"And you can give me everything this way / We'll be loving 'til the first light of the day"

Mungolife

UUSI TRENSSI SYKSYYN. Eilen meinasi unohtua, että rakastan syksyä. Kun saavuin eilen keskustaan puolenpäivän aikoihin, olin valmis samantien hyppäämään bussiin 615 ja lentokentän kautta jonnekin lämpimään. Jeesus miten kylmä! Erehdyin eilen lähtemään liikkeelle paksulla bleiserillä ja kaulaliinalla varustettuna, ja varttia myöhemmin soitin äidilleni ja pyysin häntä nappaamaan mun trenssin mukaan kun tulee kapunkiin. Ihan hirveetä, miten nopeesti keli voi muuttua kauniin lämpöisen syksyisestä lähes talvisen kylmäksi. Kai se pitää vaan uskoa, että syksy on alkanut kunnolla. Kestän vielä jotenkin tän kylmyyden, mutta maanantain kaltainen sadepäivä on ihan liikaa mulle. Syksyn saapuminen yleensäkin aiheuttaa aina hirveen sekasorron mun pään sisällä. Juuri sunnuntaina pohdiskelin sitä, mitä tulevaisuudeltani haluan, ja missä itseni näen. Nämä ajatukset heräävät aina vahvimpana nimenomaan syksyllä, kun edessä on kylmä talvi.

Mä tajusin, että mä en ole joutunut elämään talvea Suomessa nyt aika moneen vuoteen. Edellinen talvi, jonka vietin Suomessa oli 2009-2010. Aika pitkä aika on mennyt siis joutumatta kokemaan Suomen marraskuista pimeyttä ja masentuneisuutta ja siitä jatkuvaa jokapäiväistä vittuuntumista loskaan, kylmään, jäähän, pimeyteen ja siihen, mitä kaikkea se tekee ihmisille. Jatkuvastihan mä joudun elämään isojen valintojen äärellä, ja ei ihmekään, että välillä mun paikalla on helposti kaikkeen risoontuva ahdistunut pieni ihminen. Juuri viime viikonloppuna oltiin taas isojen ajatusten äärellä. Jos olisin aina asunut tässä maassa, ja käynyt matkailemassa vain lomilla&työmatkoilla, olisi tilanne varmasti eri. Mutta nyt.. Nyt mä ikävöin aina jonnekin. Suomessa ollessani Lontooseen ja Australiaan, tai jonnekin kaukomatkalle tai lomalle tai uuteen jännittävään kohteeseen. Lontoossa pidempiä aikoja ollessani, kaipaan Helsinkiä ja rakkaita ihmisiä täällä. Valmistumisen lähestyessä valaistumisesta ei valitettavasti vaan ole tietoakaan. Viikko viikolta oikeastaan päätös on jotenkin vaikeampi. Sinänsä mun asuinmaa ei välttämättä vaikuta ihan hirveesti arkeen, kun ramppaan toisessa maassa jatkuvasti kuitenkin (jos nyt puhutaan UK / FIN -akselista), mutta mitä sitten kun tämä Peter Pan -elämä loppuu? Kun on tutkinto, ja pitäisi sitä uraa luomaan jossain ihan sellaisenkin työn puolesta, joka ei salli tällaista vapaata paikasta toiseen hyppelyä.

Ystävyyssuhteisiin ei onneksi tämä hyppely ole tuntunut vaikuttavan. Mulla on ne mun läheiset ja tärkeät ystävät tällä hetkellä muutenkin vähän ripoteltuna sinne tänne. Lähimmistä ystävistäni Meri on Balilla, Noonis Ausseissa, Vivve Tanskassa, Viivi Brysselissä.. Annika, Maija, Liisa ja Jenni Lontoossa; Noora, Hanna ja pojat täällä Suomessa. Ystävien rinki on ehkä pikemminkin vakiintunut, kun ystävyys ei ole helppoa  ja mukavaa, vaan oikeasti jokainen näkeminen on tärkeetä ja jollakin tavalla erityistä; sille tekee aikaa :) Joihinkin kaverisuhteisiin toki tällainen edestakaisin poukkoilu on vaikuttanut, mutta se kertoo mielestäni sitten sen ihmisen tärkeydestä itselle. Fakta on kuitenkin mielestäni se, että kyse on aina priorisoinnista, ja ihmisten priorisointi kertoo heidän asemasta elämässäsi. Ei kenelläkään ole rajatonta määrää ystäviä, ja pidän itseäni hyvin onnellisena siitä, kuinka paljon upeita ystäviä munkin elämässä on :) Asuinmaista välittämättä. Perhesuhteisiinkaan tämä mun poukkoilu ei vaikuta. Kun näemme on kivaa, kun ei nähdä on ikävä. Esimerkiksi tällainen kesän viettäminen kotona asuen on kyllä mielenkiintoista. Harva 26-vuotias nyt näkee perhettään päivittäin useamman kuukauden ajan..

Mutta muut ihmissuhteet sitten. Mä aika tehokkaasti torppasin pitkään esimerkiksi parisuhteet, koska tiesin, että lähtö on jatkuvasti lähellä. Joko kouluun Lontooseen, tai kesäksi Suomeen tai minne milloinkin. Tällainen kahden maan välillä poukkoilu kyllä voisi periaatteessa jatkua vaikka hamaan eläkeikään asti, mutta jos mulla on joskus parisuhde tai perhe, niin lienee hyvä olla paikallaan edes välillä. Jonnekin pitäisi ensin ehkä itse asettua, että voisi sitten myös sinne juurtua tietyllä tapaa. Kai mulla on aina ajatuksena ollut palata takaisin Suomeen. Nyt en oikein enää tiedä. Mä voisin ehkä kestää kaiken muun. Takapajuiset lait ja välillä ihan käsittämättömän byrokratian, ihmisten ennakkoluulottomuuden ja suvaitsemattomuuden ja sen, että paria poikkeusta lukuunottamatta kaikessa hiihdetään perässä. Mä en vaan yksinkertaisesti tiedä, kestäisinkö mä tätä säätä :D Tasa-arvoinen avioliittolaki ei mielestäni missään nimessä ole vähemmän tärkeä kuin se, ettei tarvitse tarpoa loskassa. Mun elämään konkreettisesti enemmän vaikuttaa kuitenkin Suomen sääolosuhteet, kaikkia muita mainitsemiani asioita enemmän. (Okei, jonku päiviräsäsen lausunnot aiheuttaa mulle ihan konkreettista pahoinvointia, mutta you get my drift..) Voisinkohan toivoa maailmankaikkeudelta tulevaisuutta, jossa voisin elää elämääni 50-50, Suomessa huhtikuusta-lokakuuhun, ja jossain siedettävissä sääolosuhteissa lopun vuotta?

Keksin eilen kaverin kanssa lounastaessa, että kaipaisin maailmaan kolme eri juttua, jotka haluaisin, että jotku älykkäät olennot kehittäis. En tiedä, pitäiskö huolestua, että ne kaikki on saanu vähän vaikutteita Harry Potterista?
Mä haluaisin
A) sen Hermionen laukun. Sen pienen kivan veskan, mihin mahtuu kaikki teltasta lohikäärmeeseen, mutta joka ei paina mitään ja on inhimmillisen kokoinen. Jeeez, se helpottais elämää huimasti.
B) sen Hermionen ajankääntäjän. Ai että, deadlinet ei kauhistuttais enää yhtään niin paljon. Aijaa, tapasit jonku luuserin baarissa? Whoooshh, olet takaisin menneisyydessä ja tulevaisuuden minäsi (naamioituna tietenkin) repäisee sen urpon tieltäsi jonkun toisen naisen murheeksi. Unohditko hankkia liput lempibändisi keikalle? Ei hätää, tulevaisuuden minäsi hoitaa sen menneisyydessä.
ja sitten se olennainen, eli C) sellanen kone, millä voi matkustaa paikasta toiseen, niin, ettei mene yhtään aikaa. Potterissa ne käyttää sitä ihme takkasysteemiä, mutta mulle käy myös joku käytännöllinen ja moderni versio. Maanantaista perjantaihin duunissa Suomen joulukuussa näkemättä auringonvaloa ja viikonlopuks Australiaan rentoutuu. Aussit vois sitten vaihtona käydä pyörii täällä laskettelemassa ja ihmettelemässä joulupukkia. Cool, eikö? En ymmärrä miksi mun kaverin piti viedä mun hyvältä idealta pohja mainitsemalla sanat "järjestäytynyt rikollisuus", kun mä kehitin lähes täydellisen ratkaisun kaamosmasennukseen. Lähes. Siinä on ehkä aukko tai kaks. Myönnän.

Ainiin, okei, niitä keksintöjä on neljä, mutta se oli miespuolinen frendi, niin tätä neljättä en jaksanut sen kanssa alkaa puimaan. Mut tytöt, kelatkaa miten siisti olis sellanen karvanpoistokone, johon voisi ensin syöttää/piirtää, mitä jää. Tukka päähän kiitos, kulmakarvat tänmalliseks ja ripset kiitos pidän. Muuten nappia painamalla kaikki muu katoaa ikuisiksi ajoiksi. Kelatkaa nyt?! Ei koskaan enää tarttis nyppiä kulmakarvoja tai kiristellä hampaita jossain sokeroinneissa tai muissa itsensäkiduttamishelveteissä.

Mä taas unohduin vähän ohi aiheen. Mut ei se mitään. Se pointti oli ehkä se, että oon jollain tapaa täysin kyllästynyt tähän mun Peter Pan -elämään, jossa oon kasvanut ihmiseksi, joka on täysin kyvytön sitoutumaan mihinkään, vähiten asuinmaahansa. Ja syksy muistuttaa mua aina siitä. Eli vaikka saan toikkaroida ympäriinsä uudessa trenssissä, niin jokainen kellastuva lehti muistuttaa siitä, että talvi on tulossa, mistä pääsen suoraan heti ajatukseen siitä, kuinka yksi musta aukko on koko mun tulevaisuus. On mulla taas ensimmäisen maailman ongelmat, kun akka ei osaa päättää asuuko yhdessä hyvinvointivaltiossa vai toisessa hyvinvointivaltiossa. Ongelmien määrä on kuitenkin aika subjektiivinen. Eli vaikka ymmärrän ja symppaan niitä ihmisiä, joille asuinpaikassa on kyse selviytymisestä, niin toki tämä oma pieni elämä on mun oman elämän keskipiste ja se asia, joka pohdituttaa eniten. Luin yhden kaverin FB-sivuilta tänään jänniä mielipiteitä masennuksesta ja masennuslääkkeistä ja siellä oli musta hienosti joku sanonut, ettei tunne yhtäkään 20-30 -vuotiasta, joka ei olisi ahdistunut edes vähän tulevaisuudesta. Ehkä mä olen sittenkin ihan normaali sitten.

No anyway. Mä meen parantaa nyt maailmaa ja täyttää mahani sushilla ja pääni Hannan höpinöillä, sen jälkeen jatketaan Batman-maratonia Markuksen kanssa ja parannetaan maailmaa vähän lisää. Otan siis aikalisän elämästä ahdistumiseen täksi illaksi.

Mitä tykkäätte tosta asusta? Ja joo, siinä on Ivy Kirzhnerit, jotka on jääny esittelemättä. Ne on huomenna esillä Mungostylen puolella. Oon muten vihdoin voittanu mun keuhkoputkentulehduksen ja sairasloma on ohi. Intoa ja energiaa täynnä siis takaisin töiden kimppuun! :) Palataan siihen sitten huomenna siellä.

Mitäs tykkäätte noista kengistä nyt näiden kuvien perusteella? Ja mites kolahtaa tämä uusi trenssini? Ne farkut, joista muuten viimeksi puhuin on näissä kuvissa myös, ja näissä näkyy nyt ne lahkeetki; ei liian pillit, ei liian löysät. 

Kommentit

Feline (Ei varmistettu)

No nyt osu ja uppos! Aivan mahtava, upea, kaunis ja klassinen asukokonaisuus !
Mukavaa syksyä Anna :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

toi karvanpoistokoneidea! huutonaurua mut KYLLÄ KIITOS!

Anna (Ei varmistettu)

:D

northern soul (Ei varmistettu)

Kyllahan Suomessa on jaatavan paska ilmasto. Oikeastaan ihmetyttaa, miten sinne on koskaan paassyt pysyvaa asutusta syntymaan. Muutin Suomesta yli 10 vuotta sitten ja siita lahtien olen kaynyt Suomessa 1-3 kertaa vuodessa, 5-10 paivaa per visiitti. Varsinkin paasiasen aikoihin kayminen on todellinen shokki. Edelleen on pimeaa kuin moron ahterissa, usein luntakin ja jos ei ole lunta, niin kaikki on ankean ruskeaa. Lampoa, tai kylmyytta, saman verran kuin Englannissa tammikuussa, jos on sattunut olemaan kylma talvi.

Nykyaan asun Kuwaitissa ja taalla toki on niin kuuma puolet vuodesta, etta elaminen tapahtuu ilmastoiduissa sisatiloissa. No eipa ainakaan kaamosmasenna eika tarvi nillittaa auringonvalon puutteesta.
Tammikuussa Suomeen taas muistuttamaan itseaan talven todellisesta kammottavuudesta.

Mina haavelilen kauneushoitolasta, jossa karvat poistettaisiin iv-sedaatiossa. Hoidatan aina hampaat hammaslaakaripelon takia sedaatiossa ja se on kylla ihan taivaallista kamaa, mita ne suoneen tykittaa. <3

Anna (Ei varmistettu)

Joo, en ymmärrä miten joku settler on joskus ajatellut, että hei, tää -25 on ihan jees, jäädään tänne :D Ja kuulostaa kivalta :D

J (Ei varmistettu)

Ehkä tuo tunne muuttuu vuoden päästä? Itse täytin viime viikolla 27-vuotta, jo koko loppu kesän haaveilin, ja haaveilen edelleen, kotikaupunkiin paluusta ja aloilleen asettumisesta. Viimeisen viiden vuoden aikana olen asunut viidessä eri maassa ja ollut parhaillaan vain 3kk omassa kotikaupungissani. Valmistun korkeakoulusta tämän vuoden loppuun mennessä, enkä tiedä millaista työtä haluaisin tehdä, tiedän vain, että on aika mennä kotiin ja olla hetki aloillaan. Toivottavasti tää zen-tila jatkuu, enkä heti ekan kuukauden jälkeen ole etsimässä duunia ulkomailta :D En stressaa tulevasta, kunhan pystyn itseni elättämään.. Onhan tässä elämässä mahdollisuus tehdä vielä vaikka ja mitä, vaikkakin hetkeksi pysähtyisi ja palaisi sinne mistä kaikki alkoi :)

Anna (Ei varmistettu)

Haha, toivottavasti mäkin löydän ton zenin pian :D Kiitoksia toivonkipinästä :)

eemsse (Ei varmistettu)

Oon aina tykännyt eniten sun syksyasuista ja erityisesti näistä harmonisen sävyisistä perusasuista, joissa kuitenkin on sitä jotain (nuo kengät<3). Ekstraplussaa meikistä ja hiuksista, ei liian yliampuvaa, mutta ehdottomasti huolitellun näköistä :) Tää ja oisko ollut edellinen asupostaus on taas muistuttanut miksi alunperin kävin lukemaan mungolifea: kauniit vaateyhdistelmätt ja sun hyväntuulinen höpöttely elämääsi liittyvistä asioista. Kiitos inspiraatiosta ja päivien piristämisestä! :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten kiva kuulla :) Ja kiitoksi sinulle! :)

Julia (Ei varmistettu)

Noi farkut oli ihan kivat ekalla esittelykerralla, mutta nyt! Oiiijoijoi! Ja trenssi sytytti jonkun mallisia sisäisiä vaurioita kauneudellaan *tähän kohtaan emoji jolla on silmissä sydämet*

Anna (Ei varmistettu)

Haha, ihana <3

Henna (Ei varmistettu)

Moi! Muistan nähneeni sun yhdessä postauksessa joskus aikapäiviä sitten sellaisen ihanan Vero Modan mustan suht ohuen parkatakin, jossa on vyötärökiristys, konjakkinen "raita" vetoketjun lähellä (en osaa paremmin selittää :D) ja kultaiset yksityiskohdat. Rakastan sitä takkia! Sovitin sellaista itse vuosi sitten ja päätin odotella sen tulemista aleen, mutta tietysti missasin sen kokonaan ja nyt itken takin perään enkä sitä mistään löydä. Jos et enää käytä kys takkia (kun sitä ei ole postauksissa ainakaan näkynyt) niin voiko siitä tehdä jonkun ostotarjouksen?

Anna (Ei varmistettu)

Valitettavasti en ole sitä myymässä, ja jos sen jollekin eteenpäin välittäisin, se taitaisi olla tuo yli-innokas pikkusisko, joka on käyttänyt sitä nyt niin ahkerasti, etten ole itse ehtinyt :D

Riikka (Ei varmistettu)

Magea kokonaisuus! Tästä sain paljon inspiraatiota! Minulla on sama takki, koko oli vaikea valita kun oli mielestäni normaalia suurempi. Mikä koko sulla on takista?

Anna (Ei varmistettu)

Ahmm, taitaa olla ihan S, en oo satavarma itse asiassa :) S tai M, eli aika normikokoani :)

Anna (Ei varmistettu)

Gorgeous Anna :) your make up is stunning here! You should do a tutorial :) x

Anna (Ei varmistettu)

Thank you :) I don't know if I can do a tutorial, I don't even remember what I put on in these photos :D

meiki (Ei varmistettu)

Onks sun vasen etuhammas lohennu vaa hämmääkö kuva? :D

Anna (Ei varmistettu)

On :/

kate (Ei varmistettu)

Tulevaisuutta on kyllä vähän jopa pelottavaa ajatella. Kun omilla tekemisillä pystyy vaikuttamaan vain tiettyihin asioihin ja vain tiettyyn pisteeseen asti. Mun seinällä on sellanen lappunen, jossa on lukee: Tahdon seisoa tulevaisuuden rajalla ja huutaa: EI PELOTA. Tätä olen yrittänyt toteuttaa mutta ikuisena 'entäs sitten kun'-stressaajana se on äärimmäisen vaikeaa :D

Huomaamaton laajennusloitsu (tän käsilaukkuhomman nimi) olis niiiiin tarpeellinen. Miksei jästit voi keksiä tällästä?!

