2-0-2-1

Kirjoittelin eilen numeroina muistoja viime vuodesta, mutta nyt ajattelin miettiä jo tulevaa vuotta. Tavoitteita, haaveita ja suunnitelmiakin. Vaikka ehkä 2020 opetti, että suunnitelmia ei pitäisi tehdä. Eli ehkä keskityn toiveisiin, tavoitteisiin ja haaveisiin. Mä rakastan tammikuun ekaa päivää. Se jotenkin aina antaa sellaisen puhtaan pöydän, jolle alkaa kasaamaan odotuksia ja toiveita ja monet asiat voi jättää edelliseen vuoteen, keskittyen tulevaan. Viime vuosi oli kaikin puolin merkillinen ja merkityksellinen, joten tämän vuoden kohdalla on erityisen mielenkiintoista istua uuden äärellä ja miettiä, missä on tasan vuoden päästä.

Mitä siis toivottavasti kuuluu mun vuoteen 2021?

BLOGI, INSTAGRAM ja VALOKUVAUS

Blogi jatkuu ja toivon mukaan hieman vilkastuu nyt kun mulle on luvassa työaikaa enemmän. Adrian aloittaa 12h/vk hoidossa, jos kaikki menee hyvin, ja se antaa mulle hieman työaikaa. Lisäksi työnjako mieheni kanssa on hieman tasaantunut alkavalle vuodelle, joten on jotenkin tosi innostavaa lähteä tähän alkuvuoteen tietäen, että jollei mitään merkittävää tapahdu, pääsen panostamaan blogiinkin hieman enemmän. Blogi tulee tosiaan muuttamaan lähiaikoina, kun tieni Lilyn bloggaajana tulee päätökseen ja siirryn ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen itsenäiseen bloggaamiseen. Tiedän menettäväni tässä jotakin, mutta samalla saan paljon. Itsenäisyyden ja luovan vapauden tehdä omannäköiseni sivusto, joka toivon mukaan mahdollistaa mielekkäämmän kommunikaation ja teille huomattavasti selkeämmän kokonaisuuden eri osa-alueiden linkittyessä selkeämmin yhteen. Video / IG Live -puoli on mulla vahvasti mielessä tälle vuodelle, joten toivottavasti saan ja osaan tehtyä meitä kaikkia palvelevan sivuston.

Valokuvaustoiminta lähti lentoon yli odotusteni syksyllä ja toivon, että koronasuositusten ja pandemian leviämisen puitteissa pääsen jatkamaan tätä mahdollisimman laajalti ja suunnitteilla on kuvata myös muualla kuin Tampereella. Tähän liittyen on tulossa monenlaista hauskaa varmasti tänä vuonna, joten odotan innolla. Saatoin myös tehdä pientä kalustotäydennystä juuri loppuvuodesta, joten olen erittäin innoissani ja malttamaton päästä testailemaan niitä!

Olin muuten hieman järkyttynyt, kun tsekkailin blogia ja totesin, että mulla tais olla 2020 seitsemät asukuvat. Siis seitsemät. Parhaina vuosina niitä on ollut joku 100+, niin onhan tää aikamoinen 😀 Ei se ehkä ihan kaikkea kerro, koska taitaa olla niin, että moni on vaan jäänyt tägäämättä oikealla avainsanalla, mutta onhan niitä ollut hirvittävän vähän. Hirveä hinku on kyllä taltioida asuja paremmin, ja uskon, että niitä tuleekin taas kuvailtua enemmän. 2020 oli oikeastaan trikoiden ja isojen neuleiden vuosi mulla, kun ei ollut mitään syytä pukeutua mihinkään muuhun ku lapsiarkeen sopiviin vaatteisiin, kun ei tullut oikein missään käytyäkään normaaliin verrattuna. Tipuin jotenkin siitä tahdista, enkä oo päässyt takaisin. Ehkä siis voisin luvata, että tänä vuonna niitä on enemmän, koska ton alittaminen nyt lienee mahdotonta 😀

REISSAAMINEN ja KOTOILU

Mä luulen, että tää vuoden alku menee ainakin hyvin pitkälti samoissa merkeissä kuin viime vuosikin. Harkitaan ulkomaanmatkaa karanteenein, mutta se on niin pitkälti harkinnassa, että vaikea sanoa, tuleeko se toteutumaan. Mulla on tossa myös VR:n junalippuihin lahjakortti, joka menee pian vanhaksi, joten oon haaveillut vähän Lapin reissusta lasten kanssa, lähinnä vuokramökkiin niin, että kävisi pulkkailemassa, katsomassa poroja ja oltais vaan ilman yhtäkään laskettelukeskusta ja ihmisiä. Mutta niin, suunnitelman asteella sekin koko ajan.

Kotosalla siis ollaan varmaan taas suurin osa vuodesta. Kotoilun suhteen päätin aloittaa vuoden vähän järkevämmällä tavalla, otin kalenterin eteen, tein viikkosuunnitelman ja tein siihen aihion. Molemmille vanhemmille omaa aikaa, työaikaa, perheaikaa ja pariskunta-aikaa. Tavoitteena pysyä siinä edes tammikuun ajan.

Matkakuumetta ei ole oikeastaan millään tasolla. Etelään olisi kiva päästä, ettei tarttis pukea lapsia kaks kertaa päivässä kerroksiin ja kuivattaa jatkuvasti jotain vaatteita. Kun uimahallit ja kaikki on kiinni, niin lasten kanssa ei oikein ole muuta tekemistä kuin ulkoilu ja valoisan ajan ollessa hirveän lyhyt, oon kaiholla miettinyt kuukautta jossain lämpimässä, missä noi vesipedot pääsisi kunnolla irti joka päivä, mutta no, katsotaan miten tämä tilanne tässä edistyy ja kehittyy.

HARRASTUKSET ja VAPAA-AIKA

Ulkoilun määrä nousi 2020 tosi paljon meidän perheellä ja haluan jatkaa sillä linjalla. Haluan päästä taas juoksemaan itsekseni ja oon miettinyt salikortin hankkimista, kun peruin oman edellisen jokunen kuukausi takaperin, kun ei koskaan tullut käytyä siellä kuitenkaan. Haluan leipoa tänä vuonna enemmän, maalata enemmän ja oon aivan innoissani tästä mun uudesta epoksi/hartsi/resiini/mikskäsitäsanotaansuomeksi-harrastuksesta ja haluan kehittyä siinä tänä vuonna. Kaapissa odotteleekin uusia välineitä siihen, joten odotan erittäin innolla mitä se tuo mukanaan ja millaisia tekeleitä pääsee tekemään.

Oon myös halunnut tosi paljon kehittyä ruoanlaitossa ja monipuolistaa meidän arjen ruokailuja, joten oon yrittänyt varata itselleni aikaa ”kokkikoululle”, eli omistettua 1-2h viikossa uusien ohjeiden metsästykselle ja erilaisille ruokajulkaisuill ja niiden selaamiselle. Ruokapainotteista on siis tää mun harrastuspohdinta tälle vuodelle 😀

Ystävien näkemisten ja yhteydenpidon suhteen yritän tsempata. Koronavuosi toki varmasti vaikutti, mutta oon myös ollut aika kateissa yhteydenpidon suhteen noin muutenkin. En oo pahemmin jotenkin jaksanut, rehellisesti sanottuna. Oon ollut jotenkin vähän mökkihöperönä kotona ja kadonnut tänne kuplaan ja kun Helsingissä on tullut käytyä tosi paljon vähemmän, niin sellainen kosketus omaan sosiaaliseen elämään on jotenkin tipahtanut tosi pieneksi. Ehkä myös tämä loputon asia- ja ajatustulva varmistaa, ettei ole sellaista hetkeä, että tuntuisi yksinäiseltä, joten ehkä sosiaalinen kiintiökin on ollut jotenkin erilainen kuin ennen. Ja toki sitten taas täällä Pirkanmaalla on uusia ystäviä, joiden kanssa on tullut nähtyä paljon enemmän.

TERVEYS

Kielijänneleikkaukseen lähete on odotellut jo tyyliin vuoden, joten jos sitä vihdoin sais aikaiseksi. Eka oli imetys, sit oli joku muu selitys sille, miksei. Hartioiden jumi on tänä päivänä sellainen, että haluan katsoa sen kortin loppuun ja miten se vaikuttaa tuohon jumitukseen. ADHD-terapiassa jatkan tänäkin vuonna ja se on ihana juttu, koska siitä oon huomannut olevan tosi paljon iloa ja hyötyä!

Lasten terveysasioita tarkkaillaan myös tarkkaan, varsinkin pienemmän raudanpuutteen kehittymistä. Toivottavasti hän saa helpotuksen levottomiin jalkoihinsa ja saatais vihdoin noi poskihampaat ja hampaidentulot ylipäätään käsiteltyä niin, että yöt paranisi meidän perheessä, sillä unta täällä arvostaisi molemmat vanhemmat ja se lienee ensimmäinen osa tätä terveyden vaalimista vuonna 2021.

Ennen kaikkea haluan jatkaa vuonna 2020 alkanutta kehitystä, jossa oman henkisen hyvinvoinnin tarkastelu ja hoitaminen on ensisijaista, sillä se vaikuttaa aivan kaikkeen, perhehetkistä nauttimiseen ja arjen pienistä asioista iloitsemiseen sekä siihen, että kaikesta jää käteen kaikki mahdollinen positiivinen negatiivista vahvemmin.

Vuonna 2021 haluan…

… oppia tekemään täydellisen moussekakun

… tehdä kauniit epoksi-korvikset

… saada laitettua myyntiin iät ajat odottaneet Mungokirppis-tavarat ja järjestää uudelleen meidän varaston

… oppia tekemään voltin trampassa

… tehdä kirjanpitoni aikataulussa

… kuvata ja kehittyä kuvaajana enemmän kuin 2020

… edes yhden reissun verran istua lentokoneessa

… oppia tekemään piruetin luistimilla (mulla on luistimet ekaa kertaa vuosiin, jeeee!!)

Mitä te haluatte vuodelta 2021?

Kommentit (24)
  1. Maikkiliina
    2.1.2021, 12:28

    Mahtava kun otit esille tuon lasten raudanpuutoksen. Mun lapsella mahtava lastenlääkäri Kati Holm huomas sen heti ekalla käynnillä, kukaan muu ei ollu koskaan sitä edes tutkinut…. Ja jälkeen päin oon miettiny että kauankohan se oli raukkaa vaivannu 😔 koska oli vielä taaperonakin tosi huono nukkuja.

    1. Aika usein tuntuu jäävän huomaamatta, varsinkin jos vanhemmat eivät osaa itse edes epäillä asiaa. Edes tällainen itsekin rautapuutteinen äiti ei tulisi edes ajatelleeksi asiaa ilman ulkopuolisen vinkkiä :/

  2. Miten opinnot, muistelenko oikein että valmistut tänä keväänä?

    1. Opinnot edistyy 🙂
      Muistelet täysin väärin. 2022 kevät oli mun alkuperäinen optimaalinen tavoite, ja siihen tuskin jaksan tähdätä tässä tilanteessa kovin päämäärätietoisesti, kun ei ole mikään kiire asian kanssa. En näe hirveästi tarvetta puskea opintoja ykkösprioriteetillä tässä lapsiarjen tilanteessa ja koronavuoden vaikutuksissa töihini.
      Täältä voit lukea opinnoistani ja opintojen alussa olleista omista henkilökohtaisista tavoiteajoista valmistumisen suhteen.

      https://www.lily.fi/blogit/mungolife/kouluun-mars/

      1. Ok, ei tuo pahasti muistelu pieleen mennyt 🙂 Mitä kursseja oot suorittanu, mistä oot tykännyt eniten? Mitä tarkoitat sillä, ettet voi priorisoida opintoja, kun huomioi koronan vaikutukset työhösi? Jos töitä on vähemmän, eikö aikaa opinnoille ole enemmän?

        1. Mistä päättelet, että töitä olisi vähemmän eikä enemmän? Kannattaisi olettaa vähemmän, niin ei menisi muistelutkaan sitten pieleen 🙂
          Olen itse tyytyväinen tilanteeseen, jossa opintoni tällä haavaa ovat ja valmistunen maisteriksi ennen kuin olen 40-vuotias. Tai 35-vuotias. Tai sitten valmistun 2022. Tai en koskaan. Ja kerron asiasta kun se on ajankohtainen, sille yleisölle, jonka koen sille tiedolle oikeaksi 🙂 Opintoalan bloggaajia löytyy varmasti paljon sellaisiakin, jotka kirjoittavat opinnoistaan, suosittelen seuraamaan heitä. Kirjoittelen opinnoista, kun siltä tuntuu, eikä näin olettavassa kommentoinnissa siltä tunnu. Varsinkin kun tuntuu olevan tämä opinnoista kysely kovin asenteellista. Ja sinun osaltasi se on sitä varmasti.

          Tämähän sinua ei tietenkään kiinnostanut, sillä kommentoinnillasi on tarkoitus. Tuo ylempi olkoon siis vastaus asiaan yleisesti. Sinulle kun tärkeintä on kuitenkin jokin muu ja pitkä historiasi on kyllä tiedossani. Nytkin kun ekat kommenttisi olivatkin mustalla listalla, niin kommentoit eri tiedoilla päästäksesi läpi. Ei riitä blokkaaminen joka kanavassa, pitää jatkaa tällaisilla tempuilla ja jatkuvilla nimimerkkien muutoksilla.
          Aika surullista oikeastaan, enhän voi olla sulle näin iso pakkomielle? Oikeasti lämpimästi suosittelen parempaa sisältöä elämään. Mulle tämä on pieni negatiivinen pisara valtavassa valtameressä hyvää, mutta sulle tämä on varmasti raskasta ja kuluttavaa. Maailmassa on paljon hyvää, keskity siihen. Ihan rehellisesti ja aidosti, toivon parempaa tähän uuteen vuoteen myös sulle 🙂

          1. Mitä hittoa, jos sinulla on töitä, jopa normaalia enemmän, minkä ihmeen vuoksi hait koronatukea, vedoten pandemian huonontamaan työtilanteeseen?!

            Luuletko että olen ainoa joka tekee tämän päätelmän? Kannattaisi miettiä edes 2 sekuntia ennen kuin lähtee lukijoille muka-nokkelaa agressiota naputtelemaan, ettei käy näinkin megalomaanista kokoa olevia mokia. Nolon tuolla puolen. Kun kaiken lisäksi lukijasi oli täysin oikeassa muisteloissaan. Ja vastauksesi kautta jokaiselle viimeistään kristallinkirkastui kuinka paljon sinua hävettää etteivät paukuttelemasi opinnot etene. 🤦‍♀️

            1. En yleensä vastaa näin hyökkääviin kommentteihin vaan ne menee suoraan roskikseen, kohdallasi teen poikkeuksen, koska sivistämisesi tuottaa pienoista nautintoa.
              Ensinnäkin, kyseessä ei ollut koronatuki, vaan esiselvitysrahoitus, joka on tarkoitettu tiettyihin spesifeihin tarpeisiin yrityksessä. Se, että töitä on paljon, ei tarkoita, että niiden rahanarvo olisi samanlainen. Esimerkiksi yrittäjänä tekee paljon sellaista, mistä ei tule korvausta laisinkaan, ja esimerkin kaltaisesti pandemiavuonna toisilla yrityksillä nousee vaikka myyntiin käytetty aika todella paljon, että pääsee samaan rahalliseen tulokseen. Tai sitten töiden tekemisestä aiheutuvat kustanukset nousevat. Jnejnejne.

              Mutta mitäpä toisaalta voin toivoa sivistäväni kaltaistasi kommentoijaa? Et osaa lukea sen vertaa, että ymmärtäisit eron vuosissa 2021 ja 2022. Et osaa käyttää järkeäsi ymmärtääksesi rahoitusten toimintaa (myöntäminen vain elinkelpoisille yrityksille kehitykseen, ei tappioiden korvaamiseen, vaan uusien toimintatapojen rahoitukseksi, jotta yritys jatkaa menestyvänä) tai edes minkäänlaista pienintä ymmärrystä elämästä.

              En ole nolo. Sinäkään et ole nolo mielestäni. Sillä nolo on sana, jonka jätin teini-ikään. Säälittävä, surullinen tapaus sinä kyllä olet. Vihainenkin kaikesta päätellen. Minä en kuitenkaan sinun elämääsi ole pilannut, vaan sinä itse. Olet säälittävä silmissäni, ja vain sinun käsissäsi on avaimet muuttaa tämä asia. Hävettävää tässä ei todellakaan ole minun opintoni, vaan sinä. Hävettävää ei todellakaan ole ”paukutella” kuusinumeroisia liikevaihtoja yksinyrittäjänä, kasvattaa täysillä ja läsnäollen kahta pientä lasta ja samalla innostua opinnoista ja inspiroida muita blogissaan, suunnittelemalla opintojen optimaalista ajankohtaa. Mun ei tarvitse paukutella opintojani. En koe mitään tarvetta paukutella mun opintoja tai mitään muutakaan elämässäni, koska niille arvo tulee itsestäni, ei joidenkin läyhäpesäkkeiden määritelmästä minusta. Te nettikiusaajat olette itse asettaneet itsenne asemaan, jossa teidän mielipiteenne on nykypäivänä merkityksetön. Jokainen täyspäinen ihminen tiedostaa, että teidän ainoa tehtävänne on hakea vikoja, ilkkua kaikelle inhimilliselle ja olla tyytymättömiä kaikkeen. Teidän tapa katsoa maailmaa ei ole objektiivinen vaan täysin värittynyt. Teillä on teidän pyhät lehmät, jotka saa keittää vaikka koiranpentuja elävältä, ja se on silti oikein ja sitten teillä on me kaupalliset bloggaajat, jotka eivät voi koskaan tehdä mitään oikein. Kaikesta hakemalla haetaan virheitä. Mitä te ette ymmärrä, on se, että tällä vaatimustasolla ja omalla sekopäisen värittyneellä tekemisellänne olette itse aiheuttaneet tämän tilanteen, jossa olette merkityksettömiä. Teissä ei ole mitään järkeä, ja siksi teidän mielipiteillänne ei ole mitään väliä. Ei teidän mielipiteillä nolosta, ei teidän mielipiteillä hävettävästä. Koko konsepti kommentissasi on säälittävän tyhmä. Ja samalla sellainen, joka ei ansaitse minkäänlaista sijaa maailmassa. Jokainen ihminen, jolla on pieniä lapsia ja hän tekee samalla töitä ja peräti vielä ehkä opiskelee, toivottavasti lukee minun vastaukseni sinulle, ja ymmärtää, että vaikka opinnoissa kestäisi tai työhön paluussa kestäisi tai työelämä muuttuisi tai haluaisi jäädä lasten kanssa kotiin pidempään tai ottaisi välivuoden ja kehittäisi omaa henkistä hyvinvointiaan, ne olisivat kaikki hyviä ratkaisuja ja arvokkaita päätöksiä ja että sellainen ihminen tekee muutenkin jo yli ja ansaitsee siitä hyvää, eikä todellakaan jotain tällaista paskanläyhäämistä jostain häpeästä.

              Minua ei hävettäisi tehdä mitään, ei niin mitään, edessäsi. Voittajat eivät astu häviäjien eteen arvosteltavaksi koskaan. Ja minä olen voittaja. Sillä minä tuotan positiivista, inspiroivaa ja hyvää sisältöä. Sinä läyhäät, kiusaat ja tuolle kaikelle on sijaa elämässäsi, eli sun elämässä ei voi olla asiat hirveen hyvin.

              Mun ei tarvii kirjoittaa muka-nokkelaa agressiota. Mä en ole agressoitunut sinustakaan nyt. Eikä tämä ole muka-nokkelaa. Tämä on faktaa. Tämä on nöyristelemätön vastaukseni siihen, mitä mieltä olen sinunkaltaisista ihmisistä. Minä en todellakaan rupea nuoleskelemaan sinun virtuaalista persettäsi sen takia, että sinä halusit tulla oksentamaan typeryytesi näppikselle blogiini. Teidän kaltaisia ihmisiä on. Teidän kaltaisia ihmisiä valitettavasti on. Meidän muiden on sen kanssa elettävä. Mutta meidän ei tarvitse sitä kestää. Minä en mitenkään toimillani tai sanoillani kosketa sinua. Sinä valitset seurata minua, sinä valitset kiusata minua. Sinä otat kontaktin, ja nyt saat siihen vastauksen. Sinä pyydät tätä, sinä haluat provosoida minua, sinä haluat luoda minulle huonomman olon. Sinä ja kaltaisesi ihmiset, olette niin tottuneita siihen, että kaikki varovat sun kaltaisia ihmisiä, nöyristelevät ja kumartavat kiusaamiselle. Minä en ole koskaan tehnyt niin, enkä tule tekemään. Koska tiedätkö mitä? Jokainen tällainen kommentti lisää mun tunnetta siitä, kuinka paljon parempi minä olen. Ja sehän on sinun tappiosi kirpaisevin osuus. Sun tavoite tulla luomaan mulle epäonnistumisen tunne tai paha mieli epäonnistuu täysin, sillä tällainen voimaannuttaa mua ja saa mut muistamaan miten paljon huonommin mulla voisi mennä. Mä voisin olla nettikiusaaja-paskanläyhääjä. Se olisi todellinen pohja itselleni. Onneksi olen aika paljon sen ylempänä.

              1. norppaliina
                4.1.2021, 12:22

                Siis luetko sinä taas kommentit itse? Miksi et käytä moderaattoriasi?

                1. Ajoittain kommentit tulevat mulle suoraan, jos kirjoitan esimerkiksi samalla täällä takana eikä moderaattori ole niitä vielä katsonut läpi. Sitä paitsi blogi muuttaa pian ja mulle tulee tehokkaampi järjestelmä tänne taakse kommentoimiseen, joten tällaiset läyhäykset saadaan suodattumaan kokonaan pois 🙂

                  1. norppaliina
                    4.1.2021, 12:30

                    Ok. Se on varmasti hyvä juttu, että järjestelmä muuttuu tehokkaamaksi. Välillä kommentit, jotka läpäisevät ”seulan” ovat melko piikikkäitä, tosin omat vastauksesi ovat poikkeuksetta piikikkäämpiä mikä lienee tarkoituksesi. Kieltämättä niistä tulee hieman ”se koira älähtää johon kalikka kalahtaa”-fiilis.

                    1. No se fiilis on virheellinen 🙂

              2. Hyvä Anna! Kauhulla oon seurannut sitä, miten tällaista nettikiusaamista siedetään pelosta tai jostain muusta syystä! Ei kiusaamista tarvitse hyväksyä eikä sulla todellakaan ole mitään hävettävää! Ei mulla varsinaisesti ollut enempää sanottavaa tähän, muuta kuin että haluan osoittaa tukeni sulle. Meitä hiljaisia seuraajia on varmasti paljon enkä itsekään kommentoi läheskään tarpeeksi usein, vaikka pitäisi. Oot mahtava tyyppi, jatka just näin!

              3. Mahtava vastaus Anna! Nostan hattua, että jaksat ja viitsit vastata tuollaiselle. Itse olen suhteellisen hiljainen, mutta alusta asti mukana ollut seuraaja ja kauhistelen mitä joudut ottamaan vastaan – ei tulisi koskaan omaan pieneen mieleen kirjoittaa ja läyhätä ihmiselle, jota vapaaehtoisesti seuraan! Missä käytöstavat? Missä inhimillisyys? Missä normaali kiltteys toisia kohtaan? En vain ymmärrä…ja samalla ihailen sinua, kun jaksat ja kestät. Ja kiitän meidän hiljaisempien puolesta, että inspiroit, ilahdutat, innostat ja tuot iloa meidän päiviin, vuosiin ja elämään 🙂 Arvostan sinua suuresti! <3

                1. Voi kiitos ihana 🙂 <3 Ja samoja kysymyksiä mulla usein herää 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *