10 x MITÄ BLOGI OPETTI

10blogi_1_of_5.jpg

Mietin tuossa yksi päivä, mitä kaikkea blogini onkaan minulle opettanut ja millaisia opetuksia, niitä negatiivisiakin, se on tarjonnut elämästä, internetistä ja yrittäjyydestäkin. Ihan konkreettisia juttuja, joita teki mieleni hieman listailla 🙂 

1. Tietyistä käsitteistä ei oikein ole konsensusta, mutta bloggaaja ei saa niistä silti irtisanoutua. Olen irtisanoutunut feminismi-termistä ja kritisoinut kehopositiivisuutta. Molemmissa kuulin vaan kuinka en ymmärrä termiä tai sisäistä sitä oikein. Samaan aikaan kuitenkin kaksi eri selitystä termistölle löytyy molemmissa tapauksissa. Feminismin tapauksessa yksi ryhmä puhuu siitä, kuinka sillä oikeasti halutaan saavuttaa todellinen tasa-arvo ja toinen ryhmä mesoaa, siitä kuinka sillä edistetään nimenomaan naisten asemaa, onhan kyseessä naisten asioita ajava liike, jonka ymmärtää jo nimestäkin. Osan mielestä olisi jopa oikeutettua, että saisimme naisina kostaa miehille vuosien sorto. Hetken tässä feminismi-keskustelussa meinasin jo kallistua takas siihen, että hei, joo, kyllä mä oon siltikin feminismi. Se oli jonkin sellaisen fiksun kommentin kohdalla, jossa todettiin, että vaikka osa olisi ihan hukassa ja ymmärtäisi aatteen väärin, niin sitä tärkeämpää on se, että todellista tasa-arvoa ajavat ihmiset eivät irtisanoudu aatteesta, jotta se ei mene kokonaan ihan pilalle. Olin hetken samaa mieltä, kunnes totesin, että ei, tässä on menty jo niin pitkälle tuon nimityksen väärinymmärryksessä ja väärien mielleyhtymien nostamisessa, että en voi enää olla omasta mielestäni feminismi. Kun liian iso joukko ihmisiä sotkee sen miesvihaksi, feminismin brändi on niin hukassa, että en halua olla feministi. Kun on OK, että kaupassa on myynnissä pikkutyttöjen paitoja sloganilla ”Future is female”, tämä pikkupojan äiti haluaa olla 100 % aito tasaarvon kannattaja. Kehopositiivisuus-kohu on niin tuore, että jokainen muistanee mitä siinä kävi. Kirjoitin siitä, miten eri painoluokan ihmisillä on erioikeuksia toisten kommentoimiseen ja sain kuulla aika reippaasti väittämääni tukevia ”hoikka nainen ei voi…” juttuja ja sitä, että kehopositiivisuus ei ole kehokuvansa kanssa taisteleville ”laihoille” vaan ainoastaan ylipainoisille. 

Voisi kuvitella, että molemmat aiheet olisivat herättäneet myrskyn kautta mussa halun mukautua mielipiteeseen, mutta ei, nämä ovat itse asiassa vain vahvistaneet omia ajatuksiani. 

10blogi (3 of 5).jpg

2. Osaan seistä todella vahvasti mielipiteeni takana, enkä murru toisten painostukseen missään tilanteessa. Jonkun mielestä saatan olla väärässä, mutta olen oppinut pitämään puoliani paremmin kuin koskaan ja osaan seistä mielipiteeni takana, koska se mielipide on aina perusteltu. Joku voi olla perusteluni ja mielipiteeni kanssa eri mieltä, mutta minulla on niihin perusteluni, ja se riittää minulle. Olen kiitollinen blogille siitä, kuinka se on vuosien aikana opettanut perustelemaan ja ajattelemaan kaikkien kannalta. Kun olen kulkenut erilaisten mielipidekohujen läpi, olen oppinut näkemään asian kuin asian eri perspektiiveistä paremmin. Jo ennen kuin kirjoitan, mietin, että mitenhän tämän voi väärinymmärtää ja miten tästä voi joku loukkaantua ja yritän muotoilla asian mahdollisimman paljon kaikkia puolia huomioiden. Toki ihan sekopäisiä loukkaantumissyitä en minäkään osaa ennustaa, joten hei, katotaan mitä kohuja tähän polun varrelle vielä mahtuu. Niitä kun en ole oppinut vielä välttämään. 

3. Monen lukijan mielestä ”olen eri mieltä” = ”olet väärässä”. Mä voin hyvin usein ymmärtää vastapuolen mielipiteen ja ymmärtää hänen perustelunsa. Mä voin ymmärtää, että hän on eri mieltä ja minä eri mieltä. Mutta se, että minä pitäydyn mielipiteessäni ja olen edelleen samaa mieltä kuin alun alkaenkin, ei tarkoita, että olisin väärässä. ”Miksei se vaan voi myöntää, että on väärässä…” yms. on sellaiset asiat, joita on kritisoijani kyllä ehtineet vuosien aikana hokemaan enemmän kuin tarpeeks. Koska en ole väärässä, olen eri mieltä. Jos sanoisin, että aurinko on kylmä, olisin väärässä. Jos olisin sitä mieltä, että auringon säteet tuntuvat ikävälle iholla, olisin eri mieltä kuin joku muu. As simple as that. 

4. Aina tulee olemaan ryhmä ihmisiä, joiden mielestä mä teen kaiken väärin. Ihan sama mitä teen, teen sen väärin. Se ryhmä ei ansaitse minkäänlaista huomiota, ja sen olen oppinut viime vuosina erityisen hyvin. Olen oikeasti sisäistänyt sen, enkä ole kertaakaan kiehunut. Jos olen vastannut, olen todennäköisesti unohtanut asian kokonaan heti sen jälkeen. En käy keskustelupalstoilla lukemassa itsestäni, koska sillä ei ole mitään väliä. Voisin olla taikova yksisarvinen ja silti mun sarvi olisi vääränvärinen. Jos minusta ei löytämällä löydetä virheitä kaikesta tekemisestäni, ne keksitään tyhjästä ja esitetään faktana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen tiesin aina. Olen vuosien aikana ymmärtänyt, että kaikki ei tarviikaan. Ja itse asiassa tää ajatus on terävöittynyt bloggaamisen myötä. Bloggaaminen on opettanut, että riittää, että vähentää pientä joukkoa. Niitä, joiden kanssa on oikeasti aidosti samalla aaltopituudella. 

10blogi (2 of 5).jpg

5. Oon oppinut, että maailmassa on älyttömän paljon ihania pyyteettömiä ihmisiä, jotka auttavat. Mä oon saanut niin paljon apua ja vertaistukea, etten olisi voinut uskoakaan. Se on ollut älyttömän hieno tunne ja saanut kiintymään tähän tuntemattomille kirjoittamiseen. 

6. Mä oon oppinut valokuvaamaan ihan superhyvin. En verrattuna siihen ja tähän valokuvaajaan, vaan entiseen minääni verrattuna. Osaan käyttää kameraa aika suvereenisti ja osaan rajata kuvia ja valottaa sisäkuvia. Osaan käsitellä kuvia ja saada niistä enemmän irti niin. On ollut iso oppia valokuvausta tämän työn yhtenä osana, sillä siitä on käytännön hyötyä. En tosin tiedä, minne laitan 20 000 kuvaa lapsen ensimmäisestä elinvuodesta tai milloin ehdin karsimaan niitä 😀 Bloggaaminen opetti kantamaan kameraa kaikkialla mukana tai vähintäänkin hyvällä kameralla varustettua puhelinta. Kaikesta on jotain muistoja kuvamuodossa, sillä tästä on tullut tietynlainen elämäntapa. En toki elä kamera kädessä ja vaikka ottaisinkin jostakin hetkestä kuvan, en jaa sitä blogissani. Se on mulle vaan. Mutta kyllä mulla olisi hyvin erilaisia kuvia ja hyvin eri määrä kuvia, jos en olisi blogia aloittanut. 

7. Mun esteettinen silmä on kehittynyt bloggaamisen myötä. Mä katson työni puolesta niin paljon inspiskuvia ja kaikkia muiden ihmisten kuvia, että se vaikuttaa väkisinkin makuun. Nykyään teen kotona ja erilaisissa jutuissa luoviakin ratkaisuja, ja osaan nähdä paljon kaunista ihan yksinkertaisissakin asioissa. Saan itse asiassa mun läheisiltä paljon positiivista palautetta tästä. Jotenkin kun bloggaamisen kautta on ollut paljon kauneutta ympärillä, siitä on tullut arkipäivää ja siihen pyrkii tiedostamattaan jatkuvasti ja osaa löytää sitä vähän kaikkialta. 

10blogi (5 of 5).jpg

8. Oon oppinut arvostamaan niitä asioita, jotka ei näy blogissa, enemmän kuin ikinä. Kun niin iso osa on julkista, ne yksityiset asiat on ihan pyhiä. Ja niistä nauttii ihan hirveästi. Ja ennen kaikkea kun on niiiin paljon asioita, joita ei yksinkertaisesti pysty näyttämään blogissa. Kahden tunnin kävely luonnossa mun poikien kanssa? Priceless. Siitä voi ottaa kuvan, siitä voi kirjoittaa. Mutta sitä auringonlaskua ei saa koskaan näkymään kuvassa samalla tavalla. Raikas kirpakka syysilma ja se miltä se tuntuu poskilla ei välity kameran läpi. Pienen pojan vähän punertavat posket ja kylmä nenänpää kun hän halaa katoavat lämpimässä kodissa. Vauvan tuoksu hänen huoneessaan ja hänen ihollaan? Sitä ei pysty kuvailemaan minnekään. Sitä ei voi tallentaa mihinkään. Rakastan halailla poikaani ja käyn aina ennen nukkumaanmenoa avaamassa hänen huoneen oven ja vedän keuhkot täyteen tuota ihanaa tuoksua. Se katoaa. Sitä ei kohta enää ole. Sitä ei voi pullottaa, sitä ei voi tallentaa. Se on niin merkillinen, niin tärkeä. Se kun pieni poikani soittaa ovikelloa ja seisoo terassilla käsissään nippu kedonkukkia, jotka on kerännyt mummin kanssa ja hän ojentaa ne minulle. Se kuinka mieheni katsoo poikaa, joka juoksee pellon reunaa pitkin ja hänen katseessaan on kaikki samat tunteet kuin minulla.

Koska niin paljon katson maailmaa linssin läpi tai vähintäänkin näen mielessäni rajauksen, on niin paljon hetkiä, joissa ymmärrän, että tämä, juuri tämä, ei tallennu mihinkään muistikorttiin, ei mihinkään, mistä saan sen palautettua. Jotenkin tämä koko elämän taltioiminen kuviin ja teksteihin on avannut ymmärryksen siitä, että on asioita, joita ei voi tallentaa ja niiden katoavaisuus saa paneutumaan niihin täysin. 

9. Mun ruoanlaitto ja leipominen on noussut uusiin sfääreihin. 100 % mun kaikki ruoka- ja leivontainspiraatiot tulee blogin kautta; Instasta, Pinterestistä ja toisista blogeista. Mä rakastan leipoa, rakastan koristella leipomuksia ja rakastan tehdä näyttäviä ruokia. En todellakaan ole mikään kokki tai leipuri, mutta oon ehkä keskivertoa parempi keittiössä ja ennen kaikkea rakastan puuhailla siellä. Musta on ihanaa tehdä kaunis näyttävä kakku ja tykkään leikkiä macaronsien kimpussa tai kokeilla tehdä lampaanpaistia. Iso iso osa tästä tulee blogista. Viimeisimpänä opettelin, miten marjoista saa huurteisen näköisiä, koska ne on musta niin söpöjä smoothiebowleissa. Kaikkea sitä oppiikin kun innostuu. Vähintään kerran viikossa kokeilen jotain uutta keittiössä, ja aina sen inspiraatio on blogin kautta löytynyt. 

10blogi (4 of 5).jpg

10. Mä oon oppinut tosi paljon viineistä. Mä en ymmärtänyt viineistä mitään ennen kuin aloitin piiiiiitkän yhteistyön asian tiimoilta ja nyt oon itse asiassa aika haka niissä. En siis todellakaan mikään viinitietäjä, mutta kuluttajana melko valveutunut ja tiedän mistä tykkään ja mikä sopii mihinkin. Tää on oikeesti iso rikkaus. En käytä juuri ollenkaan alkoholia nykyään. Viimeksi olin humalassa 30-vuotis syntymäpäivieni baarireissulla, sitä ennen en edes muista milloin. Mun alkoholinkäyttö on nykyään rajautunut tasan viiniin ja kuivaan omenasiideriin. Mielellään siihen yhteen, mitä saa vaan Virosta, eikä ees laatikkoina 😀 Ja niitäkin juon ehkä korkeintaan 4 iltana viikossa yhden lasin tai pikkupullon. Viini täydentää ruoan niin täydellisesti ja viinin kautta olen myös löytänyt juustot, ja nykyisin lemppariasiani on takan tuoksu, oma mies ja hyvä viini. Varmasti tähän olisin päätynyt joskus ilman blogiakin, ja itse asiassa moni näistä olisi todennäköisesti tapahtunut muutenkin, mutta koska blogi on ollut niin iso osa elämääni kymmenen vuotta, nämä se on opettanut. 

+BONUS: Olen oppinut kuinka kaukana some ja arki on todellisuudessa toisistaan. En koe mitään paineita tai ahdistusta omasta elämästäni näiden perusteella, sillä tiedän tasan tarkkaan mitä niiden kauniiden kuvien ja juttujen takana on. Ja se on hyvin erilaista, hyvin samanlaista kuin kaikilla. Mä pyrin tuomaan blogiini mahdollisimman paljon aitoja hetkiä, enkä halua feikata mitään, mutta faktahan se on, että kaikki tänne tulevat kuvat on mietittyjä, lavastettuja ja kuratoituja ihan vähintäänkin. Kun tietää, miten taikatemppu tehdään, ei mene muidenkaan taikatemppujen lankaan, vaan voi elää hyvin mukavaa ja stressaamatonta elämää. 

Yllättikö mikään näistä? 

Kommentit (18)
  1. Mä Anna tosi kiitollinen siitä, että sä aikoinaan vuosia vuosia sitten aloit bloggaamaan! Sun (ja Merin) innoituksena uskalsin yksin matkustaa Australiaan, saanut inspiraatiota pukeutumiseen, löytänyt ihania reseptejä ja paljon paljon muuta, mistä olen todella kiitollinen! Oli myös aivan ihanaa tavata sinut, miehesi ja Dante vauvana, kun pääsin sinun kutsumana suunnittelemaan silloisen Matkuksen perhehuoneen. Olit juuri niin lämmin ja ystävällinen mitä blogisi antaa ymmärtää. Sain siitä tapahtumasta ihanan muiston itselleni. Kaikkea hyvää sulle ja sun perheelle!

  2. Kunpa itsekin muistaisi nauttia niistä pienistä elämän ihanuuksista, eikä ajatella kaikkia asioita/valokuvia somen kautta, vaan oikeasti pysähtyä nauttimaan hetkistä. Ja muistella niitä silloin kun on hankalaa tai stressiä. Tää kohta oli mun mielestä todella kauniisti kirjoitettu ja se on tärkeä muistutus kaikille. 

    Olen myös aivan samaa mieltä feminismistä, enkä myöskään ole feministi samoilla perusteilla. Kannatan aitoa tasa-arvoa, enkä kenenkään tai minkään vihaamista ja lyttäämistä sukupuolen tai muun vastaavan asian takia. 

    Kiitos sinulle kun teet laadukasta ja hyvää blogia, sitä on todella mukava seurata!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *