Äiti

Äiti, tuo arjen sankari ja paras ystävä. Tänä vuonna äitienpäivänä sanalla äiti on hyvin erityinen merkitys minulle. Tähän mennessä äitienpäivä on ollut kiitollisuutta siitä, että olen saanut äidikseni niin välittävän, ihanan ja rakastavan naisen. Tänä vuonna sen lisäksi saan olla kiitollinen, että olen saanut itse mahdollisuuden olla äiti.

Äitiys on minulle niin paljon kaikkea. Olen saanut kasvaa rakastavassa kodissa, josta tärkeimpänä eväänä maailmalle on ollut itsevarmuutta tuova tuki ja turva kaikelle tekemiselle. Aina on tiennyt, että voi mennä takaisin kotiin, vaikka olisi tyrinyt mitä. Aina olisi ovet auki. En voi sanoa, että yhteiselomme äitini kanssa olisi ollut aina rauhaisaa ja seesteistä. Me osataan riidellä. Mutta me osataan myös sopia. Koskaan en ole joutunut tuntemaan, että äitini pitäisi vihaa tai muistaisi pahalla. Äitini on aina ollu paikalla, läsnä, jos olen tarvinnut apua. Tai ihan vaikka vaan seuraa. Äitin kanssa voi nauraa ja itkeä, jakaa kaiken ja olla aina aito. Äiti iloitsee aidosti puolestani ja suree kanssani.

Äitiäkin enemmän äitienpäivänä ajattelen mummiani. Äitini äitiä. Ihanaa, lyhyttä, permanenttitukkaista, ryppyistä, pehmoista naista, joka muisti pahimmissakin Alzheimerin sopukoissa jemmata lapsenlapsille jätskirahaa. Äidinäitini nukkui pois jo lähes kymmenen vuotta sitten, mutta muistelen häntä yhä päivittäin. Muistan mummin rakkauden ja lämmön ja vielä nyt, vuosia hänen poisnukkumisen jälkeen hän on joka päivä läsnä. En ehkä usko perinteisiin uskontoihin ja niiden kertomaan toispuoleiseen, mutta uskon, että mummi vahtii vielä jostain kaukaa. Hän jätti jälkeensä niin paljon positiivista energiaa, hän valoi minuun vain hyvää, positiivista energiaa ja rakkautta. En ole koskaan kokenut, että voisin epäonnistua tai olla onneton, sillä mummini on suunnannut minuun niin paljon hyvää. Pelon ja ahdistuksen hetkellä ajatukseni kääntyvät usein mummiini ja kaikkiin niihin lämpimiin ja hyviin muistoihin, jotka minulla on hänestä. Mummini ei ollut enää skarpeimmillaan elämänsä viimeiset vuodet, joten tämä rakkaus ja hyvä olo, jonka ajatuskin mummistani aiheuttaa, on luotu jo vuosia sitten kun olin ihan pieni. En todellakaan muista ensimmäistä Barbietani tai ensimmäistä koulupäiväänikään, mutta muistan mummini ja hänen lämmön ja läheisyyden. Niin merkitsevää ja vahvaa on mumminrakkaus ollut.

Olen niin onnellinen, että lapsellani tulee olemaan kaksi ihanaa mummia. Uskon ja toivon, että hänkin pääsee kokemaan koko lapsuutensa aikana niin paljon rakkautta, että se kantaa häntä loppuelämänsä.

Jo raskaana ollessani äitisuhteeni muuttui selvästi. Äidiksi tulon jälkeen se syveni entisestään. Kyllähän me ollaan aina äidin kanssa pidetty tiiviisti yhteyttä, mutta nyt soittelemme päivittäin, välillä parikin kertaa päivässä. Mitä tahansa tapahtuu, äiti on ensimmäinen, johon otan yhteyttä. Onko tämä normaalia? Teinkö mä näin pienenä? Pitäiskö tästä olla huolissaan? Arvaa mitä pieni teki äsken? Äiti vuorostaan kyselee päivittäin miten nukuimme, miten pieni on syönyt, onko kaikki hyvin. Äitiyden yksi ihanimpia asioita on pystyä jakamaan se oman äitini kanssa. Olemme sikäli onnekkaita, että meidän molempien äidit ovat nuoria, ja heillä on varmasti vielä vuosia ja vuosia aikaa olla rakastavia mummeja.

Samalla kun minusta tuli äiti, äidistäni tuli mummi. Vaikka äidinrakkaudesta sanotaan, että se on maailman syvintä, väitän, että mummin rakkaus on kaikista rajattominta. Tai no, se on ehkä minun kokemukseni. Äitinä ja vanhempana minun tehtävä on kasvattaa yhteiskuntakelpoinen yksilö, joka on hyvä ihminen. Minun on osattava olla tiukka ja johdonmukainen hellän ja rakastavan rinnalla. Mummin tehtävä ei ole niinkään kasvatuksellinen. Hänen tehtävänsä on puhtaasti rakastava. Mummi saa hemmotella ja sylitellä loputtomiin. Hän saa olla pullantuoksuinen mummi, joka antaa salaa karkkia ei-karkkipäivänä, antaa valvoa vähän myöhempään satuja kertoillen ja tehdä lettuja aamupalaksi. Ja minusta on aivan ihanaa katsoa, miten omasta äidistäni voi nyt tulla mummi. 

Äitini on antanut minulle kaiken ja vähän enemmänkin, rakkautta ja huolenpitoa, tukea ja turvaa. On ihanaa, että voin antaa jotakin takaisin. Äitini on aina haaveillut lapsenlapsista, ja on ihanaa, että tänä äitienpäivänä voin onnitella äitiä hymyilevän lapsenlapsen kuvalla. On ihanaa, että oma lapseni pääsee kokemaan minun rakkauden lisäksi äitini rakkauden, joka on varmasti häntä kohtaan vielä loputtomampaa ja syvempää, kuin mitä minä olen saanut koko ikäni kokea.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! ♥

Kommentit (13)
  1. Kaunis teksti. Hyvää äitienpäivää sinulle, olet niin onnekas ja ihanaa, että osaat arvostaa sitä.

  2. Todella kaunis teksti!

    Ihanaa ensimmäistä äitienpäivää sinulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *