8 x lapsekasta

Usein tuntuu, että vielä näin lähes kolmekymppisenäkin mulla on paljon lapsekkaita piirteitä, jotka eivät tunnu minnekään karisevan vuosien aikana. Mun mielestä tietynlainen lapsekkuus ja lapsenmielisyys on vain positiivinen asia, ja tykkään siitä, että osaan edelleen suhtautua moniin asioihin lapsenomaisella ilolla ja näin tuoreena äitinä yksi äitiyden iloja on mulle se, että voin heittäytyä lapsekkuuteen maailman parhaalla tekosyyllä. Todellisuudessa tämä lista ei ehkä ole niin hirveän lapsekas tai lapsellinenkaan, mutta usein näitä asioita yhdistetään lapsiin ja lapsekkuuteen.

Mä rakastan ilmapalloja. Todennäköisesti enemmän kuin yksikään lapsi itse asiassa 😀 Rakastan hakea nipun ilmapalloja mihin tahansa juhlaan ja mulle tulee aina hirveän hyvä mieli niistä. Mua jotenkin jopa harmittaa, miten vähän ilmapalloja Suomessa käytetään verrattuna joihinkin maihin. Musta kaikki sellaiset onnittelupalloniput on aivan ihania, ja mä kuorrutan kotimme ilmapalloilla aina kun on mahdollisuus.

Mä tykkään karkista. Joojoo suklaa on hyvää ja kaikki herkut muutenkin, mutta karkki, se on mun tuhoni. Oon jotenkin aina yhdistänyt karkit lapsiin ja koen tän jotenkin vähän epäaikuismaisena piirteenäni. Irttarit on maailman parasta ja ulkomailla asuessani ikävöin niitä aina.

Mä innostun asioista vähän silleen lapsenomaisesti. Innostun, saatan hypähdellä ja kiljahdella ja ylipäätään fiilistellä asioita sellaisella lapsenomaisella ilolla. Mieheni aina nauraa tälle piirteelleni ja pitää sitä suloisen lapsekkaana, mä taas pidän sitä enemmän sellaisena luontaisena elämänilonani, joka ei kulu edes vuosien aikana.

Mä rrrrrakastan huvipuistoja! En tunne ketään lähipiirissäni, joka fiilaisi huvipuistoja yhtä paljon kuin minä. Voisin mennä vuoristoradoissa aamusta iltaan ja en pelkää oikein mitään laitteita. Toki näin vanhempana on alkanut ymmärtämään tiettyjä ”riskejä” ja äidiksi tultuani olen alkanut miettimään ihan höpöjä pelkopuolella, mutta ne on onneksi sellaisia alle sekunnin ajatuksia, jotka katoavat hyvin pian. Odotan innolla, kun lapseni on huvipuisto-ikäinen ja voin viedä hänet joka vuosi pyörimään laitteissa, syömään hattaraa ja nauttimaan lapsen pelottomasta ilosta.

Tykkään pukeutua pastelliväreihin. En tiedä onko se niinkään lapsekasta, mutta tietyllä tapaa usein sitä pidetään yleisesti hieman lapsellisena. Mä rakastan vaaleanpunaista ja en koe mitään ongelmaa vielä lähes kolmekymppisenä pukeutua vaaleanpunaiseen vaikka päästä varpaisiin ja koristaa koko komeutta tyllillä, ruseteilla ja ties millä. Lapsena olin tosi ”poikamainen”, jos niin edes voi sanoa, ja tykkäsin pitää hiukset lyhyenä, vaatteet oli farkut + poolopaita, mielellään Turtlesilla koristettuja enkä ollut kiinnostunut meikkaamisesta tai äidin korkkareiden sovittelusta yhtään. Se kaikki tuli vasta myöhemmin, joten ehkä mä otan vielä tuota kiinni näillä mun aikuisiän valinnoilla.

Rakastan pehmoleluja ja erityisesti pehmopupuja. Danten huoneessa on arviolta kymmenen pehmopupua, mutta puolustaudun sanomalla, että osa on onneksi lahjoja 😀 Mulla on siis edelleen tämän ikäisenä omia pehmoleluja (joskin on myönnettävä, että D on ehkä saanut ne vähän lainaan) ja ennen kun sain Danten, nukuin aina välillä pehmolelun kanssa, varsinkin jos mies oli työmatkalla tms. Hieman nolona myönnän, että nykyään miehen ollessa työmatkalla haen yhden Danten pehmoleluista kainaloon ja nukun sen kanssa siihen asti, kunnes lapsi osoittaa ensimmäisiä merkkejä heräilystä tai kadottaa tuttinsa, jolloin käyn hakemassa Danten kainalooni 😀 Mulla on yleensä nukkumaan mennessä aina jo ikävä Dantea, joten häneltä tuoksuva lelu on haettava kainaloon, kun kohta kolme vuosikymmentä oon tykännyt nukkua pehmolelu tai tyyny kainalossa.

Pelkään keuhuleffoja ja säikyn jännäreitäkin kuin hullu. Katon ihan typeränä aina jotain poliisisarjoja tai jännäreitä tai jotain sarjamurhaaja-juttuja, joiden jälkeen nukun ihan pelko persiissä. Pelkään välillä ihan epäloogisia asioita, mikä on tavallaan vähän lapsellistakin.

Mä nään tosi paljon unia ja tosi hassujakin unia. Oon jostain kuullut, että lapset näkisivät aikuisia enemmän unia, joten siksi kai yhdistän tän lapsiin. Ehkä myös sen takia, että mun läheisistä aikuisista aika harva näkee unia tai ei muista niitä, kun taas mä nään unia joka ikinen yö ja useimmiten myös päikkäreilläkin ja muistan uneni hirveän hyvin. Oon joskus jopa nähnyt jatko-osan mun unelle 😀

Mitä lapsimaisia piirteitä teissä on? Ja yhdistättekö tekin nää jutut lapsekkuuteen vai ei? 

Kommentit (20)
  1. Mä nään kans myös tooodella paljon unia ja muistankin ne aina vielä! Viime yönä ajeltiin isän kanssa ovettomalla autolla Oulun motaria pitkin 😀
    Inhoan myös kauhuleffoja syvästi! Oon täysin kuset housussa ja nään painajaisia…
    Innostun myös helposti asioista ja alan fiilaamaan ihan kympillä! Hihkun ja nauran aivan tohinoissani 😀
    Muita ”lapsellisia” tapoja on mm. päiväunet (rrrrakastan!), kyselen vähän erikoisia kysymyksiä kuten ”mitä tekisitte jos hirvi hyppäis tuosta ikkunasta sisään? Joojoo, ollaan viidennessä kerroksessa Espoossa, mutta mitä tekisitte?” ja poikaystävän mielestä mulla on todella suloinen lapsenomainen hymy ja ilmeet 😀

    1. Ihana toi hirvijuttu 😀 olisitpa mun kaveri. Ei varmaan käy heillä aika pitkäksi 😀

  2. Have an Ice Day
    6.5.2018, 20:33

    Mun kaverin kanssa aina ihmettelee mun unien näkemisen määrää ja ne on siis ihan pöhköjä.

    Huvipuistot on ihan parasta, edelleen käyn kaikissa laitteissa, ainoastaan iän myötä olen tullut ihan neuroottiseksi ja rynkytän niitä turvakaaria aina ennen lähtöä ja pelkään koko ajan että ne pettää.

    Irttarit on just parhaita!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *