36 h Helsingissä

Herrajumala, että voikin väsyttää. Kotiuduttiin juuri tuolta Helsingin reissulta ja se olikin aikamoinen seikkailu kaiken kaikkiaan. Pariin päivään mahtuu niin paljon tapahtumia, että tuntuu kuin olisi viikon reissusta tultu kotiin.

Suuntasin eilen poikien kanssa Helsinkiin, missä äitini odotteli. Käytiin lounaalla ja sitten chekattiin Clarioniin. Mulla oli aika kampaajalle ja äitini jäi poikien kanssa hotellihuoneeseen päikkäreille. Otettiin hotelli ihan käytännöllisyyden takia, kun vanhemmat asuu Vantaalla ja ajatus oli jättää äiti illalla vähäksi aikaa Myttysen kanssa, mutten halunnut olla kaukana vauvasta. Noora teki taikojaan ja tukka on nyt mintissä, vaikka tämä asiakas haukotteli ehkä triljoona kertaa penkissä ja oli kaikkea muuta kuin pirteää seuraa. Siitä äkkiä takaisin hotellille syöttämään pikkuinen ja viettämään poikien kanssa aikaa ennen kuin lähdettäisiin iltaa viettämään. Kälyni haki Danten siitä leikkimään heille ja poikahan oli odottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Päiväkodin vasu-keskustelumme mukaan Dante puhuu eniten päikyssä nimenomaan mieheni siskosta ja pastasta (he loves it!), joten pastan keitto tädin kanssa oli viikonlopun huippukohta.

Laitoin itseni ihmiseksi ja suunnattiin miehen kanssa Huawei-gaalaan juhlistamaan Huawein kymmentä vuotta Suomessa. Tilaisuus olisi kestänyt keikkoineen neljä tuntia, mutta sain itsestäni reilu pari tuntia irti, ja sitten oli aika mennä takaisin hotellille halimaan vauvaa. Mulle tulee jotenki ihan hirvee ikävä Myttystä ihan lyhyessäkin ajassa ja kun päivään kuului kahden tunnin poissaolo kampaajalla ja sitten vielä iltameno, niin olin ihan valmis käpertymään Myttysen kainaloon, vaikka välissä olinkin useamman tunnin ehtinyt hänen kanssaan hengailla. Oli itse asiass jo ikävä Danteakin, mutta se ei ollut kovin palkitseva jälleennäkeminen, kun hän ilmoitti haluavansa lähteä baballe ja ilmoitti heti kättelyssä, ettei ollut ikävä. Pusuakin piti oikein maanitella, ennen kuin hän lähtikin mummolaan. Ihan kiva, että lähti, koska aamulla nää mun sappivaivat oireili jotenkin juuri niin kuin mulle kuvailtiin sappitulehduksessa olevan, joten soitettuani lääkäriin, ohjattiin meikäläinen päivystykseen. Aamu meni siellä odotellen labroja ja positiivinen yllätys oli se, että vaikka nuo labrat on edelleen yli viitearvojen, on kaikki paitsi yksi tullut alemmas. Siitä sitten äkkiä syömään, koska koko aamu piti olla syömättä sillä uhalla, että pitää mennä magneettiin. Pääsin vajaa puoli tuntia ennen puoltapäivää pois päivystyksestä ja 12 piti aloittaa ruokapaasto illalle varattuun magneettiin. Sain onneksi syötyä välissä ja stressaavan aamun jälkeen olikin mukavaa kömpiä ripsihuoltajan sänkyyn päiväunille, kun sain viiden viikon tauon jälkeen taas ripset kuntoon. Mun ripsihuoltaja on ihan paras, nimittäin viiden (!!) viikon taukokaan ei näyttänyt lainkaan pahalta vielä!

Dante jäi vielä mummolaan kun me ajeltiin Myttysen ja miehen kanssa Tampereelle magneettiin ja nyt vihdoin painoin pyllyn kotisohvaan kiinni. Vielä on vaikka ja mitä kaikkea tänä viikonloppuna, mikä on ihan kiva, niin saisin ehkä vähän ajatuksia pois tästä terveystilanteesta. Maanantaina on vuorossa vihdoin se gastroenterologi, jolta saanee jotain vastauksia. Radiologi ei magneettikuvia vielä mitenkään kommentoinut, saisin lausunnon halutessani huomenna, mutta se on ehkä turhaa. Todennäköisesti onnistuisin taas googlaamaan itselleni jonkun syövän, eli parempi vaan antaa ammattilaisen kertoa mulle asiat maanantaina.

Sellaiset pari päivää. Jos nyt tää tilanne näiden sairastelujen ja terveysmurheiden kanssa alkaisi olla vihdoin ohi, niin olisi kiva. Kauhee ikävä jo Danteakin, mutta onneksi se jäi vielä energiansa kanssa mummolaan, niin me voidaan tipahtaa nukkumaan heti kun Mytty luovuttaa ja nukkua aamulla siihen asti, että tuo pieni herää. Tekee ihan hyvää 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *