6

Äitin pikkukulta on tänään kuusi kuukautta. Samalla tuntuu, että puoli vuotta on mennyt ihan hurjan nopeasti ja toisaalta tuntuu, että päivät kestää välillä älyttömän pitkään. Ihana pikkutyyppi tuli elämäämme tasan puoli vuotta sitten klo 21.40 ja hän on ilahduttanut meitä aina siitä asti.

Millainen on tämä minun ihana poikani? 

Hymyilevä ihmisfani. Hän hymyilee kaikille ja rakastaa seurata muita ihmisiä. Erityisesti Dantea. Ja no, minua.

Vauhdikas. Kun jotain oppii, niin vauhtia siihen tulee nopeasti. Tällä hetkellä twerkkailee pylly pystyssä valmiina lähtemään konttaamaan.

Tykkää hedelmistä, ei välitä perunasta.

On iloinen, mutta päättäväinen. Jos hän ei jotain halua, ei sitä todellakaan halua.

Älyttömän seurallinen ja hyväntuulinen.

Hieman malttamaton ja erittäin utelias.

Täysin itsesuojeluvaistoton rämäpää.

Sylihiiri.

Ihana ♥

No millaista on ollut olla äiti kahdelle nämä 6 kuukautta? 

No, Mytty oikeastaan tupsahti maailmaan. En tiedä olimmeko me edes kovin pitkälle suunnitelleet tätä kahden lapsen vanhemmuutta. Aika tuntui oikealta kun päätimme kokeilla onneamme. Oli erinäisiä suunnitelmia ja ajatuksia lähivuosista ja aika tuntui hyvältä viime tammikuussa kasvattaa perheemme kokoa. Hän ilmaantui raskaustestiin kuin varkain, ennen kuin varsinaisesti uskalsin edes toivoa. Hän pelmahti maailmaan alle neljässä tunnissa. Kun hän päätti haluta syntyä, hän teki sen juuri niin kuin kaiken muunkin tällä hetkellä. Vauhdilla ja ryminällä. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika oppia saamaan päänsä järjestykseen, mutta en minä tiennyt miten varautua. Hän syntyi, opetti minut nauttimaan täysillä vauvakuplasta ja kietoi minut pikkurillinsä ympärille.

En ole koskaan ollut näin äiti. Tunnen hänet ihan joka sekunti, jatkuvasti. Samaan aikaan minulla on maailman kultaisin ja ihanin esikoinen, täydellinen isoveli tälle pienelle ihmeelle. Olen nauttinut ajastani heidän kanssaan. Rehellisesti sanottuna, puolet ajasta en edelleenkään ymmärrä olevani äiti kahdelle pienelle. Katsoin yksi päivä jotain tv-sarjaa, missä isokokoinen mies halasi pienikokoista äitiään. Tajusin, että vaikka olen pitkähkö, tulen jäämään pian perheemme pienimmäksi. Mutta nyt olen iso, voimakas, turvallinen. Nautin siitä suunnattomasti. Siitä, että voin käpertyä peiton alle tämä pieni mytty minuun painautuen. Siitä, että hän tarraa kiinni ja jakaa kuolaisia pusujaan. Siitä, miten esikoiseni paijaa hellästi vauvan päätä ja kysyy minulta hassuja. Siitä, kuinka sidoksissa olen minun pieneen ihmeeseen, josta kasvaa hurjaa vauhtia seuraava hassujen juttujen kertoja.

Kaikesta tästä ympärillä tapahtuvasta huolimatta tämä on ollut elämäni ihanin puoli vuotta. ♥

Tämä on ollut myös väsyttävin puoli vuotta. Ei mitään verrattuna siihen, mitä moni kokee, mutta silti, minulle väsyttävä. Päivisin pitää jakaa itsensä kahden lapsen ja miehen ja koiran välille ja samalla yrittää tehdä töitä ja pitää huusholli jotenkin ruodussa. Iltaisin pitää hengittää päivän höyryt ja öisin täytyy heräillä milloin mihinkin. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Puolivuotias tuntuu niin ihanalle ja niin pahalle samaan aikaan. Virallisesti vauvavuoden puoliväli. Ehkä minun elämäni viimeisen vauvavuoden. Pienen ryömijän polvet alkavat kovettua siitä ihan pienen vauvan ihosta. Hän ei enää tuoksu samalle kuin pari kuukautta sitten ja hän katsoo jo paljon viisaammin minua silmiin. Hän ei enää ole niin pikkuinen vauva. Jokaisessa elämänjaksossa on omat puolensa ja ne on jokainen varmasti omalla tavallaan ihania. Mutta tämä ajanjakso tuntuu niin lyhyeltä. Tuntuu, että Dante on ollut samanlainen jo vuoden. Puhunut ja höpissyt, juossut ja kiipeillyt. Ollut taapero. Mutta nyt mun vauvasta tulee ihan pian vaapero ja sitten taapero ja sitten tämä kaikki on muisto vaan. Onneksi on kuvia. Harmi, ettei tuoksuja ja näitä hetkiä voi tallentaa. Näitä tunteita. Ne ovat mielettömiä. Yritän ehtiä nauttimaan niistä jokaisesta. Olemme päättäneet, ettemme edes ajattele tai tee päätöksiä sen suhteen, mikä on oikea lapsiluku meille, ennen kuin tämä pieni on 1,5 vuotta. Vähintään. Me haluamme keskittyä vain häneen. Ei siksi, etteikö mieleen mahtuisi vielä yksi lapsi. Herrajumala, tämä pieni on ehkä maailman pahin vauvakuumeen aiheuttaja. Miten muka voisin elää kokematta tätä vielä uudelleen? Mutta hän ansaitsee oman aikansa. Hän jakaa jo nyt huomiomme yhden ihanan isoveljen kanssa, joten haluan olla nyt täysillä kahden lapsen äiti. Katsotaan tulevaisuutta tulevaisuudessa 🙂

Puoli vuotta tätä. Minä olen niin onnekas, että ei sanat riitä. Kaiken tämän keskellä, olen niin iloinen, onnellinen, kiitollinen.

Voi pieni rakas, olet ollut elämämme ilo jo 6kk. Sinä olet ollut täällä 182 päivää nyt. Olet niin tuore, mutta samalla tuntuu, ettei elämää ollut ilman sinua ♥

Joka päivä on parempi, koska olet meidän ♥

Psst! Ton kakun ohje tulee ihan lähipäivinä! 🙂 Viimeistään ylihuomenna! 🙂 

Kommentit (5)
  1. Kirjoitat niin kauniisti <3 Luen postauksesi lähes poikkeuksetta iltaisin nukuttaessani viereeni 9kk ikäistä kuopustani ja miten monet kerrat oletkaan saanut liikutuksen kyyneleet silmiin. Ajatuksesi on kuin omiani, ihanaa kuinka osaatkin kirjoittaa ne noin hyvin auki! Olet auttanut minua nauttimaan tästä toisesta vauva-ajasta uusin silmin, en itsekään vielä tiedä jääkö tämä viimeiseksi.

    Kaikkea ihanaa teidän päiviin!

    1. Kiitoksia ihanasta kommentista! <3 Ihan mielettömän kiva kuulla, että eksteistäni saat iloa ja uutta näkökulmaa tähän vauvavuoteen, tämä on kyllä ihanaa aikaa! Kiitos ja samoin sinne! <3

  2. Kirjoitat, että haluatte keskittyä vain häneen. Erikoisesti kirjoitettu kahden lapsen äidiltä.

    1. No voi Luoja. Eiköhän jokainen minua seuraava tiedä tasan tarkkaan sen, kuinka paljon keskitymme molempiin lapsiimme. Toki on tärkeää tällaisessakin postauksessa tarttua jokaiseen ilmaisuun, joka ei ole idioottivarmasti selitetty auki, että nekin ymmärtävät, jotka eivät halua ymmärtää. Varsinkin kun lähes heti tuota seuraava lause on: ”Hän jakaa jo nyt huomiomme yhden ihanan isoveljen kanssa, joten haluan olla nyt täysillä kahden lapsen äiti. ”

      Selitän siis idioottivarmasti, kun tilanne tuntuu sitä vaativan kohdallasi: Me haluamme keskittyä nyt tähän vauvavuoteen, tähän vauvaan miettimättä sitä tuleeko meille enempää vauvoja. Sen aika ei ole nyt sillä meillä on nyt ihanat VAUVA ja TAAPERO ja nautimme juuri tästä vauvavuodesta keskittyen juuri tähän tilanteeseen ja näihin ihaniin lapsiin, jotka meillä jo on.

      Vaatii tietynlaista vihaa tai tyhmyyttä jäädä kiinni yhteen ”vain”-sanaan jättäen huomiotta se, että esikoinen on mainittu postauksessa viisi kertaa. Postauksessa, joka on kuopuksen juhlapäivästä. Wau.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *