Affektikohtaus vauvalla

Kirjoittelin pari päivää sitten siitä, että Myttynen sai affektikohtauksen. Hurrrrrjan moni teistä jakoi vinkkejä ja omia tarinoita ja moni kyseli lisätietoja koko jutusta ja mahdollisesti vinkkejä, joita olen saanut. Moni teistä ei ollut kuullutkaan mitään affektikohtauksista ikinä. En ollut minäkään, ennen kuin ehkä vuosi sitten kaveri kertoi oman lapsensa moisista ja googlailin niitä silloin. Nyt oon googlannut aika paljon lisää, lukenut kaikkien teidän viestit ja oltiinpa Mytyn kanssa lääkärilläkin (saatiin monta suositusta ehdottomasti käydä lääkärillä varmuuden vuoksi, sillä sitä suositellaan ensimmäisen kohtauksen jälkeen).

Mikä on affektikohtaus? 

Affektikohtaus, eli tikahtumiskohtaus voi olla kyseessä kun turhautumistilanteessa tai itsensä satuttamisen yhteydessä lapsi alkaa itkeä, pidättää hengitystään, voi tulla kalpeaksi tai kasvoiltaan sinertäväksi ja mennä veltoksi, jolloin hengitys taas käynnistyy. Joskus pitkän oireen yhteydessä voi olla myös lyhyesti raajanykinöitä.

Mitä siis tapahtui? Meillä oli kylässä kaksi kaveria lastensa kanssa ja kaikki puuhailivat siinä olohuoneen lattialla kun minä keittelin keittiössä kahvia. Mytty alkoi itkemään ja mieheni ihmetteli, mikä tuli. Mieheni oli juuri laskenut Mytyn lattialle, jossa oli kaksi aikuista ja leluja, ja samalla kaveri antoi vauvalleen Mytyn mustekalalelun. Mytty katsoi lelua ja alkoi itkemään, ja kaveri nosti Mytyn heti syliin, kun hän alkoi itkemään. Ykskaks itku meni tosi lujaksi, kunnes hän lopetti kokonaan ja meni aivan hiljaiseksi. Kuin veitsellä leikaten. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo viereen ja näin miehen käsissä sinertävän lapsen. Mieheni katsoi mua pienessä paniikissa ja oli ihan hämmentynyt. Mun ensimmäinen ajatus oli, että Mytty on napannut jotain suuhunsa ja on tukehtumassa. Kippasin hänet syliini vatsalleen pää hieman alaspäin siinä hämmennyksessä ja hieman taputin selkää. Ykskaks hän alkoi taas huutaa kuin palosireeni, nappasin hänet oikeinpäin syliini ja hän itki siinä ja lohduttautui ja rauhottui. Sai mustekalansa ja jatkoi normaalina omana itsenään hymyillen ja naureskellen. Öhhh, mitä?

Hetken mulla oli huoli, että ehkä hän tosiaan nappasi jotain suuhunsa ja nielaisi ja siksi tuli itku, sitten vaikeus hengittää ja sitten se taas meni ohi. Mutta hänellä oli kaksi valvovaa aikuista silmäparia siinä vieressä koko ajan ja vastaimuroitu matto alla, joten todennäköisyydet sille oli hyvin pienet. Juttelin kaverini kanssa ja hän sanoi, että kuulostaa kovin tutulta.

Jostain syystä, joillakin lapsilla kovan itkun tullessa, hengitys saattaa salpaantua ja lapsi saattaa alkaa sinertää tai häneltä voi mennä tajua ennen kuin happi alkaa taas kulkemaan. Käsittääkseni syytä tälle ei olla löydetty, mutta tän uskotaan olevan n. 5 % lapsista. Yleensä kuulemma temperamenttisilla lapsilla silloin kun on muutenkin väsynyt. Tilanne oli ihan hämmentävä, sillä Mytty on tottunut siihen, että lelut lähtee Danten matkaan ja Dante leikkii myös Mytyn leluilla. Sikäli siis tuntui kummalliselta noin vahva reaktio siihen hiton mustekalaan. Mutta toisaalta toi sopii tosi hyvin Mytylle. Oon sanonut ensiviikoilta lähtien, että Mytty on ”luonteikkaampi” kuin Dante. Luonteikas-sanaa käytetään usein vähän negatiivisessa merkityksessä, mutta mun mielestä se on ihan neutraali sana kuvaamaan sitä, että toinen lapseni on enemmän ääripäiden olento kuin esikoiseni. Dantella on uhmatuhma-kohtauksia kyllä, mutta lähtökohtaisesti ottaen hän on todella säyseä ollut aina. Isänsä luonne. Kun taas tämä toinen.. No hän on ihan minun vauvani. Mytty itkee TODELLA harvoin. Meillä menee päiviä ilman itkua. Mutta sitten kun tulee harmi, se on nopea, äänekäs ja räjähtävä. Hän myös rauhoittuu itkusta sadasta nollaan ja alkaa heti hymyilemään hyvin nopeasti. Jotenkin Mytty elää kaikki tunteensa aika vahvasti. Iloinen vesseli hymyilee ja nauraa tosi paljon, mutta myös turhautuessaan pitää ääntä ja viestii sitä tunnetta vahvasti. Omalla tavallaan voisi siis kyllä laskea Myttyskän siihen temperamenttiseen kategoriaan.

Mentiin käymään lääkärissä sen takia, että sitä suositellaan tällaisessa tilanteessa. Lääkäri teki jotain yksinkertaisia neurologisia testejä, tsekkas korvat, nenän yms., kuunteli keuhkot ja tarkisti muutenkin Myttyskän yleisesti ottaen. Kuulemma mun kuvailema tilanne kuulosti erittäin selkeästi affektikohtaukselta, mutta pitäisi olla varuillaan ja seurata. Jos samantyyppinen kohtaus tulee ilman minkäänlaista provokaatiota, niin pitäisi ehdottomasti palata takaisin lääkärin luokse ja miettiä hieman epilepsian tutkimista. Ja jos kohtaus tulee uudemman kerran, olisi kuulemma hyvä varmuuden vuoksi ottaa EEG-käyrät. Affektikohtaukset itsessään ovat kuulemma täysin vaarattomia, mutta olisi hyvä varmistua ettei kyse ole mistään muusta.

Sain aika paljon vinkkejä tällaisen varalle teiltä ja eniten on mun seuraajilla käytössä se, että puhalletaan voimakkaasti nenään päin, jos vauva alkaa vaikuttaa siltä, että tulee kohtaus. Lääkäri sanoi parhaaksi keinoksi vaan ottaa vauva syliin ja lohduttaa, sillä joitain puhaltaminen voi ärsyttää entisestään. Se kyllä tuntui toimivan kymmenille lapsille mun seuraajien joukossa. Teidän kommenttien ja mun omien nettiselailujen perusteella affektikohtaukset on yleisimmillään 6kk-3v välillä ja sitten tasaantuvat.

En oo yhtään stressaantunut. En usko epilepsiaan tai mihinkään neurologiseen, vaan uskon tämän olevan juurikin affektikohtaus, jonka provosoi lempilelun näkeminen toisella vauvalla. Googlailessani asiaa englanniksi, törmäsin pariin turkkilaiseen tuoreeseen tutkimukseen, joissa on löydetty yhteys affektikohtausten ja raudanpuutteen ja anemian väliltä. Mulla oli lapsena anemia ja oon koko ikäni taistellut raudanpuutteen kanssa. Mytty on itse asiassa paljon kalpeampi kuin veljensä ja hänen paino nousee miinuskäyrällä ja kädet ja jalat on usein vähän kylmät, mitkä kaikki voi olla raudanpuutteen oireita. Tai sitten hän ei oo oikeen koskaan ollut erityisen innostunut syömään maitoa, syö jatkuvasti käsiä ja jalkojaan ja on todennäköisesti perinyt äitini puolelta lähes läpinäkyvän kalpean hipiän. Who knows. Sinänsä en edes ymmärrä miten raudanpuute voi vaikuttaa tällaiseen, mutta toisaalta tiedän itse kokemuksesta, että raudanpuutteella voi olla vaikutuksia mitä kummallisimpiin asioihin, esimerkiksi mulla se tekee niin levottomat jalat kuin sydämen rytmihäiriöt. Otetaan Mytyltä vielä täydellinen verenkuva ihan vaan rauta-arvojen tsekkaamiseksi ja varmuuden vuoksi.

Kuten moni muu, olen samaa mieltä siitä, että on tosi jännä, että tällaisia asioita ei mainita yhdelläkään sanalla neuvolassa tai missään materiaaleissa. Se oli nimittäin todella pelottava tilanne. Se ei kestänyt kuin sekunteja, mutta mä sain melkein slaagin. Kun katsot oman pikkuisen alkavan sinertää, niin siinä ehtii aika monta ajatusta käydä mielessä sekunninkin aikana. Ja harva niistä on kovin kivoja.

No, mielenkiinnolla seuraan millainen persoona tästä meidän pikkuisesta vielä kasvaa, onko tosiaan temperamenttia reippaasti annettu hänelle ja tuleeko näitä jatkossa useinkin. Positiivista on se, että tuossa tarkistuksessa lääkäri kurkkasi tosiaan samalla korvat ja ne oli puhtoisen puhtaat. Meillä olisi itse asiassa ollut tänään aika korvien putkitukseen, mutta päätettiin jättää se tulevaisuuteen, jos tarpeellista. Näin korona-aikaan ei tekis mieli olla yhtään ylimääräistä minuuttia sairaalassa tai terveyskeskuksessa muutenkaan, mutta ennen kaikkea siirretiin tätä toimenpidettä sen takia, että nyt on menty 2kk ilman korvatulehdusta. Mytyn kaks ensimmäistä korvatulehdusta on olleet melko peräjälkeen RSV:n jälkeen ja taudinkuvalle on ominaista, että korvatulehdus saattaa uusia RSV:n jälkeen. Tänään lastenlääkärin kanssa juteltiin tästä ja hän sanoi, ettei olisi yllättänyt, vaikka kolmaskin korvatulehdus olisi ollut sen saman viruksen aiheuttama, sillä RS-virus voi vaikuttaa elimistössä pitkään. Se oli muutenkin niin kummallinen korvatulehdus, kun tyyppi ei ollut lainkaan kipeä, ehkä kerran oli nenä hieman nuhainen, ja sit ykskaks pamahti kuume ja korvatulehdus. Mut nyt samoihin aikoihin kun mulla oli poskiontelotulehdus myös Mytty oli hieman nuhainen muutaman päivän, mutta selvisi siitä ilman korvatulehdusta, joten toivoa on, että ehkä hänelle ei tulekaan samanlaista kierrettä kuin veljelleen ja selviää ilman putkituksia. En mitään ylimääräisiä toimenpiteitä halua, ja kun putkitukseen täytyy kuitenkin käyttää anestesiaa, niin mieluummin ei, jos ei näytä siltä, että uusii jatkuvalla kierteellä kuten Dantella. Nyt siis odotellaan ja katsellaan tilannetta sen osalta. Turhia antibiootti-kuureja en halua lapselle, mutta toisaalta en halua kyllä turhaa toimenpidettäkään.

Kuvissa meidän pieni aurinkomme, joka on nyt saanut lisänimen Raivoraimo tädiltään 😀 Eikö näytä iiiiihan Raivoraimolta? 😀 

Kommentit (24)
  1. Voi olla hakuammuntaa, mutta ehkä tuossa anemiassa ja tikahtumiskohtauksessa voisi olla sellainen yhteys, että kun normaalisti happi molekyyli kiinnittyy punasolun hemoglobiiniin ja jatkaa elimistössä matkaansa siihen kiinnittyneenä tekien omia tehtäviänsä. Niin aneemisella ihmisellä on vähemmän ”paikkoja” johon kiinnittyä, josta sitten seuraa se ettei happea pääsee veren mukana tärkeisiin kudoksiin niin suurella voluumilla. Jos hapen saanti just vaikka valtavan huutokohtauksen tullessa jo ennestään hieman heikkenee, niin aneemisella ihmisellä varmaan herkemmin näkyy se hapen vähyys sinisyytenä, jopa tajunnantason laskuna. Tällaisia ajatuksia minulle sairaanhoitajana tuli mieleen. En ollut itsekään kuullut aiemmin tällaisesta, hyvä tietää koska itselläni erittäin nollasta sataan menevä, luonteikas pikkuinen kotosalla. Tsemppiä sinne perhe arkeen, kiva lueskella sinun ajatuksia 😊

    1. Ajattelin ihan samaa. Hapen puute tulee nopeammin kun happeakuljettavia osia on vähemmän, näin ollen tikahtuminen tapahtuu herkemmin. Perustuu puhtaasti omaan loogiseen ajatteluun hoityön parissa, ei varsinaiseen tietoon.

  2. Kunhan kerron :)
    10.4.2020, 09:00

    Todella pelottava kokemus, mutta hyvä, että tarvittaessa asiaa tutkitaan kunnolla!

    Täydellinen verenkuva ei kerro rauta-arvoista mitään 🤔 siihen kuuluu punasolumäärä + koko yms, hemppa, kokonais valkosolumäärä ja trompparit. Toki MCV eli punasolujen keskitilavuus on pienempi raudanpuutteesta kärsivillä, mutta hempassa raudanpuute ei välttämättä vielä näy. Ferrit ja TfR kertovat rautavarastoista.

    En ole itse lukenut tutkimuksia aiheesta, mutta rautahan liittyy elimistön hapetukseen, koska hemoglobiini tarvitsee rautaa. Tämä siis siihen spekulatioon, että raudalla olisi merkitystä näihin kohtauksiin.

    1. Joo, tätä itekin kysyin, mutta kuulemma ferritiinin mittaaminen alle 1v ei kerro mitään. Mytyltä on otettu verta kun oli 2kk (tutkittiin sitä keltaisuutta), niin on vertauspohja, sillä vauvalla vähenee usein rauta just kun on 6kk syntymästä. Eli katotaa mitä noi nyt näyttää 🙂

      1. Kunhan kerron :)
        10.4.2020, 13:27

        Käsittääkseni vauvalla on sikiöaikana kerätyt rautavarastot juuri siihen puolen vuoden ikään ja sen jälkeen raudan pitäisi imeytyä ohutsuolessa normaalisti. En ole lääkäri, mutta luulisi ferritiinin ja TfR:n kertovan tässä kohtaa jotain yhdessä PVK:n kanssa. Ja tärkeintähän olisi selvittää syy anemiaan, jos sellainen on ehtinyt kehittyä. 🤔🤔

        Toivottavasti asia selviää 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *