8 x MYYTINMURTAJA

Mungolife

Nyt tuntuu olevan muutama virheellinen olettama tai kysymys ilmassa, joihin haluan ottaa kantaa blogissa. Osa näistä kysymyksistä on ilmassa oman huonon kommunikaationi vuoksi, mutta osa on kyllä niin pitkälle vietyjä huhuja, että niiltä haluan katkoa myös hieman siipiä. Muutama juttu on puhuttanut ja ajattelin vastata niihin näin kerätysti. 

Tervetuloa siis Mungolifen Myytinmurtajien jaksoon, tai ehkä oikeammin väärien oletusten korjauspostaukseen :D 

 

1. En ole raskaana

Musta on käsittämätöntä, että olen joutunut ensimmäistä kertaa ottamaan kantaa sitkeisiin raskausepäilyihin jo vuonna 2011. Muistan vieläkin elävästi sen sivukuvan pinkeissä shortseissa, jossa esittelin vatsaani, joka ei piilottanut sisälleen silloinkan vauvaa. 8 vuoden jatkuvien raskausepäilyjen kohdalla ne ovat olleet paikallaan noin kolmen kuukauden ajan. Nyt ei myöskään ole raskausepäilyt osuneet lähellekään oikeaan osoitteeseen. Toinen lapsi ei ole meille ajankohtainen ihan vielä, jo esimerkiksi sen takia, että aloitin superkivassa päivätyössä syksyllä. En sano, että vauvauutiset olisivat haaveissamme vasta vuosien päässä, mutta ei ihan vielä nytkään. Mä myös toivoisin, että kaikille annettaisiin rauha alkuraskaudelle ja mahdollisuus kertoa siitä aikana, joka tuntuu itselle sopivalta. Raskausutelut ovat sellainen asia, jota ei pitäisi ikinä kysellä. Mä tiedän sen positiivisen uteliaisuuden. Kun tietää, että joku ystävä yrittää tulla raskaaksi ja haluaisi hirveästi tietää, että onko jo onni kohdannut ja voiko jo onnitella. Täytyy kuitenkin muistaa jättää tilaa sille ihmiselle, joka läpikäy suurta muutosta ja joka haluaa tehdä sen omalla aikataululla. Toki minun kohdallani raskaus on myös ikuinen tapa ns. "lyödä" mua, sillä se usein esitetään negatiivisessa "raskaana tai lihonnut" -yhteydessä. Toisaalta, musta tuntuu, että huhujen ja juorujen mukaan olisin ollut raskaana nyt koko Danten ajan. Hirveen pitkä raskaus mulla taas :D Mut huikeeta ku joku pääs jossai vaiheessa sanoo "I KNEW IT!", kun sitä oli jo kaks vuotta nonstop hoettu :D Kai se arvaus osuu oikeaan, jos tarpeeksi kauan odottaa :D 

Mä en ole raskaana. Mä lupaan kertoa sen kyllä Instagramissani ja blogissani sitten jos olen, kun aika on oikea. Nyt kun olen yhden raskauden kantanut loppuun, kertoisin varmaan jo aiemmin kuin viimeksi, sillä raskaus ei olisi välttämättä sellainen asia, jonka ympärille tarvitsee ihan tarvitsee ensin saada ajatukset kunnolla, vaan tutumpi juttu. Mutta voidaanko sopia, että minä kerron uutiset sitten heti ekan kolmanneksen jälkeen ja tällä sopimuksella minäkin saisin vaikka sen rauhan, että raskausutelut laitettais hetkeks hattuhyllylle ja annettais mulle mahdollisuus tulevaisuudessa saada se oma rauha alkuraskaudelle, jos sellainen kohdalleni osuu vielä joskus. Ja jos nyt ihan hirveästi raskausuutisia kaipaa, niin onhan niitä Suomessakin tällä hetkellä vaikka kuinka paljon bloggaajien keskuudessa :) Jos taas haluaa hieman ymmärtää, miksei raskaudesta pidä koskaan udella, suosittelen suuntaamaan Kenzan blogiin. Kuinka paljon hänkin on joutunut raskausuteluiden kourissa pyörimään ja miten kipeetä se onkaan mahdannut tehdä. 

 

2. Familylife-blogin kohtalo & lapsen yksityisyys

Vähän aasinsiltana edelliseen. Päätin tuossa loppuvuodesta, että lopetan toisen blogin. Nyt kun Dante on jo aika iso ja hänellä on oma luonne ja oma persoona, koen, että hänellä on huomattavasti laajemmat oikeudet yksityisyyteensä. Vauvavuosi on vauvavuosi, mutta näin taaperona en halua jakaa lapsestani sen kummemmin tietoja. Olen monta kertaa ollut kirjoittamassa niin hänen hassuista sanoista tai joistain ihanista jutuista, mitä hän on tehnyt, mutta olen aina jättänyt sen väliin. Koen, että hänen vanhempana minulla on velvollisuus miettiä hänen yksityisyyttään. Nykymaailma on musta sellainen, että lapset tulevat kasvamaan somessa, niin bloggaajien kuin tavallisten yksityisihmistenkin. Siksi en koe vaikeaksi julkaista aina välillä Instagramissa kuvaa Dantesta, mutta ne on hyvin kuratoituja ja valittuja nättejä kuvia hänestä, joihin aina kysyn myös mieheltäni luvan. En useimmiten koe mitenkään tarpeelliseksi jakaa Dantesta videoita storyissa tai kirjoitella hänen tekemisistään sen kummemmin. Tämä entistä tiukempi linja myös luo sen tilanteen, että perheblogista karisee paljon sisältöä pois. Se loppu, perhe-elämän ja parisuhteen ajatukset, on aina ollut vaikein erottaa Mungolifesta, sillä onhan blogini aina ollut elämästäni kertova ja perheeni ja parisuhteeni on iso osa elämääni. Niinpä olen päättänyt lopettaa Familylife-blogin ja kirjoittaa Mungolifeen se, mitä mulla on asiaan liittyen mietteitä, silloin kuin niitä tulee. 

Voi olla, että jos olen taas raskaana jossakin välissä, saatan elvyttää ajatusta toisesta blogista ja raskausjutuista, mutta juuri nyt ei tunnu järkevältä pitää kahta eri blogia. Toki tähän vaikuttaa myös vahvasti se, että aloitettuani täyspäiväisen päivätyön, ei aika riitä ihan kaikkeen, jolloin on tehtävä valintoja. Lilyn blogien ulkoasua tullaan muutan tämän vuoden puolella muokkaamaan ja tästä blogista tulee huomattavasti käyttäjäystävällisempi lähitulevaisuudessa :) 

Mistä pääsenkin....

 

3. Mungoshop on laitettu telakalle

Mungoshopin pitäminen oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista, mutta pitkällä tähtäimellä aivan liian aikaavievää sen taloudelliseen hyötyyn nähden. Oli todella mielenkiintoinen oppitunti siitä, mitä kaikkea nettikaupan pitämiseen kuuluu ja samalla itse asiassa tosi posiitivinenkin yllätys. Alun jälkeen en markkinoinut Mungoshopia ollenkaan ja silti sinne tuli jatkuvasti tilauksia. Kiitos teille siitä! Shoppi piti kiireisenä yllättävänkin paljon olemattomaan markkinointipanostukseen nähden, mutta kun puhutaan pienen nettikaupan katteesta ja kannattavuudesta, oli mun muut työt taloudellisesti kannattavampia, ja aivan ehdottomasti mielenkiintoisempia. Varsinkin nyt kun oon päässyt tekemään paljon mielenkiintoisia projekteja aina konsultoinnista reseptiikkaan ja myös päivätyöni sisällöntuottajana on todella haastavaa, mielenkiintoista ja palkitsevaa. 

Kun yhdistää kokoaikaisen työviikon, ammattibloggaamisen ja lapsen, joka on kotihoidossa ja jolle haluan antaa paljon huomiota niin kaikelle ei vaan jää aikaa. Tällä erää Mungoshop menikin siis telakalle. Kiitos teille kaikille, jotka teitte tilauksia sinne! :) 

Olette paljon tästä kyselleet ja pahoittelen, tää on ollut multa huonoa kommunikaatiota, kun en ole sitä postauksessa kertonut sen tarkemmin. 

 

4. Mulla ei ole alkoholiongelmaa (:D) ja juon itse asiassa hyvin maltillisesti

Musta on erikoista, että joudun tätä asiaa edes tänne tuomaan, mutta kun tästä on nyt tehtävästi joku tehnyt itselleen suuren huolen ja mission mua sillä ahdistaa, niin tehdäänpä nyt selväksi tämäkin asia. Samalla koen myös, että mulla on tietynlainen vastuu tässä asiassa edistää tervettä alkoholinkulutusta ja viestiä siitä selkeästi lukijoilleni. Teen melko paljon yhteistyötä viinien puolella ja olen kiinnostunut viineistä. Aloitin viiniblondina 2011 ja siitä asti olen jatkuvasti oppinut ja opetellut viineistä. Samalla tavalla kuin leipominen, viinit on mulle tietyllä tapaa harrastus. Mä tykkään kokkailla ja leipoa ja mätsäillä sopivia ruokia ja viinejä. Se ei tarkoita sitä, että joisin pullotolkulla alkoholia. Ihan samalla tavalla kuin välillä saatan tehdä kakun ja syödä siitä itse vain pienen palan. Jos leivon, en syö kaikkia leipomuksiani. Sama pätee viinipulloon. 

Kuinka paljon sitten käytän alkoholia? Koen, että joulukuussa menee eniten viiniä, joten käytetään sitä vaikka esimerkkinä. Itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi yms. on juhlapäiviä, jolloin ruokakattaukseen kuuluu musta viini kylkeen. Laskin mielenkiinnosta, niin reissussamme (31 päivää) join 2 lasia skumppaa, 1 mojiton, 4 lasia valkoviiniä, 1 lasin punaviiniä ja 3 omenasiideriä. Se on noin 11 alkoholiannosta 31 päivässä. Näistä kaksi viinilasia oli joulupöydässä ruoan kanssa, yksi mojito rantabaarissa ja loput oli illallisen kaverina. En pidä tuota mitenkään suurena määränä, joskin tuo on enemmän kuin yleensä kuussa. Mun normaali alkoholinkulutus on 1-3 viinilasia viikossa riippuen vähän ruoasta mitä syödään. Jos teemme lammasta tai ankkaa tai pihviä, siihen kuuluu kylkeen punaviini. Myös erikoiset juustot saa aina rinnalleen viiniä, mutta niitäkin syödään yleensä max. 2 kertaa kuussa. Ja kun puhun viinilasista, en todellakaan puhu täydestä lasista vaan vaan ihan tavallisesta alkoholiannoksesta, eli 16-24 cl viinilasista. 

Mä oon ollut vuonna 2018 kerran huppelissa, omien kolmekymppisten jatkoilla. Ja kun sanon humalassa, niin kaikki muistikuvat on tallessa, kävelin itse sen kummemmin horjumatta mieheni kanssa hotellille ja olin aamupalalla täysin oma itseni ilman sen kummempia krapuloita. Parit häät meni niin, että tuli otettua muutama lasi viiniä illan mittaan, mutta humala ei ollut lähelläkään. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pidän humalan tunteesta ja humaltumisesta ylipäätään. Emme juuri ikinä käy baareissa ja alkoholinkäyttömme on 80% ruokaan sidottuja viinilaseja yksi kerrallaan. Se 20% on sitten sosiaalista ja juhliin liittyvää (viini-ilta kavereiden kanssa yms.) 

Kaikki mut tuntevat tietää kyllä, että tää oletus alkoholin ylikulutuksesta on täysin absurdi ja vaan jonkun vihamielisen seuraajan juttu. Mutta, jos joku sellaisen kuvan onnistuu tästä elämästäni saamaan, niin haluan oikoa asiaa senkin takia, etten halua kenenkään ottavan mallia virheellisestä oletuksesta. Jokaisen tulisi seurata ja arvioida omaa alkoholinkulutustaan, mutta mä tulen aina olemaan ajoittaisen viinilasin puolestapuhuja :) Se ei suinkaan tee musta alkoholiongelmaista :)

 

5. "Lihavuuteni"

Täähän on siis tuon kohdan 1 kylkiäinen. Oon kuullut rakkauskiloista jo ties miten kauan ja miten lihava olen. Painan tällä hetkellä kai pari kiloa päälle mun normaalin painoni, ja se on mulle täysin OK. Ennen kaikkea olen aina ajoittain hieman turvoksissa, mikä on todennäköisesti kytköksissä tuohon rautaan ja rautavalmisteisiin. En asiaa jaksa stressata kyllä yhtään. Reissussa tuli taas huomattua, miten hyvässä kunnossa on, kun joka päivä tuli kellotettua aika monta tuhatta askelta, polskittiin kovissa aalloissa, käytiin suppailemassa, melomassa, pelaamassa beach volleya ja uimassa. Tehtiin yks supervaativa köysiratakin. Mun kunto riittää kaikkeen siihen ja mulla on voimaa tehdä kaikki se, mitä haluan. Se on mun tavoite aina kuntoni ja kroppani suhteen. Että jaksaa eikä puuskuta tai väsy helposti. 

Haluanko laihtua? Hmm, en. Tiedostan, että raskauden jälkeen kroppani kaipaisi hieman keskikropan vahvistamista, varsinkin jos toinen raskaus on joskus haaveissa. Sen eteen teenkin työtä, mutta itse laihtuminen on mulle täysin turha ajatus, sillä en ole ylipainoinen vaan normaalipainoinen nainen. Miksi olen sitten aina löysissä vaatteissa enkä näyttäytynyt bikineissä matkalla? (Koska tämähän on siis lihomisen tai raskauden merkki) No koska se ei vaan tunnu omalta. Olin koko ajan kokouikkarissa reissussa, koska Danten kanssa telmiessä se on paljon helpompi eikä tarvii pelätä wardrobe malfunctionia niin pahasti kuin biksuissa. Mä en enää jaksa yhtään maata auringossa ottamassa aurinkoa vaan kaikki ranta- ja allasaktiviteetit on ollu aika aktiivisia. Siinäkin kokouikkari on paljon parempi. En häpeä kroppaani (tai kasvojani), vaan en vaan jaksa enää oikein postailla sellaisia kuvia hirveän aktiivisesti. En enää ees muista milloin olisin viimeksi ottanut selfien. Jotenkin sellainen sisältö ei enää kiinnosta mua. Ymmärrän toki, että muutos on havaittavissa, jos on seurannut mua joskus nuorempana, mutta jotenkin sellaiset kuvat ei vaan oo mulle enää arkea. Ja mitä tulee löysiin vaatteisiin? No, ne on mukavia! :D 

 

6. Benjin "katoaminen"

Kiva kun ootte huolissanne, mutta ei tarvii olla. Benji oli isäni ja Jedin ja Simban kanssa matkamme ajan ja on nyt kotona paijailtavana ja leikitettävänä. Dante ja Benji on ihan parhaita kavereita (poislukien silloin kun Dante haluaisi hieman koskea Benjin possunkorva-herkkuihin) ja Benji elää mukavan letkeetä elämää, napsien aina taaperon tiputtamia ruokapaloja. Tärkeä työ, päivystää neljä kertaa päivässä syöttötuolin alla. Benji on rauhoittunut aika paljon kastraation jälkeen ja kotona tykkää lähinnä palloleikeistä, temppujen tekemisestä, Danten kanssa on aika paljon ja nukkuu aina kalleimmalla viltillä ketarat ojossa. Ei sen elämässä oikein tapahdu mitään kovin jännittävää ja kun olen yleisesti ottaen hirveästi vähentänyt somettamista, Benjikin näkyy harvemmin. 

Reilu 3-vuotias herra on pysynyt terveenä ja hyvinvoivana ja edellisvuoden muistoihin mahtuu mm. karmaiseva trimmaajakokemus, jonka jälkeen se oli todella lyhytkarvainen pitkään. Nyt on onneksi oma itsensä. Benkku viihtyy Vantaalla superhyvin, mutta se ei tarkoita, että hänet olisi sinne "dumpattu". 

Tää koira-asia nyt on eräiden lempparijuttu ollut ikuisesti. Kyllä, otin 19-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa koiran, joka ei enää asu samassa osoitteessa kanssani. 11 vuotta täyttävä Simba-herra muutti äidilleni Australian vuoden ajaksi ja sen jälkeen kun elämä vei opiskelemaan Lontooseen, jäi se myös sinne. Olisi ollut aivan järkyttävää viedä koira äidiltäni Lontooseen, sillä oltuani poissa 1,5 vuotta, oli koira äärimmäisen kiintynyt äitiini. Jos joku tuota haluaa kutsua "dumppaamiseksi", se olkoot hänen oikeus. Mua aina vaan naurattaa syytökset kahden koiran lemppaamisesta. Jedi otettiin koko perheen yhteiseksi koiraksi nimenomaan Simban kaveriksi, kun Simba oli melko yksinäinen. Jedi on ihan Vantaan kingi, ja vaikka pentuna osallistuin paljon hänen kouluttamiseen ja hän edelleen tottelee mua ihan hyvin, valitsi Jedi jo hyvin aikaisessa vaiheessa siskoni johtajakseen ja on aina totellut siskoani parhaiten. Siskonikaan ei enää asu kotona, mutta Jedi ja Simba viettää erittäin letkeitä ja mukavia päiviä Vantaalla, jonka ne kokee molemmat kodikseen. Molemmat on terveitä ja hyvinvoivia, erittäin iloisia koiria. Josko vaikka nämä koirahuolehtijat huolehtisi jatkossa sitten niistä koirista, jotka on todella kärsimässä? Niistä muotikoirista, joita jalostetaan vaikka ne on sairaita? Tai niistä kaltoinkohdelluista koirista, joita on pilvin pimein tässä maailmassa? Kaks shelttiä, jotka vetelee Vantaalla tyytyväistä elämää ainoana pelkona se, saavatko nyt kuivamuonaa vai äidin erikseen heille valmistamaa pöperöä, lienee viimeisin paikka, jonne suunnata huoltaan. Vaikka he viettävätkin aikaansa jonkun muun kanssa kuin sen ihmisen, joka allekirjoitti kauppapaperit. 

Se, ettei Benjiä näy blogissani, ei tarkoita, etteikö häntä olisi meillä. Miehenikin näkyy hyvin harvoin täällä ja Instassani, mutta kas, naimisissa ollaan. Meidän isä on ehkä kahdesti näkynyt blogissani kymmenen vuoden aikana ja kas, läheisiä ollaan aina oltu. Tulevaisuus on siitä mielenkiintoinen, että sitä ei koskaan voi lyödä ennalta lukkoon, joten en voi sanoa, että Benji elää kanssamme hamaan kuolemaansa asti. Voi olla, että tulee sellainen tilanne, että se ei ole mahdollista tai jotakin muuta voi sattua. Siksi on musta tärkeää ja hienoa, että hänellä on Vantaalla koti, jota selkeästi pitää myös kotinaan. Tuntuu välillä viihtyvän siellä paremmin, siellä kun on kavereita. Siitä viisastuneena, miten kerran jouduin luopumaan koirasta, ollaan koulutettu Benjiä siltä varalta niin, että hänellä olisi myös toinen mahdollinen asuinpaikka. Hänellä on kaksi mummia, joita hän palvoo ja hän viihtyy hyvin muuallakin kuin meillä Lempäälässä. Hän on kuitenkin meille hurjan rakas, ja toivomme, että meillä on vielä onnellisia vuosia hänen kanssaan paljon edessämme. 

Benjin puuttumiselle blogissa on muuten hyvin selkeä selitys. Se ei juuri viihdy kameran edessä paikallaan. 

 

7. Danten hoitojärjestelyt + mun työ

Dante ei ole päivähoidossa, vaan hän on kotona kotihoidossa. Kahtena päivänä viikossa mulla on etäpäivä, jolloin lastenhoitajamme hoitaa Dantea kotona. Yhden päivän viikossa olen Tampereen toimistolla, kaksi Helsingissä. Kun olen Helsingissä, kuljen joko junalla edestakaisin ja Dantea hoitaa joko lastenhoitaja tai äitini kotona tai sitten Dante on Vantaalla äitini luona kaksi päivää ja minä näen häntä illalla ja menemme yhdessä takaisin sitten toisen työpäivän päätteeksi. Yhden päivän viikossa mieheni tekee etänä, jolloin meillä on hoitaja kotona. Viikonloput olemme vain kolmisin. Näin saadaan maksimoitua aika, jonka voimme olla Danten kanssa, hän saa jakamatonta huomiota, saa nukkua päikkärit kotona ja kasvaa vielä rauhassa kotihoidossa. 

Meillä on ihana lastenhoitaja ja Dante käy muskarissa, perhekerhossa ja temppukerhossa sekä välillä uimassa, joten harrastuksia ja lapsiaktiviteetteja hänellä riittää. Näillä mennään vielä ainakin syksyyn asti. 

 

8. Kakkosauto 

Käsittämätöntä kyllä, olen saanut tästäkin jo pari tuomitsevaa yhteydenottoa :D Auto ei ole vielä haettuna liikkeestä, mutta tästäkin on jo saatu aikaiseksi jonkin sortin ongelma. Mä olen vastustanut kahden auton pitämistä jo pitkään, osittain taloudellisista syistä, osittain ekologisista (vaikken mikään maailmanpelastaja olekaan). Me pärjättiin hyvin kaksi vuotta Kuopiossa ja eka vuosi Lempäälässä ilman toista autoa, mutta nyt on sellainen paletti pyöritettävänä, ettei se enää ole vaan mahdollista. Ollaan asuttu kaukana työpaikalta, ollaan järjestelyt, venytetty liukuvia työaikoja yms. ja saatu homma toimimaan. Nyt on kuitenkin luovutettava. 

Ostettiin kesän alussa käytetty iso maasturi, jolloin edellinen katumaasturimme piti laittaa eteenpäin. On naurettavaa pitää kahta isoa autoa, joten möimme edeltäjämme ja jätimme uuden auton hankinnan matkan jälkeiseen aikaan. Sopivasti meille sattui löytymään sopiva auto tosi nopsasti ja se tuleekin tänään kotiin. Meillä toivelistalla oli joko sähköauto tai joku käytetty kiva auto, joka kuluttaa vähän ja on melko edullinen. Sellainen löytyikin! Emme suinkaan hakeneet tehtaalta tuliterää yksilöä, vaan ostimme paljon ajetun auton, joka saa meillä vielä useamman vuoden olla ajossa. Mun mielestä kun ajatellaan, että me vanhemmat olemme töissä Pirkkalassa, Helsingissä ja Tampereella ja asumme Lempäälässä ja lapsella on paljon harrastuksia ja kerhoja, olisi aika järjetöntä yrittää pärjätä yhdellä autolla. Se ei tarkoita, että kulkisimme nyt neljän perheen edestä autolla, vaan se tarkoittaa sitä, että kun menen junalla Lempäälästä Helsinkiin, voin mennä juna-asemalla sen pari kilsaa autolla päivinä jolloin sataa ja on hirveä sää. Varsinkin kun lähden useimmiten aamulla 7 junalla taaperon, rattaiden ja kaikkien tavaroiden kanssa. Kakkosauto on niitä tilanteita varten, kun tarvitaan autoa, ei vähentämään mun junamatkoja. Pyritään aina käyttää autoa järkevästi, mutta tässä nykytilanteessa ei enää ollut oikein mahdollista järjestää arkea ilman toista autoa. Se on helppo arvostella jostain Helsingin keskustasta, kun ei tajua sitä, että meiltä Tampereen keskustaan kulkee bussi kerran tai kaksi tunnissa ja matka kestää 55 minuuttia 20 minuutin automatkan sijaan. Eikä munkaan työaikataulut jousta niin paljoa, että saisin kaiken järjestettyä julkisella liikenteellä. 

Mitähän vielä? :D Mietityttääkö vielä jokin? Nyt voipi kysyä.

Kommentit

Lis (Ei varmistettu)

Jotenkin huvittaa hirveesti, että tällaisen päivityksen joutuu edes tekemään. Rehellisesti sanottuna itselle ei ole tullut yksikään näistä asiosta mieleen, vaikka seuraankin blogiasi ja instaa. Tuntuu siltä, että joidenkin pitäisi hankkia lisää sisältöä omaan elämään. Tsemppiä!!

Tinat (Ei varmistettu)

Samaa mieltä Lisin kanssa! Olen seurannut Mungolifea ainakin kuusi vuotta, mutta en kyllä jää yhtään miettimään tuollaisia juttuja postauksen lukemisen jälkeen. Anna on aikuinen fiksu nainen. Mitä ihmettä nuo asiat kenellekään muulle kuuluu?

Evelynnn (Ei varmistettu)

Jep mietin ihan samaa! Siis mitä se muille kuuluu, että teidän perheessä on 2 autoa?! Aika monessa muussakin perheessä on ja tuskin heitä sätitään sen takia ympäri kyliä. Huh heijaa tätä meininkiä.

MungoAnna
Mungolife

Kiitoksia teille kaikille kolmelle :) Niin se valitettavasti on, että kuten näistäkin kommenteista täällä huomaa, nää jutut on ihan arkipäivää mulle :/ Mut minkäs sille voi. Maailmaan tulee aina mahtumaan tyhmiä ja/tai pahantahtoisia ihmisiä :/ 

aak (Ei varmistettu)

Saanko kysyä, että mitä kautta löysitte lastenhoitajan? Onko teillä aina sama hoitaja? Asumme Tampereella enkä oikein tiedä, että mistä edes lähtisi etsimään... Onhan niitä erilaisia palveluntarjoajia, mutta tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta jättää lapsensa aina uuden henkilön hoiviin. Sillä toivoisin löytäväni yhden tai kaksi super hyvää tyyppiä :)

lto (Ei varmistettu)

Moikka! Annan nyt oman vinkkini kun huomasin kommenttisi; opiskelen itse varhaiskasvatusta Tampereen yliopistossa ja aina välillä meille opiskelijoille tulee ainejärjestömme hallituksesta spostissa työtarjouksia. Esimerkiksi jotkut vanhemmat siis ottavat yhteyttä ainejärjestöömme etsiessään lastenhoitajaa..
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, tarvitsisitteko hoitajaa usein vai silloin tällöin? :)

MungoAnna
Mungolife

Meillä on vakituinen hoitaja, joka tekee meille 15+ -tuntista viikkoa yliopisto-opintojensa ohessa. Jonkun lastehoito-appin kautta löytyi, oisko ollut Sitly. Silloin useampi vaikutti ihan hyvältä ja kutsuin meille kolme tutustumaan Danteen ja meihin ja sitten tämän kanssa Dantella meni heti kemiat yksiin :) En haluaisi tilannetta, jossa lapsi joutuisi olemaan ikinä ei-tutun hoitajan kanssa, joten otettiin alkuun 2 kk niin, että hoitaja oli meillä niin, että oltiin itsekin aina kotona, nyt ajoittain jäävät keskenään. Mut vaihtuva hoitaja ei olis vaihtoehto meille :) Tsemppiä etsintöihin!

emmms (Ei varmistettu)

Hyvä ja asiallinen postaus. Täytyy myöntää, että itsekin on muutama näistä mietityttänyt, mutta ei todellakaan niin paljon, että olisin asioista kysellyt, kun ne eivät minulle kuulu. Jos nyt itse asioihin haluaa jotain kommentoida, niin tuo tapasi käyttää viiniä on niin erilainen kuin oma alkoholinkulutus (en juo ollenkaan, paitsi jos menen "bilettämään", jolloin alkoholia kuluu runsaasti), että se kuulosti aluksi omaan korvaan hassulta (en ajatellut sinun olevan alkoholisti :D). Mielestäni olet kuitenkin niin monta kertaa blogissa jo tuonut esiin, että juot vain nimenomaan lasin viiniä joskus ruuan kanssa, että varmasti tuntuu todella turhauttavalta jälleen kerran perustella asiaa blogissa.

Ja tuosta autoasiasta. Itse maalta kotoisin olevana en tunne yhtään perhettä, jossa kahden aikuisen taloudessa ei olisi kahta autoa. Se nyt vain on lasten kanssa aikalailla välttämättömyys kun julkinen liikenne ei todellakaan ole yhtä hyvä kuin pääkaupunkiseudulla. Olisi hauska nähdä tästä valittavat kulkemassa esimerkiksi puolentoista tunnin bussimatkoja töihin (omalla autolla matka taittuisi puolessa tunnissa) ja sitä ennen viemässä lapset päiväkotiin kävellen useamman kilometrin päähän (kun bussit eivät ko. reitillä kulje). Kuten sanoitkin, tämähän ei tietenkään tarkoita, että autolla tarvitsee ajaa aina ja kaikkialle, esimerkiksi juuri pidemmät matkat ovat junassa niin paljon mukavamamt kun voi tehdä jotain hyödyllistä samalla.

A- (Ei varmistettu)

Sama mulla on ollu vuosia, baareissa tulee käytyä ehkä 2 krt vuodessa, mutta alkoa juon 1-4 lasia viikossa, eniten tykkään puna- ja kuohuviinistä. Humala ei kiinnosta mutta viinit sopii ruokajuomaksi tai muuten vaan rentoutumiseen työviikon päätteeksi, krapulakan ei tule kun juo pari lasia.

MungoAnna
Mungolife

Nää on ihan tottumusjuttuja. Nuorempana mäki oon ollut baarissa aamuneljään vähän joka toinen viikonloppu ja alkoholia kului illan aikana saman verran kuin nyt kuussa. Nyt ei yhtään kiinnosta ja kiinnostaa lähinnä sellainen rauhallinen illanvietto, hyvät illalliset ja ruokaan sopivat viinit. 

Sandra (Ei varmistettu)

Olen todellakin samaa mieltä autoasiasta. Todennäköisesti paheksuvat asuvat itse pääkaupunkiseudulla tai Tampereen tai Turun keskustassa ja koko elämä pyörii sillä alueella, tai ovat esimerkiksi kotona lasten kanssa ja pärjäävät yhdellä autolla.

Olen kanssa maalta alunperin ja parhaimmillaan pihassa on ollut varmaan viisi autoa (osa työautoja). Bussi kulkee ohi kerran päivässä ja lähimpään kauppaan 15 km, joten siinä ei paljon voi olla kannattamatta yksityisautoilua.

Muutenkin en tiedä, miten ihmiset jaksavat paheksua toisen elämää Annan kokemalla intensiteetillä.

Kaupunkilainen (Ei varmistettu)

Aina yhtä hassua lukea tämmöistä Nimenomaan siksi, että kuka ihme näitä kehtaa kysellä?? Oon minäkin välillä miettinyt teidän koira kuvioita ja miten niillä menee. Mutta mulle on ollut jotenkin selvää silti, että jos ne ei oo sulla, niin sit ne on Vantaalla toisessa hyvässä kodissa - eli mulle "ihan sama kaikki hyvin".

Ja mitä auto asiaan tulee, niin harvalla ehkä on noin hyvin perusteltua autoa... Myös me, lapseton pariskunta, mun työmatka 3km, omistamme kaksi autoa. Toinen vielä kuluttaa ihan helvetisti. Ihan vaan, koska mä vuoden kävelin ties missä kelissä tai maksoin 5e suunta bussista töihin ja kyllästyin. Ostin auton. Yhyy. Noh, nyt kun se toinen auto on niin kilsoja tulee siihenkin se 20tkm vuoteen, että kaipa sille on oikeetakin käyttöä.. Ja mies ja verottajakin tykkää kun ei tarvii enää eritellä joka ajoa. Puhumattakaan polttoainesäästöstä, kun ei tarvi aina mennä kauppaan ja reissuihin hirmujuopolla pakettiautolla. Mutta mistäs kukaan ulkopuolinen tätäkään asiaa tietää? Todennäköisesti minäkin oon vaa näyttämisen halunen laiska paska ku ostin taloudellisen bemarin. Antaa ihmisten ihmetellä

MungoAnna
Mungolife

Joo, kyllä tässä mun mielestä on ihan perusteltua pitää pihassa kahta autoa, kun muuten pitäisi luopua jo joko työstä tai lapsen sosiaalisesta kasvatuksesta ja tärkeistä menoista. Ja siihen tarpeeseen kakkosauto on erinomaisen tärkeä. Ihan yhtä perusteltua on mun mielestä se, jos joku hankkii sen helpottamaan arkimenojaan. Oikeastaan se, missä en ymmärrä autoa on, jos asuu Helsingin tai Tampereen ytimessä tms. eikä työn puolesta tarvii autoa. Mut en kyllä lähde arvostelemaan, vaikka joku niin tekisikin.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Lihavuuteesi": suhteessa mihin tarkoitat niitä paria kiloa? Muutaman vuoden takaiseen on kyllä kuvien perusteella tullut hieman enemmän, ellei sitten ole ns. koirien kiloja, 1x7.Sinällään toki ihan normaalia että paino vaihtelee kun elämäntilanteet muuttuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Annahan tuossa sanoi, että oman normaalin painonsa päälle pari kiloa. Muutaman vuoden takaiseen sitä en lähtisi vertailemaan, sillä silloin Anna varmaankin oli oman normaalin painonsa alarajoilla, ja myös kehonkoostumus on nyt muuttunut raskauden myötä.

Lisäksi, mihin tarvitset tarkkaa tietoa siitä, mitä Anna painaa? Nostaaksesi omaa itsetuntoa? Vertaillaksesi sitä omaan kroppaasi? Saadaksesi vain näpäytettyä jotakin?

KaroK (Ei varmistettu)

Siis mitä ihmettä? Kiinnostaako jotakuta ihan todella toisen ihmisen kilot näin paljon, että kaipaa tähänkin postaukseen vielä tarkennusta? Hyvin harva painaa saman verran koko aikuisikänsä ajan, kiloja tulee ja kiloja menee. Onko se nyt jumankauta lukijoille niin iso asia, että tällaista pitää jopa vielä kattavan postauksen jälkeen jäädä jankkaamaan? :D Mua ei ainakaan hetkauta suuntaan tai toiseen, jos joku bloggaaja on nyt vähän eri kokoinen kuin vuosia sitten, so what. Niin on aika moni muukin ihminen, mutta jospa jokainen kantais huolta vaan omista kiloistaan..

MungoAnna
Mungolife

Alkuperäiselle kommentoijalle: Ainoa asia, joka tässä on x7, on sun henkinen persreikyys normi-ihmiseen verrattuna :D Mukavaa viikonloppua! <3

Ei näin (Ei varmistettu)

Alkuperäinen painon utelija oli munkin mielestä vähän tökerö, mutta oikeesti Anna, toi sun oma vastaus oli vielä pahempi. Hän ei haukkunut tai edes kovin negatiiviseen sävyyn puhunut, tuumas vaan ihmetellen, muka-hauskasti, josko oiskin vähän enemmän kun pari kiloa tullut. Kaikki ei ehkä tajua tai halua tajuta, kuinka kroppa muuttuu raskauden jälkeen. Esim itse painan nyt 8kk synnytyksestä 5kg vähemmän kuin raskauteni alkaessa, mutta vatsa on huomattavasti löllömpi kuin aiemmin. Tämmösen pers-kommentointi ei oo ok, ei vastauksena suhteellisen harmittomaan kommenttiin. Ois ollu ehkä eri asia jos oltais haukuttu läskiks ja rumaks tms, muttakun ei..

MungoAnna
Mungolife

Olen poistanut tämän kyseisen kommentoijan pari muuta kommenttia, mikä hieman ehkä valottaa tuonkin kommentin asiallisuutta. Ja olemme sikäli eri mieltä, että mun mielestä ei voi mennä alemmaksi kuin jonkun painosta irvailu tai lihomisarvuuttelu. Se kertoo kyllä ihmisestä kaiken tarvittavan ja seison sanojeni takana. Sellainen ihminen on mielestäni seitsenkertaisesti normaalia ihmistä kusipäisempi. Se, että bloggaaja sanoo painavansa pari kiloa enemmän ja sitä ilkutaan x7 koira viittauksin ja 15 kg lihomisveikkauksin on ihan sama jos läskittelis. Saman ihmisen muut, jo poistetut kommentit, avarsi kyllä hienosti hänen ajatuksiaan.

Ei näin (Ei varmistettu)

Okei, ymmärrän reaktiotasi ehkä vähän paremmin, jos sama ihminen on aiemminkin kommentoinut ikävästi. Omaan silmään toi kyseinen yksi kommentti ei nyt niin paha ollut, mutta lets agree to disagree :) Ja siinä olet kyllä siis ihan oikeassa, ettei kenenkään tarvi kuunnella vittuilua painosta/ulkonäöstä jos ei sitä halua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei näitä kai kukaan kysele, vaan näistä puhutaan keskustelufoorumilla, jota Mungo ei omien sanojensa mukaan lue.

TeeM (Ei varmistettu)

Ja just tuo ylempi kommentti kyselee painosta, hahhah kun sattukin hyvin nää kommentit peräkkäin :D
Itsekin vien omaa koiraa hoitoon omille tai miehen vanhemmille melkein joka kuukausi, jos on jotain sellaista omassa elämässä, että koira saa enemmän huomiota / hoitoa / aikaa toisaalla. Ja silti koiran "mummot" jaksaa kysellä että milloin taas saavat pikkuisen hoitoon :) Ihanaa kun koiralla on kolme kotia, joissa kaikissa viihtyy erittäin hyvin, vaikka meidän oma koti se levollisin paikka hänelle onkin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahhaha, niinpä! Miksei kysyisi, jos Anna asiasta erikseen mainitsee, ja kuva sekä selitys ovat räikeähkössä ristiriidassa. Aina yhtä hauskaa syyllistää kiinnostuneita, ulkonäköön alusta asti vahvasti liittyneen blogin ja kirjoittajan muutoksesta. Koville sen täytyy ottaa, kun aiheen sivuaminenkin saa kiukun leimahtamaan. Muistuttaisin, että lihominen, laihtuminen, kuntoilu, kaikki ovat peruskauraa seka naistenlehdissä että life style blogeissa, olleet viimeiset em.30, jm.vähintään 10 vuotta. Reaktion vahvuus vain antaa ymmärtää asian olevan arka. :D

A- (Ei varmistettu)

Siis mitä sitten jos on arka? Nautitko siitä jotenkin? :/ Selväähän että jokaisen ulkonäkö muuttuu iän myötä. Kyllä itselläkin lantio leveämpi nykyään ja on välil turvotusta vaikka edelleen oon aika hoikka. Anna kuitenkin edelleen normaalipainoinen ja nuorempana oli jopa tosi hoikka, nyt ihan aikuisen naisen mitoissa, musta just kaunis naisellinen kroppa. Harva nyt näyttää nuorelta tytöltä koko elämänsä. Nuo raskausutelutkin on kyllä törkeitä. Ei tulis mieleenkään kysyä puolitutulta tai ventovieraalta

MungoAnna
Mungolife

Jos asia olisi mulle millään lailla rankka, en esittelisi itsestäni uimapuku-kuvia päivätolkulla ja lisäksi vielä näyttäisi keskikroppaani videolla verhoamatta sitä mihinkään vaatteeseen. 

Kiitos A- puolustuksestasi :) Alkuperäinen kommentoija on täysin tyhmä aivoton ihminen, ja häneen ei kannata kuluttaa tämän enempää aikaa :) 

MungoAnna
Mungolife

Mitä tulee keskustelupalstoihin, niin mulla on hädin tuskin aikaa vastata omiin kommentteihin ja päivittää omaa sisältöä saati lukea jotain täysin aivotonta paskaa, mitä onnettomat ja katkerat ihmiset suoltavat tuntemattomista jonnekin keskustelupalstoille. Mä saan ihan tarpeeksi sitä niskaani ihan sitä vapaaehtoisesti hakematta muualta. 

Mijy (Ei varmistettu)

Maailmaan mahtuu negatiivisiä ja katkeria ihmisiä, mutta onneksi ne on vain muutamia mätiä omenoita. Ei meitä kaikkia kiinnosta kuluttaa energiaa itselle tuntemattoman ihmisen nälvimiseen. Muista se ja pidä pää korkealla!

MungoAnna
Mungolife

Kiitoksia ja muistan toki! :) Osa näistä oli myös ihan positiivisia juttuja, tai tavallisia "tiedotusluonteisia" asioita, jotka on jääneet vaan käsittelemättä ja esim. Benjin kuulumiset kiinnostaa monia ihan hyvää tarkoittavia tyyppejä :) On myös heitä, jotka malttamattomana odottavat vauvauutisia ihan positiivisesti ja hyvää tarkoittaen, mutta se ei valitettavasti tee siitä hyväksyttyä tai sopivaa :/ 

SnaS (Ei varmistettu)

Ohhoh, jestas. Kaikkea te bloggaajat jouduttekin sietämään! Toivon, että nämä urpot joutuisivat joskus elämässään kokemaan sellaista vastoinkäymistä, ettei kiinnostus riitä tämmöiseen turhanpäiväiseen paskaan vaan oman elämän tärkeysjärjestys alkaisi hahmottua.

MungoAnna
Mungolife

Mä en suoranaisesti toivo kellekään pahaa tai vastoinkäymisiä. Päinvastoin itse asiassa toivon jokaisen tuollaisen tällä hetkellä bloggaajia kohtaan urpoilevan ihmisen elämään paljon hyvää ja onnea, sillä onnellinen ihminen tuskin jaksaa jauhaa ja miettiä kuinka monta autoa tuntemattomalla bloggaajalla on tai miten bloggaaja järjestää seitsemän vuoden päästä lapsensa joululoman :D Ainakin mulla on aika paljon järkevämpää ajankulua, joka tekee mut onnelliseksi :) 

Mimmu* (Ei varmistettu)

Apua, kaikenlaista sulta kyllä kyselläänkin... :) Noita raskausuteluita kohtaan jatkuvasti itsekin, vaikka olen 176 cm/57 kg eli ihan hoikanpuoleinen eikä tuo vatsakaan kyllä pömpötä. Liittyy varmaankin siihen, että esikoinen on nyt 10 kk ja iso osa ihmisistä pitää selvästi itsestäänselvyytenä, että lapsia tehdään kaksi kappaletta ja lyhyellä ikäerolla.

Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että tämä on sellainen asia, josta ei kannattaisi yhtään kenenkään kysellä. Osalle ihmisistä aihe on monista syistä todella kipeä eikä kenelläkään ole oikeutta udella näin yksityisiä asioita.

MungoAnna
Mungolife

Joo, mä luulin, että raskausutelut loppuisivat Danteen. Ehei, ne vasta sai tuulta purjeisiin :D 

Tiiiina (Ei varmistettu)

Apua, pakko kyllä sanoa että viimeistään autokohdassa piti nauraa ääneen. Kaikella ne ihmiset vaivaavatkin päätään! Olen seuraillut sun blogia ihan sieltä alkuajoista asti, ja itselle ainakin on ollut tosi luonnollista että bloggaaja ja blogin sisältö on muuttunut ajan saatossa - onhan tässä kasvettu jokainen. Eniten jaksaa huvittaa ulkonäköasiat. Ketä ihan oikeasti jaksaa kiinnostaa, kuka on lihonnut tai laihtunut, leventynyt tai kaventunut tai kenen kuppikoko on kaksinkertaistunut. Kivaa alkanutta vuotta!

MungoAnna
Mungolife

Mulle kans ihan käsittämätön asia, mä en ees kiinnitäis huomiota siihen jos joku läheinen lihois tai laihtuis. En vaan pysty ymmärtää tätä ajatuksenjuoksua. 

Ansku1010 (Ei varmistettu)

Samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa. Hämmentävää, miten "joudut" näitä asioita selittelemään. Toisaalta kuitenkin kiva, että jaksat :)

Meillä on ollut pitkään toiveissa hankkiutua kakkosautosta eroon, mutta käytännön syistä se ei kuitenkaan ole mahdollista. N. 2 vuotta sitten vaihdoimme kuitenkin toisen hybridimme (mihin emme olleet kovin tyytyväisiä) kaasuautoon, missä on kaasutankin lisäksi bensatankki varmuuden vuoksi. Auto käyttää aina ensisijaisesti kaasua. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähänkin vaihtoehtoon! Kaasuautoon on taloudellinen ja jopa sähköautoakin ekologisempi. Lisäksi gasumilla taitaa vieläkin olla joku kampanja päällä, missä tarjoavat liikkeestä ostettuun (ei tarvitse olla uusi) vuodeksi kaasut kiinteään hintaan. Biokaasu taisi olla 80€/kk:ssa. :)

MungoAnna
Mungolife

Kiitos hyvästä ideasta. Nyt ostettiin ihan tavallinen käytetty bensa-auto, mutta täytyy pitää tulevaisuudessa mielessä :) 

KukinTavallaan (Ei varmistettu)

Minusta ”ei se kenellekään kuulu”-argumentti on todella kulunut ja ihmisten luontainen luonne huomioon ottaen melko paikkansapitämätön. Jos tekisimme hyvässä ja pahassa vain itsellemme kuuluvia asioita, vähiin jäisi vuorovaikutus. Usein jos joku kritisoi toista, vaikka nyt sitä, että toisella on kaksi autoa, viitataan puolustelussa siihen, että asia ei kuulu toiselle henkilölle. Jos taas esittää ihailevan kommentin vaikkapa jonkun asusta, saa usein kiittävän vastakommentin, vaikka eihän se toisen asuvalinta kuulu toisille sen enempää kuin autovalinta. En tarkoita sitä, että kaikki arvostelu olisi MILLÄÄN mittarilla järkevää tai tarpeellista, mutten monien kommentoijien tapaan viittaisi siihen, ettei asia kuulu muille. Joskus muillekin kuulumattomasta kritiikistä voi olla hyötyä. Kyllä minä esim. haluaisin tietää ja tietoisesti muuttaa tapojani, jos jonkun kommentti osoittaisi uutta tietoa, että ehkä olenkin toiminut väärin tai joku muu tapa vaan olisi parempi - vaikka asia ei teknisesti ottaen kuuluisi muille. Voisin harkita käytöksen muutosta esim. ilmastojälkeäni pienentääkseni tai jotain vastaavaa ihan yhteiseksi ja oman jälkikasvun hyväksi, jos joku esittäisi painavia argumentteja, joista olisinkin samaa mieltä ja jokin muu toteutustapa olisi toimiva.

Kaikki Annan tässä poustauksessa perustelemat jutut ostan, ihan pätevät argumentit kaikkiin väitteisiin oli mitä mieltä tahansa siitä, miten kenenkin kuuluisi elää elämäänsä. Se tosin, mistä en pitänyt autoperustelussa oli viittaus ”
vaikken mikään maailmanpelastaja olekaan” Tuohon sävyyn kirjoitettu mielipide asettaa maailman parantamisen huonoon valoon. Oikeastihan on meidän kaikkien laiskojen kuluttajien etu, että jotkut jaksavat pelastaa maailmaa meitä enemmän, jotta meidän etuoikeutettu elintapamme ylipäätään voisi säilyä:). Minä ainakin kiitän kaikkia opiskelijavegaaneja, jotka matkustavat vain bussilla ja ostavat tavaransa kirpparilta. Parempi, että joku edes, kun en itse ehdi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Bravo!
Mutta toki Anna tähänkin keksii jonkin fiksun, sofistikoidun dialogia lisäävän "älälälää, oot persreikä( perään hymiö)" -kommentin. Silti, omalla tavallaan hykerryttävää luettavaa sekin koska moiseen törmää fiksujen blogistien vastauksissa käytännössä ei koskaan. Kuten ei siihenkään, että joku ei vaan tajua tulevansa vedetyksi tahallaan todistamaan kypsymättömyyttään vs. alkuajat bloggaajana. Eihän se oikein ole, mutta miksi kaikki muut tajuavat nousta moisen yläpuolelle -&gt; välttäen keskustelupalstat. No, tämä blogisti ilmeisesti elää konflikteista.

MungoAnna
Mungolife

Ensinnäkin, tuolla kommentillani viittasin siihen, että kuten mun mielipiteistä on selvinnyt, en ole kovin kunnostautunut ekologisissa valinnoissa, sillä en koe, että niillä on loppujen lopuksi hirveästi vaikutusta kun miettii kokonaiskuvaa. Olisi tekopyhää väittää, että ekologisuus sanelisi valintojani sen jälkeen kun olen tämän mielipiteen tehnyt selkeäksi. 

En tiedä mikä on blogisti ja kuka elää konflikteista, itse kun karttelen niitä arjessani ja elämässäni. Minä olen bloggaaja, en blogisti. Kuten kalastajakaan ei ole kalisti, hitsaaja hitsisti tai laulaja laulisti. 

Se, etten pidä konflikeista ei siltikään tarkoita, että alkaisin nuolemaan yhtäkään persettä tai muuttamaan mieltäni sen takia, että joku vaatii sitä minulta. En ota tyynesti hymyillen vastaan ihmisperseilyä enkä jätä ilmaisematta mielipiteitäni tai ottamatta kantaa ollakseni tykätty ja välttääkseni keskustelupalstat. Niitä bloggaajia on ihan tarpeeksi ja minä en ihmisenäkään ole sellainen.

Mun mielestä se, ettei ota kantaa mihinkään tai perustele omia valintojaan esim. eettisyyden, kuluttamisen yms. sellaisen suhteen ja vaikenee kaikesta, mistä voi tulla eriäiviä mielipiteitä, ei ole minkään yläpuolelle nousemista. Mun mielestä se, että antaa ihmisten herjata ja jauhaa paskaa, huudella asiattomuuksia ja perseillä menemään ja ottaa sen kaiken vastaan, on ovimattoilua ja vaan ruokkii sitä käsitettä, että näin saa tehdä. 

Niin kuin tässäkin. Et edes ymmärrä, että tuo kommentti koskee minun omaa tilannetta ja sitä, että turha kiillotella omaa kruunua, että jokin valinta olisi jotenkin hieman ekologinen vaan ymmärtämättä itsekään lukemaasi teilaat minut. Eihän se oikein ole, mutta kertonee jotakin sun kypsyydestä. Ironista, kun minun kypsyyttäni lähdet tässä kommentoimaan. 

Ystävällisesti kysyn (Ei varmistettu)

Tämän kysyn ihan ystävällisesti. Korjaat olevasi bloggaaja et blogisti. Kumpikin sana on ymmärtääkseni nykykäsityksen mukaan ihan oikea nimitys blogia kirjoittavalle henkilölle. (Vrt. Blogisti-journalisti; bloggaaja-kirjailija). Jäin miettimään onko sanoilla erilainen "kaiku" tai merkitys sinulle itsellesi tai yleensäkin niille ihmisille, jotka blogeja kirjoittavat? Lähinnä sellaisia sanojen piilomerkityksiä mietin.

MungoAnna
Mungolife

KukinTavallaan, tavallaan olet ehkä oikeassa, mutta tavallaan näen tämän hyvin eri tavoin. 

Esimerkiksi, jos keskustelen siitä, millainen auto kannattaisi hankkia, on mielipiteet tervetulleita. Jos olen aikuisena ihmisenä tehnyt päätöksen hankkia toisen auton ja sellaisen hankkinut, ei sen kritisoiminen "kuulu kellekään". On eri asia, jos kysyisin "Mitä mieltä olette, tarvitsemmeko kaksi autoa ja onko se oikea valinta meille?" Mutta en kysy. Toisin kuin asukuvissa. "Mitä ootte mieltä asusta, toimiiko?". Silloinkin kysyn, toimiiko asu yhdistelmänä ja tykkääkö lukijat siitä tyylistä. En kysy olenko lihonut, onko mulla ruma nenä vai näytänkö siltä, että ehkä piilottelen raskautta. 

On myös eri asia tuputtaa toiselle omaa ideologiaa tai neuvoa ja kertoa, jos sitä joku kysyy. Jos kysyisin neuvoja pieniin ilmastoystävällisiin tekoihin, niin antaa tulla vaan. Jos kerron, että menemme lomamatkalle etelään, en kaipaa ilmastovalistusta. Sen valistuksen olen jo saanut ja olen tehnyt omat valintani sen perusteella. Myös sen oman mielipiteen painavine argumentteineen voi esittää ilman syyllistystä tai sitä asetelmaa, jossa asettaa toisen itseään huonommaksi erilaisten valintojen tähden. 

Ja tuohon maailmanpelastaja asiaan vastasinkin jo, mutta tarkoitin lähinnä sitä, että olisi minun tekopyhää väittää, että toisesta autosta kieltäytyminen olisi ollut multa pelkästään ekologinen valinta, sillä kuten varmasti tiedetään, en oikeasti usko, että meillä suomalaisten pikkuvalinnoilla on suurta merkitystä isossa kuvassa. Mutta kuten kirjoitin, mun mielestä on aina hyvä, jos on asioita, joista saa jotakin hyötyä tai haittaa, niin että ne on samalla ekologisia. Toisen auton välttely on ollut niin taloudellista kuin ekologista, mutta en silti voi sanoa, että vain mun halu pelastaa maailmaa olisi saanut mut kulkemaan bussilla. Mun mielestä antautuminen ekologisille valinnoille on hienoa ja saakin multa hatunnoston, en sitä mitenkään dissaa. Mutta olisihan se groteskia ja tekopyhää jos antaisin ymmärtää olevani yksi tällaisista ihmisistä, kun en selkeästi ole, valitettavasti.

katariin (Ei varmistettu)

Vähän lannistavaa, millä sitten on väliä ellei yksilöiden teoilla ja juuri niillä pienillä valinnoilla?
Minusta on itsensä liian helpolla päästämistä, ellei mieti ja tee sellaisia valintoja että omat tai toisten mahdolliset jälkipolvetkin saattavat nähdä vielä lumisen talven ja pari elukkaa muuallakin kuin häkissä tai lautasella..

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten te olette ratkaisseet viinipullon ja kakun ylijäämään liittyvät ongelmat? Asun kaksistaan mieheni kanssa, ja vaikka joskus tekisi mieli lasia viiniä, ei pulloa viitsi avata, kun se täytyisi sitten muutaman päivän sisällä kitata loppuun ettei meisi pahaksi. Ellei tietysti osta niitä minipulloja, joissa valikoima toki on rajallisempi. Sama leipomisessa. Olisi ihanaa esim. leipoa kakkuja, mutta eihän meistä kaksin ole kaiken syömiseen eikä vieraitakaan käy iahn niin usein. Joskus vien tosin ylijäämäruokia työkavereiden iloksi, he kun ovat sellaisia herkkuhiiriä että ottavat kaikki pullat jne ilolla vastaan

Katja4 (Ei varmistettu)

Me kaksin miehen kanssa asuvana ja viineistä ruoan kanssa nauttivina ollaan hankittu Alkosta vacuvin (en ole ihan varma, miten kirjoitetaan oikeaoppisesti), mutta saa niitä muualtakin. Siinä siis on muovisia (?) korkkeja, mikä laitetaan normaalisti pullon suuhun ja sitten mukana tulevalla pumpulla imetään turhat ilmat pullosta pois. Näin viini pysyy hyvänä pidempään :) joskus harvoin on sellainen pullo, minkä suuaukko on hieman liian iso, ei pahasti, mutta kuitenkin näille korkeille. Ei ole muistaakseni silloinkaan mennyt viini pilalle. Näitä saa myös kuohuvalle, meillä ei niitä ole.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täytyykin hankkia tuollainen, jos se kerran toimii. Kaikkea sitä oppii!

Vierailija (Ei varmistettu)

Me ostetaan aina silloin tällöin viinitonkka jääkappiin, säilyy viini hyvänä pitkään :) sieltä on kätevä juoda lasillinen ruuan kanssa aina kun tekee mieli. Mun lempiviiniä ei itseasiassa edes saa pullossa, joten vähän pakosta oon "joutunut" sen tonkan aina ostamaan :D

Vertsu (Ei varmistettu)

Eilen ensin instastorysi nähtyäni ja juttusi luettuani en voinut olla kuin huvittunut, että tällaista pitää edes kirjoittaa. Kuten joku muukin on maininnut, ei taida kaikilta omasta elämästä löytyä sisältöä kun näistä asioista pitää kysellä ja keskustella erinäisissä foorumeissa. Harmillista, että nämä asiat avattuasi ne silti kyseenalaistetaan ja ihmisillä on tarve arvostella.

Tsemppiä alkaneeseen vuoteen! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvin hämmentävää, että työssä voi käyttää tuollaista kieltä kuin tämän bloggaajan vastaukset ovat. Enpä ole missään, koskaan törmännyt asiakaspalvelu- tai mihinkään muuhunkaan ammattiin jossa voisi vastata että oletpa perse, tai muuta vielä törkeämpää?! Huolimatta kuinka asiakas tms, käyttäytyy. huom. Sanat oletpa lihonut tai oletpa perse eivät ole mitenkään yhteismitallisia, pitäisihän se ymmärtää.
Yksityiselämässä voi toki käyttää kuinka sivistymätöntä kieltä tahansa, mutta tällä alustalla ollaan ymmärtääkseni töissä.

MungoAnna
Mungolife

Valita mun pomolle :D Oh yeah, that's me :D Mun yrityksen yrityskulttuuri on sellainen, että työntekijöiden ei tarvii sietää paskaa ja saa vastata ihan kuten kommentitkin jätetään, just sillä samalla asenteella ja kunnioituksen tasolla. Mukavaa kun on yrittäjä ja näin voi tehdä :) Minä kun en ole Lilyllä töissä vaan Mungis Oy:lla :) 

kerti (Ei varmistettu)

Muistaakseni oot kuitenkin myös toisessa työpaikassa, jossa et ilmeisesti ole oman itsesi pomo? Edustat kuitenkin sitäkin yritystä yhtä lailla.

Pages

Kommentoi