All bad things must come to an end

Mungolife

Pahoittelut dramaattisesta otsikosta, muttei huolta, huono päätökseen tuleva asia ei ole suinkaan tämä blogi.. Mötley Crüen fanit osasivat varmasti otsikoinnista jo päätellä, mitä postaus tulee koskemaan. Ainakin siitä päätellen monta kommenttia olen uutisesta kommenttiboksiini saanut....

Lopun alku on nimittäin täällä. Ei planeetan, eikä elämän, mutta mun lempibändin yhteisen taipaleen. Mötley Crüe piti eilen odotetun lehdistötilaisuuden, jossa ilmoitettiin bändin uudesta levystä, ja Mötley Crüen historian viimeisestä kiertueesta "All bad things must come to an end". Mötleyn miehethän olivat jo ennenkin vannoneet, että jos yksikin heistä lähtee/kuolee/sairastuu/tms. bändin ura on sitten siinä. He lupasivat, että alkuperäiskokoonpanolla vedetään, muita vaihtoehtoja ei enää edes ole.

Sanomattakin selvää, eilinen ilta meni aika haikeissa fiiliksissä. Nikki Sixxin instagramista tuleva viesti kävi kyllä selväksi vähän tyhmemmällekin jo muutama päivää aiemmin, ja vinkkejä tästähän on nyt vuoden verran jo tiputeltu. Vielä yksi albumi. Vielä yksi kiertue. Sitten tämä bändi on taputeltu. En ees pystynyt eilen katsomaan tuota tiedotustilaisuutta. Nyt sitten luennon jälkeen iskin laput korville ja kuuntelin miesten sanomiset. Olen aina ajatellut, että arvostukseni bändiä kohtaan on jo niin korkeella ettei ylemmäs mennä, mutta kyllä taas tuolla eilisellä tiedotustilaisuudella nousi tämän kaikkien aikojen parhaan bändin pisteet silmissäni vieläkin korkeemmalle.

Mötley on myynyt halleja, isoja areenoita, vieläkin kovalla vauhdilla, eikä tarvetta lopettamiselle ole. Silti miehet lopettavat tähän. Bändi, joka oikeasti lopettaa huipulla, yhteisellä päätöksellä, ilman riitoja, hajoamisia tai kuolemia. Kaiketi ennennäkemätön tuo miesten allekirjoittama sopimus. Jokainen lupaa pitäytyä heittämästä keikkaa Mötley Crüe -tavaramerkin alla, ja tämän kiertueen jälkeen homma on ihan oikeasti taputeltu. Tulee se viimeinen "curtain close", ja tulee se viimeinen piste Mötley Crüen tarinaan. Musta se on niin hienoa! Bändi aloitti vastoin kaikkia odotuksia. Neljä lukio-dropoutia perustamassa omaa levy-yhtiötä saadakseen musansa kuuluviin. Ja neljä menestyvää muusikkoa allekirjoittamassa sopimusta, että ei enää. Ympyrä sulkeutuu. Aina on menty musiikin ehdoilla, alusta asti, miksei sitten lopussakin? Ei odoteta, että soittaminen alkaa olla sinnepäin, areenat puolityhjiä ja kiinnostut ihmisillä nollassa.

Mä oon nähnyt viimeisen viiden vuoden aikana Mötleyn livenä neljästi. Tampereella, Sydneyssä, New Yorkissa ja Helsingissä. Lupasin eilen itselleni, että Helsinki ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Viimeisen kiertueen tämän vuoden keikat on jo ilmoitettu, ja ne pitää Mötleyn tukevasti kotiareenalla, lätäkön takana. Veikkaan, että siitä sitten keväällä alkaa maailmankiertue, ja jos ei yllätyksiä tule, niin viimeinen hurraa kuullaan sitten jossakin vaiheessa vuotta 2015 tai 2016 alussa Los Angelesissa. Siellä, mistä kaikki on alkanut. Hetken kävi jo mielessä, että vetäisivätkö viimeisen keikan Whiskey A-Go:ssa, mutta toisaalta paikalle halukkaita on varmasti niin paljon, että joku stadion on hieman järkevämpi kohde.

Mun unelmien kärkilista-paikalle nousi siis eilen Mötley Crüen viimeinen keikka. Sinne lipun taikominen ei tulekaan olemaan ihan helppoa, eikä varmasti ihan halpaakaan, mutta sinne on päästävä. En kuitenkaan uskalla jättää mitään sattuman varaan. Vielä on katkerana muistona mielessä Sonispheren virtahevon kokoisten kyynelten veroinen pettymys, kun luonnonilmiö söi Mötleyn keikan pois olemasta, enkä halua ottaa riskejä sitten yhtään. Jos miehet saapuvat Helsinkiin, olen yrittämässä lippuja ensimmäisenä. Jos tulevat Lontooseen, I'm in. Mutta ennen kaikkea mun kalenteriin on nyt merkattu Los Angeles, 21.7.2014 ja heinäkuussa toivottavasti käypi tie taas Jenkkeihin. Liput tulevat myyntiin huomenna, ja mun on päästävä näkemään Mötley livenä kotikaupungissaan. Siltä varalta, että viimeinen keikka osoittautuu mission impossibleksi, niin haluan varmistua, että edes kerran näen Mötleyn Enkelten kaupungissa. Tälle heinäkuun keikalle on myynnissä VIP-paketteja, ja mä alan tänään hakkaamaan lippupalvelua tutkiakseni, mitä vauhtia ne on myyneet. 1050 dollaria vippipaketista on aika kova hinta maksaa, mutta samalla siellä on yksi pieni asia, joka tekee siitä mulle sen arvoista. Meet and greet with Nikki, Mick & Vince. Mä tiedän, että sillä pääsee olemaan yksi sadoista, joita bändi tapaa. Mä tiedän, että ehdin sanoa ehkä kolme sanaa. Mä tiedän, että olen nähnyt Vince Neilin ja jutellut hänen kanssa hetken jos toisen. Mutta mä myös tiedän, että mulle Nikki Sixxin tapaaminen on melko lailla minkä tahansa rahasumman arvoinen asia.

Muutenhan keikat on hinnoiteltu äärimmäisen edullisesti, halvimmat liput on 15 taalaa. Jenkeissä keikkoja on yli 70 pelkästään tänä vuonna, ja tavoite on saada kaikki halukkaat paikalle. Toiset näkee sikamaisena rahanahneutena, toiset näkee sen olennaisimpana osana Mötley Crüeta, faniensa arvostamisena. Vincekin tästä tiedotustilaisuudessa mainitsi, että Crüe ei ole koskaan voittanut mitään uskomattoman arvostettuja palkintoja, tai saanut kriitikoilta kunniaa nimeksikään. Mötley on aina ollut fanien bändi, ja sillä ponnistuslaudalla keikkunut lähes 35 vuotta maailman suurimpien rock-bändien joukossa. Kunnioitus on aina kulkenut molemminpäin.

Lähitulevaisuudessa on kiertueen lisäksi paljon muutakin, mitä saa odottaa. Viimeisen kiertueen lisäksi se leffa on ihan oikeesti vihdoin tulossa. Tai ainakin jaksan uskoa niin. Vihdoin elokuvalle on kiinnitetty ohjaaja, ja miehet ovat luvanneet, että the Dirt tulee ulos, ennen kuin he eläköityvät. Nyt kun eläkkeelle jäämiseen on annettu takaraja, niin usko on kova, että Dirt iskeytyy leffateattereihin parin vuoden sisään.

Ymmärrän, että moni ei ymmärrä tuon musiikin päälle. Ei tarvitsekaan. Ymmärrän, että moni ei arvosta bändiä historian huumesekoilujen jäljellä. Ei tarvitsekaan. Joskin kannattaisi. Suosittelen kaikkia lukemaan Törkytehtaan, bändin elämänkerran, joka ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Jos joku haluaa ymmärtää kirjan ja heidän tarinat menneisyydestä huumesekoilun hehkuttamisena, niin sekin on ihan OK. Mieltä avartamalla näkee kuitenkin hieman pidemmälle. Bändi on ainutlaatuinen sikäli, että se on aina pitänyt kiinni lupauksistaan faneille, ja samalla pysyneet aitoina itselleen. Ura ei meinannut lähteä liikkeelle, kun haluttiin erilaisia artisteja. Mötley ei muuttunut. Huipulle mentiin vaikeampaa reittiä. 80-luku ei ollut yhdellekään bändille kovin kaunista aikaa, ei edes puhtoisuuden lähettiläille tyyliä Bon Jovi. Huumeet ja huorat kuulu aika lailla siihen aikaan minne vaan, musiikkiteollisuuteen yhtä lailla kuin Wall Streetille. En ole kuitenkaan koskaan kuullut miesten kertomuksissa ylpeyttä toilailuistaan, vaan jäsenten kirjat ovat aina olleet ennemmin varoituksen sanoja. "Älä tee niin kuin teimme, tee niin kuin sanomme". Syvä syvä kunnioitus Nikkiä kohtaan tulee säilymään ikuisesti, ja jos joku haluaa tietää tarkemmin, niin alkuun suosittelen googlettamaan Running Wild in The Night -järjestön ja lukemaan miehen Heroiinipäiväkirjat -kirjan. Ja kuuntelemaan hänen sanoituksiaan, Mötleyn Saints of Los Angeles -levyltä ja kahdelta Sixx:A.M.:n levyltä. Siitä alkaa ehkä pysymään jyvälle :)

Oon tästä aiheesta puhunut aiemminkin blogissani, enkä oikeastaan koe tarpeelliseksi uudestaan samaan mennä. On paljon asioita, joita en arvosta miehissä. En kuitenkaan osaa tuomita miehiä nuoruusvuosien virheistään. Razzlen kuolema on esimerkiksi yhä monelle Hanoi Rocksin fanille todella ymmärrettävästi paha paikka ja Vince on saatanasta seuraava heidän listallaan. Ajatellaan, että oman bändin mahdollinen maailmansuosi jäi saavuttamatta heidän menetettyään jäsenen, ja tämän olevan Vincen syytä. Granted, Vince ajoi sitä autoa. Liian kovaa ja aivan liian kovassa humalassa. Mutta miehet olivat kaikki isolla porukalla juomingeilla monta päivää putkeen, ja kun viina loppui, lisää oli haettava. Razzle ei ollut autossa vastoin haluaan, ja tilanne olisi voinut mennä toisinpäin. Razzle olisi voinut olla kuskina. Tai kuka tahansa muu.

Vincen rangaistukseksi tuli muutama hassu päivä vankilassa ennen maailmankiertueelle suuntaamista. Levy-yhtiöllä on valtaa aika pitkälle, ja parikymppisenä tuollaisesta tilanteesta kävely tuntui varmaan kuin olisi Jumalan voimilla liikenteessä. Vince on itse haastatteluissaan usein sanonut, että suurimpia virheitä ja oikeusmurhia, mitä elämässä on tapahtunut, on ollut hänen "rangaistuksensa", tai lähinnä sen puute. Elämä on kuitenkin loppuviimein aika oikeudenmukaista ja karman lakia aika lailla mahdoton kiertää. Vincen tyttären kuoltua muutaman vuoden ikäisenä syöpään, Vince koki saaneensa rangaistuksensa tässä muodossa. Johtaen Skylar Neil Foundationin perustamiseen, jolla kerätään rahaa tutkimukseen syöpää, AIDSia ja muita sairauksia vastaan. Mun suosikkibiisi Mötleyltä on varmaan tietyllä tapaa aina If I Die Tomorrow, vaikka paljon parempiakin kappaleita heiltä löytyy. Vince on jossakin haastattelussa kertonut, että biisi on rakkauslaulu heiltä toisilleen. Biisin musavideo on aika riipaiseva, siinä jokainen jäsen "elää uudelleen" elämänsä kauheimman asian. Mick on leikkauspöydällä, joka muuttuu hauta-arkuksi. Tommy on tulossa hulluksi vankilassa. Nikki kävelee ammottavaan rotkoon täynnä heroiinia. Ja Vince? Vince ajaa sitä autoa, jonka kyydissä Razzle otti viimeiset henkäyksensä elossa. Hän ei laske elämänsä pahimmaksi asiaksi Skylarin kuolemaa, vaan tuon onnettomuuden.

Ehkä olen puolueellinen, mutta katson Mötleyn tapauksessa aina metsää puilta, ja se on kaunis paikka. Hyväntahtoinen, lämmin, aito ja rehellinen. Ja se ottaa vastaan avosylin. Mä olin aika hukassa itseni kanssa nuorena, en oikein tiennyt, millainen olla ja painin samojen epävarmuuksien kanssa kuin muutkin teinit. En paininut kauaa. Löysin Mötleyn tosi nuorena, ja vaikken ehkä silloin ollut tarpeeksi vanha lukemaan heidän irstailustaan bändäreiden kanssa, niin aloin imemään bändistä tietoa pesusienen lailla. Kunnes löysin bändin ytimen. "Mitä ikinä teet, ole aito itsellesi" . Myönnä virheesi, älä luovuta, tee niin kuin itse haluat, ja aina aina aina muista, että saa olla erilainen. Mä en usko mihinkään uskontoon tai vastaavaan. Eikä Mötleykään mulle ole mikään perverssi versio uskonnosta pääjehunaan Nikki Sixx valtikan kanssa. Mutta mä löysin silloin sen musiikin joukosta tärkeitä asioita itsestäni ja opin tuntemaan itseni. Enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Ja siitä tulen aina olemaan kiitollinen Mötleylle. Koska ilman sitä Dr. Feelgood -levyä joskus hieroglyfien aikaan kun tämä täti oli vielä esiteini, musta olisi voinut tulla kovin erilainen ja tämä elämä olisi muodostunut joksikin aivan muuksi.

Vincen nimmarin vieressä on oikein sopivasti tilaa Nikkin nimmarille, joten bändin tapaaminen on nyt kyllä todella korkealla toivelistan kärjessä. Olen myös luvannut ottaa Mötleyn jonkin lyriikan / biisin nimen, kun bändi lopettaa. Vuoden 2016 tatuointi on siis jo selvillä, vielä kun vaan keksisi tarkat sanat...

En. Malta. Odottaa.

Kuka muu odottaa uutta levyä enemmän kuin koskaan?

*Kollaasi toteutettu yhteistyössä Nelly.comin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua*

Ja taas aiheeseen täysin liittymättä.. Nellyn Epic Shopping Week jatkuu, ja tänään on kouluunpaluu teemana :) Paljon ihania perusvaatteita löytyy puoleen hintaan! Käykäähän tutkimassa! :)

Valkoinen neule / Kulutetut siniset farkut / Perustopit / Liukuvärjätty paita

Nämä ja paljon muita, -50 % huomiseen klo 14 asti! :) TÄSTÄ pääsette kampanjasivulle :)

Kommentit

lellu (Ei varmistettu)
Anna (Ei varmistettu)

<3

szz (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjotat minunki all time favorite -bändistä. Toivottavasti rundi yltää Suomeen (tai mihin tahansa Eurrooppaan) asti, pakkohan ne on nähdä vielä viimeisen kerran. Itkettää jo valmiiksi..Sait mut kyllä haluamaan tolle Losin keikalle, lempparibändi ja lempparibändi..Hmm :D

Anna (Ei varmistettu)

Uskon kyllä, että tulevat Suomeen, se Eurooppa nyt nähtävästi tulee vasta 2015 kylläkin :)

Itselläni ei ole mitään sidettä bändiä kohtaan, mutta täällä minä istun kyyneleet silmissä.

Anna (Ei varmistettu)

Voiiii, no mutta kiva kuulla :)

J (Ei varmistettu)

Olen itse 21-vuotias ja isäni opetti minut kuuntelemaan Mötiköitä kun olin n5 vuotias ja siitä lähtien olen kuunnelut ja bändi onkin yksi lemppareistani. Valitettavasti en ole ikinä päässyt heitä näkemään mutta kirjat olen lukenut ja ovat myös ihan lemppareita! Omistan myös kaikki levyt ja osan vielä vinyyleinä :)

Anna (Ei varmistettu)

Oijjj, oon kateellinen noista vinyyleistä :)

Oona (Ei varmistettu)

itku meinas tänä aamuna viiden aikaan päästä kun luin pikkusiskon viestin että bändi lopettaa. oon ite kerran nämä herrat lavalla nähnyt, upeaa, vaikka varmasti ikä ja nuoruuden toilailut jo painaa:D
If I die tomorrow on kans mun lempparibiisi ollut aina, vaikkei ehkä kaikkein mötleymäisin olekaan. Vieläkin vuosien jälkeen sen jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen:)
Ja suosittelen kaikille myöskin Törkytehdasta, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

Anna (Ei varmistettu)

Näinhän se on :)

Milla (Ei varmistettu)

Wau anna, tää on ihan ehdottomasti yks sun parhaimpia kirjotuksia mun mielestä. mulla tuli ihan kylmät väreet kun luin tätä. ei siksi, että ymmärtäisin kyseisestä musiikkityylistä/bändistä mitään, vaan siks koska mulla on tullut ihan samat ahaa elämykset musiikista :) tosin ihan eri tyylistä; konemusiikista (josta varmasti sä et niin välitä :D). mun elämä on oikeesti parantunut sen jälkeen ja oon alkanut katsoa elämää ihan eri tavalla; parempana ja täynnä mahdollisuuksia. mun mielestä tää on niin mahtavaa ja mä ymmärrän 100% mitä haet takaa näillä sun ajatuksilla! mä tosiaan en tiennyt koko bändistä tai razzlesta mitään ennen sun blogias :D mutta mä oikeesti haluun lukea noi kirjat ja nähdä ton leffan kun se tulee ulos :) tosi mielenkiintoinen bändi ja niin mielenkiintoiset jäsenet!! viimeks kun annoit ylistys tekstin motley cruesta, käytin jäätävät tunti määrät kun googlettelin kaikkea tietoja ja tarinoita heistä :D monet ihmiset ei ymmärrä kuinka musiikki voi muuttaa ihmistä ja jopa tehdä elämästä parempaa. mutta sit kun se "oikea" tulee vastaan niin se kolahtaa ja kovaa! näin ainakin mulle kävi, enkä vois ikinä kuvitella elämää ilman konemusiikkia ja sitä iloa mitä se tuo :) samalla tapaa kun "sun" musiikkityylistä tulee huumet, huorat, yms, negatiiviset asiat julkisuuteen, tulee myös konemusasta. mutta oikeasti, music should be enough. jos sä oikeesti nautit ja rakastat siitä musiikista, sä et tartte mitään essoo. ihmiset on tietämättömiä ja myöskin monesti niitä ei kiinnosta kuulla se other side of the story. jos ihmisillä on kuva että konemusan kuuntelijat on live esityksissä ihan zombeja, pää täynnä kaikkee kamaa niin sitten ne aattelee niin! onneks mä oon saanut monet kaverit vietyä live esityksiin ja he ovat nähneet ettei se asia niin ole :) siellä on sali täynnä rakkautta ja kaikki on samassa hengessä. sanotaan että "there are no strangers here. only friends you haven't met yet" :) mutta anyway, kiitos tästä tekstistä ja tietysti kaikista muistakin :) sä oot niin mahtava nainen että ei mitään rajaa!

Anna (Ei varmistettu)

Juuri näinhän se menee :) Ja kiitoksia kovasti, tosi kiva kuulla :)

ss (Ei varmistettu)

Katoin tiedotustilaisuuden livenä, mut meni vähän ohi kaikissa tunnepuuskissa et mites tää kiertue nyt oikein? Aiemmin puhuttiin et joo, siinä menee varmasti se 2 vuotta, koska maailman joka kolkka, mut eilen puhuttiin vahvasti vaan 72 Pohjois-Amerikan keikasta? Toisaalta mainittiin kans, et se 2v tai enemmän menee... Vaatii paljo järjestelyjä toi Los Angeles heinäkuussa, mut pakko kai sinne on liput saada jos ei Eurooppaan tulosta tiedä? Ja ku tää on vielä tää special case että sit ku se loppuu nii se loppuu :D Pelottava epätietosuus, et tuleeko world touria vai jääkö tohon.

Anna (Ei varmistettu)

On maailmankiertue :) Australiaan asti menevät :) Eli kyllä Suomeenkin varmasti vielä tulevat, uskoisin ainakin )

ss (Ei varmistettu)

Ookei, thank god! Kunhan tulevat Eurooppaan. Ehkä mä sit uskon sua ja pysyn rauhallisena enkä vielä pakota perheenjäseniä sponssaamaan tätä alaikästä Jenkkeihin kesällä. :D

Anna (Ei varmistettu)

Joo, kyllä väitän, että Eurooppaan tulevat, kun menevät Ausseihinkin :)

Alice (Ei varmistettu)

Mulla ei ole koskaan ollut hirveän lämpimiä ajatuksia Mötley Cruesta juurikin Hanoi-faniuteni takia, ja siksi suhtaudun väkisinkin skeptisesti tuohon, että Razzlen kuolema todella olisi ollut pahempi Vince Neilille kuin oman tyttären. Mutta samoja asioita tunnut ihailevan heissä kuin minä erityisesti Mike Monroessa - sitä, että ollaan aitoja ja tehdään oman pään mukaan. Ja pisteet tosiaankin huipulla lopettamisesta, toivottavasti pääset tapaamaan Nikkiäkin. :)

Anna (Ei varmistettu)

No mä uskon, että Vincen tapauksessa Skylarin kuolema toki oli paljon kovempi kolaus, mutta hän nähnee sen Razzlen kuoleman taustana sille. Kirjassa kertoo, että joutui maksamaan omista demoneistaan Skylarin kuoleman myötä, ja uskon, että hän ajattelee, Razzlen kuoleman olleen sen pahan aloitus :)

NAL (Ei varmistettu)

Vaikkei Mötley ookkaan mikään mun lemppari, tykkään silti niiden musiikista ja arvostan bändiä paljon! Harva (jos kukaan) pystyy samaan.

Anna (Ei varmistettu)

Niinpä, varsinkin nykymaailman Idols-mankelissa.

NAL (Ei varmistettu)

Jep... En jotenki osaa arvostaa nykymusiikkia samalla tavalla (toki siitäki voi löytyä jotain arvostettavaa), vaan mun juttu on rock, 60-80 -luvuilta mieluiten. :D Se tuntuu jotenki aidommalta.

Anna (Ei varmistettu)

NIMENOMAAN!! :)

Nad (Ei varmistettu)

Onhan 1000 dollaria periaatteessa paljon, mutta toisaalta: kuka EI maksaisi tuhatta dollaria ja enemmänkin suuresta unelmastaan, jos varaa siihen vain mitenkään olisi? :D

Anna (Ei varmistettu)

Jjjep :D Näin mäkin sen näen :)

fondelii (Ei varmistettu)

"Ja Vince? Vince ajaa sitä autoa, jonka kyydissä Razzle otti viimeiset henkäyksensä elossa. Hän ei laske elämänsä pahimmaksi asiaksi Skylarin kuolemaa, vaan tuon onnettomuuden." FACEPALM. Ajattelitko tosiaan et sillä olis ollut edes vaihtoehtoja sanoa toisin? Tottakai siltä odotetaan tota vastausta, siitähän tulis ihan hirvee mediapyöritys. "ei edes kadu Razzlen kuolemaa" siitä olis lopulta muotoiltu. Muutenkin koko teksti vaikuttaa just niin joltain sinisilmäsen esiteinin lataukselta, joka on uskonu jokaisen asian mitä koko brändin markkinoijat on syöttäny. Ja kaikenhuipuks jos "huumeet ja huorat" kuuluis vaan niiden nuoruusvuosien toilailuihin, joista ne ei oo ylpeitä (ja ei kai mikään entinen nisti ylpeänä kerro käyttäneensä joskus huumeita) niin miks tää Vince avas sit iha pari vuotta sitte strippibaarin? :)

Hyvä blogi muuten, mutta nää mielipiteet meillä harvemmin kohtaa!

Anna (Ei varmistettu)

Miten huorat ja huumeet liittyy strippibaariin? Ei ne stripparit seksiä myy ja tiskiltäkin sai vain alkoholia, ei huumeita. Olen siellä ollut, eikä huumeet ja huorat liity paikkaan mitenkään. Strippaaminen ja musiikki kylläkin.

Ja ei, en ole naiivi. Vince on vuosia ja vuosia toitottanut joka haastattelussa kun aihe on tullut esille, miten hajalla koko Razzle -keissistä on. Hän on itse kirjaan kirjoittanut, että hänen menneisyyden demonien takia hänen tyttärensä joutui maksamaan. En usko, että KUKAAN (paitsi ehkä sinä) olisi nostanut mylläkän If I Die Tomorrow -videosta, jos siinä olisi ollut pätkä Vincetä pitämässä tyttölasta sylissään. Vince ei ole sitä videota kommentoinut edes Razzlen osalta. Siitä on vaan kerrottu että jokaisen bondin jäsenen kamalin hetki elämässä. Ja Vince on siihen valinnut sen Panteran. Kyse ei todennäköisesti ole siitä, ettäkö Skylarin kuolema oli hänelle helpompi kuin Razzlen. Mutta näkee Razzlen kuoleman syynä Skylarin kuolemaan, itsensä syypäänä siihen. Se, että sanot jonkun olevan Mötleyn puolesta brändin markkinoijien syöttämää, tarkoittaa ettet tiedä miten bändi toimii :D Bändi on aina mennyt against the machine, eikä koskaan olla pyöritelty jotain asioita vaan sanottu suoraan ja tintattu vaikka mitä ilman filtteriä eetteriin. Ei noiden tarvii silotella tekemisiään ja sanomisiaan markkinakoneiston pyörteissä. Ne on ihan itse ne huonot asiansa tehnyt tunnetuksi. Niin Tommy Pamsun lyömisen kuin Vince Razzlen kuoleman.

ninnu (Ei varmistettu)

Kenenkään on mahdoton tietää, mikä joku syvällä sisimmässään ajattelee. Sanoi hän sitten mitä tahansa. Eiköhän lukijalla ole oikeus tulkintaansa ja sinulla Anna omaasi.

Jaana (Ei varmistettu)

Osaat kyllä kirjoittaa mielettömän hyvin ja tämä on todennäköisesti lähinnä ärsyttävästi sanottu, mutta olet todella syvällisesti ja hienosti ajatteleva ikäiseksesi. Ja ihan kaikella kunnioituksella todellakin tämän sanon. Eipä varmaan silti mikään ihme, sillä olet ehtinyt nähdä ja kokea todella paljon ja nuorena jo ottanut vastuuta tekemällä töitä :). Niin paljon tunnut omaavan näkemystä monenlaisiin asioihin....siis sanon tämän myös muiden, kuin vain tämän postauksen pohjalta. Itse olen varmasti kuullut Mötleyn biisejä, vaikka en niitä varsinaisesti ole kuunnellut. Nämä sun ajatukset bändistä ovat kuitenkin saaneet kiinnostumaan aiheesta, bändistä, musiikista ja noista kirjoista....kumpi niistä kannattaisi ensin lukea mielestäsi, Heroiinipäiväkirjat vai Törkytehdas? Hah, hyvä alkaa kiinnostua näin lopun edessä :P mut hei, parempi myöhään ja miten Se sit menikään.....;-)

Anna (Ei varmistettu)

No tosi kiva kuulla :) Ja hei, vielä ehtii, kun Suomen keikka tulee olemaan vasta 2015 jos siitä innostut :) Törkytehdas ensin, kertoo koko tarinan, Heroiinipäiväkirjat on syvempi katsaus sitten Nikkin hulluuksiin :)

Anna (Ei varmistettu)

Moikka! Sulta on nyt tullut joka päivä kommenttia tästä aiheesta, tai tähän liittyen linkitysten kanssa, ja pyytäisin, ettet kohtele mun blogia mainospaikkana omallesi :)

S (Ei varmistettu)

Okei, mä aloin itkemään kun luin tän vaikka koskaan en bändiä oo kuunnellu.. Tosi upee teksti! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

E (Ei varmistettu) http://eerika-justthinkaboutit.blogspot.fi/

Mahtavasti kirjoitettu teksti. Musta on ihailtavaa miten paljon olet ottanut selvää lempi bändisi menneisyydestä ja syvemmästä olemuksesta. Tavallaan kurjaa että lopettavat, mutta kuten sanoit, ehkä nyt on juuri oikea aika :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia ja niin, jokaisessa asiassa on se positiivinenkin puoli yleensä :)

Teea

En voi olla ihailematta miten TUNTEELLA kirjoitat tästä bändistä! En ole koskaan bändiä kuunnellut, mutta tässä melkein liikuttuu itsekin :). Toivottavasti saat liput!!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

Hanoi (Ei varmistettu)

Hanoi Rocks oli mulle henkireikä koko esiteini- ja teiniikäni ja Michael Monroe positiivisuudellaan, elämänasenteellaan ja -arvoillaan oli mulle iso esikuva. Hän on todella lämmin ja ystävällinen ihminen, arvostan häntä aina.
Kyllä munkin mielestä kaikki vinceneilonmurhaaja-jutut on aina ampuneet ihan yli. Se kun oli onnettomuus, jonka taustalla oli erittäin typerä virhearviointi. Jossittelu on turhaa, katkeruuden kanssa ei kannata elää.

Mutta kieltämättä pidän edelleen mauttomana joidenkin vuosien takaisen Mötley-kokoelman nimeä "Music to crash your car to".
Ja virheitä tekevät kaikki, osa niistä oppiikin jotain. Toiset kärähtää ratista vielä vuosina 2007 ja 2010, vaikka on jo kerran aikaisemmin ajanut kännissä kolarin, jossa on kuollut ihminen ja kaksi ihmistä on saanut aivovaurion.

Monroekin on kyllä 90-luvulla kamapäissään, kortitta, ajanut autoa. Niin, kaikki tekee virheitä.

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin näin :) Ei ehkä ollut mikään paras idea toi nimi, mutta ne ehkä katuivat sitä virhearviota jälkikäteen ihan tarpeeks.. Ja niinhän se on. Addiktio on vaan sellanen juttu, että siitä ei ihan haluamalla välttämättä pääse eroon :/

Martina (Ei varmistettu) http://winditupblog.blogspot.fi/

Musta on aina mukava lukea näitä sun Mötley-fanitus-postauksia :) Tulee ihan uus näkökulma itsellekin ko. bändiin. En bändiä niin erikoisemmin fanita, mielenkiinnolla tosin silti vähän seuraan ja The Dirtinkin oon pariin kertaan lukenut. Olis mielenkiintoista jos siitä tulis leffa! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, kiitoksia :) Ja ohjaaja on jo valittu, että kyllä se tästä pikkuhiljaa :)

ilona (Ei varmistettu)

All bad things must come to an end on varmasti myös jonkinlainen viittaus BreakingBad-sarjaan, joka tosiaan kampanjoi itseään jenkeissä aktiivisesti tuolla lauseella loppuvuonna :)

Anna (Ei varmistettu)

No en nyt tiedä onko näillä yhteyttä, voi toki olla :)

juttaemilia

Moikka. Kirjoituksesi puki sanoiksi sen mitä itsekin ajattelen mötleystä. Ja myös if I Die Tomorrow on mun yks lempi biiseseistä. Ja toivottavasti mötley vielä jonain päivänä nähdään suomessakin! Itse kun jenkkilään on tarkoitus lähteä vasta jouluna.

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla ja toivottavasti eksyvät kylmään pohjolaankin:)

Elin (Ei varmistettu)

"Elämä on kuitenkin loppuviimein aika oikeudenmukaista"

Jos satoja miljoonia ihmisiä kärsii nälkää syntymästään lähtien tässä maailmassa, niin toi lause on kyllä aika kaukaa haettu.

Kuulostaa siltä, että haet vaan syytä omalle etuoikeutetulle elämällesi, mitä me kaikki länsimaiseen hyvinvointivaltioon syntyneet elämme. "Olen saanut tämän kaiken, koska olen niin hyvä ihminen." FAIL. Maailmasta löytyy huima määrä esimerkkejä aivan päinvastaisesta, joten tuo on tosi vahingollinen asenne.

Anna (Ei varmistettu)

Jaa. On sekin oikeudenmukaista. Ihmisrotu on se, joka on tuhonnut planeettaa eniten, ja planeetta antaa takaisin. Niin se vaan menee. Jos et ajattelisi noin umpimielisesti minusta, voisit ehkä laajentaa ymmärrystäsi siitä, mitä sanani tarkoittavat teksteissä. Jos et lue rivien välistä, saattaa tekstikin aueta paremmin ;)

M.A (Ei varmistettu)

Sä oot mun idoli <3 voisin pyytää sulta nimmarin ja tatuoida sen. Sun kirjoitukset on niin mahtavia !!

-M.A

Anna (Ei varmistettu)

Hahahah, jos ei kuitenkaan, joskin kiitos imartelusta :)

Joanna (Ei varmistettu) http://muuttolintujasyksylla.indiedays.com

Oma lempibändi lopetti viime vuonna, kirpasi kyllä :(

Itse en voi sanoa fanittavani bändin musiikkia, mutta kirjojen myötä fanitan kyllä ihan kympillä bändin meininkiä noin muuten ja arvostan Nikki Sixxiä aivan suunnattomasti! Todella kunnioitettavaa kyllä, että lopettavat näin huipulla eivätkä pilaa hyvää meininkiä raahaten koneistoa väkisin sen pidemmälle. :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi eiii, voin kuvitella ettei ihan liian helppoa ollut :/ Ja nimenomaan! :)

Pages

Kommentoi