Almost there

Mungolife

Mulle tulee aika tasapuolisesti niin kysymyksiä kuin hatereiden lässytystä mun koulusta. Kysyjät ovat aidosti kiinnostuneita tietämään kouluni sisällöstä, lässyttäjät korottavat oman arvon tunnetta mollaamalla tutkintoani. Sinänsä mun mielestä on jotenkin omituinen ajatus, että joku kiillottelee omaa kruunuaan nälvimällä mun koulutusta. Todennäköisyys sille, että keskustelupalstoilla tuntemattomia huvikseen ja elämänriemukseen dissaavilla olisi mua parempi koulutus jostain, on loppuviimein sangen vähäinen. Toki tämän lauseen sanottuani keskustelupalstojen serverit todennäköisesti kaatuu siihen, kuinka monta ihmistä pystyy sanomaan samaan aikaan "kyllä minun mahtava maailman tärkein maisterini on heittämällä parempi kuin tuo paska amistutkinto". Anonyyminä kuka tahansa voi olla Harvard-alumni, joka opiskeluaikana eli tonnikalalla ja leivällä ja opiskeli 14 tuntia joka päivä. Olen pikkaisen huolestunut, jos kaikki Oxfordin ja Harvardin maisterit on päätyny elämässään viettämään tunteja keskustellen mun kulmakarvoista ja sisäreisistä ja siitä kuinka paska opinahjo mulla onkaan :D Koska eihän sitä voi opiskella huippuyliopistossa, jos matkustaa näin paljon, eikä raportoi jokaista lukemaansa lausetta ja koulutyötä omaan blogiin. Huoh.

Joka tapauksessa, näistä välittämättä, halusin kirjoitella koulustani, sillä tällä hetkellä se on aika hallitseva osa päivääni ja tiedän sen monia kiinnostavan. Sillai ihan aidosti. Näin lopun häämöttäessä olen muutenkin enemmän miettinyt koulutustani ja tulevaa ammattiani. Tiedän aika tarkkaan mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, mutta se olkoon tulevaisuutta. Keskitytään hetkeksi nykyisyyteen ja vähän menneeseenkin. Tänään oli nimittäin mun yliopistouran viimeinen seminaari. Tiistaina on ensimmäinen lopputentti ja viikon päästä tiistaina toinen. Sitten on vielä kaksi luentoa dissertationista kevään mittaan, kolme palaveria henkilökohtaisen dissertation-ohjaajani kanssa ja 7.5. koittaa se päivä, kun vien fyysisen kappaleen dissestäni koululle ja kävelen ulos ovista kaikkeni antaneena :) Heinäkuun puolessa välin kutreja toivottavasti koristaa neliöhattu ja harteilla lepää viitta.

Tää lienee aika hyvä hetki tälle postaukselle siis. Miksi mä siis ylipäätään hain tänne, just tähän kouluun, just tälle koulutuslinjalle? Mä en ole tarpeeksi luova luomaan jotain täysin uutta, mutta mä olen äärimmäisen järjestelmällinen, organisoitu ja looginen. Mun blogi ei itse asiassa kuvasta mua tässäkään asiassa. Olen alusta asti pitänyt kiinni siitä, että vaikka blogista tuli minulle työ, jatkan sitä samalla tavalla kuin alkuun aloitin. Harrastuspohjalla tästä tuli supersuosittu ja tykätty, enkä halunnut muuttaa otetta missään vaiheessa ammattimaiseksi. Mä haluan olla hölmö, tehdä kirjoitusvirheitä, kirjoittaa outoja juttuja, julkaista epäonnistuneitakin kuvia ja tehdä tätä tällaisena. Mungolifena. Mulle tämän idea on inhimillisyys. Mä haluan olla inhimmillinen, lähestyttävä ja aito täällä. Aito minä tekee tekstareihin kirjoitusvirheitä ja sekoilee sanoissaan. Aito minä muuttaa mieltään kerran sekunnissa ja tekee asioita täysin epärationaalisesti. Aito minä on vähän sellainen taivaanrannanmaalari. Sinänsä siis omituista, mutta mä olen parhaimmillani hommissa, joissa vaaditaan tarkkuutta, järjestelmällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Mä olen hyvä matikassa ja loogisissa tehtävissä, ongelmienratkaisussa ja muussa senkaltaisessa. Silloin 2012 mua kiinnosti muoti, mutta ennen kaikkea juuri ne loogisen "epäluovat" hommat muodin takana. Tämän kaiken takia mä halusin opiskella muodin lisäksi johtamista, niinpä mun alaksi valikoitui fashion management.

Mä en tosiaan opiskele markkinointia, mikä tuntuu olevan yleisin harhaluulo. Mä opiskelen muodin johtamista; kaikkia muodin osa-alueita yritysjohtamisesta henkilöstöjohtamiseen ja finanssijohtamisesta siihen markkinointiin. Aikanani googlettelin Lontoon muotikouluja ja mun yksinkertainen päätelmä oli hakea University of Arts Londoniin. Se nyt vaan oli kaikissa mittailuissa parhaat arvosanat saanut koulu.

Mä kerran erehdyin blogissani käyttämään termiä huippuyliopisto ja jäin sen jälkeen vyöryn alle siitä, kuinka paska tää koulu on, kun eihän tämä edes sijoitu yliopistojen top-listoille. On ihan turha etsiä näitä muotiyliopistoja yleisistä yliopistolistauksista, sillä mitään muotikouluja ei noilla listoilla juuri koskaan näy. Eri lähteiden luomat maailman yliopisto-listat on yleensä niitä, jotka suosivat ihan eri tieteitä, kuten oikeustiedettä, kauppatiedettä, lääketiedettä jne. Kaikki me vaan emme halua olla juristeja ja lääkäreitä :) Sitä ei vaan oteta huomioon kun listataan vuosittain maailman 200 parasta yliopistoa. Sen lisäksi myös noissa muotikoululistauksissa kannattaa ottaa huomioon, mikä on opiskeluala. Esim. meillä UAL:ssä on collegeilla eri painotukset. CSM (Central Saint Martins) on huomattavasti enemmän suunnittelupainotteinen, mun koulu, eli LCF (London College of Fashion) on taas enemmän siellä management / science -puolella. Meillä opiskellaan enemmän teoreettista tiedettä muodin takana, kun taas CSM:ssa luodaan muotia, se on paljon teknisempi koulu. CSM on loistava koulu, sitä en yhtään väheksy, mutta varmasti osittain tuon painotuksenkin takia se on listauksissa yleensä LCF:ää ylempänä. On helpompi muistaa Alexander McQueen kuin se tyyppi siellä takana, joka hoiti raha-asiat ja businessmallin pyörityksen.

Sinänsä mun mielestä ei ole aivan valtavaa merkitystä onko koulu kuinka tunnettu tai hyväksi luokiteltu. Ei se mitään työpaikkaa tulevaisuuteen luo. Se työpaikka pitää etsiä ihan muin keinoin. Toki sillä on mun mielestä valtava merkitys hakeeko tiettyä työpaikkaa LCF:n tutkinto takataskussa vai Järvenpään ammattikorkean tutkinnolla. Siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri, että hyvä tutkinto tunnetusta koulusta luo erinomaisen ponnistusalustan. Se kuinka korkealle sitten hyppää, on ihan itsestä kiinni.

Onko tämä mun sitten hyvä koulu? Paperilla ainakin :) Fashionistan riippumattomassa vuoden 2014 rankingissa (myös perusteltu miten ranking on tehty) kouluni sijoittui toiseksi, yliopistomme toisen tiedekunnan, CSM:n jälkeen. Fashionschools.comin järjestyksessä kouluni on sijalla neljä. International Business Times on listannut vain amerikkalaisia kouluja, ainoa ulkomaalainen koulu, jonka he ovat listanneet omalle listalleen on meidän LCF. Top Universities on nostanut kolme lontoolaista koulua listalleen, yksi niistä on tämä mun opinahjo. Erinäisiä listauksia kattomalla muotikoulujen joukossa kouluni sijoittuu lähes aina top15 joukkoon, täällä se on laitettu kolmanneksi. Siitä, onko tämä koulu muodin alalla huippuyliopisto, ei tarvitse edes väitellä. On se.

Onko koulu sitten käytännössä hyvä? On. Mulla on ollut ristiriitaisia tunteita tässä vuosien varrella siitä, onko koulutus rahan arvoista ja onko meille tarjotut opintomenetelmät hyviä ja opintosarjat kattavia. Nyt kun olen viittä vaille valmis, voin kyllä katsoa taaksepäin ja hymyillä, että valitsin oikean koulun. Koen, että meidät on valmisteltu erinomaisesti mihin tahansa johtotehtäviin muodin alalla.

Olen saanut jatkuvia ihmettelyjä siitä, miten mä voin ehtiä opiskelemaan. Matkustanhan jatkuvasti, olen koko ajan poissa koulusta ja muutenkin yliopisto on pienessä roolissa mun blogissa. Se on ollut tietoinen valinta. Mun blogi ei ole omistettu mun opiskelulle. Jos mä maksan yli 30 000 mun opiskelusta, en koe ihan reiluksi jakaa ilmaiseksi saamaani tietoa tuhansille lukijoille. Kiinnostuneet voivat pyrkiä, päästä ja opiskella itselleen tämän tiedon :) Suurimpana syynä kuitenkin on se, että siinä vaiheessa kun päivästä menee tunteja kouluhommiin, blogi on mulle pakopaikka niistä. En minä halua ajatella mitään koulujuttuja kun naputtelen tänne.

Opiskelu meidän koulussa eroaa varmasti monesta muusta yliopistosta. Meillä on koko opiskelujen ajan ollut sellainen käytäntö, että luentoja on maksimissaan kolmena päivänä viikossa. Viime jaksossa oli sellaisia 8-9 tuntisia päiviä pari viikossa, mutta muuten kautta linjan me ollaan oltu koulussa n. 4-5 h päivässä. Opiskelut rakentuu niin, että ensin on koko vuosikurssille luento ja sitten seminaariryhmille seminaari, jolla luennolla esitettyjä asioita ollaan tarkasteltu lähemmin pienissä ryhmissä; väitellen, syventyen ja pohtien. Meillä on 80 % läsnäolopakko luennoilla. Jos se ei täyty jossakin kurssissa, tulee ensimmäinen varoitus. Toisen varoituksen kohdalla täytyy jo selventää poissaoloja tarkkaan opiskelulautakunnalle, ettei lennä yliopistosta. En väitä, ettenkö olisi tässä opiskelujen lomassa olisi ollut paljon reissussa. En kuitenkaan ole saanut ensimmäistäkään varoitusta, eli olen aina ollut paikalla vaadittavan määrän.

Jos joku haluaa nähdä, että vähäinen kontaktiopetus on merkki huonosta koulusta, se on toki jokaisen oikeus. Mun mielestä on hienoa, että kaikkea ei väännetä rautalankaesimerkeistä, vaan asiat selitetään luennolla, syvennetään seminaarissa ja loppu on omalla vastuulla. Mä olen itsenäinen oppija. En saa keskityttyä seminaareilla yhtään niin tehokkaasti kuin yksikseni. Jo oikiksessa opiskellessani mä olin poissa just niin paljon kun pystyi ja luin kirjat tentteihin itsekseni. Mulle siis tämä malli sopii erinomaisesti! Mä olen myös todella nopea lukemaan, ja pystyn sisäistämään isonkin määrän informaatiota aika helposti kerralla. Tärkeintä on se, että meidän materiaalit on huikaisevan mielenkiintoisia. Tämän vuoden ensimmäinen opiskelukokonaisuus oli muodin tulevaisuudesta, ja mun raportti keskittyi teoreettiseen tunteiden vaikutukseen ja kuluttajan käyttäytymiseen. Tällä hetkellä päättymäisillään olevan kurssin aiheena on yrityksen strateginen johtaminen, josta meillä on lopputentteihin case studyna yrityksenä Nike. Siihen perään vielä dissertation, jonka teen itse kuluttajakäyttäytymisestä ja tutkittavana yrityksenä on Zara. Lisäksi mä en vaan suhtaudu samalla tavalla kouluun kuin moni. Mä oon saanut hyvät arvosanat ihan tällä mun rennollakin otteella. Tänään kuuntelin ihan järkyttyneenä kun yksi koulukaveri selitti, miten voi pahoin koko viikonlopun, kun sai viime viikon tutoriaalin jälkeen paniikkikohtauksen. Come on. Se on vaan koulu, se on vaan tentti.

Heinäkuussa saan toivottavasti käpäliini mun tutkinnon todistuksen ja voin suunnata elämässäni eteenpäin. Olen harkinnut MBAn tai MIMn suorittamista opintojen perään, mutta päätin jättää sen tulevaisuuteen. Mä kaipaan jo takaisin työelämään. Siihen oikeaan työelämään, työyhteisöön ja fyysiseen työpaikkaan. En vielä tiedä, minne tie johtaa syksyllä, mutta ainakin nyt tie johtaa takaisin Suomeen.

Mikä minusta tulee? Minusta tulee Bachelor (Hons) in Arts, Fashion Management.

Mikä minusta käytännössä tulee? Käytännössä mä haluaisin tehdä töitä brändijohtajana tai viestintäpäällikkönä tulevaisuudessa.

Mikä mun tutkinto on Suomessa? Nimestään huolimatta tutkintoa ei sinänsä voi rinnastaa Suomen kanditutkintoon. Englannissa opiskellaan Bacheloriksi n. 90 % ajasta. Loppujen lopuksi melko harva lukee itselleen vielä sen ylimääräisen vuoden, jolla saa sen Master -tittelin. Täällä on ihan erilainen meininki kuin Suomessa sen puolesta, että Suomessa lähes kaikki tutkinnot luetaan maisteriksi asti ja kandit on melko lailla arvottomia. Englannissa Bachelor on se tutkinto, millä mennään töihin ja Master on tavallaan vain välivaihe ennen tohtoriksi väittelyä. Maisteri loppujen lopuksi on tutkimuksen tekemisen opiskelua monella alalla.

En nyt sen suurempaa yhteiskunnallista analyysiä ala kirjoittamaan, mutta toivoisin, että Suomessa siirryttäisiin yliopistoasioissa vähän tämän mallin suuntaan. On hienoa, että meidän yliopistot on ilmaisia. Se tosin tietyllä tapaa syö niiden kilpailukykyä kansainvälisessä pelissä. Myös maisteriksi ylikouluttaminen on todella yhteiskunnallisesti arvioiden tehotonta. Monella alalla sitä kahden vuoden maisteria ei vaan tarvita, kun samat työtehtävät pystyy tekemään helposti kandi! Jos yliopisto-opisktelijat saataisiin kandina työtehtävään, karsisi se hirveäsi valtion kuluja ja lisäisi tehokkuutta eri tavalla. Jos nyt mietitään vaikka, että minä menisin johonkin töihin maapäälliköksi, brändijohtajaksi tai markkinointipäälliköksi, niin en koe, että tarvitsen siihen sitä kahden vuoden maisteriutta. Joillakin aloilla pidempi koulutus on paikallaan, mutta sellainen kiintiö "5-vuotta yliopistossa" on todella tehoton järjestelmä. Jos minä johtaisin Suomea, olisi yliopistotutkinto maksullinen Suomessa. Briteissä on järjestetty todella hienosti tämäkin. Koulut on kalliita, kyllä. Niiden rahoittaminen on tehty helpoksi korottomien opintolainojen kautta. Opintolaina kattaa lukuvuosimaksut ja sitä peritään sama määrä kun on työllistynyt ja tienaa tietyn määrän. Tämä ei mielestäni lisää eriarvoisuutta ja mahdollistaa myös vähätuloisten perheiden lapsille yliopistopaikan, sillä lukuvuosimaksut täytyy käytännössä maksaa vasta kun tulotaso on tietyllä tasolla opintojen päätyttyä.

Kuten sanoin, ilmainen yliopistotutkinto on hieno asia ruusunpunaisin lasein arvioituna. Loppujen lopuksi se ei vaan välttämättä olekaan ihan niin hyvä asia. Kun yliopistotutkinto on avoinna ihan kaikille, eikä siinä ole mitään rahallista menetystä (nykyisyydessä tai tulevaisuudessa), on sinne hirveän helppo hakeutua. Ehkäpä tästä syystä Suomi on ylikoulutettu. On helpompi päästä opiskelemaan kuin löytää töitä. Meillä lisätään opiskelupaikkojen määriä lähes vuosittain eri aloille, ja sitten ihmetellään kun viiden vuoden oikiskoulutuksen jälkeen joku on töissä vaateliikkeessä. Yhteiskunnallisesti hirveän tehotonta. Suomessa ei vaan valitettavasti ole tarvetta niin monelle maisterille, kuin mitä koulutetaan. Sitten meillä on näitä maisterikeräilijöitä. Mun phuksiryhmässä oli aikanaan mimmi, joka oli viidennen vuoden lääkisopiskelija, kolmannen vuoden valtsikaopiskelija ja ekan vuoden oikkari. Come on nyt. Kun yliopistot on valtion varassa, eikä niissä ole juurikaan yksityistä rahoitusta, ei ne ole yhtä kilpailukykyisiä kuin monien muiden valtioiden. Jos koulutettaisiin tehokkaammin, nopeammin ja kilpailukykyisemmin, olisi suomalainen tutkinto mahdollisesti kilpailukykyisempi myös ulkomailla. En tiedä. Tämä nyt on vaan mun mielipide, kun olen tilannetta parista eri maasta seurannut.

Olenko tuntenut paineita opintojeni kanssa? Joo ja ei. Mun mielestä keski-Eurooppalainen yliopistomalli on monella tapaa paljon parempi kuin suomalainen. Suomessa voit uusia saman tentin sata kertaa ja varsinaista pelolla höystettyä motivaatiota ei edes ole. Viime vuonna kun olin menossa tenttiin, tajusin, etten edes tiedä, mikä on toimintamalli jos sitä ei pääse läpi. Meillä on tasan yksi uusintamahdollisuus, ja sitäkin pitää aika paljon sitten selvennellä, että siihen pääsee. Ja uusinnan paras arvosana on aina max. C-. Jos toisellakaan kerralla ei pääse läpi, joutuu uusimaan koko kurssin ja mahdollisesti koko opintovuoden. Rahallinen menetys on siinä aika suuri, ajallisen menetyksen lisäksi. Saksassa ja Hollannissa taitaa monissa kouluissa lentää pihalle jos ei kahdella tentillä onnistu tenttimään läpi. Motivoi kummasti lukemaan vaikka 14 h päivässä, kunhan vaan tentti menee läpi.

Tulevaisuutta silmällä pitäen paineet on tullu jotenkin ulkopuolelta. Monilla tuntuu olevan se oletus, että mä olisin tästä jatkanut jonnekin huippuduuneihin tuhannen harjoittelun kautta ja päätyisin jonnekin isoon huippumuotilafkaan johtamaan koko puljua. Tai että sen vähintäänkin pitäisi mulla olla tavoitteena. Mun tavoitteet elämässä on ihan rehellisesti jossain ihan muualla. Utopistisesti toki haluaisin edelleen olla Burberryn tai Mulberryn luova johtaja, mutta tiedän, että minusta ei sitä koskaan tule. Mä haluan tehdä työtä, joka mua kiinnostaa. Samalla mä haluan kuitenkin elää elämää, joka on mukavaa ja jonka tärkeä osa työ on. Ei tärkein, ei aikaavievin, vaan tärkeä ja kiva osa elämääni. En siis oikein ymmärrä huuteluja maitojunasta ja mahdollisuuksien menettämisestä, koska haluan palata takaisin Suomeen. Ensinnäkin, musta on siistiä voida tuoda takaisin pala sitä osaamista, jonka olen täältä saanut. Miksi viedä mun verorahoja ja työpanosta muualle, jos Suomessakin sille olisi käyttöä?

Toiseksi, ei huippuyliopiston koulutus tai Lontoossa asuminen ole mikään selviö sille, että haluaisi sitä jatkossakin. Mä menen minne haluan, ja mun tutkinto mahdollistaa sen. Voin tehdä töitä Lontoossa, Suomessa tai vaikka missä tällä tutkinnolla. Siksi mä tämän luin. Vapauden takia. Vaikka päätyisin kotikaupunkini H&M:n myymäläpäälliköksi, en koe mitenkään, että tutkintoni olisi hukkaan heitettyä aikaa, rahaa tai mahdollisuus. Mä olen saanut opiskella sitä, mistä tykkään. Olen saanut oppia paljon. Miten se on ikinä mahdollisuuksien menettämistä? On välillä outoa, miten osa lukijoista tuntuu haluavan elää omia unelmiaan minun kautta. Jos minä en koe mitenkään mielenkiintoiseksi taistella Lontoon työmarkkinoilla, vaan näen mielekkäämpänä ihan eri elämän, menetän heidän mielestään jotakin. En minä menetä mitään, kun se ei ole koskaan ollut edes unelmana mulla. "En minä kyllä tekisi näin.." ei ole mitenkään pätevä perustelu sille, miksi mun valinnat olisi virheellisiä. Vaikka joku haluaisi minun kengissäni jotain muuta, ja kokisi Suomeen paluun jotenkin mahdollisuuksien menettämisenä, pitää muistaa, että kyseessä on tämän henkilön oma näkemys ja unelma. Ei minun. Jokainen voi itse tulla tänne kouluun ja sitten tavoitella Anna Wintourin kruunua menettämättä mitään mahdollisuuksia. Minua se ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta :)

Olen välillä ihmetellyt tätä mun opintojen aiheuttamaa kalabaliikkia. Oma ajatusmaailmani eroaa niin valtavasti sellaisesta suhtautumisesta, jota olen saanut osakseni. Välillä näen naisia, joilla on mahtava ura, perhe, harrastukset ja sosiaalinen piiri. En ole ikinä koskaan ajatellut, että mahtaapa olla onnettomat kakarat tai ei se vaan voi olla hyvä työntekijä. Mä olen katsonut näitä naisia ylöspäin, roolimalleina, ja ajatellut, että minäkin pystyn tuohon!

Toivon siis, että mun opiskelu voi toimia inspiraationa muille ja voisin ehkä olla roolimalli joillekin. Mä olen elänyt äärimmäisen mahtavaa elämää. Mä olen päässyt matkustamaan, tekemään mulle mieluista työtä ja samalla opiskelemaan mielenkiintoista alaa. Olen onnistunut pyörittämään näitä kaikkia asioita samanaikaisesti ja nauttimaan nuoruudestani ihan täysillä, ja paletti on silti pysynyt kasassa. Nähtävästi olen välillä saanut sen näyttämään jopa liian helpolta kaikesta päätellen.

Tulevaisuus on auki. Nyt keskityn vielä lopputentteihin ja dissertationiin ja kun lähitulevaisuuden asumissuunnitelmat selviävät jossain välissä tätä vuotta, voin alkaa suunnitella mahdollisia tulevaisuuden jatko-opiskeluja tai etsiä oman alani töitä.

Tällä postauksella ilmoitan samalla, että otan nyt breikin live-postailusta. Olen ajastanut postauksia 12.2. asti päivittäin, ja nyt otan pari viikkoa sille, että keskityn muuttoon ja lopputentteihin valmistumiseen. Pyrin iltaisin kurkkaamaan kommenttiboksin ja julkaisemaan kommentit, mutta jos minusta ei kuulu, niin älkää huolestuko :) 

 

 

Kommentit

En ota kantaa siihen, mitkä koulut ovat niitä huippukouluja ja mitkä eivät kun en asiaan ole perehtynyt, mutta eikö tärkeintä ole, että opiskelija itse nauttii valitsemansa alan opiskelusta ja siitä että voi sitä kautta päästä lähemmäs unelmaduuniaan? Olipa se koulu miten "paska" hyvänsä. Tämä siis niille anonyymeille huutelijoille... ihme meininkiä.

Anna (Ei varmistettu)

Sanopas muuta :D

Ymmärtänkö väärin jos ajattelen koulusi olevan kuin ammattikorkeakoulu? Amk on kuitenkin englanniksi University of Applied Sciences ja lopputulemana on ensin Bachelor ja sitten tahtoessaan Master.

Mutta university kuin university! Olisi kiva sanoa omaa kouluaankin amkin sijasta yliopistoksi, jotkut valopäät kun ei hoksaa, että korkeammalle kouluttautumista se tämäkin on :D

Mahtavan kuuloinen koulutusohjelma ja itse koulu sinulla kyseessä, toivottavasti pääset menestymään koulun myötä haluamallasi tavalla! Käsittämätöntä, miten jotkut jaksavat vatvoa jollain keskustelupalstoilla (tai muutenkaan) toisen asioita ja valintoja. Joillekin lienee vaikeaa ymmärtää, että heidän arvonsa ja tavoitteensa eivät ole samoja kuin kaikilla muilla.

Anna (Ei varmistettu)

Ymmärrät tavallaan oikein joo, mut sit toisaalta ei, koska tämä on ihan yliopistotutkinto. Meillä valmistuu ensin Bacheloriksi ja halutessaan sitten MSc:ksi. Ihan University of Arts se on, ja ylioppilastutkinto :) Ja siis sinänsä ei mun mielestä väliä, amk-tutkinto on mun mielestä monella tapaa jopa tarkempi, sillä siinä opetetaan just tiettyä alaa ja jotenkin syvällisemmin. Vrt. oikis, jossa pintaraapaistaan kaikkia lakialoja, mutta sitten tekee työkseen vain yhtä tiettyä osa-aluetta yleensä.

Ja kiitoksia :)

Emmaus (Ei varmistettu)

Jokaisesta Britannian yliopistosta valmistutaan ensin bacheloriksi (tai vastaava nimike), ja sitten halutessaan uuden haun kautta maisteriksi. Systeemiä on aika mahdotonta vertailla, kun täällä yliopisto opettaa Suomen amk-aloja ja osa yliopistoista, niinkuin ilmeisesti Annan yliopisto, keskittyy vain tiettyihin aloihin. Mutta täällä ei ole samaa "amk on huonompi kuin yliopisto" ajattelumallia - sillä on toki väliä, mistä koulusta tulee, mutta siihen vaikuttaa muukin kuin koulun lokerointi.

Anna (Ei varmistettu)

Juuri näin :)

Aivan! Hyvä tietää, sillä itsekin tulevaisuudesta haaveilen suuntaavani ulkomaille :) Tosin en ehkä opiskelemaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Tiia (Ei varmistettu)

Kiitos, erittäin mielenkiintoinen postaus ! :) Musta on vaan hienoa, että oot saanut ensinnäkin koulun ja työn (myös blogin) yhdistettyä, ja sen lisäksi vielä ehtinyt nähdä maailmaa ja viettää muutenkin vapaa-aikaa :) Samalla tavalla katson sua siinä ylöspäin, kun sä (ja minä myös) niitä perheen, uran ja kaiken muun elämän hallitsevia naisia :) nauti blogilomastasi !!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Sari (Ei varmistettu)

En oo kommentoinu hirveen useesti, mutta nyt oli aivan pakko. Oon niin samaa mieltä tosta Suomen yliopistojen toiminnasta. Opiskelen itse yliopistossa toista vuotta ja sana mikä kuvaa tätä hyvin on tehoton. Mulla on 4kk kesälomaa ja 1kk joululomaa eli 5/12 on täyttä lomaa ja silti hengaan täällä 5 vuotta. Kursseissa on monta kertaa samoja aiheita ja pari kertaa vaan tentti on oikeesti ollu vaikea ja sitä ei oo läpässy lukematta. Ja opiskelen paikassa mihin ei pääse pelkillä papereilla. Läsnäoloa on jonkin verran, mutta sitäkin vaan oikeestaan 2 vuotta viidestä vuodesta. Odotan jo innolla ens vuotta,jollon voin muuttaa pois ja tehdä loput koulusta etänä!

Anna (Ei varmistettu)

No nimenomaan tämä! Todella tehotonta mun mielestä :/

Taija (Ei varmistettu)

Toi on kyllä niin totta Suomen yliopistoista! Itse olen opiskellut kahta alaa yliopistossa, ja suurin osa tenteistä meni arvosanoilla 3-5 läpi ilman että olin lukenut läheskään kaikkea osoitettua materiaalia. Tuskin koskaan luin kaikkia tenttiin vaadittuja kirjoja kokonaan, vaan vähän soveltamalla ja "selittelemällä" irtosi ihan ok arvosanat! :) Tasan 1 kurssi oli sellainen josta en päässyt tällä opiskelutyylilläni läpi, uusin muutaman kerran laiskasti kun uusintoja sai muistaakseni rajattomat määrät "kokeilla", mutta lopulta ryhdistäydyin ja kävin kurssin uudelleen. Roikutin keskeneräistä tutkintoa pari vuotta, hain loput kurssit kasaan hyväksilukemisilla ja parilla kirjatentillä niin että sain kandipaperit joista ei tule koskaan ikinä olemaan mulle hyötyä missään :D Way to go Suomen yliopistoille.

Tosin täytyy painottaa kyllä sitä, että omalla asenteella voi aika pitkälti vaikuttaa siihen millaista Suomen yliopistoissa opiskelu on. Kursseja voi suorittaa (osittain ainakin) nopeallakin aikataululla ja opiskella tosissaan ja kunnolla ne asiat joiden uskoo olevan itselle jatkossa hyödyksi painottaen sitten vähän vähemmän niitä itselle merkityksettömiä aihealueita. Mun mielestä siis opiskelijasta itsestä enemmänkin kiinni, tarjonta ja opetus kuitenkin mielestäni laadukasta ainakin omien kokemusteni perusteella.

Anna (Ei varmistettu)

Tuo on kaikki totta. However, todella motivoituneita opiskelijoita on verrattain vähän, kun ei tosiaan ole sitä pientä pelkoa persiissä :D

Alice (Ei varmistettu)

Käsittämätöntä miten nopeasti aika menee, musta tuntuu että vasta aloitit tuolla! :D Ja itsekin oon jo hortoillut yliopistossa yhtä kauan. Musta on nimenomaan rohkeaa, että uskaltaa tehdä omat ratkaisunsa eikä esim. jää taistelemaan niistä Lontoon työpaikoista vaan siksi, että se kuulostaisi loogiselta jatkumolta tuolle koululle.

Saanko udella kuinka kauan olet seurustellut poikakaverisi kanssa? :)

Anna (Ei varmistettu)

Kieltämättä kuukaudet ja vuodet menee aikamoista tahtia :)

Saat udella, mutta se ei nyt liity asiaan millään lailla :)

Noora (Ei varmistettu) http://mylife-noora.blogspot.com

kiva kun kirjoitit aiheesta! Itseänikin kiinnostaisi opiskella kyseistä alaa, mutta täällä suomessa (correct me if I'm wrong) voi vain opiskella Taikissa, jossa keskitytään siihen suunnitteluun, tai Helsinki Design Schoolissa, josta ei varsinaisesti valmistu miksikään.. :/ harmi

Anna (Ei varmistettu)

Mun käsittääkseni Aallossa voi opiskella jotain samanhenkistä maisteriksi asti, mutta pakko kyllä sanoa, että jos ulkomaille mielit töihin, niin väittäisin, että suomalainen muotialan tutkinto ei ole mikään valttikortti :/

Noora (Ei varmistettu) http://mylife-noora.blogspot.com

aallon taikissa taitaa olla vain se suunnittelupuoli :/ ja samaa mieltä olen

Anna (Ei varmistettu)

Oli siellä kai joku markkinointijuttu, jos en väärin muista :)

Kirsi Karoliina
Otherefore

Aallossa Kauppiksen puolella voi ottaa sivuaineekseen fashion marketingin , jossa on siis yhteisiä kursseja Taikin kanssa. Opiskelen tätä itse. Tosin pakko sanoa, että tällä hetkellä ohjelma on vielä kovin lapsenkengissä kun sivuainekokonaisuus on niin tuore. Ehkä tulevaisuudessa Aallon fashion marketing on kovatasoinen koulutus, edellytykset siihen ovat olemassa. Mutta mikäli olisin erittäin motivoitunut pyrkimään ehdottomasti muotialalle töihin, harkitsisin koulutusta ulkomailla, koulussa joka tarjoaa sitä pääaineena.

Muuten olen ymmärtänyt että luova johtaja eli creative director on yleensä nimenomaan designer? Vai millaiseksi käsität luovan johtajan työn? Olenko ymmärtänyt jotain toisin?

Anna (Ei varmistettu)

Joo, se on niin uusi opintosarja, että luottamusta ei ole kerännyt vielä :) Tosin, meiltä on muutama luennoitsija käynyt siellä vierailemassa itse asiassa :) Luova johtaja on kyllä joo enemmänkin suunnittelupuoli, siksi olen opintojen edetessä päättänyt, että mua kiinnostaa enemmän brand management ja viestintä / PR :)

reetta (Ei varmistettu) http://theplaceclosetonowhere.blogspot.fi

Suunnittelua voi opiskella myös Lapin yliopistossa (joka jostain syystä on melko tuntematon jopa täällä meillä Suomessa..), ja valita vapaammin "oman suuntautumisensa" mitä Aallossa. :)

t. opiskelen vaatesuunnittelua että viestintää, ja eli hieman samankaltaiset mahdollisuudet kuin Annan koulussa.

Anna (Ei varmistettu)

Mäkään en itse asiassa tiennyt tätä :)

jj (Ei varmistettu)

Aamen tälle. Ja tälle lukijalle olet ainakin ollut opiskelujen/työnteon suhteen aikamoinen roolimalli siitä lähtien kun blogiisi eksyin! Muistan kun oli välivuosi menossa ja motivaatio aivan hukassa. Luin ihan ajatuksella jonkun opiskeluistasi kertoneen postauksen ja sieltä se inspiraatio sitten tuli, vaikken nyt ihan samalle alalle päätynytkään :) Nyt kolme vuotta myöhemmin olen aivan hemmetin tyytyväinen siihen asennemuutokseen.

Anna (Ei varmistettu)

Voi vitsi miten ihanaa kuulla, kiitoksia tästä kommentista :)

Äärimmäisen mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä :) Ja minulle olet ainakin todella inspiroiva ihminen. Onnea ja voimia tentteihin valmistautumiseen sekä muuttoon!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kiitoksia :)

Minttu-Maaria (Ei varmistettu) http://nainentummissa.blogspot.com

Mun mielestä on käsittämätöntä, että opiskeluasi väheksytään. Mitään opiskelua ei pitäisi väheksyä. Tärkeintä on, että opiskelee ja tekee sitä, mikä itseä kiinnostaa, olipa se sitten ammattitutkinto tai huippuyliopiston tutkinto. Ja haluan nähdä jokaisen keskustelupalstalla lässyttävän pääsevän samaan kuin sinä eli yhdistämään elämässään kaikki asiat, mitä haluaa tehdä. Ei muuten onnistu monelta!

Hyvin olet pohdiskellut eri maiden koulutusjärjestelmiä ja jokaisen, joka dissaa jonkun opintoja, pitäisi harrastaa samanlaista pohdintaa! Olet monessa asiassa, tuossa tehottomuusjutussakin, täysin oikeassa ja on järjetöntä, että päättäjät eivät ole heränneet tähän. Mungo-Anna eduskuntaan, koska hänellä on viisaampia ajatuksia kuin monilla kansanedustajilla :D :D.

Mä jäin vaan nyt miettimään sitä, että toisaalta meillä on pääsykokeet, joissa valitaan parhaimmat hakijat ja pääsykoejärjestelmä karsii kyllä ne pois, keitä ei ala kiinnosta, mutta kyllä meidän järjestelmä on liian lepsu, olet siinäkin oikeassa. Se, mitä en ole osannut oikein ikinä arvostaa on se, että johonkin kouluun mennään vain pelkällä kovalla rahalla ja on erittäin pelottava skenaario, että meilläkin yliopistot olisivat maksullisia... Silloin kaikilla halukkailla ja hyvillä hakijoilla ei olisi mahdollisuutta edes hakea, mutta rikkaat pääsisivät opiskelemaan.

Tsemppiä sulle muuton ja koulujuttujen kanssa :)

Anna (Ei varmistettu)

Hahahahah, ei missään nimessä musta politiikkoa mihinkään maahan :D No no no :D Mielipiteitä piisaa, mutta politiikka ei kyllä kiinnosta. Olen liian kärkäs moiseen :)

Mun mielestä tuon koulujen rahoittamisen voisi järjestää Suomessakin samaan henkeen kuin täällä. Kaikki saisivat lainan opiskeluun, mutta se pitäisi sitten tietyn tulotason saavuttaessa maksaa pois. Ei se johtaisi siihen, että mentäisiin rahalla kouluihin. Ihan yhtä lailla meillä oli pääsykokeet mun yliopistoon. Ja tbh, mun mielestä Suomessa ei oteta parhaita hakijoita yliopistoon. Mä pääsin heittämällä oikikseen, koska luen nopeasti ja opin helposti ulkoa. Mulla on lähipiirissä kaveri, joka on pyrkinyt sinne viidesti, eikä päässyt, mutta olisi mua heittämällä parempi opiskelija siellä. Tavallaan mä vein jonkun huomattavasti paremman kandidaatin paikan sieltä. Jos koulu olisi ollut maksullinen, en välttämättä olisi hakenut sinne. Kuten ei varmasti moni muukaan. Mun mielestä pääsykokeiden rinnalle olisi hyvä tuoda myös soveltuvuushaastattelut. Jotkut ihmiset on hirveän älykkäitä ja tiedostavia ja mitä vaan, mutta don't test well. Ja se on sääli, koska heille pysyy monen tiedekunnan ovet kiinni, kun eivät pääse edes näyttämään osaamistaan ikinä :)

Mun mielestä tutkintojen maksullisuus ei mitenkään tarkoittaisi sitä, että pääsykokeet poistuisivat. Mun mielestä pääsykokeet on tosi jees, vielä kun niihin lisättäs toi haastis. Niiden maksullisuus olisi vaan yksi motivaattori pikaiseen valmistumiseen ja samalla karsisi ne epävarmat hakijat pois :)

Luen blogiasi aika epäsäännöllisen säännöllisesti, niin pakkohan se on myöntää, että hiukan yllätyksenä se tuli, kun tuossa jokin aika sitten luin että olet Suomeen palaamassa. Itse opiskelen ulkomailla (tosin edelleen Pohjoismaiden rajojen sisällä olen pysytellyt), olen matkustellut paljonkin elämäni aikana ja asunut ulkomailla muutamaan otteeseen. Niinpä olen oikeastaan koko aikuisikäni ajatellut, että haluan ehdottomasti muuttaa ulkomaille asumaan kunhan valmistun ja työskennellä ulkomailla. Nyt olen ruvennut miettimään, että haluanko sitä sittenkään? Heti kun tämä ajatus on päässyt ilmoille olen miettinyt, että olisiko se sitten luovuttamista, palata takaisin Suomeen kun voisi ulkomaillekin lähteä, sitähän olen aina halunnutkin.

Rohkeutta on niin monenlaista. Minun mielestäni rohkeaa ei ole pelkästään lähteä vaan myös palata. Ja nimenomaan palata ajattelematta, että olisi maitojunalla tulossa takaisin. "Coming back to where you started is not the same as never leaving", niin kuin Terry Pratchett kirjoitti :)

Tsemppiä lopputentteihin ja muuttoon! :)

Anna (Ei varmistettu)

Juuri näin :) Se on jännä, miten pelko tuosta luovuttamisen leimasta iskeytyy mieliin, vaikka musta se on vielä tuplasti rohkeampaa tehdä toisin kuin valtaosa, vain oman mielen mukaan :) Niin mä sen koen :)

Liisa (Ei varmistettu)

En ole Av-huutelija, mutta tutkintosi vastaa täysin suomalaista kandia jo ihan EU:n vertailuasteikolla. Opparimäärät, eli ECTS-pisteet, ovat samat. Jos Suomessa on työpaikan vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, BA/kandi ei riitä.

Työpaikkojen vaatimuserot Suomen ja Brittien välillä onkin jo toinen juttu ja olen täysin samaa mieltä kanssasi Suomen käytäntöjen uudistamisesta. Lisäksi Suomessakaan ei tarvisi niin tiukasti tuijottaa sitä onko pääaine juuri se "oikea". Työssä oppii.

Itse tein Briteissä kandin jälkeen maisterin. Se ei ole ikinä ollut vaatimus työpaikkoihin, mutta toisaalta erotun sillä massasta joten turha se ei ole Briteissäkään.

Anna (Ei varmistettu)

Jos joku työnantaja mittaa mun tutkintoa ECTS-pisteillä, niin sitten se on mulle täysin väärä työpaikka. Teknisesti kyllä, taulukoissa tuo tutkinto asettuu rinta rinnan kandin kanssa. Kuitenkin, muotialan töitä hakiessa olen aika varma, että Lontoon tutkinto ja Suomen maisteri on aika neck and neck hakuprosessissa. Ihan vaan jo kouluni arvostettavuuden takia. Ja jos päättäisin tästä muuttaa muualle Eurooppaan, niin tutkintoni olisi varmasti huomattavasti arvostetumpi kuin Suomen vastaavan maisteri. Niin se vaan valitettavasti on.

Maisteri ei missään nimessä ole turha, sillä saa etuja nimenomaan työnhaussa. Mä en tässä vaiheessa elämääni koe sitä itselleni olennaiseksi, mutta ehkä joskus vielä :)

kia (Ei varmistettu)

Mä en nyt tästä sen enmpää tiedä, mutta siis miksi sun Lontoosaa opiskelema kandi olisi jonkun Suomessa opiskeltua maisteria arvostetumpi? Siksikö koska Lontoo ja koulu mainitaan rankingeissa?

Anna (Ei varmistettu)

Ei, vaan ensinnäkin, koska Suomessa ei edes voi lukea tuota alaa. Suomessa ei myöskään ole varsinaista muotikoulua, tai muotiin erikoistunutta opinahjoa. Ja kyllä, väitän, että muotialalla on aikamoinen arvostus Lontoonmuotiin erikoistunutta yliopistoa kohtaan. Siinä vaiheessa sen painoarvo on korkeampi kuin se, että on lukenut useamman vuoden "väärää" asiaa Suomessa.

Liisa (Ei varmistettu)

Nyt ymmärrän paremmin. Noista vertailukommenteista saa kuvan, että vertaat Brittien kandia Suomen maisteriin. Siis juuri teknisesti.

Voi hyvin olla, että kandisi sisältö sopii muotialalle paremmin kuin Suomen maisteri. Suomessa ei kai (?) edes ole mahdollista opiskella vastaavaa tutkintoa. En kuitenkaan usko sen johtuvan yleisesti paremmista akateemisista laitoksista.

Tosin on olemassa lukemattomia tutkimuksia siitä kuinka ulkomailla opiskelleiden on vaikea työllistyä Suomessa, koska tutkintoja ei arvosteta yhtä paljon. Oli se sitten vaikka Oxbridgestä. Mutta muotialalla tämäkin saattaa olla hiukan eri juttu.

Anna (Ei varmistettu)

Mä väitän, että muotialalla arvostetaan juurikin Lontoon, Nykin, Pariisin ja Italian tutkintoja, vaikka muuten olen kanssasi samaa mieltä :)

e (Ei varmistettu)

Mielestäni on hyvä, että tutkintoja rinnastetaan toisiinsa ECTS -pisteillä ja Suomen sisällä ihan opintopisteenen. MUTTA, ja vielä iso mutta. Systeemi on hyvä, toiminta ei aina :D
Esimerkiksi itse opiskelen luonnontieteellisessä tiedekunnassa, mutta minulla on sivuaineena kasvatustieteestä laajempi kokonaisuus, eli 60op. Ja voin kyllä väittää, että näistä opinnoistani kasvatustieteen tentittävät kurssit olisi huomattavasti helpompi päästä läpi, kuin esimerkiksi biokemian alkupään kursseja,
Ennen kun joku kasvatustieteilijä vetäisee palkokasvin nenäänsä, haluan korostaa, että tämä perustuu vain niihin kursseihin, jotka olen itse käynyt, ei yleisesti ko. alaa kohtaan. :D
Mutta, siinähän se hienous piileekin, että jokaine voi itse valita mitä opiskelee, tai siis pyrkii opiskelemaan.
Asia sillon vain pännii, kun vertaillaan eri tiedekuntien, puhumattakaan eri maiden, kursseja ja ajatellaan työmäärän olevan ihan yksi yhteen.
Ei sillä, kyllä meillä löytyy myös luonnontieteeltä kursseja, joiden läpäisemiseksi tarvitsee nähdä hyvinkin eri määrä työtä, vaikka aihepiiri on sama.

Olisi vamaan helpompaa, mikäli keskitytään omaan opiskeluun ja tutkintoon, eikä vertailtaisi tutkintoja tai kursseja keskenään niin sokeasti tuijottaen pistemäärää. :D

Ida (Ei varmistettu) http://onlythespacebetweenus.blogspot.fi/

Voi ei oon niin itkenyt, että mulle sopisi just tollanen opiskelutyyli, mikä sulla on! Opiskelen nyt Lapin yliopistossa vaatetussuunnittelua kandivuotta ja joo'o... Meillä on myös 80% läsnäolopakko, mutta luentoja on lähes joka päivä ja monesti sekä aamu että iltapäiväluento. Eipä ole harvassa nämäkään päivät, että on aamu yhdeksästä ilta kahdeksaan ja kerkeää käydä vaan syömässä välissä. Sitä saisi paljon enemmän aikaan, kun saisi itse rauhassa katsoa ja pohtia asioita. :/ Mä en myöskään saa ikinä mitään aikaan yliopistolla, niin tämä on mulle aika tuhoisa systeemi. :D

Mutta tuo sun homma kuulostaa tosi hyvältä ja onnea kauheesti lopputentteihin yms.! :3

Anna (Ei varmistettu)

Mä oon kanssa sellainen tyyppi, että opin parhaiten kotona. Siksi tää on ollut mulle erinomainen systeemi :D Tsemppiä sinne Lappiin sulle myös! :)

Iiris (Ei varmistettu)

Puhut niin asiaa. Itse olen opiskellut Cambridgessa ja silloin jo totesin että sitä opiskelutapaa on mahdotonta selittää suomalaiselle saman alan opiskelukaverille, niin erilaista se oli.
Tsemppiä loppurutistukseen ja toivottavasti muuttosi sujuu hyvin :)

Anna (Ei varmistettu)

On jotenkin aina hauskaa, että se mihin on totuttu on se "oikea" malli ja näin ollen erilainen on väärä :D Mä oon ollu yliopistossa molemmissa maissa ja koen sen takia, että mulla on aika pohjatietoon perustuva näkemys siitä, onko tämä malli nyt kovin huono vai ei. Mutta suomalainen on sitä mieltä, että vain tuhannen tunnin työllä voi saavuttaa jotain :D Jos sen työn tekee siis valvotuissa oloissa :D

jas (Ei varmistettu)

Tämä kommenttisi. Niin tämä! Suomalaisten silmissä (en tarkoita yleistäen, tiedostan yksilölliset erot, ennen kuin joku alkaa huutelemaan... :D) pitäisi nähdä verta, hikeä ja tuskaa opiskellessa ja monta vuotta tätä, jotta sitä voisi arvostaa. Muuten et ole saavutanut mitään ja jos uskallatkin olla ylpeä saavutuksistasi, olet ylimielinen, et tiedä mistään mitään... :) Rakastan sun blogi-minän itsevarmuutta, ei sun tarvitse todistella kenellekään vauvapalstan anolle omia valintojasi! Hieno postaus!

Eerin (Ei varmistettu)

Hyvä postaus! Oon ihan samaa mieltä Suomen yliopisto käytännöstä. Toki joillakin aloilla se 5 vuotta on sopiva, mutta uskallan väittää, että useimmissa tutkinnoissa maisteri on aivan turha/ työelämässä pärjäisi vallanmainiosti jo kandilla.

Anna (Ei varmistettu)

Juuri näin :) Aloja, joilla sitä tarvitaan, all for it. Mutta on niin paljon aloja, joilla se on turha :)

En itse henk. koht ole koskaan ymmärtänyt tätä hyvä vs. huono koulu asettelua. Eikö tärkeintä ole kuitenkin että saa haluamansa koulutuksen ja ammatin jossa itse viihtyy? Tulen itse perheyhteisöstä jossa arvostetaan yliopistokoulutusta ja kun päätin lukea itseni sairaanhoitajaksi sain hieman närkästyneitä katseita ja sanatonta arvostelua. Enkä ole hetkeäkään katunut. En näe itseäni suomalaiseen yliopistoon, ja AMK opiskelu harjoitteluineen oli juuri se miten itse opin parhaiten.

Kiitos postauksesta oli mielenkiitoista lukea koulustasi ja tämän tyyppisestä opiskelustasi. Tesmppiä muuttoon ja opintojen viimeisiin etappeihin.

Anna (Ei varmistettu)

No niinhän sitä voisi kuvitella, mutta kuten sunkin kokemus osoittaa, kaikki ei sitä ymmärrä :D Kiitoksia!! :)

samson (Ei varmistettu)

Mun kommentti olisi muuten varmaan kouluun liittyvää ja ensin luin innoissani sun postausta mutta sitten petyin kun vähättelit paniikkikohtausta. Kaikki eivät tietenkään tiedä millaisia ne ovat mutta älä pliis sano ikinä "c'mon se on vain se ja se". Paniikkihäiriön kanssa elävät tiedostavat että asiat mistä he saavat paniikkikohtauksen ovat ehkä muiden mielestä tyhmiä. Esim jos saa paniikkikohtauksen bussissa koska joku istuu vierelle tai kaupassa jos on liikaa ihmisiä tai esim minä sain stressistä ja se syy siihen stressiin oli oikeasti aika pieni. Se ei minimoi sitä paniikkikohtausta mitenkään ja se on silti vakava sairaskohtaus joka täytyy ottaa tosissaan. Mielenterveysasiat ovat muutenkin niin huonosti ymmärrettyjä ja tuettuja ja niiden kanssa eläville myös pelottavia. Asiaa ei edistä ollenkaan jos vähättelee toisen paniikkikohtausta oli se sitten koulusta tai ei. Toivon että poistat ton pienen kohdan sun postauksesta ja jatkossa mietit asiaa ennen kuin puhut paniikkikohtauksista tai muista mielenterveysasioista (skitsofrenia tai OCD jne mistä ihmiset tykkää vetää vääriä päätöksiä) mihinkään sävyyn.
Tää oli nyt vähän tylsä kommentti mutta mulla meni koko ajatus ja into tohon postaukseen ton takia. Mä toivon että sä ymmärrät mitä mä tässä yritin selittää ja opit tästä jotain. Tiedän ettei kaikki ymmärrä tai tiedä mielenterveysasioista mutta kyllä mä jatkossakin aion huomauttaa tällaisista asioista ja mä toivon että otat tällaiset kommentit ehdottomasti hyvänä.

Anna (Ei varmistettu)

Mä en mitenkään arvostele paniikkikohtausta, kun itsekin niistä nuorempana kärsin, mutta ne on saatu loppumaan :) Lähinnä musta tollainen draamailu on kaikkea muuta kuin aitoa. Pitää vaan draamailla ja nimitetään sitä paniikkikohtaukseksi.

Tai vaihtoehtoisesti, jos oikeesti saa paniikkikohtauksen stressistä, niin sitten ehkä pitää tiedostaa ja vähän yrittää miettiä omaa stressaamista. Jostain mock examista stressin repiminen on täysin naurettava asia, varsinkin jos tietää, että on altis paniikkikohtauksille.

Musta sun kommentti on todella patronising. Mulla itselläni on ollut useita paniikkikohtauksia elämässäni ja tiedän tasan tarkkaan miten haastavia ne on. Sen takia mua ärsyttää suunnattomasti koulukavereiden "paniikkikohtaukset", joilla haetaan draama-arvoa. Tai jos ko. henkilö oikeesti kärsii paniikkikohtauksista, niin hänellä on todella väärä tapa hallita stressiä tai mikä häntä stressaa.

Yliopisto-opiskelija (Ei varmistettu)

En kiinnittänyt tähän paniikkikohtaus-mainintaan tekstissä sen enempää huomiota, mutta minusta Anna vastauksesi tähän kommenttiin oli vähän ajattelematon.

"Lähinnä musta tollainen draamailu on kaikkea muuta kuin aitoa. Pitää vaan draamailla ja nimitetään sitä paniikkikohtaukseksi."
Paniikkihäiriö ei ole draamailua. Se on sairaus. Et voi tietää, onko toinen oikeasti kärsinyt paniikkihäiriöstä vai et. Valitsit itse alunperin paniikkikohtauksen tähän sanavalinnaksi ja annoit ymmärtää, että paniikkikohtaus olisi jotenkin omasta valinnasta riippuvainen asia.

Lisäsit vielä, että jos saa paniikkikohtauksen stressistä, "pitää miettiä omaa stressaamistaan" ja että hänellä on todella väärä tapa hallita sressiä. No henkilö on varmasti miettinyt omaa stressaamistaan, mikäli paniikkihäiriöstä kärsii. Paniikkihäiriö on sairaus samalla tavalla kuin vaikkapa syöpä. Se, että olet itse selvinnyt paniikkihäiriöstä, ei tarkoita, että se olisi muillekin vain jonkun tiedostamisen ja ajatusketjun päässä. Paniikkihäiriön taustalla on usein psyykettä vaurioittaneita menneisyyden asioita. Toisilla ne ovat rankempia, ja toisella helpompia - jos ne ovat helppoja, voidaan paniikkihäiriöstä päästä helpommin esiin juurikin miettimällä stressinhallinnan keinoja. Siksi et voi sanoa, että mistä kenelläkin on hyvä syy stressaantua.

Monet ihmiset saavat paniikkihäiriön, jos poistuvat talostaan. Onko tämä sitten "täysin naurettava asia"? "Stressin repiminen" ei ole mikään valinta, vaan stressantuminen riippuu ihan siitä, millaista elämäntilannetta jokin tekijä juuri kuormittaa. Lisäksi se, että et ite koe tenttejä tärkeäksi asiaksi elämässä (mitenkään sitä arvottamtta - toisille koulumenestys on tärkeämpää kuin toisille, eikä siinä ole sen kummempaa), ei tarkoita, etteikö tentti voisi olla jollekulle hyvinkin tärkeä asia.

Tiivistettynä: Et voi tietää, onko joku ihminen oikeasti saanut paniikkikohtauksen. Et voi tietää, onko joku ihminen oikeasti ahdistunut. Et voi arvottaa sitä, miten toinen ihminen kokee maailman ja sen kuormituksen. Etkä voi tietää, mitä hänen reaktionsa taustalla on. Älä anna ymmärtää, että paniikkihäiriö on joku oma valinta, että haluaa vaan vähän draamailla ja on muutenkin vähän pöljä, kun ei osaa stressiään hallita. Jos haluat puhua draamailusta/stressistä, älä käytä paniikkihäiriö-sanaa.

Terkuin aiemmin kommentoinut lääkisopiskelija, joka ei tosin itse ole paniikkihäiriöstä kärsinyt, mutta asiaan paljon tutustunut

Pages

Kommentoi