AGENT OF CHANGE

Mungolife

Mun mielestä yksi hankalimpia asioita bloggaamisessa on aina tietynlainen negatiivisuus, joka pyörii tän aiheen ympärillä. Tää asia tuli jotenkin mieleen, kun olin tänään junassa menossa Vantaalle ja törmäsin uutiseen yhden bloggaajan TV-dokumenttiin liittyen ja siihen, millaisia kommentteja hän on saanut. Aika järkyttävää settiä, jos joku kokee tarpeelliseksi kommentoida, että hänet pitäisi viedä ladon taakse ja ampua. Älytöntä, mutta ei toisaalta vaikeeta uskoa. Kaksi vuosien varrella eniten mun mieleen negatiivisina jäänyttä kommenttia on nimittäin olleet: "Toivottavasti sut raiskattiin. Ansaitsisit sen ku oot tollanen bimbo" (sen jälkeen kun sain tyrmäystippoja) ja "Toivottavasti sun sikiö kuolee kohtuun, että laskeutuisit vähän maan pinnalle" ollessani raskaana. 

Aika paljon ikäviä asioita mäkin olen ehkä vuosien aikana ajatellut ja sanonut ehkä ääneenkin, mutta kellekään en osaisi kyllä toivoa raiskausta tai kohtukuolemaa. Sinänsähän nämä kommentit eivät ole kovin olennaisia. Se on vähän sellainen "What Susan says about Sally, says more about Susan than Sally" -juttu. Ei nämä kommentit kerro mitään siitä ansaitsenko minä tosiaan tulla raiskatuksi tai pitäisikö jonkun elämääkin suuremman murheen kohdata minut, jotta ajattelisin elämästä eri tavalla. Kukaan ei ansaitse tällaisia asioita, ja niiden toivominen on vain jonkun ihmisen heikon mielenterveyden tuotos. Nää on kuitenkin melko marginaalisia, eikä tämäntyyppisiä kommentteja tule vuodessa tai kymmenessäkään merkittävää määrää. Onneksi. Ja koska nämä ovat marginaalisia, ne eivät sinänsä vaivaa bloggaajana aivan hirveitä määriä. Toki ne surettavat, säälittävät ja järkyttävät, mutta en minä osaa ottaa itseeni jostain juopon tai kylähullun huuteluistakaan kävellessäni heidän ohi. Eivät ne kerro minusta, ne kertovat hänestä. 

Se, mikä on kaikista omalla tavalla rankinta ainakin mulle, on huomata se, kuinka negatiivinen on ilmapiiri blogien ympärillä. Vaikka blogien lukijoista varmasti yli 90 % ovat niitä ihania seuraajia, jotka seuraavat, tsemppaavat (kommentein tai mielessään) ja toivovat hyvää, niin on se pieni marginaalinen joukko, joka pitää suuremman osan ajasta ääntä kovempaa kuin se 90+ %. Oon huomannut esim. hääuutisten ja vauvauutisten kohdalla kuinka paljon on tullut ihania ja positiivisia kommentteja, tykkäyksiä ja viestejä. Arjessa ne eivät samalla tapaa näy. Olisikin ehkä omituista, jos joku päivän perusasu keräisi 1000 positiivista kommenttia, eikä se oikein palvelisi ainakaan mun blogin tarkoitusta. Se onkin ihan ymmärrettävää. Ei aina ole tarve hehkuttaa ja fiilistellä. Tykkää tai kommentoi kun on erityisen kivaa tai mielenkiintoista tai haluaa kysyä jotakin. 

Se mikä on musta käsittämätöntä, on internetissä ja sitä kautta myös blogipiirissä vellova negatiivinen ilmapiiri. Miten voi kaiken kääntää negatiiviseksi? Miten haluaa jaksaa aina kaivaa ja etsimällä etsiä vikoja ja negatiivisia puolia ja pyörittää niitä jatkuvasti. Ja silloin kun niitä ei löydy, niin luoda ne tyhjästä, ymmärtää tarkoituksella väärin tai yksinkertaisesti vaan aloitetaan joku valheellinen juoru, joka otetaan totuutena. Sillä emmehän me voi puolustautua. Kuka tahansa voi sanoa netissä mitä tahansa ja asia otetaan vastaan totuutena ilman todisteita. Minusta voi sepittää minkä tahansa tarinan, jota ollaan heti komppaamassa pienellä joukolla. "Siis joo, se on just sellanan *vapaavalintainen ruma adjektiivi* et aivan varmasti on totta". Ja jos ja kun bloggaaja joskus kommentoi jotain ja todistaa toisin kuin väitetty, on hän valehtelija, koira-kalikka -vertaus otetaan heti hihasta tai vähintäänkin bloggaajaa syytetään photoshoppauksesta. 

Suurimman osan ajasta annan tän mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja välillä havahdun täysin siihen, kuinka kiusaamismentaliteetin ytimessä olemmekaan. Työpaikkakiusaamisen tai tuntemattoman ohikulkijan kiusaamisen. Miltä tuntuisi joka kerta aamukokoukseen tai työvuoroon mennessä miettiä, mitä ikävää sanottavaa asiakkaat tai työkaverit tai ohikulkijat keksivät tänään. Toisaalta, eivät lukijat ole bloggaajien asiakkaita. Miten voi olla asiakkaita, jos ei ole palvelua tai tuotetta, jota myydään?

Ajatellaan vaikka tilanne niin, että seisoisin kuukauden Senaatintorilla lukemassa Harry Potteria lapsille joka päivä parin tunnin ajan ja siihen alkaisi kertymään perheitä pikkuhiljaa kuulemaan sitä lukemista. Kuukauden lopussa monet olisivat jo tottuneet siihen, että siellä se Anna lukee Harry Potteria, vienpä tänäänkin lapseni kuuntelemaan. Kuukauden aikana ehkä jokunen äiti kysyy lukemisen lomassa, että valvoisinko hetken lasta samalla kun he käyvät vaikka vessassa tai nopeasti piipahtavat kaupassa. Juu, toki. Kuukauden päästä en tulisikaan paikalle. Olisivatko nämä lapset ja äidit asiakkaitani? Saisivatko he vaatia minua olemaan paikalla? Jos olisinkin jatkossa paikalla kolmena päivänä viikossa vähän siihen aikaan kun haluaisin? Ja lukisin ihan mitä haluaisin, en välttämättä aina Harry Potteria. Jos joku kirjakaupan edustaja maksaisi mulle siitä, että lukisinkin vaikka mieluummin Tarua Sormusten Herrasta. Olisivatko nämä kuulemaan tulleet perheet asiakkaitani? Saisivatko he purkaa minuun pahaa mieltään? Sanoa, että kun he niin toivoivat Pikku Prinssiä, mutta en sitä lukenut, niin heillä on oikeus solvata minua? Sanotaan, että minusta tulisi ilmiö. Tapahtumapaikat ja kirjajulkaisijat haluaisivat maksaa minulle siitä, että lukisin heidän kirjojaan tietyissä paikoissa. Kiertäisin omavalintaisesti missä haluaisin lukemassa ja lukisin aivan mitä haluaisin. Toki mulla olisi aina se riski, että kukaan ei tulisikaan kuuntelemaan, ellen lukisi joka päivä samaan aikaan samassa paikassa lukijoiden toiveita. Mikä olisi sinänsä mahdototonta muutenkin koska pikku-Emilia haluaa Nalle Puhia ja pikku-Risto Ryhmä Hauta ja aina jotain harmittaa, että kirja on väärä. Mutta saisiko joku vaatia minulta jotakin? Esimerkiksi saisiko äiti kiukutella, kun lapsensa ei pääsisikään kuulemaan Pikku-Prinssiä tai lukisin sitä väärällä temmolla? 

Analogia on ehkä hieman ontuva, mutta kahden kuukauden lukusessioiden jälkeen, olisiko nämä perheet minun asiakkaitani? No eivät olisi. En siis koskaan rinnasta seuraajiani asiakkaisiini. He ovat yleisö, jolle minä tarjoan viihdettä ja he saavat sitä vapaaehtoisesti seurata tai jättää seuraamatta. On siis hieman hankalaa rinnastaa tätä mihinkään tavalliseen asiakassuhde-ammattiin, sillä lukijat ovat enemmän kuin ohikulkijoita. Kuin päivittäin samassa bussissa kulkevia kanssaihmisiä, jotka istuvat viereen ja juttelevat hetken. 

Miltä tuntuisi istua joka aamu tunnin bussiin työpaikalle peläten sitä, mitä tänään sanotaan. Miten tänään kolmosrivin naismatkustaja kertoo koko bussin etupenkistölle, että mieheni pettää minua ja nelosrivin mies nyökyttelee vieressä, että "no kai nyt kun se pukeutuu noin ja leimaa matkakorttinsakin niin hitaasti!" Miten takarivin mummo huutaa kuinka paljon olet lihonnut/laihtunut ja tullessasi bussiin rattaiden kanssa keskipaikoilla toisten äitien ryhmä alkaa solvaamaan kaikkea siitä, missä asennossa lapsen tutti on siihen, millaiset rattaat sinulla on ja onko sinulla aivan liian seksikäs huulipuna äidiksi ja kuka oikein luulet ylipäätään olevasi samalla tiiraten vatsanseutuasi päivitellen ääneen, että joko nyt on rakkauskiloja tullut tai on pulla uunissa. Ja vierestä joku kovaan ääneen kailottaisi, että "ei niillä mitään rakkautta ole, pakottanut vaan miehensä naimisiin, läski se vaan on!"

Miltä tuntuisi kun jokainen kerta avatessasi suun, joutuisit miettimään miten tämä voidaan tulkita negatiivisesti ja kääntää sinua vastaan? Kun sinulla ei saisi olla mielipidettä etkä myöskään saisi olla mielipiteetön tylsimys? 

Miltä tuntuisi, kun näkisit sen, miten ystäviäsi ja työkavereitasi pahoinpidellään henkisesti päivittäin? Kuinka heistä valehdellaan, heidän yksityisasioita revitellään ja spekuloidaan valheiden kyllästämänä? Kuinka heille toivottaisiin kamalia asioita?

(Leveä tarakka vai kaunis maisema? Kumman valitset nähdä?)

Mä tykkään lukea ja katsoa Netflixistä erilaisia sarjoja dystopioista. Mä kuvittelen mielessäni sellaisen dystopian, jossa kaikenlainen kohteliaisuus ja kunnioitus toisiaan kohtaan on poissa ja kaikkia saa solvata miten haluaa ja jokaista saa kiusata. Ei kaihdeta kunnianloukkauksia, ei kaihdeta rasismia, ei kaihdeta valheellisen tiedon levitystä. Maailma, jossa naapuri saa kailottaa parvekkeelta, kuinka D-rapun Riinalla on varmasti klamydia ja E-rapun Sanna pieksee lapsiaan. Ihan vaan koska Riina ja Sanna ei huutelijaa miellyttäisi. Se ei ole maailma, jossa haluaisin elää. Tuskin kovin moni haluaisi sellaisessa maailmassa elää. Miksi siis niin moni haluaa tehdä meidän nettimaailmasta sellaisen?

Vaikka suurimmalti osin keskustelu blogien ympärillä on positiivista ja tukevaa, maalaa kaikkia viihdealoja, vaikuttamisaloja ja henkilöbrändiin perustuvia aloja sellainen ihmeellinen oikeutettu negatiivisuus, joka on mulle äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Mä käytin puolet junamatkastani tänään katsoen onnellisen koskettavia vauva- ja koiravideoita yhdeltä FB-tililtä. En miettinyt, kuinka joku äiti piti lastaan tai oliko tällä oikeankokoinen tutti ja söikö hän sitterissä vai oliko hän aivan liian nuori käyttämään pölynimuria. Eilen ennen nukkumaanmenoa katsoin hengästyttävän upeita tanssiesityksiä World of Dancesta ja olin aivan häkeltynyt siitä, miten taitavaa porukkaa on. En miettinyt kenenkään ulkonäköä tai sitä onko jollekin tehty jotain kauneusoperaatioita ja onkohan nyt jotkut keskenään pariskunta ja onko se sopivaa. Ei tullut mitään näistä edes mieleen. Nautin vaan kauniista ja iloisista asioista.

Netti on TÄYNNÄ positiivisia, kauniita, henkeäsalpaavan upeita ja mielenkiintoisia kuvia, tarinoita, videoita ja artikkeleita. Miksi käyttäisin kallisarvoista aikaani negatiiviseen, kun voin keskittyä positiiviseenkin? Yks mun suosikkilainauksia on Albert Einsteinin "Stay away from negative people. They have a problem to every solution." Se tuntuu olevan vaan äärimmäisen vaikeeta blogivaikuttajana Suomessa. Vaikka kuinka negatiivisuus on poistettu arjestani, se varjostaa tätä maailman ihaninta ja palkitsevaa ammattiani. Se muokkaa käyttäytymistäni ja halujani bloggaamisen suhteen. Se rajoittaa kirjoitusaiheita ja se värittää suhtautumistani. Ja se saa jopa tietyllä tapaa pelkäämään. Miettimään omaa tekemistä, sanomista ja ajatuksiakin niin, että kyseenalaistan sen, kuka olen ja miten ajattelen ja pelkään hetkittäin olla oma itseni. 

Oon myös huomannut, että herkästi koen tarpeelliseksi vastata kommentteihin, jotka eivät ansaitse vastauksia. Välillä multa kysytään miksi. Koska olen ihminen? Koska haluan puolustautua? Koska en suostu olemaan lyöty vaan lyön takaisin? Koska en ole tarpeeksi hyvä ihminen kääntääkseni toista poskea? Koska tiedän ihmiskunnasta tarpeeksi, että tiedän kääntäessäni toisen posken, saavani vaan mustelman molempiin? Koska minä provosoidun ja haluan edes omassa kommenttikentässäni saada vastata samalla mitalla? Koska musta on nautinnollista näpäyttää idiootteja? Koska voin alentaa heitä kommentillani ja kääntää minuun luodun hyökkäyksen heihin?  Kaikki helvetin huonoja syitä itse asiassa. 

Koska kenen mieltä mä oikein yritän kääntää? Niiden "Susaneiden", joiden kanssa keskustelu ja väittely on kuin yrittäisi tehdä pahvilaatikosta silkkihuivia. Ei se vaan jumalauta onnistu. Tai kenen mielipiteeltä haluan suojautua? Niiden "Susaneiden", joiden mielipiteellä on vähemmän väliä kuin muurahaisella automme tuuli-ikkunassa?  

Ihmiset haluavat parempia johtajia ja politiikkoja, jotka tekevät muutoksia. Ihmiset haluavat kitkeä rasismin ja kaikenmuotoisen kiusaamisen. Ihmiset haluavat muutosta, mutta eivät muutu itse.

Mä en ole ikinä koskaan jättänyt anonyymiä negakommenttia kellekään. Mä en ole koskaan solvannut syyttä suotta tuntematonta tai kirjoittanut mitään vihapostia kellekään. Mä en oo osallistunut netin vihakeskusteluun silloin kun olen sellaiseen törmännyt ja pyrkinyt omalta osaltani ilmiantamaan sen pois. Enkä tee sitä jatkossakaan.

Mut nyt ajattelin viedä sen seuraavalle ulottuvuudelle. Kuorrutan itseni vihapuheen teflonilla. Jatkossa kun saan ärsyttävän ja ääliömäisen kommentin, avaan YouTuben ja katson jonkun söpön eläinvideon. Lasken kymmeneen ja muistutan itseäni siitä kuinka paljon hyvää elämässä on ja kuinka merkityksettömiä internetin "Susanit" on. 

If you want change, be an agent of change. I intend to be. 

Ja haastan kaikki muutkin. Ohittakaa negatiivinen, keskittykää positiiviseen. Kaikessa, myös netissä.

Kommentit

Lis (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja! Hienoa, että yhä useampi vaikuttaja tuo näitä asioita esille.
On kyllä todella surullista lukea näitä vihaa ja solvauksia täynnä olevia kommentteja sekä blogeissa, että erilaisissa FB ryhmissä. Tuntuu, että tää vihapuhe korostuu siellä myös täysin tuntemattomiin ihmisiin. Löydetään kaikesta jotain väärää tai tarkoituksella ymmärretään vääriin. Oon aina miettinyt, että miten ihmiset pystyy kirjoittamaan sellaisia asioita. Kukaan meistä ei tietenkään ole täydellinen ja olisi valheellista sanoa ettei koskaan ikinä ajattele ikävästi kenestäkään. Mutta isoin asia on se, mitä tekee kun sellaisia ajatuksia tulee. Siihen me kaikki pystytään vaikuttamaan!

MungoAnna
Mungolife

No juuri näin! Sepä se, että kyllä mua ja kanssabloggaajiani saa inhota ja meidän kanssa saa olla eri mieltä. Mutta se, miten tunteitaan käsittelee ja tuo julki, onkin aivan eri asia :) 

ehdotusvain (Ei varmistettu)

Voisit bloggaajana alkaa tehdä juttusarjaa esim. päivän hyvä uutinen/sarja/kirja/tapahtuma. Se voisi piristää niitä ikäviäkin lukijoita? ja lukijana mielelläni lukisin

MungoAnna
Mungolife

Totta! Se vois olla ihan mahtava pikku kevennys :) 

Sekokototuus (Ei varmistettu)

Miksi/mitä varten tässä jutussa on "lainausmerkeissä" keksittyjä nimiä? oletkohan tietoinen että sinua vihaavia on luultavasti kymmeniä ellei satoja. Tuskin on ketään yksittäisiä ihmisiä jotka täällä päivittäin kävisivät etsimässä vihattavaa. Jos on paljon esillä päivittäin, on vaikea välttyä vihaajilta joita kertyy aina vain enemmän eri aiheiden mukaan. Esimerkiksi juttu ilmastonmuutoksesta takuulla suututti useita eri ihmisiä ja sillä tavoin saa lisää vihaajia. Jos tuo hyvin vahvasti mielipiteet esiin se herättää närää ja vihaa ihmisissä joista osa voi katkeroitua. Sama juttu on käynyt myös useille julkkiksille: sanotaan tai tehdään jokin asia joka ärsyttää ihmisiä ja sitten julkkikset valittavat lehtien palstoilla kiusaamisesta. Ihmisiä on niin helppo ärsyttää, oli sitten kyseessä ilmastonmuutoksen väheksyminen tai bikinikuvat. Aina voi olla mitä vain joka ärsyttää osaa ihmisistä. Vihaajista ei pääse koskaan eroon olemalla esillä/työssä jossa ollaan esillä. Työnsä voi kuitenkin aika hyvin nykyään valita ja jos ei kestä, ei kannata olla työssä jossa ollaan paljon esillä kuten julkisuuteen liittyvät työt. Viittauksesi bussin keksittyyn tapahtumaan voisi myös olla totta, jos menee vaikka tietynlaiselle alueelle tai baariin voi kuulla vastaavia huuteluita myös livenä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luepas uudestaan ja huomaa sanonta, johon nimellä viitataan, monikossa. Taidat olla juuri se jutun klassikkotyyppi, jolla on tarve keksiä kaikesta jotain negatiivista.

Annalle pisteet jutusta! Paljon hyviä pointteja ja samoja fiiliksiä itsellä siitä, että pyrin keskittymään vain positiiviseen. Heti tämän kommentin jälkeen :)

MungoAnna
Mungolife

Nuo Susanit ei ole keksittyjä nimiä vaan viittaa tohon alun lainaukseen Susanista ja Sallysta. Ja nuo muut nyt ovat vaan jotain nimiä, jotka on fiktiivisesti tohon lisätty ihan samalla tapaa kuin Harry Potterit ja Pikku-Prinssit. Olis vähän hankalalukuista kun koko ajan olis naapuria X tai lasta Z. 

Olen kiitos tietoinen tässä vuosikymmenen bloggauksen jälkeen, että mua vihaavia on varmasti kymmeniä. Tuskin satoja. Vihaaja on aika vahva sata. Voi toki olla parisataa ihmistä oikeasti vihaa mua, mutta ennemmin näkisin, että on ihmisiä, jotka suhtautuvat minuun välinpitämättömästi, ovat kanssani asioista eri mieltä tai eivät vaan tykkää mun asenteesta tai ulkonäöstä tai mausta. Suoranaisia vihaajia en uskoisi olevan ihan älyttömästi. Erilaiset solvaukset kulkee aina samoista IP-osoitteista. 

Sun kommentti on käsittämättömän naiivi, eikä sitä ole selkeästi ajateltu loppuun asti. Kyllä, ilmastonmuutospostaukseni varmasti herätti tunteita. Vaikka kuinka kanssani olisi eri mieltä, ei se tarkoita, että on OK suuttua tai katkeroitua. Jos olisimme kanssasi IKEAssa ja sinä tykkäisit sinisistä verhoista ja minä vihreistä, olisiko oikeutettua, jos vetäisin sulle raivarin, solvaisin sua ja montaa eri aspektia sun elämästä sen takia, että olemme eri mieltä verhojen väristä? Olisiko OK mennä työpaikallesi kailottamaan kuinka sun pitäisi saada potkut ja vetää keskusteluun kahvipöydässä lapsesi ja koko perheesi? Mielipide-erot eivät oikeuta negagtiivista keskustelua ja vihapuhetta. 

Ihmisiä on helppo ärsyttää, kyllä. Ihmiset ärsyyntyvät helposti. Jollain on lehmänhermot, ja he kestävät vuosia sitä, että heitä kiusataan päivittäin. Toiset saavat vihasuhteen alkamaan siitä, että kohtaavat mielipide-eron siitä, mikä väri on maailman paras väri.  

Se, mikä on naiivia, on ajatus siitä, että saa valita työnsä, jossa ei ole esillä. Ei. Ei se voi mennä niin, että vastataan näihn asioihin, että "hei, älä oo vihaajien edessä, vaihda duunia". Jos sulla olis kerrostalossa 10 naapuria. Yhdeksän heistä olisi aivan ihania, hengailisitte pihalla porukalla ja vaihtaisitte aina pidemmän kaavan kautta kuulumisia ja kävisitte toistenne luona kahvilla. Ja yksi naapureista käyttäytyisi törkeästi; luukuttaisi musiikkia aamun pikkutunneilla ja sylkisi päällesi hississä törmätessänne, olisiko susta oikeudenmukaista ehdottaa, että "hei, on tuolla toisessa kaupungissa kerrostalo, jossa kaikki on kivoja, muuta sinne." Ei varmaan olisi? Miksi bloggaajien pitää joko sietää häiriköitä tai lopettaa duuninsa, joka on niin henksiesti kuin taloudellisesti bloggaajalle tärkeä? Ja kyllä, käytännössä nämä ovat ne kaksi valintaa, mutta mä en lakkaa toivomasta, että ihmiset alkaa käyttäytymään netissä toisella tapaa, toisiaan kunnioittaen. Ja niin kauan kun niitä ihania seuraajia on paljon enemmän kuin niitä häiriköitä, ei ole tarvetta luovuttaa. 

Koska sun kommentissa on kohta "ei kestä". En ole missään sanonut tai ainakaan tarkoittanut, etten kestäisi tätä. Saan nykyään huomattavasti vähemmän negakommentteja ja olen vähemmän vihapuheen kohteena kuin esimerkiksi kuusi vuotta sitten. Kyllä mä kestän. Mutta sen ei tarttis olla niin, että täytyy kestää. Sairaanhoitajien ei pitäisi joutua kokemaan miespotilaiden seksuaalista häirintää. Bloggaajien ei pitäisi kokea henkistä häirintää työssään. Ei tämä ole sitä, että sairaanhoitajien ja bloggaajien pitäisi tehdä ammatinvaihdos. Ihmisten pitäisi tehdä asennevaihdos. 

Ja olet oikeassa, esittämäni kaltaisia asioita voisi potentiaalisesti esiintyä bussimatkalla pienessä kylässä tai baariin mennessä voi kuulla huuteluita myös livenä. Mieti miltä se susta tuntuisi, jos sä kokisit sitä joka päivä tai vähintään eläisit tietäen, että todennäköisesti tai mahdollisesti joku tänään tekee niin. Ja se olisi joka ikinen päivä niin? 

2381 (Ei varmistettu)

Hmm hyviä pointteja tekstissäsi! Itse koen, että jotkut negatiiviset kommentoijat oikein haluavat, että provosoidut heidän provosoivasta kommentista ja kun niin teet, he ovat onnistuneet ns.tehtävässään. Lukijan silmissä kuitenkin tappelu kommenttiboksissa on kuitenkin todella ikävää luettavaa, jää jotenkin paha maku suuhun kun osapuolet haukkuvat/lyttäävät toisiaan. Itse antaisin negistelijoiden kommentit mennä ohi korvan vastaamatta, ignooraamalla tai sitten en vain julkaisisi niitä ollenkaan, jos esim. hyökätään sua/perhettä/ystäviä vastaan todella henk.kohtaisesti ja ilkeästi. Olen myös huomannut, että joillakin bloggaajilla tuntuu olevan enemmän vihaajia vs. joihinkin toisiin..olen sitä mieltä, että jotkut bloggaajat ovat paljon neutraalimpia/diplomaattisempia ja heidän tekstinsä eivät ole ehkä niin provosoivia ja huomiota herättävää/tunteisiin menevää. Olet kuitenkin aika vahva mielipiteissäsi, ehkä tämä saattaa ärsyttää joitakin negistelijöitä?

MungoAnna
Mungolife

Se on totta, ja siksi en aio jatkossa antaa sille sijaa tässä blogissa. Yhdestä asiasta oon eri mieltä sun kanssa. Tai itse asiassa et esitä mielipidettä vaan kysymyksen. Kyllä, todennäköisesti ärsytän ihmisiä enemmän kuin moni muu bloggaaja, koska puhun vaikeistakin asioista blogissani ja esitän vahvoja mielipiteitä. Se varmasti saattaa ärsyttää enemmän ihmisiä. 

MUTTA, tässä keskustelussa on elintärkeää muistaa se, että vaikka herättäisin enemmän mielipiteitä ja sitä kautta myös enemmän negatiivisia mielipiteitä, vihapuhe ja häiriköinti ja tarkoituksenmukainen negatiivisten asioiden etsiminen ei ole OK. Se ei johdu siitä, että minä sanon jotakin. Kun jotakuta kiusataan, se ei johdu kiusatusta vaan kiusaajasta. Kiusaajalla on jotakin huonosti elämässään ja siksi hän kiusaa. Aivan liian usein esim. koulukiusaamistapauksissa syyllistetään uhreja. "Kun X on niin ujo ja kanssaluokkalaiset sen takia häntä kiusaavat." Ei. Ne kiusaa koska ne on kiusaajia, X saa olla ujo jatkossakin. Sama tässä. Vaikka mun mielipiteet provosoisi ärsyyntymistä, ei kellään ole oikeutta käyttäytyä rumasti. Eri mieltä voi olla sopuisasti ja asiallisesti ja onneksi suurin osa niin osaakin tehdä :) 

Kiasa (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja tekstissäsi mutta niin on myös näissä kommenteissa joita on tähän asti tullut.

Anyway toivottavasti jatkuva negailu loppuisi edes jollain tasolla.

MungoAnna
Mungolife

Ei se tule koskaan loppumaan, koska ikinä kaikki ihmiset eivät tule haluamaan sitä ja tavoittelemaan sitä. Aina tulee olemaan läyhääjiä ja öykkäreitä. Tärkeää olisi saada se "middle ground" ymmärtämään, kuinka päin persettä tuo asia on ja lobata ne, jotka on lobattavissa sille puolelle, jossa kaikenlainen vihapuhe netissä ja läyhääminen julkisuuden tai vaikuttamisen kasvoille on naurettavaa ja väärin. 

Hannnnjj (Ei varmistettu)

Hyvä postaus!
Järkyttävää minkälaisia kommentteja olet saanut. Ihminen, joka toivoo jonkun raiskaamista tai kohtukuolemaa, ei todellakaan voi henkisesti hyvin. Toivottavasti kommenttien jättäneet ihmiset ovat saaneet apua. Myös muiden olisi hyvä muistaa, ettei bloggaajien kommenttiboxi ole paikka, missä voidaan purkaa omaa pahaa oloa ja kateutta. Eri mieltä voi olla, mutta tulee muistaa, että kyseiset kommentit lukee ihan oikea ihminen.

MungoAnna
Mungolife

Just tätä tarkoitan :) Ei mieltähän saa aina olla. Mut en mäkään ala huutaa Cittarin kassalle, että "jeesus miten rumanvärinen hiustenväri, ihanko tosissas valitsit?". Miks bloggaajalle saa tehdä niin? :D 

Pob (Ei varmistettu)

Tykkään sun blogista paljon ja oon useimmista asioista sun kanssa samaa mieltä. Mutta. Sanoit, että haluat keskittyä enemminkin positiiviseen kuin negatiiviseen. Musta kuitenkin tuntuu, että aika monesti keskityt siihen negatiiviseen. musta tuntuu, että aika monet sun tekstit tai osa tekstistä on vähän negatiivista. Ja siis nimenomaan joihinkin lukijoihin tai muihin ihmisiin kohdistuvaa negatiivista, ei sellaista "äh mulla oli tänään vaikea päivä", millaista on lukijana kiva lukea. (Tai ei nyt kiva, mutta kiva siinä mielessä että blogi ei oo vaan hattaraa) Ja siis ei välttämättä suoraa negatiivista, vaan vähän sellaista negatiivissävytteistä tekstiä, tyyliin "vihaajat iloitsee että näytän tässä kuvassa läskiltä, mutta ihan sama. En välitä paskaakan". (Tämä ei mikään suora lainaus blogistasi, mutta vaan pikku esimerkki) Jos tällaista tekstiä on hirvästi, ni se luo vähän sellaisen hyökkäävän fiiliksen. (Enkä tarkoita, että hyökkäys oikeuttaisi kuitenkaan silti mitenkään mihinkään ilkeisiin kommenteihin.) Eikö kannattaisi enemmän oikeasti keskittyä positiiviseen ja hyvän mielen levittämiseen, ei edes mainita sitä paskaa, johon ei halua kiinnittää huomiota? On toki hyvä, ettei kaikki oo pelkkää pumpulia ja sellasta jeejee kaikki on ihanaa ja täydellistä, ja mun mielestä miltään nettikiusaamiselta tai muulta pahalta ei missään nimessä pidä sulkea silmiä. Mut jos jatkuvasti kirjottaa negatiiviseen sävyyn, ni se luo vähän ankean fiiliksen, pikkuhiljaa koko blogista. Enkä tarkota et sun kaikki postaukset ois tällasia, todellakaan. Monet on ihania, inspiroivia ja positiivisia. Mutta vahvointa vaikuttamista on joskus se, että keskittyy oikeasti siihen hyvään eikä nosta sitä paskaa aina esiin. Sitten kun sen harvoin ottaa käsittelyyn, se saa myös omanlaisensa painoarvon. Kirjoitit, että "Miltä tuntuisi kun jokainen kerta avatessasi suun, joutuisit miettimään miten tämä voidaan tulkita negatiivisesti ja kääntää sinua vastaan?" Ymmärrän sua täydellisesti, koska tolta musta vähän tuntu tätä kommenttia kirjoittaessa. Kaikin mahdollisin keinoin yritän tuoda ilmi omaa kantaani siten, ettet vain tulkitsisi sitä väärin. (Siksi tämä on n. kilometrin mittainen)

Haluan vielä painottaa, että tykkään blogistasi ja sen sisällöstäsi pääosin todella paljon! Olen pitkäaikainen lukija, joka lukee aina postaukset heti kun ne saapuvat ja pysyn kyydissä varmasti loppuun asti :) en halua mitenkään pahoittaa mieltäsi tällä kommentilla, vain avata omaa näkemystäni.

MungoAnna
Mungolife

Kiitos kommentistasi :) Mä oon kyllä sikäli eri mieltä tästä, koska mä en oikeen nää noita asioita, mitä mainitset. Ehkä tässä on myös jotain tulkinta-aspektia? Oon huomannut, että usein lukijat ja seuraajat lukevat asiat hyvin eri tavalla ja näkevät niistä sen, minkä tahtovat. Joten vaikka 500 sanan kirjoituksesta 450 sanaa olisi positiivisesta ja sivuhuomautuksena olis joku 50 sanan juttu, voi siitä jäädä negatiivinen maku ihmiselle. Jos haluaa tai haluamattaankin keskittyy siihen vähempään. 
Mielenkiinnosta katsoin mun viimeiset kymmenen postausta, ja näin MÄ nään ne: 
- En päässyt pikkujouluihin, mutta se olikin itse asiassa aika kivaa viettää rauhallinen lauantai kun sai rauhassa stressata perusasioita kuten pakkaamista ja vaan rötvätä HBOn äärellä. 
- Ihanien muistojen muistelua ja uuden matkan odottelua todella jännittävin ja positiivisin fiiliksin
- Mielipidemaanantai: Kyllästynyt seksiin (tää toki sinänsä negatiivinen, kun on kyllästynyt johonkin asiaan :D)
- Ihanien valokuvakirjojen fiilistelyä
- Iloitsemista siitä, miten on oppinut päästämään irti yrittäjyydestä ilman stressiä
- Ihana viini + juustolautanen 
- Joulukoristeiden inspiraatiota 
- Unelmien loman varaamisen haasteet ja vinkit niiden ylittämiseen, unelmien loman fiilistelemistä 
- Uuden puhelimen hyvien puolien listaamista
- Ajatuksia bloggaamisesta ja miten olen halunnut tehdä siitä itsellen paremman

Tää nyt sinänsä otanta, joka voi olla harhaanjohtava suuntaan eikä toiseen. Mutta en mä nyt tätä hirveän negatiivisena näkis tätä blogia. Harvemmin mä nimenomaan teen silleen "ihan sama mitä vihaajat sanoo" kuten tuossa kommentissasi esität. Ymmärrän siis täysin sun pointin, mutta en kyllä huomaa itse tekeväni tuollaista. Toki se voi ajoittain tulla läpi, koska kieltämättä jokaisen vähääkään mielipidettä sisältävän postauksen alussa saatan hyvinkin kirjoittaa "tämä varmasti kirvoittaa aika paljon mielipiteitä" tms. ja olla valmiiksi piikit pystyssä sen takia, että historia on opettanut hieman siitä, millaista tekstiä sieltä todennäköisesti vielä tulee. 

Ja hauskaa jos mietin tuota sun kommenttia. Onhan se tosi negatiivissävytteinen tai siis keskittyy negatiiviseen? Ei siinä ole tarkoitettu sitä. Kerrot kahteen otteeseen kuinka paljon tykkäät blogistani (kiitos), mutta suurin osa kommentista keskittyy siihen, että mitä negatiivista jollakin toimella on yms. Ja itsekin sanot, että sulla on hankala fiilis tota kiroittsessa, että yrittää tuoda oman kannan ilmi, ilman väärää tulkintaa. Mieti kun mä teen sitä joka päivä tuhansille ihmisille, jotka kaikki suhtautuu eri tavalla siihen. Iso osa tykkää ja on samaa mieltä, mutta harvemmin tykkää tai kommentoi sitä mitenkään. Ja äänekkäimmin tulee perille ne viestit, joissa vihataan. Niin jonkun ajan päästä kirjoittaessa on aina vähän varpaillaan, tietäen, mitä tuleman pitää. Ja se toki varmasti lisää omaa sellaista karvasta sivumakua. 

Mut mä yritän olla jatkossa ajattelematta niin. Mä yritän oikeesti ajatella sitä niin, että mikä merkitys mulle tai blogilleni on jollakin vihahuutelijalla? Hän on 0:n arvoinen. Vaikka huutelijoita olisi 300, 300 x 0 on edelleenkin = 0. Se pitää myös ajatella niin silloin kun avaa blogin ja lähtee kirjoittamaan jostakin provosoivammastakin aiheesta :) 

Pob (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta! :)
Vastaan vielä, koska haluan selventää tekstiäni. En halua haastaa riitaa tai aiheuttaa pahaa fiilistä, pelkästään tarkentaa näkemykseni :)

No, voi olla, että on jotain tulkinta-aspektia. Jos ensimmäisestä kommentistani tuli sellanen fiilis, että koko sun blogi on mun mielestä negatiivinen, niin se ei ollut tarkotus. Lähinnä yritin viestiä, että mun mielestä sun blogissa on ehkä omaan makuun välillä turhaa ”negailua”. Luen monia blogeja, ja useimmista ei tule tällaista fiilistä. Enkä halua verrata blogien paremmuutta/kiinnostavuutta tms. keskenään tai sanoa että jonkun toisen blogi on parempi kuin sun, vaan lähinnä kertoa, että ei mulla silti suurimmasta osasta blogeja tule tällaista fiilistä. Joten uskon, että en vain tulkitse tekstiäsi kuin piru raamattua oikein etsien negatiivisuutta tai näkien ”sen mitä tahdon”. Ja tiedän, että niitä blogeja ei tarvitse lukea, mistä tulee itelle huono fiilis. Ei mulla sun blogista tuu huono fiilis vaan yleensä hyvä, ja tykkään sun postauksista ja siitä, että kirjotat oikeesti pitkiä ja pintaa syvällisempiä tekstejä eikä mitään pikamoikat ja antaa kuvien puhua puolestaan –tekstejä. En tiedä ymmärtääkö kukaan mun juttuni pointtia, voi olla että ei :D Ja itellä on sellainen fiilis, että jos voi kirjoittaa sen 450 sanaa positiivista ja jättää sen negatiivisen kokonaan pois, niiin eikö se olisi kivempi? :)

Ja jep, tiedostan, että oma kommenttini ei ollut mikään positiivisin. Harkitsin sen jättämistä juuri siksi, että en haluaisi omalta osalta lisätä jotain ei-positiivista tähän maailmaan. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voin saada sinut tai jonkun ajattelemaan asiaa toisesta näkövinkkelistä ja ehkä sen myötä positiivisuuskin voi lisääntyä. Koska olen kuitenkin tällä nimimerkillä sekä useilla muilla (eri laitteilla, s-posteilla ja nimimerkeillä) jättänyt vuosien varrella satoja positiivisia kommentteja ja vain jättänyt kommentoimatta, jos ei suoraan iske. Vaikka kommenttini ei ollut mikään positiivinen, niin jättämieni kommenttieni valossa se oli kuitenkin ensimmäinen :)

Kun kirjoitin, että tiedän miltä sinusta tuntuu (”Ymmärrän sua täydellisesti, koska tolta musta vähän tuntu tätä kommenttia kirjoittaessa”), niin tarkoitin nimenomaan tunnetta. En tarkoittanut, että on sama asia, että minä sinulle (yhdelle henkilölle) kirjoittaessa punnitsen sanojani kuin että sinä lukijoille (tuhansia) kirjoittaessa. Ajattelin, että se on nyt selvää, ja todellakin ymmärrän, että se on sulle (tai kenelle tahansa muulle joka kirjoitta isolle yleisölle) todella vaikeaa – paljon vaikeampaa tietenkin kuin yhden kommentin jättäminen. Ja sen vuoksi arvostankin todella paljon, jos bloggaajat jaksavat kirjoittaa pintaa syvällisempiä postauksia :) (kuten sinun muistojen matka postaus <3)

Toivottavasti nämä mun kommentit ei vieny sun fiilistä, koska sitä en todellakaan halunnut :) Kaikkea hyvää ja kiitos vielä blogistasi, se on pelastanut monet tylsät junamatkat ja luennot sekä antanut ajattelemisen aihetta :)

Noora 123 (Ei varmistettu)

Mun täytyy sen verran kompata tätä alkuperäistä kommentoijaa, että itsellenikin on tullut viime aikoina hieman negatiivinen fiilis blogistasi. Jäin pohtimaan mistä tämä voisi johtua, ja luulen sen johtuvan kommenttiboksissasi käytävän keskustelun painottuvan juurikin pitkiin vastauksiin negatiivisten kommenttien suuntaan, kun taas positiiviset kommentit hukkuvat pitkien negatiivisten keskusteluiden sekaan, vaikkakin niitä olisi useampi (en selannut postauksia läpi ja tarkistanut, mutta tämä mielikuva itselläni on). Ja välillä myös hieman hyökkäävästi täysin vilpittömältä vaikuttaviin kommentteihin. Kirjoitetusta tekstistä tietysti vaikea "äänensävyjä" tulkita, kummankaan kirjoittajan suunnalta. Ja tämä yllä oleva keskustelu mihin nyt vastaan on mielestäni hyvä esimerkki tästä, että sinulle oletettavasti tuli kommentista negatiivinen fiilis (vaikkakaan tässä sitä ei kirjoittaja vaikuta todellakaan tarkoittaneen), mutta käytit silti paljon sanoja siihen vastaamiseen. Olet tosin vastannut myös kaikkiin positiivisiinkin kommentteihin, mistä itselle tuli ainakin tässä lukiessa positiivinen fiilis. Ne kommentit mihin on vastauksia pistää kommenttiboksista eniten silmään, joten lukijanakin tarttuu boksia selatessaan niihin, ja niistä välittyy tavallaan viimeinen fiilis koko postauksen lukemisesta.

Pointtini tässä oli, että ehkä ne oikeasti ilkeät ja negatiiviset kommentit voisi jopa vain sivuuttaa ja keskittyä kaikkeen positiivisuuteen mitä kommenttiboksiisi tulee. Mahdoton sinua tuntematta sanoa että tämä olisi välttämättä helppoa, mutta itse pyrin nykyään yleisesti ottaen kaikessa tähän asenteeseen, ja huomaan itsellä olevan kokonaisuudessaan positiivisempi fiilis, vaikka saatujen kommenttien sisältö olisi välttämättä mitenkään muuttunut :)

Sannnikka (Ei varmistettu)

Samat sanat. Tuntuu että tämä blogi on turhan usein (kaikkina näinä vuosina) vihainen jollekin asialle, ilmiölle, henkilölle, kaupungille, yritykselle, yms. Ja että teksteissä huokuu juurikin se negatiivisuus.

Ja se mikä huvittaa on että Anna vastaat kaikkiin negatiivisiin kommentteihin takaisin raivolla, hyökäten, töksäyttäen, nälvien, yms. En ole koskaan huomannut että esim Hanna, Kira, Julia, Alexa, Linda, Metti tai Kaisa räyhäisi tai riitelisi lukijoidensa kanssa niinkuin sinä. He menevät niiden yläpuolelle, pysyvät tyylikkäinä ja rauhallisina. Tällaista arvostan bloggaajissa (ja ylipäätään ihmisissä). Oletko vihainen räyhääjä myös siviilielämässä, jos esimerkiksi asiakaspalvelu ei miellytä, vai oletko ennemminkin toista osapuolta arvostava rauhallinen sovittelija? Epäilen ensimmäistä.

yksikokemus (Ei varmistettu)

"Se, mikä on naiivia, on ajatus siitä, että saa valita työnsä, jossa ei ole esillä. Ei. Ei se voi mennä niin, että vastataan näihn asioihin, että "hei, älä oo vihaajien edessä, vaihda duunia". Jos sulla olis kerrostalossa 10 naapuria. Yhdeksän heistä olisi aivan ihania, hengailisitte pihalla porukalla ja vaihtaisitte aina pidemmän kaavan kautta kuulumisia ja kävisitte toistenne luona kahvilla. Ja yksi naapureista käyttäytyisi törkeästi; luukuttaisi musiikkia aamun pikkutunneilla ja sylkisi päällesi hississä törmätessänne, olisiko susta oikeudenmukaista ehdottaa, että "hei, on tuolla toisessa kaupungissa kerrostalo, jossa kaikki on kivoja, muuta sinne." Ei varmaan olisi? Miksi bloggaajien pitää joko sietää häiriköitä tai lopettaa duuninsa, joka on niin henksiesti kuin taloudellisesti bloggaajalle tärkeä? Ja kyllä, käytännössä nämä ovat ne kaksi valintaa, mutta mä en lakkaa toivomasta, että ihmiset alkaa käyttäytymään netissä toisella tapaa, toisiaan kunnioittaen. Ja niin kauan kun niitä ihania seuraajia on paljon enemmän kuin niitä häiriköitä, ei ole tarvetta luovuttaa. "

Tähän oli pakko puuttua. Kyllä olen itse muuttanut ja tiedän myös useita jotka ovat muuttaneet kamalien naapurien takia pois. Ei tarvitse kun vaan keskustelupalstoja lukea, niin asia selviää erittäin tarkasti. Monet muuttavat esimerkiksi ovella juoksevien naapurien takia, huutavien/yöllä meluavien naapurien takia pois, remonttia jatkuvasti öisin tekevien naapurien takia, päihteitä käyttävien ja siten häiriötä aiheuttavien naapurien takia pois tai vaikka jatkuvasti pihalle tunkeutuvan naapurin takia. Jos on tarpeeksi ikävä ilmapiiri siinä jossa asuu, ei voi enää hyväksyä vaikka 9 muuta naapuria olisivat kivoja ja ystävällisiä. Vielä sittenkin kun muutin ja kannoin tavaroita pois, kamala naapuri asettautui eteeni rapussa etten olisi mahtunut kävelemään muuttolaatikon kanssa. Eiköhän moni bloggaajakin ole juuri siksi lopettanut, jos on tullut enemmän vihakommentteja kuin hyviä kommentteja. Joskus muuttamalla tai lopettamalla voi oikeasti päästä häiriköistä täysin eroon, minäkin pääsin vihamielisestä meluavasta naapurista eroon muuttamalla. Sitä en tarkoita että se olisi oikein, ei ole, kärsijän ei tulisi luovuttaa mutta joskus on pakko. Mutta itse voi jossain määrin yrittää vaikuttaa. Toinen muoto voisi olla kommenttien valvonta jonkun muun toimesta tai kommentti -ominaisuuden poistaminen. Ne mukavat lukijat voisivat tietysti jatkossakn antaa palautetta vaikkapa sähköpostin avulla. Yksi vaihtoehto voisi olla rekisteröitymispakko jos sellaista systeemiä saa. Kenenkään ei tulisi joutua sietämään jatkuvaa kiusaamista, tapahtui se sitten netin tai vaikka naapurin kautta.

Emmmma (Ei varmistettu)

Haleja ja ihania ajatuksia sulle Kyllä tämä tästä voitoksi muuttuu, koko homma!

Heidick (Ei varmistettu)

Aamen! Olipas tosi kiva teksti lukea - ja itseasiassa avasi itsellenikin uuden näkökulman bloggaajia kohtaan. Olen aina jotenkin mieltänyt lukijoiden olevan asiakkaita jollakin tapaa, koska en ole päässäni osannut vääntää sitä asiaa ns oikeaan asentoon, eikä siitä ole koskaan kenenkään kanssa syntynyt niin järkevää keskustelua, ettäkö olisin saanut uutta näkökulmaa. Tuo vertaus siitä, että lukijat ovat yleisö, toi uutta näkökulmaa. Kiitos siitä!
Tykkäsin kirjoituksesta tosi paljon :)

Tänään itseasiassa Facebookissa erehdyin jankuttamaan yhtä asiaa, jonka näen ns. heikompia puolustaen.
Kyseessä oli kuva kodin nurkkauksesta, jonka henkilö A oli postannut. Tekstissä ei kysytty mitään, ilmoitettiin vain, että tällainen tuli saatua aikaiseksi.
Kuvalle tuli monia kommentteja, joista suurin osa oli "onpa ihana" tai "hieno". Yksi "erehtyi" sanomaan (mielestäni hyvin asiallisesti), että hänen mielestään kuvassa olevat kaksi asiaa eivät sovi toisiinsa, mutta hän ajatteleekin vanhanaikaisesti. Tämän kommentin alle tuli monia kommentteja, että mielipidettä ei postauksessa kysytty ja mielipide sitä ja mielipide tätä. Käytännössä lytättiin kommentoija aivan täysin - vain, koska hän sanoi muun, kuin positiivisen mielipiteen, mutta ei ilkeyttään ja mielestäni oli hyvin ja asiallisesti ilmaistu.
Tähän päälle henkilö A teki vielä oman postauksensa, kuinka ihmiset kehtaavat sanoa mitään negatiivista somessa - ja veti mukaan vielä tuon yhden "negatiivisen" kommentin tekstiinsä. Ja muut komppasivat henkilö A:ta. Tästä ehkä vähän tulistuin, koska tuli vain tunne, että heikompia pitää puolustaa...
Olen nimittäin miettinyt, en ehkä vielä tullut mihinkään lopputulokseen päätynyt, koska tästä ei syntynyt mitään järkevää keskustelua aiheesta - mutta ehkä sinä bloggaajana voisit paremmin avartaa näkemystäni...?
Eli: olen sitä mieltä, että jokainen henkilö on arvokas (ääripäät erikseen) ja kunnioitus on aikalailla kaiken a ja o. Kun someen postaa jonkun kuvan tai vaikka ystäville esittelee uutta ostosta, ns. pitää olla valmis vastaanottamaan se "en tykkää" kommentti, koska se on ihan yhtä arvokas, kuin se "tykkään" kommentti. Tietysti jotkut kirjoittavat oikeasti tosi ilkeästi ja pelkkää ilkeyttään, MUTTA on myös maailmassa niitä ihmisiä, joiden ulosanti ei ole mitään maailman parasta. On ehkä huono päivä, huono hetki, tms. ja sitten tulee kirjoitettua/sanottua "en tykkää" sijasta "onpa huono" - en siis puhu niistä ääripääkommenteista, joissa toivotaan sikiön kuolevan (aivan kamala edes ajatuksena). Miksi negatiivinen kommentti lytätään ja joissakin tapauksissa kommentoijaa aletaan suurinpiirtein kivittämään?
Olen kuullut sanonnan "älä sano, jos ei ole hyvää sanottavaa", MUTTA meitä on maailmassa niiiin paljon, eikä kaikilta voi odottaa samaa, eihän? Silti kaikki yhtä arvokkaita.
Pakko sanoa, että nykyään Facessa ei uskalla kommentoida mitään negatiivista, yhtään mistään. Eikä moni muukaan. Puolustaessani ns. "heikompia" siinä yhdessäkin keskustelussa, minut lytättiin aivan täysin. Mielipiteelläni ei käytännössä ollut mitään väliä, vaikka se oli asiallisesti kirjoitettu. Lopulta minut haukuttiin vajaaksi ja lopetin keskustelun siihen.
Itse taas näen, että sillä negatiivisella kommentilla voisi olla hyväkin vaikutus, jos se aiheuttaa keskustelua ja uusia ideoita. Esimerkiksi sisustajana joku voisi sanoa kodistani "en tykkää tuosta seinän väristä, ehkä joku toinen, luonnollisempi sävy voisi rauhoittaa ympäristöä", ja saankin siitä täysin uuden idean, että "hei, totta! En tullut ollenkaan ajatelleeksi tota sävyä, sekin olisi voinut toimia". Tai joku voisi sun päivänasusta sanoa "mun makuun liikaa mustaa, ehkä joku värisävy huulissa toisi piristystä" ja saisit siitä hyvän idean seuraavaan asuun (näin niin kuin mielikuvitusesimerkkeinä). Tai jos joku laittaa "ei mun mielestä sovi ollenkaan", niin eikö siitä voisi vain ajatella "no hän ei tykkää, mutta ei se tee tuosta yhtään sen huonompaa kuin tuosta, joka sanoo tykkäävänsä"?

Ehkä jotenkin kaipaisin armollisuutta ja ymmärrystä tähän maailmaan enemmän. Ihmiset tuntuvat olevan niiin armottomia välillä toisiansa kohtaan, että ihan itkettää lukea joitakin somekommentteja.
Enkä nyt tarkoita, että pitäisi kestää kaikenlaisia kommentteja, en, vaan sitä, että armollisuutta olisi puolin ja toisin; sekä postaajilla että kommentoijilla.
Tulipa pitkä teksti.... :/

niinmetsävastaa (Ei varmistettu)

Miksi et haasta oikeuteen ihmisiä jotka pilkkaavat sinua? eikö se olisi yksinkertaisempaa kuin jatkuvien postausten "ei haittaa vaikka pilkkaatte" tekeminen kun selvästi haittaa? kun selvästi näyttää haittaavan ja vaikutat jopa tietävän/kuvittelevan ketkä ovat pilkkaajiasi. Jos on julkkis tai netissä muuten esillä, tuskin koskaan pääsee täysin vihaajista eroon, ei auta olemalla "sodassa" vihaajia vastaan. Myös uutisissa on jatkuvasti juttua julkkisten pilkkaamisesta ja tuntuu että se vain yllyttää vihaajia heittämään lisää löylyä. Jotkut vihaajat tykkäävät huomiosta. Moni bloggaaja osaa suhtautua tyynen rauhallisesti eikä tee sataa aloitusta aiheesta kuinka heitä vihataan. Ilmeisesti moni ottaa törkeät kommentit vain pois reagoimatta niihin, jolloin vihaajat eivät saa huomiota. Niin miksiköhän muilla voi olla vähemmän vihaajia? johtuisikohan siitä kylmän rauhallisesta suhtautumisesta, josta sinäkin voisit ottaa oppia. Jos jossain on esimerkkinä tappelu, harva menee siihen mukaan tai huutaa päälle lopettakaa. Huutaminen ei yleensä auta, päinvastoin yllyttää vain. Näistä postauksista tulee hieman sellainen kuva kuin bloggaaja huutaisi lopettakaa, aivan kuin tietäen ketkä ovat niitä vihaajia. Aidot vihaajat varmaan vain hykertelevät tyytyväisinä kun bloggaaja on raivoissaan saamistaan kommenteista. Kuitenkin missä vain somen takana voi olla vaikka kymmeniä vihaajia joista osa ei edes tule heti esiin. Etkö ollut kohdannut vihaajiasi ihan jo postissa ja lentokoneessakin asti? ikävää se toki on, mutta kun on esillä on erittäin vaikea päästä vihaajista eroon. Etenkin voimakkaiden mielipiteden kera jotka eroavat valtavirrasta niin voimakkaasti. Yksi konsti voisi olla täysin huomiotta jättäminen tai kommentointimahdollisuuteen puuttuminen kuten kommentointi omalla nimellä+kuvalla tai jotain vastaavaa.

niinmetsävastaa (Ei varmistettu)

Miksi et haasta oikeuteen ihmisiä jotka pilkkaavat sinua? eikö se olisi yksinkertaisempaa kuin jatkuvien postausten "ei haittaa vaikka pilkkaatte" tekeminen kun selvästi haittaa? kun selvästi näyttää haittaavan ja vaikutat jopa tietävän/kuvittelevan ketkä ovat pilkkaajiasi. Jos on julkkis tai netissä muuten esillä, tuskin koskaan pääsee täysin vihaajista eroon, ei auta olemalla "sodassa" vihaajia vastaan. Myös uutisissa on jatkuvasti juttua julkkisten pilkkaamisesta ja tuntuu että se vain yllyttää vihaajia heittämään lisää löylyä. Jotkut vihaajat tykkäävät huomiosta. Moni bloggaaja osaa suhtautua tyynen rauhallisesti eikä tee sataa aloitusta aiheesta kuinka heitä vihataan. Ilmeisesti moni ottaa törkeät kommentit vain pois reagoimatta niihin, jolloin vihaajat eivät saa huomiota. Niin miksiköhän muilla voi olla vähemmän vihaajia? johtuisikohan siitä kylmän rauhallisesta suhtautumisesta, josta sinäkin voisit ottaa oppia. Jos jossain on esimerkkinä tappelu, harva menee siihen mukaan tai huutaa päälle lopettakaa. Huutaminen ei yleensä auta, päinvastoin yllyttää vain. Näistä postauksista tulee hieman sellainen kuva kuin bloggaaja huutaisi lopettakaa, aivan kuin tietäen ketkä ovat niitä vihaajia. Aidot vihaajat varmaan vain hykertelevät tyytyväisinä kun bloggaaja on raivoissaan saamistaan kommenteista. Kuitenkin missä vain somen takana voi olla vaikka kymmeniä vihaajia joista osa ei edes tule heti esiin. Etkö ollut kohdannut vihaajiasi ihan jo postissa ja lentokoneessakin asti? ikävää se toki on, mutta kun on esillä on erittäin vaikea päästä vihaajista eroon. Etenkin voimakkaiden mielipiteden kera jotka eroavat valtavirrasta niin voimakkaasti. Yksi konsti voisi olla täysin huomiotta jättäminen tai kommentointimahdollisuuteen puuttuminen kuten kommentointi omalla nimellä+kuvalla tai jotain vastaavaa.

niinmetsävastaa (Ei varmistettu)

Miksi et haasta oikeuteen ihmisiä jotka pilkkaavat sinua? eikö se olisi yksinkertaisempaa kuin jatkuvien postausten "ei haittaa vaikka pilkkaatte" tekeminen kun selvästi haittaa? kun selvästi näyttää haittaavan ja vaikutat jopa tietävän/kuvittelevan ketkä ovat pilkkaajiasi. Jos on julkkis tai netissä muuten esillä, tuskin koskaan pääsee täysin vihaajista eroon, ei auta olemalla "sodassa" vihaajia vastaan. Myös uutisissa on jatkuvasti juttua julkkisten pilkkaamisesta ja tuntuu että se vain yllyttää vihaajia heittämään lisää löylyä. Jotkut vihaajat tykkäävät huomiosta. Moni bloggaaja osaa suhtautua tyynen rauhallisesti eikä tee sataa aloitusta aiheesta kuinka heitä vihataan. Ilmeisesti moni ottaa törkeät kommentit vain pois reagoimatta niihin, jolloin vihaajat eivät saa huomiota. Niin miksiköhän muilla voi olla vähemmän vihaajia? johtuisikohan siitä kylmän rauhallisesta suhtautumisesta, josta sinäkin voisit ottaa oppia. Jos jossain on esimerkkinä tappelu, harva menee siihen mukaan tai huutaa päälle lopettakaa. Huutaminen ei yleensä auta, päinvastoin yllyttää vain. Näistä postauksista tulee hieman sellainen kuva kuin bloggaaja huutaisi lopettakaa, aivan kuin tietäen ketkä ovat niitä vihaajia. Aidot vihaajat varmaan vain hykertelevät tyytyväisinä kun bloggaaja on raivoissaan saamistaan kommenteista. Kuitenkin missä vain somen takana voi olla vaikka kymmeniä vihaajia joista osa ei edes tule heti esiin. Etkö ollut kohdannut vihaajiasi ihan jo postissa ja lentokoneessakin asti? ikävää se toki on, mutta kun on esillä on erittäin vaikea päästä vihaajista eroon. Etenkin voimakkaiden mielipiteden kera jotka eroavat valtavirrasta niin voimakkaasti. Yksi konsti voisi olla täysin huomiotta jättäminen tai kommentointimahdollisuuteen puuttuminen kuten kommentointi omalla nimellä+kuvalla tai jotain vastaavaa.

satunnainen tapaus (Ei varmistettu)

Oikein, lukijat eivät ole asiakkaitasi. Yhteistyö/mainospostauksista maksavat tahot ovat. Lukijat ovat tuotteesi, jota myyt. Mitä parempi tuote (= enemmän lukijoita / lukijoita halutusta kohderyhmästä), sitä enemmän asiakas sitä haluaa ja siitä maksaa. Henkilökohtaiset postaukset ovat blogisi/brändisi markkinointia (siitä huolimatta, että se on epäilemättä mielekästä puuhaa ja vaikka et sitä sellaisena mieltäisi ja vaikka blogi olisi saanut juuri niistä alkunsa).

Ja kyllä, satunnaisesti blogissasi piipahdellessani suurin osa henkilökohtaisista postauksista on narisemista jostain teemasta, ja kommenteissa kommunikoit myös maltillisesti kritisoivien kanssa aggressiivisesti. Tähän en ole törmännyt kovin monissa seuraamissani blogeissa. Sitä niittää, mitä kylvää.

Kommentoi