se, että minä pitäydyn mielipiteessäni ja olen edelleen samaa mieltä kuin alun alkaenkin, ei tarkoita, että olisin väärässä. "Miksei se vaan voi myöntää, että on väärässä..." yms. on sellaiset asiat, joita on kritisoijani kyllä ehtineet vuosien aikana hokemaan enemmän kuin tarpeeks. Koska en ole väärässä, olen eri mieltä. Jos sanoisin, että aurinko on kylmä, olisin väärässä. Jos olisin sitä mieltä, että auringon säteet tuntuvat ikävälle iholla, olisin eri mieltä kuin joku muu. As simple as that. 

4. Aina tulee olemaan ryhmä ihmisiä, joiden mielestä mä teen kaiken väärin. Ihan sama mitä teen, teen sen väärin. Se ryhmä ei ansaitse minkäänlaista huomiota, ja sen olen oppinut viime vuosina erityisen hyvin. Olen oikeasti sisäistänyt sen, enkä ole kertaakaan kiehunut. Jos olen vastannut, olen todennäköisesti unohtanut asian kokonaan heti sen jälkeen. En käy keskustelupalstoilla lukemassa itsestäni, koska sillä ei ole mitään väliä. Voisin olla taikova yksisarvinen ja silti mun sarvi olisi vääränvärinen. Jos minusta ei löytämällä löydetä virheitä kaikesta tekemisestäni, ne keksitään tyhjästä ja esitetään faktana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen tiesin aina. Olen vuosien aikana ymmärtänyt, että kaikki ei tarviikaan. Ja itse asiassa tää ajatus on terävöittynyt bloggaamisen myötä. Bloggaaminen on opettanut, että riittää, että vähentää pientä joukkoa. Niitä, joiden kanssa on oikeasti aidosti samalla aaltopituudella. 

5. Oon oppinut, että maailmassa on älyttömän paljon ihania pyyteettömiä ihmisiä, jotka auttavat. Mä oon saanut niin paljon apua ja vertaistukea, etten olisi voinut uskoakaan. Se on ollut älyttömän hieno tunne ja saanut kiintymään tähän tuntemattomille kirjoittamiseen. 

6. Mä oon oppinut valokuvaamaan ihan superhyvin. En verrattuna siihen ja tähän valokuvaajaan, vaan entiseen minääni verrattuna. Osaan käyttää kameraa aika suvereenisti ja osaan rajata kuvia ja valottaa sisäkuvia. Osaan käsitellä kuvia ja saada niistä enemmän irti niin. On ollut iso oppia valokuvausta tämän työn yhtenä osana, sillä siitä on käytännön hyötyä. En tosin tiedä, minne laitan 20 000 kuvaa lapsen ensimmäisestä elinvuodesta tai milloin ehdin karsimaan niitä :D Bloggaaminen opetti kantamaan kameraa kaikkialla mukana tai vähintäänkin hyvällä kameralla varustettua puhelinta. Kaikesta on jotain muistoja kuvamuodossa, sillä tästä on tullut tietynlainen elämäntapa. En toki elä kamera kädessä ja vaikka ottaisinkin jostakin hetkestä kuvan, en jaa sitä blogissani. Se on mulle vaan. Mutta kyllä mulla olisi hyvin erilaisia kuvia ja hyvin eri määrä kuvia, jos en olisi blogia aloittanut. 

7. Mun esteettinen silmä on kehittynyt bloggaamisen myötä. Mä katson työni puolesta niin paljon inspiskuvia ja kaikkia muiden ihmisten kuvia, että se vaikuttaa väkisinkin makuun. Nykyään teen kotona ja erilaisissa jutuissa luoviakin ratkaisuja, ja osaan nähdä paljon kaunista ihan yksinkertaisissakin asioissa. Saan itse asiassa mun läheisiltä paljon positiivista palautetta tästä. Jotenkin kun bloggaamisen kautta on ollut paljon kauneutta ympärillä, siitä on tullut arkipäivää ja siihen pyrkii tiedostamattaan jatkuvasti ja osaa löytää sitä vähän kaikkialta. 

8. Oon oppinut arvostamaan niitä asioita, jotka ei näy blogissa, enemmän kuin ikinä. Kun niin iso osa on julkista, ne yksityiset asiat on ihan pyhiä. Ja niistä nauttii ihan hirveästi. Ja ennen kaikkea kun on niiiin paljon asioita, joita ei yksinkertaisesti pysty näyttämään blogissa. Kahden tunnin kävely luonnossa mun poikien kanssa? Priceless. Siitä voi ottaa kuvan, siitä voi kirjoittaa. Mutta sitä auringonlaskua ei saa koskaan näkymään kuvassa samalla tavalla. Raikas kirpakka syysilma ja se miltä se tuntuu poskilla ei välity kameran läpi. Pienen pojan vähän punertavat posket ja kylmä nenänpää kun hän halaa katoavat lämpimässä kodissa. Vauvan tuoksu hänen huoneessaan ja hänen ihollaan? Sitä ei pysty kuvailemaan minnekään. Sitä ei voi tallentaa mihinkään. Rakastan halailla poikaani ja käyn aina ennen nukkumaanmenoa avaamassa hänen huoneen oven ja vedän keuhkot täyteen tuota ihanaa tuoksua. Se katoaa. Sitä ei kohta enää ole. Sitä ei voi pullottaa, sitä ei voi tallentaa. Se on niin merkillinen, niin tärkeä. Se kun pieni poikani soittaa ovikelloa ja seisoo terassilla käsissään nippu kedonkukkia, jotka on kerännyt mummin kanssa ja hän ojentaa ne minulle. Se kuinka mieheni katsoo poikaa, joka juoksee pellon reunaa pitkin ja hänen katseessaan on kaikki samat tunteet kuin minulla.

Koska niin paljon katson maailmaa linssin läpi tai vähintäänkin näen mielessäni rajauksen, on niin paljon hetkiä, joissa ymmärrän, että tämä, juuri tämä, ei tallennu mihinkään muistikorttiin, ei mihinkään, mistä saan sen palautettua. Jotenkin tämä koko elämän taltioiminen kuviin ja teksteihin on avannut ymmärryksen siitä, että on asioita, joita ei voi tallentaa ja niiden katoavaisuus saa paneutumaan niihin täysin. 

9. Mun ruoanlaitto ja leipominen on noussut uusiin sfääreihin. 100 % mun kaikki ruoka- ja leivontainspiraatiot tulee blogin kautta; Instasta, Pinterestistä ja toisista blogeista. Mä rakastan leipoa, rakastan koristella leipomuksia ja rakastan tehdä näyttäviä ruokia. En todellakaan ole mikään kokki tai leipuri, mutta oon ehkä keskivertoa parempi keittiössä ja ennen kaikkea rakastan puuhailla siellä. Musta on ihanaa tehdä kaunis näyttävä kakku ja tykkään leikkiä macaronsien kimpussa tai kokeilla tehdä lampaanpaistia. Iso iso osa tästä tulee blogista. Viimeisimpänä opettelin, miten marjoista saa huurteisen näköisiä, koska ne on musta niin söpöjä smoothiebowleissa. Kaikkea sitä oppiikin kun innostuu. Vähintään kerran viikossa kokeilen jotain uutta keittiössä, ja aina sen inspiraatio on blogin kautta löytynyt. 

10. Mä oon oppinut tosi paljon viineistä. Mä en ymmärtänyt viineistä mitään ennen kuin aloitin piiiiiitkän yhteistyön asian tiimoilta ja nyt oon itse asiassa aika haka niissä. En siis todellakaan mikään viinitietäjä, mutta kuluttajana melko valveutunut ja tiedän mistä tykkään ja mikä sopii mihinkin. Tää on oikeesti iso rikkaus. En käytä juuri ollenkaan alkoholia nykyään. Viimeksi olin humalassa 30-vuotis syntymäpäivieni baarireissulla, sitä ennen en edes muista milloin. Mun alkoholinkäyttö on nykyään rajautunut tasan viiniin ja kuivaan omenasiideriin. Mielellään siihen yhteen, mitä saa vaan Virosta, eikä ees laatikkoina :D Ja niitäkin juon ehkä korkeintaan 4 iltana viikossa yhden lasin tai pikkupullon. Viini täydentää ruoan niin täydellisesti ja viinin kautta olen myös löytänyt juustot, ja nykyisin lemppariasiani on takan tuoksu, oma mies ja hyvä viini. Varmasti tähän olisin päätynyt joskus ilman blogiakin, ja itse asiassa moni näistä olisi todennäköisesti tapahtunut muutenkin, mutta koska blogi on ollut niin iso osa elämääni kymmenen vuotta, nämä se on opettanut. 

+BONUS: Olen oppinut kuinka kaukana some ja arki on todellisuudessa toisistaan. En koe mitään paineita tai ahdistusta omasta elämästäni näiden perusteella, sillä tiedän tasan tarkkaan mitä niiden kauniiden kuvien ja juttujen takana on. Ja se on hyvin erilaista, hyvin samanlaista kuin kaikilla. Mä pyrin tuomaan blogiini mahdollisimman paljon aitoja hetkiä, enkä halua feikata mitään, mutta faktahan se on, että kaikki tänne tulevat kuvat on mietittyjä, lavastettuja ja kuratoituja ihan vähintäänkin. Kun tietää, miten taikatemppu tehdään, ei mene muidenkaan taikatemppujen lankaan, vaan voi elää hyvin mukavaa ja stressaamatonta elämää. 

Yllättikö mikään näistä? 

Kommentit

Ronjajovi (Ei varmistettu)

Mä Anna tosi kiitollinen siitä, että sä aikoinaan vuosia vuosia sitten aloit bloggaamaan! Sun (ja Merin) innoituksena uskalsin yksin matkustaa Australiaan, saanut inspiraatiota pukeutumiseen, löytänyt ihania reseptejä ja paljon paljon muuta, mistä olen todella kiitollinen! Oli myös aivan ihanaa tavata sinut, miehesi ja Dante vauvana, kun pääsin sinun kutsumana suunnittelemaan silloisen Matkuksen perhehuoneen. Olit juuri niin lämmin ja ystävällinen mitä blogisi antaa ymmärtää. Sain siitä tapahtumasta ihanan muiston itselleni. Kaikkea hyvää sulle ja sun perheelle!

Kunpa itsekin muistaisi nauttia niistä pienistä elämän ihanuuksista, eikä ajatella kaikkia asioita/valokuvia somen kautta, vaan oikeasti pysähtyä nauttimaan hetkistä. Ja muistella niitä silloin kun on hankalaa tai stressiä. Tää kohta oli mun mielestä todella kauniisti kirjoitettu ja se on tärkeä muistutus kaikille. 

Olen myös aivan samaa mieltä feminismistä, enkä myöskään ole feministi samoilla perusteilla. Kannatan aitoa tasa-arvoa, enkä kenenkään tai minkään vihaamista ja lyttäämistä sukupuolen tai muun vastaavan asian takia. 

Kiitos sinulle kun teet laadukasta ja hyvää blogia, sitä on todella mukava seurata!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä taisin kirjoittaa ton feminismikommentin minkä mainitsit, kiva jos se sai ajattelemaan vaikket mieltäsi lopulta muuttanutkaan! Halusin vielä sanoa, että vaikka kaikki saa toki itse päättää, kokeeko itsensä feministiksi, olisi kiva jos tuota miesvihaleimaa ei yhtään enempää yhdistettäisi kyseiseen termiin :) alkaa aina itseä harmittaa, että kuvitteleeko joku tosiaan mun kannattavan jotain naisten ylivaltaa, koska olen feministi. Suhtautuminen tähän termiin taitaa riippua myös tosi vahvasti omista kaveripiireistä tai muista kokemuksista, koska mun mielestä ja kokemuksen mukaan feminismiin liitetty virheellinen tulkinta miesvihasta hälvenee koko ajan ja moni mieskin sanoo julkisuudessa olevansa feministi juuri tasa-arvon kannattamista tarkoittaen. Näin siis ainakin mun lähipiirissä ajatellaan ja sellaisen kuvan saan mediasta usein! Toivottavasti feminismin brändi voidaan vielä pelastaa kaikkien muidenkin silmissä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Välillä sitä huomaa elävänsä vähän kuplassa. Olen onnekseni löytänyt ympärilleni porukan täynnä fiksuja tyyppejä, joille feminismi, tasa-arvo, lgbtq oikeudet yms ovat melko itsestäänselviä ajatusmalleja. Ehkä se johtuu siitä että olen kulttuurialalla, joten meillä on kouluissakin pureuduttu vähän syvemmin näihin aiheisiin ja niiden historiaan ja syihin. Sitten välillä eksyy esim erinäisten iltalehtien kommenttibokseihin jotka ovat täynnä misogynistisia kommentteja ja tajuaa että maailma ei ole ihan vielä valmis. Esimerkiksi toksisen maskuliinisuuden kitkemiseksi tarvitaan feminismiä. Toksinen maskuliinisuus ei tarkoita sitä että maskuliinisuudessa olisi mitään pahaa, vaan se tarkoittaa niitä ikäviä perinteisesti maskuliinisuuteen liitettyjä lieveilmiöitä, kuten että mies ei saa pyytää apua eikä olla herkkä. Tämä taas saattaa johtaa miehillä esim syrjäytymiseen tai tunteiden patoamiseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Itselläni on kaksi aikuisuuden kynnyksellä olevaa pikkuveljeä, ja toivoisin että he saisivat elää maailmassa missä he saisivat pyytää apua ja näyttää tunteensa jos tuntuu pahalta. Feminismi hyödyttää kaikkia, sekä miehiä että naisia ja kaikkia siltä väliltä. Valitettavasti virheellisen miesviha- käsityksen toisteleminen ei oikein auta feminismin maineen parantamisessa.
Harvoin muuten kommentoin vaikka olen ollut lukija ainakin 8 vuotta! Kiitos koukuttavasta blogistasi Anna :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei näistä oikeastaan mikään yllättänyt, koska kaikki tuo kertomasi näkyy täällä blogissasi. Rehellisesti sanottuna itseäni on täällä ainoastaan ihmetyttänyt se, ettei sinulla ole mitään leipomiseen liittyvää koulutusta, koska sinun leipomuksesi ovat ihan järisyttävän upeita.

Olin nuoren melkoisen voimakas mielipiteiltäni ja maailmankatsomuksestani johtuen myös melkoisen konservatiivinen ja jyrkkä. Kun tähän vielä yhdistyi jatkuva tarve debatoida ja haastaa sekä jonkinlainen verbaaliakrobatiakyky, niin olin ilmeisen ärsyttävä ihminen -siis noin toisten mielestä (ja nyt en tarkoita, että sinä olisit). Sitten sain lapsia, tai oikeastaan sitten lapset kasvoivat, ja huomasin, että kaikkea tuota tärkeämpää oli osata ja uskaltaa tarvittaessa myös muuttaa mielipiteitään. Noh, sehän ei sinällään ole mikään yllätys, koska sanotaanhan, että loppupeleissä lapset saattavat opettaa vanhempiaan jopa enemmän kuin vanhemmat lapsiaan.

Pob (Ei varmistettu)

Kiva postaus! :) särähti kyllä vähän korvaan toi "en käytä juuri ollenkaan alkoholia" ja seuraavassa kohtaa, että kuitenkin neljänä iltana viikossa saatat käyttä. Mielestäni se on aika eri asia kuin ei juuri ollenkaan :D ei siis siinä, ei sinun käyttämässäsi määrässä mitään ihmeellistä tai huolestuttavaa todellakaan ole, mutta on se enemmän kuin ei juuri ollenkaan.

MungoAnna
Mungolife

Siinä on itse asiassa ajatusvirhe :D pitäisi olla "muuta alkoholia". Ja mun mielestä ei kyllä 12-16 cl viiniä neljänä iltana viikossa ole sekään paljoa, mutta tosiaan "ei juurikaan" olisi ehkä neljästi vuodessa :) 

Pob (Ei varmistettu)

Hahaa no tämä selittääkin :D kiitos vastauksesta

Vierailija (Ei varmistettu)

Viinaa neljänä iltana viikossa, mutta vain pikkupullollinen. Joopa, olet matkalla alkoholismiin. Seuraavaksi annoskoko suurenee, paino nousee, masennus hiipii lähes huomaamatta kaveriksi ja elämä alkaa pyöriä juomisen ympärillä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuvaamassasi asetelmassa on viinilasi lähes täynnä. Annos on varmaankin 3 dl. Joitko lasin tyhjäksi kuvauksen jälkeen ?

Jenina (Ei varmistettu)

Anteeksi, mutta miten sä saat viinilasista yli 3dl vetoisen jos se hädin tuskin on kuvassa näkyvän kynsilakkapullon korkuinen :D Anna, kaikkea sä joudut kestämään, tsemppiä!!

yoman (Ei varmistettu)

Munki piti oikeen kelata takas tähän kuuluisaan 3dl viinilasiin, koska en huomannut sitä tekstiä lukiessani. Naurahdin ehkä vähän. :DD

mrs (Ei varmistettu)

On tosi outoa, että et kannata naisten yhtäläisiä oikeuksia sen vuoksi että joku muu tulkitsee feminismi-termiä väärin? Et koska joku muu on dille, niin ei kannata sitten leimautua muiden dillejen silmissä?

Kun menet omalle pankkitilillesi nostamaan omalla työllä ansaitsemiasi rahoja, päätettyäsi pitää lapsesi ja valittuasi ajankohdan jolloin toivotat lapsesi tervetulleeksi... Muista kiittää niitä naisia jotka ovat uskaltaneet paljon vaikeampina aikoina seistä myös muiden, ignoranttien naisten oikeuksien puolesta.

MungoAnna
Mungolife

Kyllä mä kaikin puolin kannatan yhtäläisiä oikeusksia. Naisille, miehille ja muunsukupuolisille. Kannatan juurikin tasa-arvoa. Koen vaan, että termi feminismi on kokenut inflaation ja osa feministeistä edustavat tekopyhää miesvihaa, mitä en hyväksy. Ja osa hokee, että feminismi on naisten asia, kun taas itse olen kaikenlaisen sukupuolitasa-arvon kannattaja, ja en halua leimaantua näihin ideologioihin, mitä äänekkäästi edustetaan. En siis aio kantaa feminismi-titteliä, vaan kannatan aitoa tasa-arvoa nyt ja tässä hetkessä.

kisoista (Ei varmistettu)

Olisi mielenkiintoista lukea mitä mieltä olet uudesta missistä jolla on ns.ulkomaalaisjuuret? oletko ikinä harkinnut itse kauneuskisoihin hakemista ja jos et miksi? mitä mieltä olet siitä jos ulkomaalainen (esimerkiksi vaikkapa aasialainen nainen) hakisi kauneuskisaan vaikkapa Virossa, oletko sitä mieltä että saa ns.ohittaa muut maassa syntyneet kisailijat ja voittaa? uskotko siihen että suomalaisjuurinen missi/mallikisailija saattaisi pärjätä Venäjän kauneuskilpailuissa ja jos ei miksi? Suomesta on tullut varsin avoinmielinen viime vuosina on otettu paljon ulkomaalaistaustaisia kauneuskisaajia voittajiksi

MungoAnna
Mungolife

Mua ei kiinnosta missikisat suoraan sanottuna senttiäkään. Se on aivan todella turha julkisuushakuinen mittelö aivan väärissä asioissa, eli pinnallisessa kauneudessa. Katoin kilpailijat mielenkiinnosta läpi kun heidät esiteltiin ja tämä Missiksi kruunattu oli mun mielestä kaunein. Minun kauneuskäsittäiden mukaisesti kaunein nainen heistä. Joten sikäli mun mielestä. Voitto meni oikeaan osoitteeseen.

Mun mielestä toi sun kysymys on ihan absurdi. Onhan meillä Eremenkoja ja Nazreja ja Barkoveja urheilijoina ja maajoukkue-edustajina. Tosiasia on se, että Suomi on kansainvälinen ja ilman kansainvälisyyttä me oltais todennäköisesti sukupuuttoon kuolemaasa oleva geneettisesti sairaalloisen homogeeninen joukko. Tai no, ei ehkä me, olenhan itsekin sekasikiö. En tiedä tän missin taustaa, onko minkä sukupolven suomalainen.

Mun puolesta on siis hienoa, että taustojen monipuolisuus toteutuu käytännössä, ilman rasismia. Kunhan siinä ei ole käänteistä rasismia, eli suosimista, jolloin ulkkaritaustaiset pärjää paremmin kuin kantaväestö.

En oo harkinnu koskaan missiyttä, ei oo koskaan kiinnostanut. En oo malli/missityyppiä, mä oon enemmän kiinnostunut mielestä kuin ulkokuoresta ja haluan tehdä töitä päälläni.

Mun mielestä jokainen Suomen kansalainen on samanarvoinen, joten en näe, että eri etninen tausta ohittaisi yhtään mitään.

En usko, että vieraan maan tausta olisi ongelma voittaa missikisaa venäjällä. Kyseessä on kuitenkin turhakekauneuskisa, ei poliittinen tai arvovaltainen virka. Jälkimmäiseen Venäjällä tuskin pääsisi, mutta se liittyy enemmän korruptioon ja nepotismiin, ei ulkkariuteen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko varma, ettei missiperhe ole kokonaisuudessaan kaksoiskansalaisia eli siis Venäjän tulkinnan mukaan venäläisiä. Lähes kaikki Suomeen muuttaneet venäläiset ovat säilyttäneet venäläisen passinsa. Kysyä voi, minkähän takia ?

KM (Ei varmistettu)

Olenko minä ainut kenellä ei näy kuvat ollenkaan?
Ainakin tässä sekä edellisessä postauksessa ollut sama ongelma.

Kommentoi