10 x MY FAMILY

Mungolife

Kirjoitin tuossa edellisessä postauksessa hieman tuosta meidän järjestelystä äitini kanssa lastenhoidon suhteen ja siitä tuli mieleeni se, miten usein kohtaan hieman yllättyneitä reaktioita siitä, miten paljon aikaa vietämme perheenä ja miten paljon teemme asioita perheenä tai sisaruksina. Välillä saan myös kysymyksiä siihen liittyen, miten mieheni "kestää" kun anoppi tai kälynsä ovat usein kanssamme. Musta se on jotenkin ihan outoa, koska se kaikki kuulostaa tosi oudolta meidän ajatuksissa. 

Mä en ikinä koe, että perhe olisi jotenkin pakollinen ja ystävät on niitä, jotka on valittu perhe. Mulle myös mun perhe on ystäviä, mun parhaita ystäviä. Jos jonkun mielestä oli outoa kun parikymppisenä sanoin, että äitini on paras ystäväni, niin arvatkaa mitä? Se ei oo muuttunut yhtään. Se on sitä edelleen näin kolmekymppisenä. Tosin, myös mun siskot on mun parhaita ystäviä.

Me ollaan tosi läheinen perhe ja sen takia nää kaikki asiat on tosi luontevia meille ja ihan luonnollista on, että nähdään aina vähintään kerran viikossa. Jos ei nähdä kuukauteen, se on jo outoa. 

1. Meillä on hassu tapa laittaa viestiä toisillemme, jos ollaan reissussa. Joka päivä pitää laittaa jotain viestiä. Se on itse asiassa hassua lähinnä siksi, että jos meidän äiti on reissussa, hän käyttäytyy kuin yksi lapsista. Joka päivä tulee viestiä kotiin, että kaikki on hyvin ja he ovat puuhailleet sitä ja tätä. Koko päivän voi olla hiljaiseloa, mutta illalla tulee raportti, että kaikki on kunnossa. Äitini on aina jännittänyt meidän ulkomaan matkoja ja aina kovasti toivoo, että laitettaisiin viesti, että hän tietää meillä olevan kaiken hyvin. Niinpä hän itse tekee sitä aina myös. Se on jotenkin suloista. Meillä on tapana laittaa viesti kun ollaan perillä pitkän ajomakan jälkeen (Helsinki-Lempäälä on pitkä :D) ja jos vaikka siskoista jompikumpi lähtee meiltä illalla ajelemaan kotiin, pitää aina lähettää viesti, että on turvallisesti perillä. Musta tää on jotenkin tosi luonnollista ja sama sääntö on meillä miehen kanssa, jos toinen on pois kotoa. Se ei maksa mitään, on nopeaa ja helppoa ja toinen tietää, että kaikki on hyvin. 

2. Me juhlitaan kaikkien synttäreitä edelleen. Neljä kertaa vuodessa käydään ulkona kaikki yhdessä syömässä. Neljä, koska vanhemmillani on sama syntymäpäivä. Tosin, se neljä on nyt vähän ulottunut pidemmälle, kun on Dante ja puolisoja... No, joka tapauksessa, aina kun perheenjäsenellä on syntymäpäivä, mennään sankarin valitsemaan paikkaan syömään. Aina tän ei tarvii olla fiiniä. Siskoni syntymäpäivä osui hänen pelipäivälleen ja muutenkin oli paljon kaikkea sillä viikolla, niin siskon toive oli sushia kotioloissa. Ja sehän toteutettiin. Me ei ostella lahjoja, me ostetaan synttärisankarille illallinen perheensä kanssa :) 

3. Me reissataan aika paljon yhdessä. Nytkin kun suunnitellaan meidän Australian matkaa, niin näillä näkymi äitini ja siskoni tulevat osaksi matkaa mukaan ja toinen sisko poikaystävänsä kanssa ajattelivat mennä ehkä samoihin aikoihin samaan suuntaan maapalloa ja matkan varrella ehkä osuisi reittisuunnitelmat yhteen. Äiti reissaa paljon kanssamme, sillä me saamme silloin tehdä miehen kanssa kahdestaan asioita ja taaperon kanssa yksi lapsenvahti helpottaa elämää. Toisaalta musta on myös superkiva reissata mun siskojen kanssa! Oli hauskaa kun mä toivoin, että äiti ja sisko tulisivat pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi viikoksi meidän reissuun, ja ne taas vaikeili, että he sitten voivat olla vielä yhden viikon siellä keskenään, etteivät "häiritse" meitä. Pelkäsivät, että ahdistutaan, jos he haluaa tulla kolmeksi viikoksi. Todellisuudessa kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä, jos ovat pidempään, mutta ei haluttu "pyytää" sitä toisiltamme. Vaikka ollaan paljon yhdessä, osataan myös miettiä sitä, että ehkä joku haluaa olla vaan keskenäänkin välillä. 

4. Meidän isästä puhutaan aika vähän, tai ainakin mä puhun blogini puolella. Todellisuudessa isäni on ihan yhtä vahvasti läsnä kuin äitini, se vaan jotenkin on aina asia, joka ei näy. Isäni tekee todella paljon meidän lasten eteen ja on maailman ihanin ukki. Mun synttärihulinoissa hän oli auttamassa aamusta iltaan ja oli se ihminen, joka vei Danten iltapalalle, kylpyyn ja nukkumaan. Ja Dantehan rakastaa ukkia! Iskä on yleensä ne huoltojoukot, jotka kattoo koiria kun me reissataan (isäni ei ole matkustelevaa sorttia ja työkin estää usein), auttaa muutoissa ja on koko ajan muuten tukena ja turvana. Äitimme on sitten taas henkisesti räiskyvämpi persoona, josta ehkä tulee puhuttuakin enemmän. Meidän äiti on se, joka joi meidän kanssa skumppaa ja lauloi karaokea aamukolmelta Apollossa, kun taas isäni on se, joka vei Danten leikkipuistoon aamulla kaikkien muiden nukkuessa. Molemmat ihania! 

5. Meillä on sisaruschätti, joka ei koskaan ole hiljaa. Me laitetaan sinne ihan kaikki mahdollinen. Memet, kuvia, kuulumisia, jotain ihan turhia ajatuksia. Mun Whatsappissa aina ylimpinä viestiketjuina on meidän sisarusketju, äitin kanssa keskustelu ja mieheni kanssa keskustelu. Sitten kaikki muu. Me laitetaan nykyään itse asiassa harvoin mitään viestiä toisillemme suoraan, vaan oikeestaan aina vaan tuolla yhteisessä chatissa. Jos joku sanoo, että kolmas on aina kolmas pyörä sisarussuhteissa, mä olen jyrkästi eri mieltä, koska me ollaan ainakin tiimi. Vaikka meillä on pitkät ikäerot ja siskoilla taas lyhyt keskenään, en mä koskaan ajattele meitä jotenkin eriparisiksi tai niin, että joku ei kuuluisi kerhoon. Me ollaan meidän joukkue ja jokainen tietää vähän kaiken toisista. 

6. Mun mies oikeesti tykkää viettää aikaa mun perheen kanssa. Se tulee hirveän hyvin toimeen mun siskon puolison kanssa, ja se on jotenkin jo tottunut siihen, että me ollaan sellainen kolmikko. Aika usein viikonloppuna jompikumpi sisko tulee käymään tai sit me käydään Helsingissä. Anoppiaan hän rakastaa! Tiedän, että monille voi olla vaikeeta ymmärtää, miten mies jaksaa viikottain anoppiaan, mutta meillä mies on pikemminkin järkyttynyt, jos anoppi ei tule käymään :D Meidän äiti on niin iso apu ja myös henkinen tuki, myös mun miehelle. Äitini nimittäin ottaa aina mieheni puolen, jos tulee kränää :D Voin käsi sydämellä sanoa, ettei mieheni ole koskaan esittänyt toivetta, että mun äiti ei tulisi käymään, päinvastoin. Ja mä ymmärrän tän, koska mä itsekin tykkään todella paljon mun miehen perheestä! Harmittaa vaan se, että esim. kälyni tekee paljon töitä ja urheilee sitoutuneesti, emmekä ehdi näkemään niin usein kuin huvittaisi. 

7. Kun mitä tahansa tapahtuu, tiedotusjärjestys on 1. Mies, 2. Äiti ja siskot, 3. Kaikki muut. Tosin, mun raskaudesta tiesi ennen miestäkin mun sisko, en nimittäin itse meinannut uskoa hailakkaa viivaa raskaustestissä ja lähetin siskolle kuvan. Aina kun mitä tahansa tapahtuu, itketti tai nauratti, ekat puhelut on aina mun siskoille ja äidille. Asia ei ole merkityksellinen, ellen jaa sitä heidän kanssaan. 

8. Me tehdään tosi paljon toistemme eteen. Autetaan aina kaikessa, jaetaan pyytettömästi ja anteliaasti, tehdään palveluksia, jotka ei ees tunnu palveluksilta, koska ne tekee ihan mielellään. Me ollaan usein vähän kuin tosi iso perhe, joka asuu eri osoitteissa, mutta elää tietyllä tapaa yhteisesti. Mun sisko varasi mulle just vähän aikaa sit yllärinä hierontakäynnin, kun oli ollut vähän raskas viikko. Sellasia pieniä ja isoja juttuja, jotka kertoo siitä, että toinen välittää. 

9. Mun kaikki lähimmät ystävät tuntee tosi hyvin mun perheen. Mun siskot ja äiti on paljon mukana mun järjestämillä jutuilla, oli ne sitten leffailtoja, peli-iltoja, synttäreitä tai muita juhlia. Mun ystävät kyselee usein mitä mun siskoille kuuluu, ja välillä näkee tai vähintään viestittelee mun siskojen kanssa. Mä en koskaan ajattele, että nää on mun perhettä ja nää on mun ystäviä, vaan niin, että nää on kaikki mulle rakkaita. Ne menee siinä aika sujuvasti kaikki rinnakkain. 

10. Mulle kauhein ajatus olis, että jompikumpi siskoni päätyisi sellaiseen suhteeseen, jossa me muut ei tykättäisi puolisosta. Se olisi todella kauheeta. Mun siskot ja mun mies tulee superhyvin toimeen ja me kaikki rakastetaan mun siskon avopuolisoa. Mä todella toivon, että tulevaisuudessakin voidaan olla todella läheisiä me siskokset ja meidän puolisot, ja ainakin so far so very good :D 

Kellä muilla on superläheiset välit perheeseensä? 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

No jo on ainutkertaista! Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja yhteydessä ollaan kaikkien kanssa koko ajan.
Missä se tämän jutun pihvi oli?

MungoAnna
Mungolife

Tää oli tällainen kasvissyöjien versio ;) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kai ymmärrät tästä itsekin, mitä yleisiä itsestäänselvyyksiä latelet perheesi ja elämäsi omituisuuksina.

VSL (Ei varmistettu)

Mun aviomies on nähnyt mun narkomaaniveljen kolme kertaa ja äitini kanssa miehelläni ei ole yhteistä kieltä. Mun vanhemmat on nähneet meidän 2-vuotiaan lapsemme 4 kertaa. Ei tälläiset perhesuhteet mulle oo itsestäänselvyyksiä, eikä varmasti monelle muullekaan. Onneksi kuitenkin joillekin on, ja niitä kannattaa vaalia ja arvostaa <3

MungoAnna
Mungolife

En tiennytkään kirjoittaneeni jostain perheestä, joka olisi sellainen, missä ei olisi normaaleja arkisia puolia. Kirjoitin omasta perheestäni, ja millaisia me olemme. Normaaleja ja tylsiä toisille, tavoiteltavan kivoja toisille. Ei mun tarvii olla special snowflake, mä oon vaan mä.

Ja VSL tsemppiä, kuulostaa surulliselta, toivon kaikkea hyvää teille ja pikkuisellenne! <3 

MinnaMO (Ei varmistettu)

Meillä menee ihan samalla tavalla ja on ihanaa kun on läheiset perheet :) Tulen hyvin toimeen puolisoni perheen kanssa ja vietetään usein aikaa yhdessä, myös jopa ihan kahdestaan esim hänen äitinsä tai siskonsa kanssa. Myös puolisoni tulee hyvin toimeen minun perheeni kanssa ja vietetään yhteisiä leffailtoja, grillaillaan ja jaetaan kaikki ilot ja surut keskenään. Myös vieraillaan usein toisillamme, eikä se ärsytä kumpaakaan.

Belegwen (Ei varmistettu)

Musta tuo ei ole yhtään outoa. :D Itsellä myös kaksi siskoa ja meillä oma keskusteluryhmä, jota päivitetään hyvin aktiivisesti. Tämän lisäksi me nähdään useampana kertana viikossa. Oikeastaan melkein koko äidin puolen lähisuku on paljon tekemisissä keskenään, eikä siinä ole mitään outoa, ollaan vähän niin kuin iso perhe. Järjestetään aina suvun naisten voimin kaikki isommat juhlat ja joskus pienemmätkin. Edelleen käydään syntymäpäivillä, tosin vain siksi, että voi syödä jotain hyvää ja juoruta. :D Tämä on musta ihmisistä kiinni, sillä isän puolen suvun kanssa ei tule oltua paljonkaan tekemisissä, heidän kanssa ei vain löydy yhteistä säveltä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa, että teillä on lämpimät välit perheesi kanssa :) Itselläni on sama juttu oman perheeni kanssa, johon kuuluu minun lisäkseni vanhemmat ja kaksi pikkusiskoani, toisen siskon puoliso ja siskon lapset. Olemme todella pienillä ikäeroilla varustettu sisaruskolmikko, joskus ehkä jopa yksikkö. Omat ystäväni aina välillä ihmettelevät tuota perheeni keskinäistä avoimuutta ja ylipäätään siihen perheeseen tukeutumista, itse kun taas pidän sitä täysin normaalina. Tokikaan kaikkien perheissä tuollaiset välit eivät ole syystä tai toisesta mahdollista, milloin ymmärrän sen, että se oma perhe ei sitten tunnu niin läheiseltä eikä ehkä niin tärkeältä. Olenkin erittäin kiitollinen siitä, että minun perheeni on juuri sellainen kuin se on; huonolla huumorilla varustettu, ehkä joskus hieman liikaa muiden asioihin puuttuva, rakastava, avoin ja lämmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ihan sama, mieheni tulee loistavasti toimeen vanhempieni kanssa, mutta sitten taas minä ja mieheni ei oikein tulla toimeen veljeni avopuolison kanssa. Johtuen ikäerosta ja siitä että käytöstavat puuttuu tältä kokonaan. (isäni ei myöskään tule oikein toimeen tämän kanssa, sillä hän toivoo arvostusta lastaan kohtaan, mutta ei sitä kamalasti saa). Itse tulen toimeen miehen sisarusten ja isän kanssa, hänen äitinsäkin oli oikein mukava, mitä ehdin tutustua ennen poismenoa. Itsellä ehkä isoäitini on minulle kaikista läheisin (sen jälkeen kun isäni vanhemmat nukkuivat pois, korostui isovanhempien rooli lisää) ja hänelle ilmoitan aina kaiken ensimmäisenä. Jos mies ei ole kotona, saa isoäitini asiasta tietää ensin (miehellä semmonen työ, ettei pysty puhelinta räpläämään 247) ja sitten mieheni ja lopuksi vanhempani. Mun kaveripiiri on tosi pieni (=vain harvat ja valitut), joten heille kerron satunnaisesti mitä kerronkin. Mutta isoäitini on tukipilarini mieheni kanssa. On suuri lahja, että tässä iässä on vielä kaksi isovanhempaa&lt;3

Irinaa (Ei varmistettu)

Kuvittelenko vain, mutta onko Lilyyn siirtymisen jälkeen tänne eksynyt tommosia ihmeellisiä ja kiukkusia nimettömiä huutelijoita enemmän kuin yleensä? :D mutta joo, ihana hyvän mielen postaus, mahtavaa että olette noin läheisiä! Mä kans olen yrittänyt pitää sisaruksiin enemmän yhteyttä, jotenki teininä se läheisyys vähän jäi ja nyt aikuisena haluan taas lähentyä sisarusten kanssa. Perhe on kuitenkin tärkeä :)

yoman (Ei varmistettu)

Et kuvittele, koska ajattelin just tismalleen samaa asiaa ennen kuin näin kommenttisi :D

MungoAnna
Mungolife

On niitä aina ollut, mutta oon ottanut valvonnan pois ainakin nyt joksikin aikaa. Vapauttaa keskustelua, kun ei tarvii hyväksyä aina kommentteja niin pääsee porukat vastailee toisilleen :) 

Mirre (Ei varmistettu)

Mä taas ymmärrän ton kommentin, että ahdistaisi jos anoppi olisi jatkuvasti pyörimässä nurkissa.. Mulla on yksi sisko, nähdään lähinnä jouluna ja siskon lasten synttäreillä. Äidin kanssa soitellaan noin kerran viikossa ja nähdään ehkä noin 5 kertaa vuodessa, vaikka asutaan molemmat pk-seudulla. Mulle oman ja miehen perheenjäsenet on verrattavissa ystäviin, toki he ovat tervetulleita käymään ja tykkään järjestää illanistujaisia yms aina välillä, mutta en halua, että meillä kotona on kovin usein mitään ns. ylimääräistä porukkaa. Miehen perhe on keskenään paljon läheisempiä kun mun perhe, mutta he asuvat sen verran kaukana, että ei heitäkään nähdä kovin usein. Mulle tää järjestely sopii paremmin kun hyvin :) Perheitä on erilaisia ja vaikka kuulostaakin ihanalta sun perheen lämpimät ja läheiset välit, niin todennäköisesti itse vaan ahdistuisin, kun en ole perheen tiiviiseen läsnöoloon tottunut.

ida ihana
Kotona kaupungissa

Tää oli kiva postaus! Mullakin on tosi läheiset välit mun perheeseen, ja meillä on whatsapp-yhteisö, jossa jaetaan aikalailla kaikki :D Kaikkien perheenjäsenten kanssa on omat jutut, joita tykätään tehdä, äitin kanssa käyn esim usein leffoissa ja pidetään käsityöpiirejä. Lisäks vietetään myös aikaa perheenä <3

https://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
 

 

Dharma80 (Ei varmistettu)

Meillä myös perhe on tärkeä. Äidin ja siskon kanssa viestitellää pitkin päivää, harvassa on päivät jolloin ei kertaakaan olisi viestiä laitettu ryhmään. Kaupoilla ja reissuissa käydään melkein aina yhdessä veljien kanssa eituu oltua tiiviisti yhteyksissä ja molemmat asuukin nyt kaukana meistä. Sisarusten illanviettoja pidettiin mutta nyt nekin jäänee kun lapsia syntynyt, hektistä eloa tällähetkellä.

Tp (Ei varmistettu)

Meidän perheellä on edelleen tapana ilmoittaa pitkien ajomatkojen jälkeen viestillä perillepääsystä. Ja jos joskus sen unohtaa, niin jo tulee joltain viestiä että "joko perillä?". Ja me äidin lapsetkin ollaan jo pitkälti yli kolmekymppisiä :)

Välimatkoista johtuen nähdään veljeni ja vanhempien kanssa vähän harvemmin, tai no ehkä 12 kertaa vuodessa. Mutta soitellaan kuitenkin usein ja viestitellään paljon.

Miehen vanhemmilla taas käydään useinkin kun asuvat niin lähellä. Itse tykkään siitä, mutta siksi vielä enemmän, että voi kyläillä ihan vaan tunninkin kerrallaan jos ei ole sillä tuulella.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tulipas ihanan hyvä mieli tästä postauksesta! :) Meillä on kanssa perheen naiset tosi läheisiä - itse asiassa lähennyimme huimasti sen jälkeen kun isosiskoni sai kaksi maailman ihaninta lasta. Siskon tytöt ovat ihan huippu tärkeitä sekä mulle ja mun miehelle, että mummille ja vaarille. Monesti touhailemme kaikkea koko perheen kesken, käydään viikonloppuna porukalla syömässä jne. Meillä kanssa isäni on se rauhallisin osapuoli, joka aina hoitaa kyyditykset, kuskailut (ja välillä sponsoroinnitkin :D), on se vankka "peruskallio" naisvaltaisessa, ja kovaäänisessä, perheessä.

Siskon tyttöjen kanssa puhumme useamman kerran viikossa puhelimessa/facetimessa. Ihan lempparijuttu on se, että tytöt soittaa mulle videopuhelua samalla, kun minä kokkaan ja sitten meillä on oma "kokkishow", jossa kerron että mitä meillä tänään syödään :D

xod (Ei varmistettu)

Oon niin kateellinen ja toivon että joskus saan enemmän tuonlaisen perheen omien lasteni&amp;lastenlasteni kanssa. En ole oman perheeni kanssa läheinen erinäisistä syistä, vaan näen kaikki n. kerran vuodessa kun jouluna piipahdan ja silloinkin viivyn mahdollisimman lyhyen aikaa :/ Ole onnellinen että sulla on asiat noin hyvin &lt;3

sanniiiiis (Ei varmistettu)

Toi suklaanruskee tukka vikassa kuvassa sopii sulle ihan törkeen hyvin! Mä oon läheinen oman perheeni kanssa, mutta koska asun ulkomailla niin näen heitä aika harvoin - välillä vaan muutaman kerran vuodessa. Mutta Skypeillään monta kertaa viikossa. Onni on ollutkin se että oon tosi läheinen poikaystävän perheen kanssa, itseasiassa näen heitä paljon useammin kuin poikkis itse koska hän on taas työnsä takia paljon menossa. Se on ollut mulle itselle tosi arvokasta sen takia että en näe omaa perhettä tai sukulaisia usein, varsinkin kun tiedän että kaikilla ei ehkä ole kumppanin perheen kanssa samanlaista suhdetta.

Sara.L (Ei varmistettu)

Kuulostaa aivan ihanalta ja ei mun mielestä ollenkaan oudolta. Meillä on myös superläheinen perhe, chätti laulaa joka päivä hyvinkin turhista asioista :D ja mieheni tulee todella hyvin toimeen vanhempieni kanssa, hengailee usein mun porukoilla ilman mua :D nähdään perheenä tosi usein, perhe on paras &lt;3

HN (Ei varmistettu)

Kuulostaa kivalta! Haluaisin nähdä myös perhettäni useammin, mutta asun heistä aika kaukana :( Meillä on keskenään hyvät välit ja ollaan kyllä puhelimitse/viestein yhteyksissä.

Mieheni suvun kanssakin tulen juttuun, mutta näin kylmästi sanottuna on aivan sama vaikka näkisin heitä vain kerran vuodessa. Eivät ole oikein itselleni vielä tulleet läheisiksi. Heillä on lisäksi kotona todella paljon erilaisempi tunnelma kuin omassa perheessäni. He ovat todella hillittyjä ja vähän tylsiä, en tunne oloani heillä kovin kotoisaksi.

Hannarrr (Ei varmistettu)

Meillä on hyvin samanlainen meno, nähdään viikoittain, siskon ja hänen lapsensa kanssa useamminkin ja whatsapp-ryhmät laulaa joka päivä. Erona ehkä se että mun iskä on eläkkeellä ja hän auttaa päivisin lapsenhoidossa ja hänen kanssaan on kiva treffailla päivisin kahvitellen tai lounastellen jos ei ole mitään kummempia muita suunnitelma vauvan kanssa. Äiti auttaa ja hänen kanssa sit treffaillaan iltaisin ja viikonloppuisin. Perhe on paras.

Kommentoi