Ajatuksia blogimainonnasta

Viime aikoina on tuntunu olevan polttavana puheenaiheena blogimainokset. Erityisesti mulla meni kuppi nurin viime viikolla Naistenpäivä -kamppiksen kommentteihin. Me bloggaajat näimme jokainen vaivaa kampanjan eteen, ja sitten lähes jokainen bloggaja joutu kuuntelemaan kommentiboksissaan valitusta blogimainonnasta. Oli loukkaavaa koko aihetta kohtaan, että kommenttiboksit muuttu negatiivisuuden kohteeksi, kun bloggaajien tarkoituksena oli pitää hyväntekeväisyyskampanja, jonka tarkoituksena oli auttaa muita naisia.

Blogikiusaaminen on jokaiselle korkean profiilin bloggaajalle tuttu juttu, mutta sitä ei mun mielestä pidä hyväksyä. Ja jos kysymykset mainoksista olisivat asiallisia, niin ei siinä mitään. Mutta mainoksiin liityvät kommentit on yleensä todella loukkaavia, syvälle bloggaajan persoonaan meneviä, ja ennen kaikkea, noh, ilkeitä. Ei sille ole parempaa sanaa.

Miksen siis hieman selvittäisi, miten itse näen blogimainonnan. Blogimainoksista valittavat näkevät asian vain yhdeltä kannalta, enkä usko, että se näkökanta tulee muuttumaan, mutta ehkä tämä avaa yleisesti mun käsitystä aiheesta, ja jatkossa voin vastata kysymyksiin vedoten tähän postaukseen.

Aiheeseen piilomainonta. Musta on hillitöntä, miten lukijat vetävät hirveetä älämölöä blogissa jos toisessa piilomainonnasta. Samat lukijat todennäköisesti kuitenkin lukevat lehtiä ja kattovat telkkaria. Leffassa saattaa olla joskus tekstien loppuvaiheessa merkintä ”sisältää tuotesijoittelua”. That’s it. Lehdessä on kirja-/ meikki- ja vaikka mitä muita kokeiluja, joissa ei ikinä lue, että tuotteet on saatu ilmaiseksi. Lehden vikoilla sivuilla jälleen saattaa olla merkintä ”sisältää tuotesijoittelua”. EI toimittajan kirjoittaessa lomakohteesta / tapahtumasta jne. lehdissä, lue että matka on ollut ilmainen / sponssattu. Miksi kukaan ei hyökkää näiden isojen firmojen pariin, mutta yksityisten pienten toiminimien, bloggaajien kiusaaminen on hyvin yleistä? Verrattuna moneen muuhun kanavaan, bloggaajat hoitaa piilomainonta-osaston erinomaisesti!

Most-funny-advertisement

Mä olen itse ottanut selvää kuluttajaviranomaisilta siitä, mikä olisi laillinen tapa toteuttaa mainonta blogissa? Sivupalkissa lukeva disclaimer siitä, että mainoksia on, riittää itsessään. Sen lisäksi olen merkinnyt jokaisen postauksen, jossa on maksettua / korvattua mainontaa commercial -tunnisteella (kuten sivupalkin disclaimer sanookin..)  Ongelma on se, että blogeille ei ole luotu mitään tarkkaa ohjeistusta (, joka on työn alla, ja jota itse odotan), joten meidän toimiminen tässä on aika hankalaa. Kyseessä ei ole piilomainos, jos se on tunnistettavissa mainokseksi. Tämä on yleinen tulkinta. Mun käyttämä disclaimer + tunniste riittää kertomaan, että kyseessä on mainos. Kyse ei ole siitä, että tyhminkin/epäosaavin netinkäyttäjä ymmärtää sen mainokseksi, vaan että se on YLEISESTI ymmärrettävissä mainokseksi. Toiset bloggaajat merkkaa linkkejä asteriskillä, toiset käyttävät huutavan isoja otsikoita. Mulla ei toimi tollanen raju otsikointi, mun mielestä se saa postauksen näyttämään tyhmältä, ja mun mielestä kyseessä on ehdoton overkill. Kai mä oletan, että mun lukijat on sen verran skarppeja ja fiksuja, että ymmärtävät siitä kuluttajaviranomaisten mukaan täysin riittävästä tunnisteesta, että kyseessä on jokin yhteistyö.

Alan ammattilaiset vasta vääntävät yleisiä ohjeita asiaan, eivätkä itsekään ole perillä piilomainontakysymyksistä. Jos bloggaaja saa kameran, riittääkö se, että mainitaan ekassa postauksessa, että tuote on saatu, vai pitääkö joka postaukseen laittaa, että laitteella otetut kuvat on mainosyhteistyökameralla kuvattuja? Jos ammattilaiset ei osaa vastata näihin, niin on se kumma, kun meidän lukijoista löytyy niitä, joka kokevat osaavansa asian paremmin! Jännittävää.

Ja tehdään heti yksi asia selväksi. Piilomainonta on laitonta, mutta se ei ole rikos. Ihan teille kaikille asiasta paremmin tietäville 😉

Odotan todella innolla sitä, että kyseinen ohjeopus piilomaionnasta verkkosivustoilla saadaan päätökseen, että me bloggaajat saamme mielenrauhan kiusaavilta kommenteilta, kun osaamme itse paremmin hoitaa osaston ja lisäksi koko suuri yleisö tietää, mennäänkö oikein vai väärin.

Sitten päästäänkin siihen mua kuohuttavaan asiaan. Mainoksista alituiseen valittamiseen. Piilomainontakysymys on yllä käsitelty, joten päästään niihi muihin syihin, miksi mainoksista valitetaan.

”Sun blogin taso on romahtanut! Ennen tää blogi oli persoonallinen ja mielenkiintoinen, kerroit omista jutuistas, nykyään joka toinen postaus on mainosta!”
Persoonallisuuden poistuminen blogista/blogeista ei liity millään lailla mainoksiin, vaan siihen, että bloggaajat, tai ainakin minä, on alkanut pitämään enemmän kiinni yksityisyydestään. Mun blogissa on uniikkeja kävijöitä 60 000/ viikossa. Kyseessä on reilu 10 % Helsingin väestöstä ja 1 % koko Suomesta (EDIT: Oli pieni ajatusvirhe tossa alkuun..). Blogin ”kulta-ajan” perään haihattelijat voi hetken miettiä, että miksi blogi on muuttunut vähemmän yksityiseksi? Mainosten takia? Vai sen takia, että meikäläisen jokaista liikettä, ajatusta ja ihmissuhdetta rietostellaan yli ja ympäri keskustelupalstoilla. Bloggaajia on alkanut vilahtelemaan jo Seiskassakin! On se nyt herranjumala jännä juttu, että niitä syvimpiä ajatuksiaan ei tee mieli jakaa 60 000 lukijalle ihan samalla tavalla kuin aikanaan 6000 lukijalle. Jos siis lakattais syyttelemästä niitä mainoksia siitä, että blogin persoonallisuus ja mielenkiinto on vähentynyt, vaan etsitään sitten syyllistä lukijoiden joukosta (jos bloggaajia ei tuomittaisi yhtä herkästi kaikesta, voi olla, että askel kertoa omia juttuja ois helpompi ottaa) ja siitä, että koko blogiteollisuus on noussut ihan eri tasolle.

Advertising-Everywhere

Tämä on eri blogi kuin 2008 perustettu Mungolife. Jos se tulee jollekin yllätyksenä, niin herätys rakkaat tähän päivään. Mä en VOI, en HALUA, enkä edes enää OSAA jakaa mun syvimpiä ajatuksia täällä. Mutta se ei liity mitenkään blogimainoksiin. Mainokset ei vie tilaa muilta, ”mielenkiintosemmilta” postauksilta. Jos mainospostausta ei olisi, ei olisi mitään postausta. Mulla mainokset ei poissulje millään lailla ”oikeita” postauksia.

Inspispostauksia tehtiin jo kauan ennen kuin niistä maksettiin, miksi on siis niin hirveä asia, että nyt niistä maksetaan? Mä edelleenkin heivaan n. 90 % kaikista yhteistyöehdotuksista, koska kirjoitan vain niistä, joita itse arvostan/joista itse pidän.

Tästä päästäänkin seuraavaan osaan. Muutamilla lukijoilla on kovasti koko ajan päällä se ajatus, että ei bloggaajan pitäisi tienata blogillaan! Että blogien integriteetti oli jotenkin parempi ennen. Samoja juttuja sillonki tehtiin, nyt niistä saa vaan korvauksen. ”Mutta kun on väärin, että joku tienaa sillä, mitä rakastaa, koska mä joudun olemaan Alepan kassalla ja vihaan sitä!” Kun kehotan mainostamisesta valittajia etsimään parempaa luettavaa, usein saan takaisin vastauksen, että kun muuten mun blogi on tosi kiva. Pysähtykää siis ihmiset hyvät välillä ajattelemaan asiaa. Jos kerta mun muut postaukset on niin kivoja, niin ehkä haluatte, että jatkan mainostamista. Koska muuten Mungolifen taru tulee päätökseen 🙂 Niin yksinkertaista.

Aloittaessani 20-vuotiaana, mulla oli aikaa tälle hommalle työn lisäksi. Nykyään mulla on aika rankka yliopisto, jota käyn läpi, kaupungissa, jossa mun vuokra maksaa 1400 € / kk. Jos mä en tienaisi mun blogilla, niin mun olisi pakko mennä kokopäivätöihin takaisin, nykyisen osa-aikaisen sijaan. Missäköhän välissä mun Euroopan huippuyliopiston ja kokopäiväisen duunin välissä mä ehtisin pitämään intensiivisesti blogia, n. keskimäärin 6 postausta, 400-600 kommenttia ja lukuisia ja lukuisia meilejä viikossa? Jos mä menen kokopäiväduuniin mun opiskelun lisäksi, mulla ei todellakaan ole aikaa Mungolifelle, ja se on sitten niiden ”kivojenkin” postausten loppu.

Mua eniten vituttava perustelu on ”mä en halua tukea yhtäkään chanel-vuorattua bloggaajaa mun rahoillani!!”. Escuse me, miten mitenkään on rahallisesti keneltäkään pois tän blogin lukeminen? Kun mä saan rahaa, se ei tule lukijoilta. Se tulee yritykseltä itseltään. Tuolla logiikalla suosittelen sitten aikakausilehtien ja tv-ohjelmien kattomisenkin 🙂 Koska kyllä se yritys joutuu niistäkin maksamaan. Hauskaa tässä on se, että tvlupa on maksullinen ja lehdetkin joutuu viemään kassan kautta kotiin. Blogit on ilmaisia. Me tarjoamme teille kaiken tämän sisällön ilmaiseksi, ilman maksullista korvausta. Linkin klikkaaminen (joka ei muuten tuo juuri ikinä meille rahaa, vaan taustalla on ihan eri systeemit :D) ei koskaan veloita summaa teidän tililtänne. Yritys X luo mainosbudjetin, josta käyttää vaikkapa 80 % tv-mainontaan ja 20 % blogimainontaan. Miten se tv-mainos on yhtään rehellisempi kuin meidän? Yritykselle X blogimainos on paljon halvempi, eikä se mainos ole pois lukijalta. Jos mainostan tuotetta X, ei se ole lukijalle yhtään sen kalliimpi kuin mitä olisi ilman mun mainosta. Todennäkösesti halvempi, koska saadaan aina lukijoille aleja ja jos mainostaja käyttäisi muuta mainontakeinoa, olisi se paljon kalliimpaa ja näin ollen katteet tuotteessakin olisi todennäkösesti kalliimpia.

product-placement-funny-ads-funny-pictures1

Mitä lukija siis menettää?

”En halua periaatteesta tukea tollasta hulppeeta elämää elävää bimboa.” Anteeksi, mutta miksi sitten luet mun blogia? On hirveän helppoa olla klikkaamatta yhtäkään linkkiä, ja poistua blogista kokonaan, jos mä olen bimbo. Jos mua haluaa vaan vihata, niin ole hyvä vaan, ei ole mun elämänlaadusta pois se, että jollain on noin surullinen elämä, että nautinnon saa toista vihaamalla.  Haluaisin kuitenkin tässä välin sanoa, että kaikki mun blogiin liittyvä tulotus on yleensä kiinni lukijamääristä. Joten jos haluat periaatteesta, etten mä saa tästä mitään, niin suosittelen unohtamaan osoitteen tähän blogiin. Jo lukijana ololla edistät mun mahdollista hyötymistäni. Minä hyödyn siitä, että sinä vihaat minua. Eikö ole hienoa!?

Ehdoton suosikkini on kuitenkin lukija, joka käy läpi mun mainospostauksen, inspiroituu jostakin mun mainostamasta tuotteesta ja sitten googlettaa ko. tuotetta vaikka puoli tuntia sen sijaan, että painaa linkkiä ja mahdollistaa mun hyötymisen siitä, että olen inspiroinut häntä ja näyttänyt tien halutun tuotteen kohdalle. Vähän sama kuin kävelisi kauppaan, käyttäisi myyjän apua täydellisen asun valitsemiseen ja sitten kävelee toiseen liikkeeseen, jotta se ensimmäinen liike ei vaan hyödy, koska ei halua sitä tukea. Millä oikeudella sitä ensimmäisen liikkeen apua käyttää? Jos lukee ja kommentoi postauksia, inspiroituu niistä ja saa niistä paljon iloa, miksi se on niin paljon pyydetty, että tukee sitä bloggaajaa? Varsinkaan kun se ei rahallisesti ole mitenkään itseltä pois?

Aina kun puhun ei-bloggaavien tuttujeni/ystävieni kanssa aiheesta, kukaan ei tunnu ymmärtävän tuollaista pikkumaisuutta. Keskustelupalstoilla ja tv-ohjelmissa kehuskellaan, miten ikinä ei itse paina yhtäkään linkkiä, jotta rahanahne bloggaaja ei vaan tienaa rahaa! Ja mitä bloggaaja tekee? Käyttää joka päivä 1-12 tuntia blogin ylläpitämiseen, ei pidä juuri koskaan lomaa, ja tuottaa sisältöä, joka on mielenkiintoista tuhansien ihmisten mielestä. Todella todella surullista, jos joidenkin mielestä on epäoikeudenmukaista, että bloggaaja tienaa samalla oman elantonsa.

Olisi eri asia, jos paukauttaisin 10 €/ vk -maksun Mungolifen lukijoille. Mutta kun mun mainostuloni eivät koskaan ole lukijalta pois.

Suuri osa näistä kommenteista kuulostaa yksinkertaisesti kateelliselta. ”sulla on jo sitä ja tätä ja tota, miksi sun pitäisi saada lisää rahaa?” No koska mullakin on vuokra maksettavana. Ja koska jokainen päättää itse opiskeleeko kallista vuokraa maksaen saadakseen huippututkinnon ja sitä kautta hyvän työn, vai tyytyykö Alepan kassalla työskentelyyn. Ja en nyt tarkoita, että kaikilla 100 % on samat mahdollisuudet, mutta kaikilla henkisesti ja fyysisesti terveillä ihmisillä on mahdollisuus samoihin mahdollisuuksiin, kuin joista itse olen saanut nauttia. Sen sijaan, että rahaa käyttää ratsastus- tai tennisharrastukseen, polttamiseen, viikonloppujuhlimiseen tai muihin omavalikoimiin asioihin, ne voi käyttää niihin juttuihin, mihin minä rahaani käytän.

advertising-signs

Keneltäkään ei ole pois, jos ostan Chanelin laukun tai jos matkustan Malediiveille. Se ei ole viimeinen Chanel maan päällä, eikä se ole ainoa matka Malediiveille, joka on tarjottu ihmiskunnalle. Sen sijaan, että velloisi kateudessa bloggaajaa kohtaan, kannattaisi mieluummin inspiroitua!

Kyllä mä voin sanoa olevani itsekin usein kateellinen erinäisille ihmisille. Sanoin juuri viikko pari sitten Strictly Stylen Mrs. V:lle miten kateellinen olenkaan hänelle. Terveellä tavalla! Sellaisella, joka ajaa ja inspiroi mua ja innostaa mua hakemaan elämältä enemmän. Ei sekuntiakaan sellaisella tavalla, että haluaisin sen häneltä pois.

Mun mielestä on tosi surullista, että on ihmisiä, jotka vihaavat tuntemattomia. Miten lukija voi vihata mua, kun ei edes tunne? Lukija voi olla eri mieltä mun valinnoista, mutta viha, mistä se tulee?

Tästä päästäänkin siihen, miksi yksityisyydenhaku blogeissa on yleistynyt niin paljon. Jos lukijat on tehny tosi paljon saadaakseen bloggaajille potkut, eron poikaystävästä, riitoja ystävysten välille jne. niin onko ihme, että bloggaajat suojelevat itseään hieman enemmän kuin ennen?

Okei, se punainen lanka katosi.

All in all. Mainospostaukset tässä blogissa tulevat jatkumaan. Toisin kuin välillä erinäisistä lähteistä ymmärtää, niin mä en valitettavasti tienaa 3000 €/ mainospostaus, eikä linkin klikkaaminen valitettavasti kilahduta euroja mun tililleni. Verrattuna todella moneen bloggaajaan, mun mainonta on itse asiassa hyvinkin vähäistä, koska mulla on tarkka sääntö itelleni siitä, kuinka paljon sisällöstä on mainosta. Lisäksi mun mainonnat on aina suunniteltuja. En vaan lätkäse sinnetänne kuvaa ja linkkiä, vaan mä oikeesti nään paljon vaivaa erilaisten kollaasien suhteen.

Bloggers-Meme

Mistä päästäänkin siihen viimeiseen pointtiin. Vihaajat voisivat muistaa, että todella moni lukijoista tykkää kovasti mainospostauksista ja saa niistä paljon inspiraatiota ja neuvoja. Saan jatkuvasti pyyntöjä liittyen erilaisiin postauksiin, ja yritänkin toteuttaa niitä.

Joten, jos et halua lukea mainoksia, skippaa ne suosiolla. Jos haluat nauttia blogista, vaikka inhoat mainoksia, pidä mielessä, että ilman niitä, koko blogia ei olisi. Ja jos muuten vaan vihaat minua, etkä halua mulle hyviä asioita, kiitos, että vihaamisellasi tuot minulle lisää lukijalukuja, ja mä saan parempia diilejä! 😉 Jokainen, joka kuvittelee, että tää elämä on hirveen helppoo ja ruusuista, on hyvä ja tekee itse. Nykyään järjestetään jopa koulutuksia mainonnasta ja joka paikassa on ohjeistusta siitä, miten saada blogista huippusuosittu. Me onnistuttiin jotenkin saamaan tää homma ihan itse tehtyä, ja kaikilla uusilla halukkailla on nyt huomattavasti helpompi alusta meidän niin helppoon, luksustäyteiseen ja rahanahneeseen elämään! 😉

Pusmoi, mä jatkan nyt fashion analysisin kokeeseen valmistumista ja palaan huomenna langoille!

Voisin ilmoittaa jo tässä vaiheessa, että kaikki ”lopetan sun blogin lukemisen tähän” ja asiattomat kommentit ei tuu näkee päivänvaloa, joten ihan turha hukata omaa tai mun aikaa sellaisiin! 🙂

Kommentit (359)
  1. 60000 on reilu 1% suomen väestöstä, ei 10% 😉

    1. Joo, siinä oli se ajatusvirhe alkuun 😀

  2. Teemu Bling
    11.3.2013, 18:26

    AMEN, ANNA!

    Mun mielestä huippukohta siinä Kuningaskuluttaja-pätkässä oli se, kun ne tikku-ukot ilmestyi ruutuun ja sitten se voice over alkoi selittää ”Jos blogilla on esimerkiksi 50 000 lukijaa ja lukijoista X % klikkaa mainoslinkkiä ja niistä X% ostaa jotain ja käyttää 30 euroa niin se tekee bloggaajalle jo KOL-ME TU-HAT-TA EU-RO-A!!!!” :’D Yeah, right… Teoriassa joo, mutta hohhoijaa… 😀 Ihan kuin näiden ”jättimäisten” blogirahojen eteen ei oikeasti saisi tehdä ihan hemmetisti työtä, paljon enemmän kuin siellä Alepan kassalla.

    Kiitos että kirjoitit tän postauksen! 🙂

    1. Teoriassaki toi kusee toi lasku, ja sitten ku oikeesti tietää ite ne prosentit, nii ei voi muuta ku nauraa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *