Ajatuksia auringonotosta

*Sisältää kaupallisen yhteistyön Swiss Clinicin kanssa

Yksi asia, joka on muuttunut lapsen saamisen myötä tosi radikaalisti, on mun suhtautuminen rusketukseen ja auringonpalvontaan. Eräs lukijani pyysi mua kirjoittamaan aiheesta, ja nyt kun lämpömittari näytti tänään 27 astetta, oli musta aika hyvä hetki käsitellä tätä ajatusta.

Mä rakastin ennen auringonottoa. Reissasin ympäri maailmaa auringon perässä ja vietin tunteja uima-altailla ja rannoilla. Mitä ruskettuneempi, sitä parempi. Toki rusketus luo illuusion hoikemmasta kropasta ja iho näyttää meidän länsimaisten silmään usein kauniimmaltsa ruskettuneena, mutta nykyisin en pidä sitä monellakaan tapaa tavoittelemisen arvoisena asiana. En ainakaan auringosta saatua rusketusta. Moni asia vaikuttaa siihen, miksi en enää ota aurinkoa. Tärkeimpänä se, miten olen lapsen myötä sisäistänyt sen vaikutuksen ja riskit. En uskalla. Haluan olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni mahdollisimman pitkään, joten turhat riskit kuolemanvaarallisista sairauksista käväisevät mielessä ihan eri tavalla kuin ennen. Ruskettuminen ei mun kirjoissa oo millään lailla melanooman arvoinen juttu, joten auringonpalvonta on jäänyt sen takia täysin pois.

Mutta on siihen selvä konkreettinekin syy. Lapsen kanssa on ensinnäkin hyvin hankalaa ”ottaa aurinkoa”, eli maata aurinkotuolissa tekemättä mitään tai jotain lukien. Lapsi haluaa temmeltää ja mennä ja mä haluan puuhailla hänen kanssaan. Ja koska lapsen iho on hentoa ja palaa helposti, on varjo ystävämme ja paras paikka leikeillemme. En halua ottaa mitään riskejä muksun kanssa. Hän on päästä varpaisiin UV-suojattu joko UV-puvulla tai SPF50-rasvalla. Hänellä on hattu, aina. Siltikin suorassa auringonpaahteessa loiskiminen tuntitolkulla ei oo musta hyvä idea, joten aika paljon meidän aurinkoisista päivistä menee puolivarjossa. Ja rehellisyyden nimissä auringonpalvonta on liian rankkaa missään muualla kuin aurinkotuolissa. Jos pitää liikkua vilkkaan taaperon perässä, ei todellakaan jaksa hirveän kauaa olla todella kuumassa auringossa. Lomareissuilla ollaankin vietetty tosi vähän aikaa aurinkoa ”ottaen”. Toki auringossa tulee oltua, mutta se ei ole ikinä kovin tarkoituksenhakuista. Mun entiset SPF10 öljyt on varmaan vanhentuneet jo käyttökelvottomiksi, sillä viime aikoina mä oon turvautunut vaan SPF50-rasvaan ja erilaisiin huituloihin uikkarin päälle, että ei pala olkapäät. Sen lisäksi, että lapsen kanssa on ”hankalaa” ottaa aurinkoa rusketustarkoituksessa, se ei ole esimerkki, jonka haluan antaa hänelle. En halua, että lapseni kiroilee, niin vähensin itse kiroilua radikaalisti ja katson vieläkin tarkemmin mitä sanon kun Dante on lähelläni. En halua, että hän oppii karkkiriippuvaiseksi, en napsi karkkia hänen nähtensä. En halua, että hän kärventää nahkaansa ja haluan hänen suojaavan ihoaan auringolta, joten niin teen myös itse. Kasvata esimerkillä.

 

Ja rehellisesti, auringonotto on tosi pitkästyttävää ja epämukavaakin välillä 😀 Makaat hikisenä ja kääntyilet tasaisen rusketuksen takaamiseksi, luet epämukavassa auringossa ja nesteytät kuin viimeistä päivää. Aika hullun hommaa loppujen lopuksi. Musta on tullut aivan liian malttamaton makaamaan auringossa ja lomia arvostaa nykyään jotenkin eri tavalla ja haluaa tehdä lomilla paljon muuta kuin vain olla altaalla.

Näin jälkiviisaana katsottuna, mulle ei myöskään sovi superrusketus. Jossakin vaiheessa nuorempana näytin ihan hassulta, kun olin koko ajan tosi ruskettunut. Silloinhan en kokenut, että olisin tarpeeksi ruskettunut, vaan aina olisi ollut parempi, jos olisi ollut vähän enemmän väriä. Nyt mun tavoite on oikeastaan koko ajan olla hieman päivettynyt. Kevyt pieni väri, joka saa kasvot hehkumaan. Siinä on mun tavoite ja siihen on helppo päästä, koska elämme itseruskettavien kulta-aikaa. Niitä löytyy laidasta laitaan, kemikaalittomia ja sellaisia, jotka eivät haise, värjää tai tee epätasaisen oranssia väriä. Mun suosikki on ehdottomasti Swiss Clinicin uus itseruskettava, jota voi laittaa niin huolettomasti ja helposti, että ei voi enempää tuottelta edes pyytää. Sekoitan tippoja niin kasvo- kuin vartalorasvaan ja rakastan noita lappuja, joilla tuotetta laitetaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Niin vaivatonta, eikä sotke lakanoita.

Kirjoittelin tuotteesta ekan kerran täällä, mutta muistutukseksi tässä hieman lyhyesti: Self-Tan-Drops on siis öljy, jonka pystyy levittämään iholle ja kasvoille ihan sellaisenaan tai sekoittamalla omaan päivävoiteeseen/kasvovoiteeseen/vartalorasvaan. Tippojen määrää voi lisätä tai vähentää oman halunsa mukaan ja sen mukaan haluaako hieman kevyemmän vai tummemman päivetyksen. Self-Tan Pads -lapuilla vuorostaan tuodaan iholle rusketusta, kosteutusta ja tekee ihosta ihanan sileän tuntuisen. Kosteutettu iho pysyy päivettyneen näköisenä pidempään. Ajatuksena on käyttää tuotteita päivittäin siihen asti, että on saavutettu se toivottu päivetyksen taso, ja sen jälkeen niitä voi käyttää vaikka pari kertaa viikossa ylläpitämässä väriä. Oon tykännyt tuotteesta tosi paljon. Helppo käyttää, ei sotke, ei haise ja kun viikon verran jaksaa käyttää päivittäin, sit riittää kerran viikossa ylläpitävä käsittely. Helppoa. Ainoa miinus tosta pipetistä, joka on pikkuisen hankalakäyttöinen, kun sieltä ei ihan helposti saa yhtä tai kahta pisaraa. Sanoinkin itse asiassa tästä Swiss Clinicille vähän aikaa sitten ja he kertoivat, että siihen on työn alla parempi pipetti.

Nytkin kun ollaan lähdössä reissuun, en ajattele yhtään altaalla tai rannoilla makoilua. Toki käydään vedessä varmasti paljon, koska perheen pieni rakastaa kaikkia vesileikkejä, mutta muuten luulen, että auringonotto jätetään muille. Mä ajattelin nyt viikon ennen reissua käyttää tota Self-Tan Treatmentia vähän enemmän, niin saa kivan päivetyksen, jonka kanssa on mukava olla reissussa kesämekoissa, eikä tartte miettiä pitkiä hikisiä lojumisia auringossa 🙂

Tuote löytyy muuten täältä ja jos ette hyödyntäneet Swiss Clinicin synttärialeja silloin pari viikkoa sitten, niin tuote on nyt pienessä alessa valmiiksi ja mun koodilla MUNGOLIFE15 saatte kaikista Swiss Clinicin tuotteista -15%, myös alehinnasta. Kannattaa kokeilla!

Ajattelin kuitenkin ilahduttaa kahta lukijaani tuollaisella setillä, joten laitetaanpa pystyyn arvonta! Kertokaa mulle, millaisia auringonpalvojia ja ruskettujia te ootte, ja kaikkien vastaajien kesken arvotaan kaks Self-Tan Treatment -pakettia 🙂 Palatteko helposti? Onko äitiys muuttanut ajatuksia ruskettumisesta? Vai oletteko ihan rusketusfaneja, mutta aika ei riitä kunnon auringonottoon? Arvonta on käynnissä ke 20.6.2018 klo 23.59 asti, jonka jälkeen voittajiin otetaan yhteyttä 🙂

P.S. Toi riippukeinu on se tässä postauksessa esittelemäni keinu, jonka tilasin Ellokselta. Aivan paras tuote ja niiiiin mukava keinuskella ja istua! Lämmin suositus, eikä hintaakaan ole kuin hieman päälle 50 €! 🙂

Kommentit (136)
  1. Vaikka oon ite vasta kakskymppinen niin mun iho ei kestä auringossa oloa ollenkaan ja oon palanut lapsesta lähtien tosi pahoin ja monta kertaa, jonka takia auringonotto ei kuulu omiin ”harrastuksiin”. Itseruskettavia en ikinä ole kuitenkaan kokeillu, vaikka musta just pieni päivetys näyttää todella hyvältä, niin tällanen setti olis todella kiva saada kokeiluun!

  2. Minä olen luonteeltani sellainen, etten jaksa maata paikallani ja ottaa aurinkoa. Palan helposti, mutta en ole oikein koskaan oppinut käyttämään aurinkorasvaa. Nyt tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa ostanut aurinkorasvan ja jopa sitä käyttänyt. Olisi kiva, jos arpaonni osuisi kohdalle ja pääsisi kokeilemaan tätä tuotetta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *