100-vuotias

Mungolife

Itsenäisyyspäivä aiheuttaa minussa usein hieman kaksijakoisia tunteita. Yhteyteni Suomen sotahistoriaan ei ole koskaan ollut kovin merkittävä, sillä minulla ei ole isoisovanhempia, jotka olisivat sotineet Suomen vapauden puolesta. Ei ole perinteitä ja tarinoita, on vaan joulukuinen päivä, joka kertoo, että Suomi on saanut taas vuoden verran olla itsenäinen suvereeni valtio. Tietyllä tapaa tunnen itseni jotenkin huijariksi, jos juhlin itsenäisyyttä. Toki minulla on Suomen passi, puhun suomea äidinkielenäni ja olen asunut täällä suurimman osan elämästäni. Pidän itseäni suomalaisena. Toisaalta tiedän, että moni ei ajattele minua suomalaisena, vaan maahanmuuttajana/paluumuuttajana, mitä ehkä vielä korostaa sukujuurieni toinen osa, joka on idässä. Olenko oikeutettu juhlimaan Suomen itsenäisyyttä valtiosta, joka on minulle biologisesti arvioiden aivan yhtä paljon kotimaa? En oikein osaa selittää mitä tarkoitan, sillä se ajatus on jokin syvälle piirtynyt yhteiskunnan heijastama sivuajatus, joka kuitenkin välillä tulee mieleen.

Joka vuosi meillä kuitenkin juhlitaan itsenäisyyspäivää, eikä ikinä juhlita Venäjän tai Uzbekistanin itsenäisyyspäiviä. Meillä on tapana kerääntyä koko perhe yhteen, syödä, pelata lautapelejä ja katsoa Linnan juhlat sivusilmällä. Sitä on luvassa tänäänkin.

Tänä vuonna olen jotenkin erityisen paljon odottanut itsenäisyyspäivää. Minä olen ehkä biologisesti arvioiden susi lampaan vaatteissa, sillä siinä mun suomalaisessa passissa lukee synnyinmaana Uzbekistan, mutta ajatukseni ja sydämeni ovat hyvin sinivalkoiset. 

Vaikka usein kiinnitän huomiota epäkohtiin Suomessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa, olen äärimmäisen ylpeä 100-vuotiaasta Suomestamme. Olen kiitollinen siitä, että äitini halusi takaisin omien sukujuurten maahan ja että olen saanut kasvaa Suomessa. Että poikani on saanut syntyä Suomeen suomalaiseksi ja että saan edustaa tätä maata, joka on antanut minulle niin paljon. Olen ryssävihan keskellä Suomeen muuttanut suomenvenäläinen, jolla on nykyään kaikki, mistä lapsena en olisi osannut edes haaveilla. On perhe, oma koti, oma yritys. Oma elämä, joka on turvallinen ja onnellinen Suomessa. Suomessa, joka on minulla kaikin mahdollisin tavoin koti. Ei ole itsestään selvää, että mun lähtökohdista pääsisi tähän pisteeseen missä tahansa.

Siksi mulla nousee helposti karvat pystyyn, kun puhutaan eriarvoisuudesta ja siitä, että Suomessakaan kaikilla ei ole samat mahdollisuudet. Tietenkään kaikilla ei ole samat mahdollisuudet elämään; niihin nimittäin vaikuttaa sekä biologinen perimä, että kasvatus. Toisen vanhemmat ovat lahjakkaita urheilussa, toiset musiikissa, toiset ovat akateemisia, toiset luovia. Jokainen lapsi saa omanlaisensa cocktailin, joka sisältää monen vaikuttavan tekijän summan. Suomessakin on jokaisella lapsella hieman erilaiset lähtökohdat elämään, mutta mahdollisuudet on kaikilla samat. Täällä ei syrjitä ihonvärin tai uskonnon perusteella, yliopistot ja opiskelu on ilmaista ja jokaisella on mahdollisuus saavuttaa elämässään kaiken. Suomi valtiona ja suomalainen yhteiskunta tukee monimuotoisuutta ja erilaisuutta mielestäni poikkeuksellisen hyvin, joten erilaisista mahdollisuuksista puhuminen on mielestäni hiusten halkomista. Kyllä, jokaisella on erilainen elämä edessään, sillä emme ole kaikki samasta muotista. Mutta meillä ei ole vastassa valtiotasolla tai yhteiskunnallisella tasolla esteitä menestyä. Suomen Helsingistä, Kontulasta, voi köyhästä työttömästä perheestä ponnistaa omiin unelmiinsa. Se on aika mieletöntä.

Niin paljon kuin minua välillä ärsyttääkin suomalaisuuden tietyt erityispiirteet, en ole vielä kohdannut maata tai kulttuuria, joka tuntuisi minulle sopivammalta. Välillä muljauttelen silmiä vihervassareiden maailmaahalaavalle asenteelle, välillä ne silmät tekee täyttä kierrosta oikeiston korruptoituneelle politiikalle. Huokailen ja ärsyynnyn juroudesta, kateudesta, julkisista verotiedoista, tasapäistämisestä, aivan liian köykäisistä tuomioista, omituisesta veropolitiikasta ja mistä vielä. Mutta todellisuudessä nämä ovat vain pisara valtameressä verrattuna mihin tahansa maahan maailmassa. Kukaan eikä mikään ei ole täydellistä, mutta kyllä Suomi aika lähelle pääsee. Uskomaton suoritus, johon on tultu yhdessä vuosisadassa.

Aina on jotakin parannettavaa, mutta tänään on hyvä keskittyä siihen, missä Suomi on erinomainen. Meillä on etuoikeus kutsua kotimaaksi turvallista, rehellistä, tasapuolista ja kaunista maata, joka on aina välillä kömpelö ja erikoinen, mutta samalla lämmin, välittävä ja todella ainutlaatuinen.

Neljännesvuosisadan olen saanut olla suomalainen ja toivon, että saan olla sitä elämäni loppuun asti. Vaikka rakastan matkustamista, en enää osaisi kuvitella asumista ulkomailla. Tiedän, että Suomessa lapseni saa parhaan mahdollisen elämän. Juhlavuonna syntynyt pikkuinen pääsee näkemään alusta asti Suomen toista vuosisataa itsenäisenä valtiona, ja toivon sen pitävän sisällään vain positiivista kehitystä ja hyviä vuosia.

Tänään nostan maljan Suomelle kiitollisena siitä, miten hyvä paikka se on. Tänään muistan olla erityisen kiitollinen siitä, mikä on yleensä minulle itsestään selvää, enkä edes ajattele sitä. Tänään olen kiitollinen siitä, että olen suomalainen ja toivotan hyvää syntymäpäivää Suomelle! Toivottavasti edessä on monia upeita vuosisatoja.    

Kommentit

Scarlett'O (Ei varmistettu)

Anna, suomalaisuus on sydämessä, kuten sinullakin on :) Ystäväni on tullut Venäjältä kymmenisen vuotta sitten, puhuu täydellistä suomea ja on nykyään suomalainenkin. Hänelle suomalaisuus on yhtä tärkeää kuin meille muillekin, vaikka hän on myös edelleen Venäjän kansalainen.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja samoin sinne :) Ja niinhän se on :)

Juuvaiei (Ei varmistettu)

Kiva postaus!
Oon miettinytkin, että mitähän mahdat ajatella vielä ulkomailla asumisesta ja tässä sanoitkin ohimennen, ettet enää osaisi kuvitella asumista ulkomailla. Kuinka ”jyrkästi” ajattelet(te) näin? Jos esim. miehesi saisi vaikka työkomennuksen ulkomaille johonkin Eurooppaan? Tai ylipäätään jos tulisi mahdollisuus? Voisitko ajatella asuvasi perheenä ulkomailla, kun lapset olisivat jotain 10-15 -vuotiaita? Ihan mielenkiinnosta kyselen :)
Suomi on hieno maa, mutta henkilökohtaisesti koen liian usein ”ahdistusta ja inhoa”.
Oon toki nuorempi kuin sä, 22-vuotias, ja ahdistaa kaikki, missä haluu asuu ja miten sit jossain vaiheessa perustaa perheen yms... Uskon, että ymmärrät, mitä tarkoitan ja siks oliskin kiva kuulla, mitä ajattelet nykyään :)

Anna (Ei varmistettu)

No mieheni ei voi saada työkomennusta ulkomaille, ellei sitä itse aktiivisesti hae, joten se ei ole sinänsä "vaihtoehto". En suhtaudu täysin jyrkästi siihen, että asuisimme ulkomailla, mutta emme sitä nyt kyllä näe vaihtoehtona meille. Me haluamme olla perheidemme lähellä ja haluamme, että lapsemme voi(vat) kasvaa Suomessa :) Tilanne voi toki muuttua ja voi olla, että joskus haluamme asua ulkomaille. Lähtökohtaisesti haluaisin kuitenkin, että lapseni kävisi(vät) koulunsa Suomessa.

Sä oot just siinä iässä ja elämäntilanteessa todennäköisesti kuin mitä mä olin 7 vuotta sitten ku pakkasin kimpsut ja kampsut ja painelin Ausseihin. Vuosi riitti avaamaan silmät sille, miten hyvin Suomessa on kaikki, vaikka sitä ennen nimenomaan ahdisti kaikki :D Mulla meni näin, mut kaikki tekee omat valinnat. Joillekin ulkomaat on parempi valinta pitkällä tähtäimellä :)

Nimetön (Ei varmistettu)

Olen itse nyt 23 ja pappani taisteli sodassa viisi vuotta. Kun ajattelen nyt oman pienokaiseni pappaa niin uskomatonta, kuinka lähellä historiassa sota on loppujen lopuksi ollut. Sota on surullista. Piti katsoa tänään Tulikärpästen hauta, joka myös muistuttaa aina sodan raadollisuudesta ja järjettömyydestä.

Riikka (Ei varmistettu)

Suomi on hieno maa, jossa ihmisillä on hyvät mahdollisuudet ponnistaa eteenpäin.

On kuitenkin liioiteltua sanoa, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet. Teoriassa joo, mutta silti sosioekonominen tausta on Suomessa voimakkaasti periytyvää. On eri asia ponnistaa elämään pahoinvoivasta perheestä, jossa kaikkia elämän perustarpeitakaan ei täysin täytetä (riittävä ruoka, puhtaat vaatteet, kotirauha jne.) kuin hyvinvoivasta perheestä, jossa lasta tuetaan ja kannustetaa, ja jossa lapsella on esimerkiksi mahdollisuuksia harrastaa ja matkustaa.

Onneksi kummallakin on mahdollisuus käydä laadukas peruskoulu, jossa heikommasta asemasta tuleva voi saada positiivista syrjintää (tukiopetus, oppilashuolto jne.) ja siten kiriä kiinni toisen etumatkaa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että sosioekonomisen taustan periytyvyyden tunnustaminen ja huomioiminen olisi "hiusten halkomista".

Lisäksi esimerkiksi vakava sairaus, vakavan kiusaamisen uhriksi joutuminen tai muu syy voi heikentää yksilön mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa. Kaikki ei ole vain halusta, tahdosta ja asenteesta kiinni. Tuskin sellainen lapsi, joka ei uskalla mennä kouluun, koska pelkää tulla hakatuksi, on samalla viivalla kuin ne, jotka saavat käydä koulunsa ilman pelkoa.

TanttaTantta (Ei varmistettu)

Toisen vanhemmat ovat lahjakkaita urheilussa, toiset musiikissa, toiset ovat akateemisia, toiset luovia. Jokainen lapsi saa omanlaisensa cocktailin, joka sisältää monen vaikuttavan tekijän summan. Suomessakin on jokaisella lapsella hieman erilaiset lähtökohdat elämään, mutta mahdollisuudet on kaikilla samat. Täällä ei syrjitä ihonvärin tai uskonnon perusteella,

Tähän kappaleeseen typistyy kyllä etuoikeutetun ihmisen sokeus. Se, että oikeasti ei ymmärretä yhtään millaista on elämä syrjäytyneen perheen lapsena, homoseksuaalina tai tummaihoisena, mutta suomalaisena. Uskomatonta sanoa tuollaista!

Anna (Ei varmistettu)

On varmasti eri lähtökohdat syräytyneen perheen lapsena tai tummaihoisena, mutta esim. jälkimmäiseen vaikuttaa muiden ihmisten suhtautuminen ja ajatukset, ei valtion tai yhteiskunnan eriarvoinen kohtelu. Suomi ei kohtele eriarvoisesti ihonvärin tms. perusteella, vaan kaikki valtionvirat on samalla tapaa auki, kaikki samat oikeudet on lain edessä, rangaistusten pituuteen ei vaikuta ihonväri yms. Se, että yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka kohtelevat eri tavalla vaikka homoja tai tummaihoisia ei johdu valtiosta, vaan ihmisistä ja heidän saamasta kasvatuksesta tai heidän omaksumasta ajatusmaailmasta. Valtiotasolla myös pyritään auttamaan niitä syrjäytyneitä perheitä kaikin mahdollisin tavoin. Ei ole tilannetta, jossa johonkin tiettyyn luokkaan syntynyt ei voisi menestyä tai että korkeiden koulumaksujen takia köyhien perheiden lapset saisivat eriarvoisen koulutuksen tms. Se, että jollakin lapsella vanhempia kiinnostaa enemmän alkoholi tai rällääminen tai perheessä on sairauksia tai mielenterveysongelmia, ei ole valtion aiheuttama tilanne. Sellaista tulee olemaan missä tilanteensa tahansa ja se toki vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin elämässä. Valtiona Suomi kuitenkin kohtelee tasapuolisesti kaikkia, vaikka kaikilla on aina elämään ne omat kortit. Biologiset vaikuttajat tai sitten kodin sisältä tulevat vaikuttajat. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alkoholistiperheen tummaihoisesti homolapsesta voisi tulla vaikka pääministeri tai lääkäri. Asia ei todellakaan ole näin kaikkialla maailmassa.

Olen pahoillani, jos sinä koet minut sokeaksi, mutta minä koen, että sinä et joko osaa ymmärtää lukemaasi, tai halua ymmärtää sitä. On helpompi vaan vedota toisen ihmisen etuoikeutettuun elämään. Silloinkin, kun kyseessä on ryssävihaiseen aikaan maahan tullut ihminen, joka todennäköisesti tietää siitä, miten valtio kohtelee ihmisiä, aika paljonkin.

Hemppu (Ei varmistettu)

(kommentti poistettu)

Anna (Ei varmistettu)

Olen lukenut, mutta poistanut kommenttisi, sillä minusta tuntuu todella erikoiselta keskustelussa, jossa keskustellaan tasa-arvosta, lähteä lyttäävälle linjalle, jossa otetaan henkilökohtaiset asiat esille. Ilmiöistä voi keskustella esimerkkien tasolla, eikä niin, että sinä voit olla nimetön ja kasvoton lukija ja minä keskustelussa esillä kasvoillani, nimelläni ja arvoillani, jopa historiallani, niin että sinä hyökkäät minun elämänkokemusten ja -näkemysten kimppuun ivaillen ja erilaisin populisti-vertauksin yms. Se ei mielestäni ole hedelmällistä keskustelua, enkä sellaista halua käydä kanssasi. Jos osaat asiasta keskustella menemättä minun elämäni esimerkkeihin, asia on eri. Mielestäni tasa-arvo -keskustelussa on hyvä antaa myös kanssakeskustelijalle tasavertainen kunnioitus ja kohteliaisuus. Sitä paitsi sinä tiedät elämästäni tasan sen, minkä minä olen valinnut jakaa ja kertoa viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana. Minun elämäni on kestänyt kohta jo 30 vuotta, ja sinä tiedät siitä loppujen lopuksi hyvin vähän. Sikäli sanojen laittaminen suuhuni ja omien johtopäätösten vetäminen on aikamoista fiktiota, ei faktaa. Mielelläni asiasta keskustelen, mutta hyökkäävyyden tasoa voisi hieman laskea :)

Jos haluat, voimme mennä väittelemään asiasta kahville, sillä keskustelu asiasta on mielestäni valtavan mielenkiintoista ja pidän yhteiskunnallisesta keskustelusta. En kuitenkaan koe, että se toteutuu tässä muodossa, jolla kommentoit. Tai voidaan jatkaa keskustelua kommenttiboksissa, asiallisemmalla ei-henkilökohtaisella linjalla :)

Hemppu (Ei varmistettu)

Okei, aika hämmentynyt olen vastauksestasi ja julkaisemattomuudestasi. Pyydän anteeksi jos viestini sai sulle kurjan olon, ei ollut tarkoitukseni missään nimessä! Ehkä käytin liian ponteikkaita sanavalintoja tai korostuksia. Mutta en sanonut sinusta mitään henkilökohtaista, en muuten enkä esimerkkinä.

Käyn ihan vähän kommenttiani läpi:

- totesin, että sinun ylläolevasta argumentista huokuu se, ettet ole asiaa opiskellut. Vai oletko? :) Minä nimittäin opiskelen yliopistossa juurikin tätä aihetta ja montaa muuta tasa-arvoon ja esim. koulutukseen liittyvää, josta johtuu pitkä ja yksityiskohtainen vastaukseni.

- Toinen valtion irrallisuutta ihmettelevä esimerkeistä oli Trumpin Yhdysvallat, jossa presidentti on avoimen rasistinen jne. ja toinen esimerkki Suomen sosiaalijärjestelmästä vrt. Yhdysvaltojen kolmannen sektorin avustustoiminta. Kerroin siitä, miten tällaiset järjestelmät vaikuttavat kansalaisten mielipiteisiin asioista, siihen mitä muista ihmisistä ajatellaan ja siihen miten muita ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa. Kuinka arvot valuvat hallituksesta ja sen asettamasta arvopohjasta alas kansalaisiin ja esim. siihen kasvatukseen, mitä sivusit kommentissasi.

- sitten sivusin sitä, kuinka ihmeessä kukaan ajattelisikaan, että valtio suoranaisesti aiheuttaisi esim. perheessä tapahtuvan alkoholismin, mutta lisäsin, että Suomessa juuri kaikenlaisilla tukitoimilla yritetään auttaa niitä lapsia, jotka tällaiseen lapsuuteen joutuvat. Koko hyvinvointiyhteiskunta perustuu vastaavaan ajatukseen.

- sitten jatkan, kuinka kaikki lapset eivät kuitenkaan yllä näihin tukitoimiin ja väistämättä joutuvat voimakkaasti hyvin eriarvoiseen asemaan muihin nähden. Sanoin, kuinka on vahingollista julistaa, että kyllä kaikilla on samat mahdollisuudet, koska se ei pidä paikkaansa ja uskon, että varmasti ymmärsit sen kommentistani. Sellainen ajattelu, jossa sanotaan, että kyllä se on vaan omista valinnoista kii, oikeuttaa tietynlaisen empatiakadon niitä kohtaan, jotka eivät saaneet ehkä niin hyvää korttiriviä ja sen seuraamuksena eivät pärjää tai menesty. Lisäksi puhuin siitä, kuinka edes aina tukitoimilla ei saada annettua sellaisia asioita elämään kuten turvallisuudentunne, minäpystyvyys jne.

- seuraavaksi käsittelin ylläolevan kommenttisi osaa "ryssävihaiseen aikaan maahan tullut ihminen, joka todennäköisesti tietää siitä, miten valtio kohtelee ihmisiä, aika paljonkin.". Olen pahoillani, jos tämän ymmärsin jotenkin väärin, mutta minä sain tästä käsityksen, että perustelet omaa näkemystäsi oikeammaksi siksi, että olet itse tullut kuvailemaasi aikana Suomeen Venäjältä. En todellakaan vähättele kokemustasi, vaan yritin selittää sinulle sitä, että vaikka itse koet Suomeen tulon ja Suomen mahdollisuudet tietynlaiseksi, ei kaikki muut maahanmuuttajat tai kantasuomalaiset välttämättä ajattele näin.

- sitten käsittelin sitä, kuinka minusta tuntui, että vaikka minä olen saanut kuvan, että arvostat näitä Suomen tarjoamia mahdollisuuksia, et ihan ymmärrä, että miten ne käytännössä rakennetaan. Ehkä ilmaisin itseäni jotenkin tökerösti, mutta tämä kuva ainoastaan tämän postauksen ja sen kommentteihin vastaamisesi perusteella. Sitten kirjoitin yleistä lätinää siitä, että tasa-arvo ei tule koskaan täyteen ja ei ole miellekästä verrata Suomen tilannetta johonkin muuhun maahan tällaisessa keskustelussa tavallaan argumentin pohjana. Tällä yritin sanoa, että aina on kehitettävää ja vaikka on mahdollisuuksia, niin silti monet niistä ovat edelleen näennäisiä.

- sitten viimeiseksi kirjoitin siitä, että epäilin sinun perimmäisiä syitäsi kirjoittaa tämän kaltaisia postauksia, joissa selkeästi on jokin vahva provosoiva viesti (tässä postauksessa se, että kaikilla on samat mahkut ja että sinua ärsyttää jos märistään, että ei ole) ja käytin mm. sanaa populistinen. Yritän kovasti ymmärtää, miten siitä voi niin kamalasti loukkaantua, sillä minun havaintojeni mukaan perustallaajat nauttivat eniten juuri tästä sinun tavastasi nähdä tämä asia, että elämä on valintoja ja Suomessa kaikilla samat mahdollisuudet. Ehkä ilmaisin itseni huonosti, mutta kun sanoin, että minua harmittaa, että moni samastuu tähän kirjoitukseen siksi, että kirjoituksesta saa asiantuntijamaisen kuvan (siisti blogi, kirjoittaja tietynlainen ja hyväsanainen jne.), ei tarkoituksenani ollut vähätellä mitenkään sinua (päinvastoin, tuohan voisi olla kehu), vaan yritin sanoa, että koska itse opiskelemassani tiedenäkökulmassa asia ei ole niin miten kirjoitit niin on sääli, että moni sen nielee pureksimatta. Myönnän, että tämä on ollut varmaan vaikea ymmärtää niin miten tarkoitin, ehkä olisi pitänyt valita sanat tarkemmin.

- loppuun vielä lisäsin, että kaikkea hyvää sinulle ja en halua loukata sinua mitenkään. Mietin pitkään lisäänkö tätä viestiini, sillä mielestäni viestissäni ei ollut yhtikäs mitään loukkaavaa, vaan hyvin perusteltu eriävä näkemys. Mutta koska halusin välttää väärinkäsityksiä, lisäsin lopulta tuon virkkeen. Ei näyttänyt toimivan :(

- lisäksi kirjoitin jatkokommentin, jossa kerroin esimerkin siitä, miten ihan oikeasti ei ole mitenkään, ei edes villeimmissä mielikuvituksissa edes Suomessa, yhtä suuret mahdollisuudet kahdella hyvin eri lähtökohdista ponnistavilla yksilöillä päästä presidentin pallille. Toinen esimerkki oli lapsesta joka kasvaa mm. rikkaassa ja akateemisessa perheessä ja mitä siitä hyötyy, ja toinen siellä Kontulassa pirivanhempien kanssa ja mitä siellä jää vaille. Huom. Jos näissä esimerkeissä on ollut jotakin, minkä olet ajatellut, että tarkoitan sinua, haluan sanoa, että nämä esimerkit olivat täysin fiktiivisiä - en oikeasti tiedä sinusta tai elämästäsi mitään yksityiskohtia, koska vain satunnaisesti käyn lukemassa blogiasi (näemmä olen osunut niinä kertoina lukemaan, kun on mennyt tunteisiin, hehe).

Mutta joo, olen aivan poikki tämän viestin kirjoittamisesta, joten nostan hattua kun jaksat lukea ja vastailla kommentteihin pitkästi. Siis, että jos itse pitäisi vastata jokaiselle ihmisille näin perusteellisesti kuin ensimmäisessä kommentissani ja nyt tässä, olisin aivan puhki :D Ja myöskin, on varmaan inan verran mahdollista, että jos saat ilkeitä kommentteja useinkin, että joskus tulee luettua samoilla laseilla ehkä sellaisiakin kommentteja, jotka eivät ole niitä. Siksi halusin selventää, että en halunnut missään nimessä loukata sinua! Vihaan sellaista internetkulttuuria. Hyvää jatkoa ihan vilpittömästi!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos viestistäsi. En jaksa suoraan sanottuna nyt hirveän pitkästi vastata, mutta tosiaan, ensimmäisen kommenttisi populisti-lainit sun muut heitot eivät olleet minusta asiallisimmasta päästä.
- en ole asiaa opiskellut. Mielestäni ihmiselllä saa olla mielipide maastaan ja yhteiskunnastaan ilman opiskelujakin. Saathan sinäkin kommentoida niitä asioita, joita et ole opiskellut.
- Mun on vaikea nähdä, että Trump vaikuttaa ihmisten asenteisiin kuin päinvastaisella tavalla :D Häntä pidetään yleisesti niin idioottina, että kiikun kaakun olleet ihmiset on todennäköisesti hyvin vahvasti kaatuneet ideologisesti toiselle puolelle. Hän on kaikkien aikojen vihatuin presidentti ja hänen takanaan seisovat varmasti ne ihmiset, jotka ajattelivat hänen kaltaisesti jo ennen hänen valintaa presidentiksi. Ei Trump ole luonut Jenkkeihin rasismia, sitä oli jo ennen ja sillä hänet valittiin myös virkaan.
- Kyllä, "Suomessa juuri kaikenlaisilla tukitoimilla yritetään auttaa niitä lapsia, jotka tällaiseen lapsuuteen joutuvat. Koko hyvinvointiyhteiskunta perustuu vastaavaan ajatukseen." Eli aika hyvin menee Suomella tuossa asiassa, jos Suomessa juuri nimenomaan tehdään sitä, mikä on hyvinvointiyhteiskunnan perusta.
Se, että kaikki lapset eivät yllä näihin, johtuu resurssipulasta, ei sen takia, että he koetaan epätärkeäksi ja heitä ei haluta auttaa. Suomessa haluttaisiin auttaa tasapuolisesti, valitettavasti meille vaan on helkkarin vaikea taikoa siihen vaadittavaa rahaa, kun ollaan miinuksella muutenkin. Ja jos vastaus on se, että otetaan rikkailta, niin rikkaat lähtevät Suomesta, eivätkä maksa sitäkään paljoa mitä nyt. Valtion ongelmalliset budjettivalinnat eivät ole suomalaisen ideologian syytä. Kaikkia haluttaisiin auttaa, tummaihoisten perheiden ja saman sukupuolen vanhempien ja alkoholistien lapsia. Mistä vaan ottaa ne rahat? Mikään ei seiso kenenkään tiellä, jos pyrkii parempaan elämään. Mielestäni on vahingollista julistaa, että onnettomat ja köyhät ovat erinäisten mahdollisuuksien ulkopuolella. Se nimenomaan tuhoaa lisää sitä uskoa ja itsetuntoa siihen, että kyllä minä tästä saavutan vielä sen minkä haluan. Kyllä jokainen köyhä rankan elämänalun saanutkin henkilö VOI menestyä Suomessa. Kaikki eivät menesty, mutta yhtäläiset oikeudet heillä on elämään ja siinä menestymiseen.

- Ei kaikki kantasuomalaiset tai maahanmuuttajat tietenkään ajattele samalla tapaa kuin minä. Mutta minä olen juuri esimerkki siitä, että köyhän maahanmuuttajaperheen lapsi VOI menestyä. Mikään ei seiso esteenä. Monessa monessa muussa maassa seisoisi.

- Minä en sanonutkaan, että lopetetaan kehitys ja nyt on hyvä. Minä sanoin, että Suomi on erinomaisen hyvä ja kyllä täällä on hienoa, kun kaikilla on erinomaiset mahdollisuudet. AINA on Suomellakin tilaa kehittyä, mutta se ei vie pois sitä, että jo nyt meininki on aika erinomaista. Hienosäätöä tosin tarvitaan ja paljon. MUTTA, mielestäni on parempi verrata muuhun maailmaan kuin siihen utopiaan, jossa kaikki on täydellistä. On myös arvostettava sitä, mitä on.

- Minulla on oikeus blogiini kirjoittaa omat ajatukseni ja kaikilla on oikeus olla niitä lukematta. Sillä ei ole väliä millaisiin kuoriin nämä on laitettu, nämä ovat minun ajatuksiani. Perimmäiset syyni tähän ovat ne, että kerron mielipiteeni ääneen ja sillä piste. En pyri provosoivaan tai luomaan ihmisille paineita tai pahaa mieltä. Pyrin vaan kertomaan oman näkökantani, sitä varten blogit on. En vieläkään ymmärrä miten tämän tarkoitat? Vain heillä, joilla on asiasta yliopistotason tietoa, saavat sanoa siitä mielipiteensä? Kyllä minä saan tavan tallaajana mielipiteeni asiaan kertoa, näin lifestyle-blogissa jossa kukaan ei oleta mun olevan valtiotieteiden maisteri. Olisi eri asia, jos allekirjoittaisin kolumnin tittelillä joka viittaisi asiantuntevuuteen. Kyllä tässä asiassa lukijallakin on sen verran vastuuta, että on a) lähdekritiikkiä ja b) tieto siitä, että lukee tätä lifestyle-blogista. Mielestäni on hyvin vaarallista tällaisessa keskustelussa lähteä erittelemään kellä on oikeus kirjoittaa ja mistä aiheesta, jos muistetaan, että puhutaan tasa-arvosta ja sen toteutuksesta ;)

TanttaTantta (Ei varmistettu)

Mistä valtio muodostuu? Eikö valtio kuitenkin ole lopulta sama kuin ihmiset?

Anna (Ei varmistettu)

Ei. Tai no, valtion pystyy iskemään tiettyyn muottiin ja lokeroon, ihmisiä ei. Eikö se käy aika hyvin ilmi jo siinä, kuinka jakaantuneita ihmiset ovat Suomessa, esimerkiksi äänestystuloksia katsomalla?
Valtio on mielestäni = perustuslaki, oikeusjärjestelmä ja käytännössä toteutuva oikeus sekä infrastruktuuri ja asiat kuten rakenteellinen syrjintä. Käytännön tasolla Suomi on sitä, mitä laki ja oikeudet ovat, suomalainen yhteiskunta näihin perustuvat yhteiskunnalliset näkemykset. Ihmiset tekevät sitten omat valinnat. Esimerkiksi kiusaaminen on säännöissä väärin, presidentti puhuu koulukiusaamista vastaan, yhteiskunta tuomitsee kiusaamisen. Yksittäiset ihmiset kuitenkin kiusaa. Eli kyllä valtio on minulle enemmän ideologia ja sen toteuttaminen, mihin suurin osa ihmisistä sitoutuu. Todellisissa valtioissa, toisin kuin utopiassa, tuo on nimenomaan "suurin osa", ei "kaikki ihmiset".

Vähän sama kuin se, että suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu huolehtiminen lapsista, omista ja muidenkin, mutta jotkut eivät sitoudu siihen missään vaiheessa. Tekevät lapsiin kohdistuvia rikoksia, laiminlyövät omia lapsia, kohdussa tai synnyttyä jne. Valtio on tässäkin luonut puitteet ja raamit sille, mikä on suomalainen asenne asiaa kohtaan, ihmiset eivät vaan kaikki elä niiden moraalien, periaatteiden, lakien ja hyväksyttyjen toimintamallien mukaan.

Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Sama pätee tasa-arvoisuuteen ja mahdollisuuksiin. Suomen valtio perustuslakeineen ja infrastruktuureineen tarjoaa kaikille samanlaisen mahdollisuuden. Ei katsota ihonväriä, uskontoa, fyysistä kuntoa yms. Yliopistoissa on laitteet, jotka muuntavat puheeksi luennon, jotta kuulorajoitteinen henkilö saa saman luennon. Kaikki paikat ovat liikuntarajoitteisille suunniteltu. Valtionvirka ei edellytä uskontoa tai ihonväriä. Ymsymsyms. Se, että kuitenkin joukossamme on rasisteja ja rikollisia, onnettomuuksia ja epäonnisia kohtaloita, ei ole niiden puitteiden vika, vaan ihmisluonnon vika ja sen, että vaikka valtio ja yhteiskunnan enemmistö edustaa yhtiä moraaliarvoja, eivät kaikki ihmiset edusta niitä.

Tällä postauksella halusin juhlistaa sitä, että infrallisesti ja laillisesti arvioiden, Suomi on poikkeuksellisen tasa-arvoinen maa, joka pyrkii tuomaan kaikille asukkailleen samat mahdollisuudet elämään.

Krisse (Ei varmistettu)

Valtio ei kohtele tasapuolisesti kaikkia. Nimittäin Suomessa valitettavan usein biovanhempien etu menee lapsen edun edelle. Lapsia ei oteta riittävän ajoissa pois perheistä, joissa vanhemmat eivät huolehdi edes lapsen perustarpeista ja seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallankin uhriksi joutunut lapsi saattaa joutua tapaamaan biovanhempiaan valvotusti tiheään, vaikka oirehtisi kuinka pahasti.

Anna (Ei varmistettu)

Eiköhän tässäkin tarkoitus ole mahdollisimman hyvä, toteutus ei vaan välttämättä aina onnistunein. En minäkään sano, että Suomi on täydellinen, ja kuten postauksessakin kirjoitin, usein itsekin valitan epäkohdista ja huonoista puolista, mutta kyllä mielestäni kaiken kaikkiaan Suomi on erittäin hyvä ja ihana maa, verrattain ainakin.

Anna (Ei varmistettu)

Kyllä, sosioekonominen tausta tietenkin vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin, mutta se ei ole mikään valtion luoma tilanne. Ei ole luokkayhteiskuntaa, jossa et pääse ponnistamaan omasta luokasta toiseen, koska olet sattunut syntymään tiettyyn perheeseen. On varmasti eri lähtökohdat syräytyneen perheen lapsena, mutta siihen vaikuttaa vanhempien valinnat tai epäonni, ei valtion tai yhteiskunnan eriarvoinen kohtelu. Suomi ei kohtele eriarvoisesti sosioekonomisen aseman perusteella, vaan kaikki mahdollisuudet elämässä on auki, kaikki opiskelupaikat auki, rangaistukset eivät ole erisuuruisia, kohtelu on valtion tasolta nimenomaan hyvin tasapuolista siitä välittämättä, mitä ongelmia perheessä on. Lapsi, joka pelkää mennä kouluun tms. ei varmasti olekaan samalla viivalla muiden kanssa. Mutta tuon tilanteen aiheuttavat ihmiset (kiusaajat, vanhemmat tms.), ei valtio.

Valtiotasolla myös pyritään auttamaan niitä syrjäytyneitä perheitä kaikin mahdollisin tavoin. Ei ole tilannetta, jossa johonkin tiettyyn luokkaan syntynyt ei voisi menestyä tai että korkeiden koulumaksujen takia köyhien perheiden lapset saisivat eriarvoisen koulutuksen tms. Se, että jollakin lapsella vanhempia kiinnostaa enemmän alkoholi tai rällääminen tai perheessä on sairauksia tai mielenterveysongelmia, ei ole valtion aiheuttama tilanne. Sellaista tulee olemaan missä tilanteensa tahansa ja se toki vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin elämässä. Sitä on mahdotonta kokonaan poistaa, vaikka mitä tehtäisiin. Vaikka ihmisille annettaisiin kaikille määrä X oikeuksia, rahaa jne., he tekisivät eri valintoja. Näistä ihmisistä tulee myöhemmin vanhempia lapsille, joilla on kaikilla hieman erilaiset lähtökohdat elämälle. Valtiona Suomi kuitenkin kohtelee tasapuolisesti kaikkia, vaikka kaikilla on aina elämään ne omat kortit. Biologiset vaikuttajat tai sitten kodin sisältä tulevat vaikuttajat. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alkoholistiperheen lapsesta voisi tulla vaikka pääministeri tai lääkäri. Asia ei todellakaan ole näin kaikkialla maailmassa. Ja siitä saa todellakin olla ylpeä.

Riikka (Ei varmistettu)

Aa tarkoit rakenteellista syrjintää, kun puhuit, ettei Suomessa syrjitä.

Mielestäni kuitenkin myös valtiotasolla voidaan tehdä paljon vaikuttaen arvoihin ja asenteisiin esimerkiksi hyvin hoidettu pakolais- ja maahanmuuttajapolitiikka ja toimiva kototuttaminen ennaltaehkäisisi rasismia.

Lisäksi ennaltaehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö takaisi monelle lapselle ja nuorelle paremmat tulevaisuuden näkymät. Esimerkiksi työttömyys, syrjäytyminen ja muut sosiaaliset ongelmat voivat johtua rakenteellisista ongelmista, apua ei saa ja yksilöä pompotellaan taholta toiselle, eikä kellään ole resursseja auttaa.

Suomi hieno on hieno maa ja meillä tehdään paljon hyvää! Olemme verrattain tasa-arvoinen ja turvallinen valtio. Eikä epäkohdista puhminen vähennä yhtään suomen arvoa, päinvastoin! Se, että ei haluta jähmettyä paikoilleen ja toivoa, että kaikki pysyy ennallaan, on hyvä asia.

Itse näkisin sinun tilanteen rikkautena. Kaksi kulttuuria, kaksi kotimaata. Ei se mielestäni tee vähemmän suomalaista. Olet nähnyt jo niin paljon eri kulttuureita, että osaat varmasti arvostaa suomalaisuutta aivan eritasolla.
Itselläni on juuret entisessä Karjalassa siellä Pietarin kupeessa, josta aikoinaan Mummi lähti evakkoon, Ja Isoisoisä on siellä Kannaksella ollut sotatantereella. Se tekee tälle itsenäisyyspäivälle hyvin suuren merkityksen. Mielestäni on hienoa, että ihmiset arvostavat Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlinnassa eri osa-alueita. Se tekee tästä päivästä vielä hienomman.
Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja samoin sinne :)

Johanna (Ei varmistettu)

Kiitos! Huippu teksti! Ja ihanaa että ajattelet näin.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Suomi (Ei varmistettu)

Syntymäpaikkaa ei voi valita, mun puolesta mamut kuin pamutkin saavat Suomeamme juhlistaa. Eli olette suomalaissukuisia, mutta U.stanista aikamoinen matka Suomeen, voitko joskus enemmän kertoa miten tänne tulitte? Ei siinä että muistaisit, mutta tarinasi tiedät varmasti :)

Anna (Ei varmistettu)

Oon siitä joskus blogin alkuaikoina kirjoittanut, mutta voisi siitä kai uudelleenkin kirjoitella :)

meow (Ei varmistettu)

Hyvää itsenäisyyspäivää! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos samoin :)

Hhh (Ei varmistettu)

Kiva postaus! Särähti vain pahasti korvaan väite mahdollisuuksien tasa-arvosta Suomessa. Vaikka kaikilla meistä on teoriassa mahdollisuus vaikkapa korkeakouluttautumiseen, toisilla on myös esim. vanhemmat, jotka kannustavat läksyjen tekoon kun taas joidenkin pitää koulusta tultua piileskellä humalaista isää eikä läksyjen tekeminen suinkaan ole ykkösprioriteetti. Väitän, että ei ole tasa-arvoiset lähtökohdat elämään. Näitä esimerkkejä voisi keksiä tuhat lisää, tässä en edes mene mielenterveysongelmiin, oppimisvaikeuksiin, kotoa saatuihin epärakentaviin sosiaalisiin toimintamalleihin, systemaattisesti nitistettyyn itsetuntoon... Omassa työssäni erityisopettajana joudun kohtaamaan joskus sietämättömältä tuntuvaa epäreiluutta ja lähtökohtien epätasa-arvoa joka päivä (jota monelta osin erinomainen koulujärjestelmämme ei suinkaan varsinkaan nykyään pysty poistamaan.) Jos todella ajattelet, että jokainen voi Suomessa saavuttaa kaiken, kannattaa a) tiedostaa oma hyväosaisuus (tiedän, että itse olet kulkenut pitkän matkan ja tehnyt paljon töitä päästäksesi siihen pisteeseen, missä olet nyt, mutta huonommista lähtökohdista käsin samalla työmäärällä et suinkaan olisi yhtä pitkällä. Olettaen, että lähtökohdat ovat niin hyvät, että pystyy kovaan työntekoon) ja b) katsoa tarkemmin ympärilleen, ehkä oman elinpiirin ulkopuolellekin.

Anteeksi, vähän meni tunteisiin :D sitä en kiistä, etteikö meillä kansainvälisesti tarkasteltuna olisi hyvin asiat. Kuitenkin ajatus siitä, että menestys on täysin jokaisen itse päätettävissä, johtaa helposti empatian puutteeseen. Se taas syö hyvinvointivaltiolta pohjan, ja sekin mahdollisuuksien tasa-arvo mikä meillä nyt on, murenee.

Tiina (Ei varmistettu)

Nyt on pakko kompata sinua, HHH. Suomessa on monet asiat hyvin, mutta eriarvoisuutta on edelleen valtavasti. Koulutus on periaatteessa ilmaista, mutta käytännössä ei. Toisen asteen opiskelijat kustantavat itse mm. oppimateriaalinsa, ja tosiasiassa osalla nuorista tai heidän perheillään ei tähän ole varaa. Suomessa on myös edelleen paljon rakenteellista syrjintää vähemmistöjä kohtaan; tästä on tutkittua tietoa liittyen mm. työnhakuun.
Mielestäni meidän pitää olla Suomesta ja kaikista sen hienoista saavutuksista ylpeitä. Ongelmien kieltäminen tai nimittäminen hiusten halkomiseksi ei edistä isänmaamme kehittymistä yhä paremmaksi: Jos ongelmia ei tunnusteta, niille ei tarvitse tehdä mitään.

Anna (Ei varmistettu)

Oppimateriaaleihin saa tukea valtiolta, opintotukea saavat kaikki yms. Se on ulkomailla esimerkiksi ihan uskomaton konsepti, että opiskelijana saa tukea ja asumislisää. Jos perheellä ei ole varaa lukiokirjoihin, niin kyllä niihin saa valtiolta tukea. Työnhaussa ilmenevät ongelmat syrjinnän muodossa on sekin sellainen asia, mikä perustuu ihmisten asenteisiin ja ennakkoluuloihin, eikä valtion rakentamaan infrastruktuuriin tai siihen, että ihmisillä ei olisi samoja mahdollisuuksia ja ne olisi jotenkin blokattu valtion tasolta.

Anna (Ei varmistettu)

Vastaan saman kun tuolle toiselle samaa kommentoineelle:

Kyllä, sosioekonominen tausta tietenkin vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin, mutta se ei ole mikään valtion luoma tilanne. Ei ole luokkayhteiskuntaa, jossa et pääse ponnistamaan omasta luokasta toiseen, koska olet sattunut syntymään tiettyyn perheeseen. On varmasti eri lähtökohdat syräytyneen perheen lapsena, mutta siihen vaikuttaa vanhempien valinnat tai epäonni, ei valtion tai yhteiskunnan eriarvoinen kohtelu. Suomi ei kohtele eriarvoisesti sosioekonomisen aseman perusteella, vaan kaikki mahdollisuudet elämässä on auki, kaikki opiskelupaikat auki, rangaistukset eivät ole erisuuruisia, kohtelu on valtion tasolta nimenomaan hyvin tasapuolista siitä välittämättä, mitä ongelmia perheessä on. Lapsi, joka pelkää mennä kouluun tms. ei varmasti olekaan samalla viivalla muiden kanssa. Mutta tuon tilanteen aiheuttavat ihmiset (kiusaajat, vanhemmat tms.), ei valtio.

Valtiotasolla myös pyritään auttamaan niitä syrjäytyneitä perheitä kaikin mahdollisin tavoin. Ei ole tilannetta, jossa johonkin tiettyyn luokkaan syntynyt ei voisi menestyä tai että korkeiden koulumaksujen takia köyhien perheiden lapset saisivat eriarvoisen koulutuksen tms. Se, että jollakin lapsella vanhempia kiinnostaa enemmän alkoholi tai rällääminen tai perheessä on sairauksia tai mielenterveysongelmia, ei ole valtion aiheuttama tilanne. Sellaista tulee olemaan missä tilanteensa tahansa ja se toki vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin elämässä. Sitä on mahdotonta kokonaan poistaa, vaikka mitä tehtäisiin. Vaikka ihmisille annettaisiin kaikille määrä X oikeuksia, rahaa jne., he tekisivät eri valintoja. Näistä ihmisistä tulee myöhemmin vanhempia lapsille, joilla on kaikilla hieman erilaiset lähtökohdat elämälle. Valtiona Suomi kuitenkin kohtelee tasapuolisesti kaikkia, vaikka kaikilla on aina elämään ne omat kortit. Biologiset vaikuttajat tai sitten kodin sisältä tulevat vaikuttajat. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alkoholistiperheen lapsesta voisi tulla vaikka pääministeri tai lääkäri. Asia ei todellakaan ole näin kaikkialla maailmassa. Ja siitä saa todellakin olla ylpeä.

Hhh (Ei varmistettu)

"Suomi ei kohtele eriarvoisesti sosioekonomisen aseman perusteella, vaan kaikki mahdollisuudet elämässä on auki, kaikki opiskelupaikat auki---" ja "Valtiotasolla myös pyritään auttamaan niitä syrjäytyneitä perheitä kaikin mahdollisin tavoin. Ei ole tilannetta, jossa johonkin tiettyyn luokkaan syntynyt ei voisi menestyä" Ideamaailman tasolla kyllä, ja tämän tulisi olla tavoite, jota kohti mennään, mutta valitettavasti realismia on se, että esim. koulu ja sosiaalitoimi eivät tämänhetkisillä resursseilla pysty luomaan tilannetta, jossa kaikilla lapsilla oikeasti olisi mahdollisuus tehdä hyviä valintoja elämässään. Jos omassa elinympäristössään tätä ei havaitse, voi esim. lukea uutisia ja todeta saman asian. Tämä nyt voi tulla ikävänä yllätyksenä, mutta kyllä valitettavasti meillä Suomessakin on valtavasti lapsia, joille kaikki ovet eivät suinkaan ole auki ja joiden mahdollisuudet selvitä arkipäivän elämästä, saatikka menestyä, ovat vähintäänkin hyvin heikot.

Toinen kiinnostava näkökulma on yksilön vapaan valinnan ja yhteiskunnan välinen suhde. Ihmisellä on tietysti vapaa tahto, mutta toisilla on parempia vaihtoehtoja valittavanaan kuin toisilla. Näenkin, että yhteiskunnan tehtävä on luoda yksilöille mahdollisuuksia valita paremmin. Yksilöt toki esim. kiusaavat koulussa tai lyövät humalassa lapsiaan, mutta koulukiusaamiseen tai päihdeongelmien syntyyn ja hoitoon voidaan hyvinkin vaikuttaa valtion tasolla (tietysti ei voida kokonaan poistaa, mutta voidaan vähentää).

Tää nyt on vähän tuulimyllyjä vastaan taistelemista, aina vaan meinaa epätoivo vallata mielen kun kuulee hyväosaisten suusta "ottaisivat nyt ne syrjäytyneet itseään niskasta kiinni" -tyylisiä kommentteja. Kuitenkin tää postaus tuli ihan hyvään saumaan itselle kun oon tässä miettinyt kovasti että voisi sitä helpommallakin leipänsä ansaita. Tää oli ihan hyvä muistutus siitä, että haluan jatkossakin tehdä työtä, joka auttaa näkemään, kuinka etuoikeutetussa asemassa itse onkaan ja että ei harhaudu luulemaan, että oma asema johtuu vain omasta ahkeruudesta. Siitä sitten onkin hyvin lyhyt askel empatian vähenemiseen.

Anna (Ei varmistettu)

Kommenttisi on mielestäni ihan turhaan noin syyllistävä, enkä ota siihen sen kummemmin kantaa kuin kahdella ajatuksella.
"Näenkin, että yhteiskunnan tehtävä on luoda yksilöille mahdollisuuksia valita paremmin. Yksilöt toki esim. kiusaavat koulussa tai lyövät humalassa lapsiaan, mutta koulukiusaamiseen tai päihdeongelmien syntyyn ja hoitoon voidaan hyvinkin vaikuttaa valtion tasolla (tietysti ei voida kokonaan poistaa, mutta voidaan vähentää)."
- Mielestäni hyvinvointivaltiomme nimenomaan pyrkii vaikuttamaan mahdollisimman hyvin näihin asioihin. Aina kaikessa ei onnistuta, mutta ideologia on nimenomaan se, että KAIKILLE yksilöille luodaan mahdollisuudet. Se ei ole missään nimessä monessakaan maassa itsestäänselvyys. Siitäkin voidaan väitellä, kuinka paljon enemmän voidaan vähentää näitä ongelmia ja kuinka paljon enemmän poistaa. Esim. lasten kaltoinkohtelu pienenä; meillä on maailman yksi parhaita neuvolajärjestelmiä ja muutenkin todella ahkera lastensuojelu-seuranta. Parhaansa tekevät, mutta budjetit eivät riitä. Sama pätee koulukiusaamiseen. Herrajumala, meillä on presidentti, joka puhuu asiasta kun suuressa osassa maita asiaa viitataan kintaalla joka tekijän toimesta.

Monessa asiassa on budjettiongelma, mutta mistä ehdotat, että sitä rahaa otetaan irti? Veronmaksajat maksaa jo aika paljon ja valtio suuntaa mielestäni rahoja myös todella paljon nimenomaan siihen, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Tuloeroja ei haluta kasvattaa yms.
Jos jo nyt joku käyttää lapsilisät ja toimeentulotuet viinaan eikä jätä lasten koulunkäyntiin niitä rahoja, mitä vielä haluaisit valtion tekevän lisää? Missä on se raja, jossa Suomi on erittäin onnistunut maa mielestäsi? Ei ehkä voida ihan kaikkea ylettää kuitenkaan pelkästään maan, perustuslain ja yhteiskunnan vastuulle. Jossakin kulkee myös yksilön vastuu. Joissakin perheissä se vastuu on vanhemmalla, ja hän voi pilata lapsensa elämän. Eipä valtiotasolla tai päättäjien päätöksilläkään sille asialle tehdä mitään. Meillä kuitenkin lasten ja naisten asiat on esimerkiksi todella hyvin paperilla ja niitä ajetaan. Again, jos vertaa muihin maihin, ei utopiaan. Harvassa maassa asiat ovat näin hyvin saatika paremmin.

- En ole sanonut missään vaiheessa “ottaisivat nyt ne syrjäytyneet itseään niskasta kiinni” -tyylisiä kommentteja. On varmasti tilanteita, missä menestyminen ja pärjääminenkin on vaikeaa. Se on kuitenkin monen sattumuksen summa ja tilanne olisi todennäköisesti sama myös missä tahansa muussa maassa. Suomi ei aiheuta sitä tilannetta, ei valtiojärjestelmä tai yhteiskunnan periaatteet, vaan joku muu, joku yksilöllisen tason asia.

Pupu (Ei varmistettu)

"Tuloeroja ei haluta kasvattaa". Tuloerojen kasvunopeus on ollut Suomessa erittäin nopeaa 90-luvun laman jälkeen. Nykyisen hallituskauden aikana on myös toteutettu politiikkaa, joka kasvattaa tuloeroja entisestään. Kyse ei ole luonnonvoimista vaan poliittisista arvovalintateoista. Tämän vuoksi toteamuksesi "Suomen valtio kohtelee kaikkia tasavertaisesti" on hyvin ongelmallinen. Hyvinvointivaltion idean mukaan näin tulisi olla, mutta politiikkaamme vaikuttaa yhä enemmän globaalit markkinavoimat, jotka pakottavat tekemään eriarvoistavaa politiikkaa myös täällä.

Anna (Ei varmistettu)

No mun mielestä progressiivinen verotus, jota on kiristetty jatkuvasti, perintöverot yms. Suomen hyvinvointivaltion erityispiirteet on nimenomaan sitä varten olemassa, että kaikki yhteiskunnan jäsenet. Tasa-arvoinen kohtelu ei tarkoita missään nimessä tasapäistämistä. Mielestäni rikkaat menestyjät saavat olla rikkaita menestyjiä ja huonompituloiset ovat huonompituloisia. Konsensus on kuitenkin se, että rikkaampia verotetaan kovemmin, he maksavat vaikka sakoista enemmän yms. Joten kyllä Suomessa kaikin tavoin pyritään pitämään tuloerot mahdollisimman järkevinä. Mielestäni tasapäistämistä ja kommunismia ei pidä sekoittaa tasa-arvoon. Kaikilla on mahdollisuus menestyä. Se on tasa-arvoa. Kaikki menestyy eri tavoin ja eri rahamäärin, sekin on tasa-arvoista, sillä toiset myös tekee enemmän töitä tai heillä on enemmän onnea matkassa. That's life, se ei ole tasa-arvon puuttumista tai heikkoutta.

KM (Ei varmistettu)

Nimimerkki "Pupu":lle vain kommentoisin, että tiedät varmaan että tuloerot eivät ole enää 2000-luvulla kasvaneet ja tämän hallituskauden gini-kertoimen _prosentin_sadasosan_ muutos kasvattavaan suuntaan johtuu paljon muustakin kuin hallituksen politiikasta. Esim. suhdannevaihtelut vaikuttavat, eli nousukaudella (mitä nyt elämme), tuloerot yleensä kasvavat. Kuitenkin Suomessa tuloerot ovat kansainvälisestikin mitattuina todella maltilliset ja Suomessa tulontasaus on myös maailman kärkipäätä.

Suomen valtio siis nimenomaan tuloerojen näkökulmasta kohtelee kansalaisiaan erittäin tasavertaisesti. Ja tärkeä on muistaa, että se millä näihinkin tuloeroihin ja ylipäänsä eriarvoisuuteen voidaan vaikuttaa, on työllisyys. Se, että mahdollisimman moni työntekoon kykenevä pystyisi työtä tekemään. Ja siinä meillä sen sijaan on Suomessa paljonkin vielä parannettavaa.

ANNIINA (Ei varmistettu)

Hei Anna, mielenkiintoinen teksti! :) En ole ollut blogisi matkassa alusta lähtien, niin en tiedä taustojasi täydellisesti, mutta ovatko vanhempasi siis inkerinsuomalaisia? :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Äitini on inkerinsuomalainen juu :)

Sanna (Ei varmistettu)

En ole ennen kommentoinut vaikka kauan blogiasi olenkin lukenut, mutta nyt on pakko. Ei valtio kyllä hirveästi tue opiskelua, sain toisen asteen koulutukseen opintotukea noin 30 euroa..sillä ei paljon kirjoja ostettu:) äitini oli erittäin pienipalkkaisessa työssä ja isä työttömänä joten vanhempien tulot ei todellakaan päätä huimannut. Menin itse töihin koulun ohessa, joten sanoisin että sisulla ja kovalla työllä täällä pärjää. Oli pakko kommentoida, ettei asiat ole niin mustavalkoisia kun aina luulisi mukavaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi!!

Anna (Ei varmistettu)

Käsittääkseni kuitenkin näyttämällä koulukirjojen tarpeellisuuden, saa lisätukea anoa tarvittaessa. En ole varma, näin olen parilta ystävältä ymmärtänyt. Ja nimenomaan omalla ahkeruudella ja panostuksella voi myös vaikuttaa hiki verran, sinä hait ja sait töitä, ja opiskelit itsesi koulusta läpi. Tuota pidetään jotenkin kamalana, että joutuu tekemään töitä tai anomaan lisää tukia. Suomalaiset turhan usein pitävät itsestään selvyytenä sitä, mikä on todella monessa paikassa maailmassa luksusta. Kaikilla on mahdollisuus opiskella (eikä olla tehtailla töissä 6-vuotiaasta) ja tehdä töitä (ei yhteiskunnassa luokkajakoa, joka sulkee ovia tietyille aloille ja tehtäviin, ei naisia syrjivää kulttuuria, jossa naiset ei saa opiskella ja tehdä töitä yms.)
Minä tein töitä jo ennen lukiota ja koko lukion ajan. Maksoin omat kirjani ja koulun vapaaehtoiseen toimintaan liittyvät menot. En kokenut kuitenkaan ikinä, että olisin vähempiosainen "koska jouduin tehdä töitä", vaan koin jo silloin olevani etuoikeutettu, että sain vaikuttaa elämääni ja tulevaisuuteeni hyvin nuorena ja tasa-arvoisena suomalaisena. Harmaan sävyjä on toki paljon Suomessa, mutta täytyy muistaa että Euroopassakin on vielä maita, joissa tyttöjen koulunkäynti ja naisten työnteko on vaikeaa ja rajoitettua ja jossa on yksityisiä ja julkisia kouluja ja paljon eriarvoisuutta niin sukupuolten kuin sosioekonomisten tekijöiden osalta. Vertaan Suomea muuhun maailmaan, en utopiaan, jossa kaikki olisi toki vieläkin paremmin.
Kiitos ja samoin sinulle :)

toiveikas (Ei varmistettu)

Mä ymmärrän, mitä Anna tällä postauksellaan tarkoittaa ja oon pääosin ihan samaa mieltä. Mut omasta kokemuksesta uskallan sanoa, että kaikissa tapauksissa ihmisiä ei kohdella tasapuolisesti, esim. juuri tuo opintotukiasia. Mä olen kärsinyt siitä, ettei tukia jaeta reiluin perustein. Mun perheeseen kuuluu äiti, isä + 13 lasta, itse en ole valinnut syntyä juuri tähän perheeseen. Vain isä kävi töissä lukioaikanani. Sain tukia n. 30€ kuussa, ja lisäksi nostin jo lukiossa lainaa, vaikka asuin vielä vanhempieni luona. Opintotukiin vaikuttaa vanhempien tulot, mutta aika vaikea heidän on mahdollistaa mun opiskelut (reilu 40€/kk bussikortti, lisäksi kirjat 40-100€ joka toinen kuukausi). Jos näitä etuuksia annetaan tulojen perusteella, miksi sakotetaan siitä, että mun vanhemmat ovat perustaneet ison perheen ja tukiin ei siis vaikuta se, että heillä on keskimäärin 10 ihmistä enemmän elätettävänä kuin muilla. Sitten, kun lukioaikana tein töitä, että minulla olisi rahaa tehdä jotain (nähdä kaukana asuvia ystäviä, käydä kahvilla, elää kivaa elämää) kun vanhemmillani ei ollut rahaa antaa mihinkään "ylimääräiseen", vaikutti mun työnteko heti heidän tukiinsa alentavasti. Samaan aikaan yksi tyttö, jonka äiti oli tämän yksinhuoltaja, sai enemmän tukia kuin minä, koska äitinsä tulot pelkästään otettiin huomioon. Samaan aikaan tyttö sai kuitenkin isältään huomattavia summia rahaa. Mä oon kokenut todella monesti epäreiluutta. Mutta muuten ymmärrän kyllä siis täysin mitä Anna tällä jutulla haki. Halusin vain tuoda tän esiin, harva ehkä hoksaa ajatella että meitäkin on. Nyt olen ammattikorkeakoulussa, väärällä alalla, mutta pakko käydä lainahyvityksen takia loppuun, vaikka muuten ei kiinnosta yhtään. Seuraavat opinnot joudun sitten jotenkin lähes kokonaan omasta pussista maksaa,nähtäväksi jää miten selviän, kun alkaa tukikuukaudet loppumaan ja pakko mun on saada koulutus, joka kiinnostaa ja jonka avulla pääsen alalle, jolla jaksan töitä tehdä enemmän kuin väkisin hetken aikaa. Ei oo helppoja lähtökohtia mulle annettu, ja toivon vaan, että jotenkin saisin joskus olla onnellinen siitä, että voin tehdä työtä mistä tykkään ja olisi rahaa perheen perustamista ajatellenkin.

anni (Ei varmistettu)

Vaikka tämä nyt vähän asian vierestä meneekin niin on pakko kommentoida, että joku vastuu pitää myös kansalaisilla olla. Jos vanhempasi ovat tehneet päätöksen hankkia jalkapallojoukkueellisen (ja enemmänkin) lapsia niin jossain kohtaa pitäisi hälytyskellojen soida, että kuka koko perheen elättää. Vaikka Suomessa hyvät tukijärjestelmät onkin niin on todella väärin asennoitua siten, että kyllä valtio auttaa. Kansalaisten pitäisi ymmärtää, että kansantalouden vakauden turvaamiseksi meistä jokaisen on keskimäärin tuotava valtion kassaan saman verran rahaa kuin sieltä kulutamme. Olen todella pahoillani, että lähtökohtasi ovat olleet haastavat, mutta se ei ole yksin valtion vika.

Anna (Ei varmistettu)

Niin karulta kuin se kuulostaakin, näinhän se on. Mielestäni tässä taas ulotetaan vaatimus valtiota kohtaan siitä mikä on perusoikeus siihen mikä on vähän enemmän.

Anna (Ei varmistettu)

Okei, mä ymmärrän sun pointin ja se on tosi harmillista, että tällaista tapahtuu. MUTTA, lapsikatraan ja taloudellisen tilanteen punnitseminen kuuluu jokaisen oman perhesuunnittelun vastuulle. En halua kuulostaa tylylle, mutta mielestäni valtiokaan ei voi kaikille avustaa tasaisen suuria tukia yli kymmeneen lapseen. Toki jokainen saattaa joskus joutua hakemaan tukia ja lapsia hankkiessa tilanne voi olla eri kuin sitten vuosien päästä. Ja hyvinvointivaltio on silloin olemassa, jotta perheet pärjää. On hienoa, että vanhempasi halusivat suuren perheen, mutta on mielestäni liikaa pyydetty ja vaadittu, että sitä perhettä joutuu elättämään veronmaksajat, varsinkaan jos nykyinen tukitaso ei riitä minimiasioihin.

Mutta mulla ainakin on näköjään hyvin eri mielipide siitä, mikä on pärjäämistä ja mikä on omien oikeuksien vaatimista. Tavallaan tuntuu, että usein nykypäivänä vaaditaan jotain, mikä on aika korkea taso, ei minimitaso. Esimerkiksi tässä tapauksessa ihmetellään opintotuen pienuutta suurperheen lapsille. Kuitenkin maailmassa on kymmeniä maita, ja ihan Euroopassakin paljon maita joissa ei ole läheskään sitä mitä meillä on. Jo se, että meillä on sosiaaliturvajärjestelmä, joka takaa, ettei joudu asunnottomaksi ja kaikki saavat 9 luokan peruskoulutuksen on hienoa. Vielä siihen päälle meillä maksetaan ilmaisen lukion ja yliopiston ajan opintotukea. Tämä on konsepti, joka on ihan ihmetystä aiheuttava muualla.

Unelmien maailmassa Suomella olisi rajaton lompakko, josta voisi venyttää satoja euroja tukia kaikille. Se ei valitettavasti ole tällä hetkellä todellisuus. Kuitenkin se, että se vajavainen lompakko on saatu riittämään turvaamaan kaikkien perusoikeudet, on musta erittäin hienoa. Välillä vaan ehkä menee puurot ja vellit sekaisin sen suhteen, mikä on etuoikeus ja mikä perusoikeus. Ja sen sijaan, että oltaisiin katkeria "meille etuoikeutetuille" kuten jokunen kommentoija täällä (et sinä) tuntuu olevan, niin pitäisi olla katkera niille "ideologisesti työttömille" ja muille, jotka vievät niitä tarpeellisia tukia pois heiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.

Sulla ei kieltämättä ole helpot lähtökohdat, mutta mielestäni tässä tapauksessa syypää ei ole Suomen valtio ja tukijärjestelmä, sillä mielestäni tietty vastuu kuuluu myös perheille. Toivotan sulle kaikkea hyvää tulevaan ja toivon, että saat opiskeltua mielekkään ammatin ja viihdyt työssäsi :)

Eveliina (Ei varmistettu)

Sä oot anna oikeesti todella fiksu nainen! Nyt kun luin näitä sun vastauksia ihmisten kommentteihin, niin allekirjoitan täysin mitä sanot. Hienoja ajatuksia ja kun tarkemmin ajattelee, niin noinhan ne asiat ovat. Olisi niin hienoa lukea jatkossakin sun yhteiskunnallisia ajatuksia, mutta ymmärrän kyllä jos et halua kirjoittaa niistä... mun on tosi vaikee ymmärtää miks ihmiset syyttää valtioo erinäisistä ongelmista, kun todella moni ongelma aiheutuu ihmisten omasta toiminnasta ja valinnoista. No toki joskus epäonnekkaista sattumistakin, mutta kuitenkin itse voi omalla työllään ja valinnoillaan vaikuttaa elämäänsä vaikka olisi haastavatkin lähtökohdat. Eikä sekään ole häpeä, pikemminkin osoittaa todellista vahvuutta jos taustoistaan huolimatta kykenee toimimaan toisin kuin vaikka ne alkoholisti vanhemmat. Oma äitinikin on tästä esimerkki. Hänen alkoholisti vanhemmat vähättelivät koulutusta kaikkinensa ja olisivat halunneet hänet paikalliselle sahalle töihin. Äiti valitsi toisin ja piti kiinni unelmastaan kouluttautua. Tänä päivänä hän onkin todella korkeasti kouluttautunut ja tukenut meitä lapsia omilla polullamme. Ei oo ollut helppoa meilläkään aina. Mutta esim ite kävin lukion hyvillä arvosanoilla vaikka ylä asteen opo sano etten koskaan pääsis lukioon... ja nyt sitten kauppatieteitä opiskellaan toista vuotta töiden ohella. Kyllä ite voi oikeesti vaikuttaa kun pitää unelmistaan kiinni vaikka muut ei aina uskoiskaan. Ja suomi on hieno valtio! Pitkä kommentti ja stoori, mutta kiitos Anna näistä ajatuksista

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti kommentistasi ja kaikkea hyvää sulle myös jatkossa :)

Tiina (Ei varmistettu)

Kiitos Eveliina hienosta tarinasta ja esimerkistäsi!
Olen itsekin miettinyt sitä, (niinkuin Annakin kirjoitti) että ajatellaanko nykyään enemmän sitä, mikä minulle kuuluu eikä sitä, mikä on oma vastuuni ja osuuteni? Ajatellaanko, että yhteiskunta on velvollinen hoitamaan kaikki ongelmani?
Olen itse opiskellut -80 luvulla ja silloin kaikki ottivat opintolainaa. Opintorahan osuus oli todella mitätön. Tein töitä opiskelujen ohessa missä vain, mm. siivosin viikonloppuisin yöllä ravintolaa sen mentyä kiinni. (Oksennuksista sai extraa... ).

Paras ystävättäreni on taas lähtöisin kodista, jossa äiti oli mielenterveysongelmainen ja paljon laitoshoidossa ja isä alkoholisti, jonka kanssa kahden ystäväni asui kouluaikana.
Niistä lähtökohdista hän päätti kulkea kohti unelmiaan ja olla toistamatta vanhempiensa kohtaloja. Ne unelmat toteutuivat kovan työn, opiskelujen ja määrätietoisuuden avulla.
Kyllä meillä itsellämmekin on vastuumme elämästämme, jos olemme terveitä tai muuten ilman rajoitteita. Ei kukaan tule tarjoamaan ihanaa elämää hopeatarjottimella. Apua ja tukea tulee myös itse osata pyytää ja hakea.

S (Ei varmistettu)

Moi! Ihan päähän sattuu, kun lukee näitä kommentteja. Täällä on kyllä jotenkin erityisen paljon kommentoijia, jotka tahallaan haluavat ymmärtää kirjoituksesi väärin ja oikein vääntää sanoista vääriä merkityksiä ja provosoida. Huoh!

Mielestäni tää teksti oli todella hyvä ja olen sun kanssa ihan samaa mieltä monista pointeista. Täytyy myös kommentoida, että moni ulkomaalaistaustainen ystäväni on identiteetiltään nykyään jopa paljon enemmän isänmaallinen kuin esimerkiksi minä itse välillä. Kyllä se loskassa tarpominen usein saa mulle tatin otsaan, mutta on tää Suomi silti ihana ja rakas paikka asua ja elää. Hyvää toisen itsenäisen vuosisadan ensimmäistä päivää (heh), Anna!

Anna (Ei varmistettu)

Joo, en ihan ymmärrä tätä väärinymmärtämisen iloa, mutta jos se jollekin tuo hyvää mieltä, niin menköön. Kiitos ja samoin! :)

Jana (Ei varmistettu)

Erittäin hyvä teksti Anna! Olen itsekin muuttanut Suomeen pienenä ja olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Itse olen kokenut, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet kouluttautua ja menestyä, kunhan itsellä on tahtoa ja halua tehdä töitä sen eteen. Toki täydellinen mahdollisuuksien tasa-arvo tuskin on mahdollinen missään maassa, mutta Suomessa on asiat silti aika hyvin :)

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin näin :)

Pages

Kommentoi