Ihana trenssi ja upeita kuvia! :)

Anna (Ei varmistettu)

Hahah, niinpä!! Ja onpas hyvä ajatus tuo, pitää itsekin oikeasti yrittää miettiä asiaa noin :)

krista (Ei varmistettu)

Erityisen ihana on toi 2. kuva! Sulla on täydelliset hiukset nykyään :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos :)

Sindu (Ei varmistettu)

Tää teksti <3 Voi Anna oot ihana, tsemppi tulevaisuuteen, oon sitä mieltä että kyllä kaikki aina menee hyvin, kun itse ei stressaa turhasta :) Ei ne asiat stressaamalla muutu :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, aina :)

Lotta (Ei varmistettu)

Ensinnäkin piti tulla kommentoimaan sitä, että kun nykyään seuraan sun ja muidenkin bloggaajien instagrammeja sun muita, kommentointi itse blogissa on jäänyt ihan kokonaan! Niin helppoa vaan tykätä jostain kuvasta Instassa - vaikka muutenkin seuraisi blogia. Joten halusin kai vaan sanoa että täällä ollaan ja luetaan aina ja kiitos blogista! <3

Sitten tuohon Peter Pan -syndroomaan.. Jos SÄ ITSE haluat settle down/tehdä muuta uraa jne niin se on fine, mutta älä koskaan mieti että pitäis aloittaa uran tekeminen tutkinnon jälkeen "koska niin vaan pitää tehdä". Itse mietin ihan liian usein melkein joka päivä "pitäis valmistua", "pitäis hankkia parempi työ..".Mutta miksi?! Siis mä muuttaisin mun elämässä jotain jos mä haluaisin mutta yritän koko aika sanoa että niin kauan kun mulla on kivaa vaan töissä enkä halua takas kouluun, ei mun tartte mennä. Vaikka yhteisö (tai äiti haha) sanoo niin. Samanlailla säkin saat nauttia tästä sun tilanteesta nyt, olla Peter Pan, tehdä näitä töitä, matkustella. Miks sen pitäis vaihtua kun oot saanu tutkinnon. Ellet sitä siis ite halua :) Mutta siis mun pointti oli varmaan se, että nauti tästä tilanteesta nyt, mieti tän elämäntilanteen hyviä puolia, matkustele, opiskele, kirjota blogia, carpe diem. Kyllä se ratkasu sieltä tulee! Ihan varmasti vielä asetut johonkin maahan, tai sitten löydät ratkasun jossa pystyt asumaan perheen kanssa kesäsin Suomessa ja muutoin muualla. You never know! Hyvää syksyä ja kiitos vielä sun blogista <3

Anna (Ei varmistettu)

Kyllä mä myös haluan ko. asiaa. Mutta kun samalla haluaa kahta vastakkaista tulevaisuutta, niin on kauhean vaikeaa valita :D Kiitoksia kuitenkin kommentistasi, se jotenkin piristi hirveästi :)

Salla (Ei varmistettu)

Tiiätkö, pitkin postausta kattelin miten hyvältä sun jalat näyttää (kuulostaa tosi järkevältä..)! Farkut siis teki temppunsa. :) Muutenkin kokonaisuus on upea, uudesta takista kenkiin. Syvennyin samalla näihin sun pohdintoihin tulevaisuudesta, kiva saada lukea sun ajatuksia pintaa syvemmältä. Mulle sä oot blogin perusteella ihmistyyppinä rohkea, itsevarma ja määrätietoinen, näin muutamilla sanoilla kuvaillakseni. Tuntuu hassulta ja samaan aikaan ihan normaalilta, että sulla ei ole sen selkeämpää tulevaisuuden suunnitelmaa kuin monilla muillakaan. Mulla toisinaan menee yöunet siitä ajatusvyörystä mitä haluan tehdä jatkossa, meenkö oikeaan suuntaan, teenkö hyviä valintoja, joudunko katumaan jotain. Päälimmäisenä ehkä omat arvot elämässä, pitäisikö säästää enemmän valuuttaa, sijoittaa järkevämmin, vai matkustanko ja rikastun sitä kautta.. Jatkuva kulutus tietysti hidastaa säästämistä esim. omaan taloon, mutta toisaalta en oo yhtään varma mistä päin Suomea tai maailmaa sen haluan ostaa. Lista jatkuu kaikista työkuvioista alkaen ja päättyy siihen miten sitoutuminen tuntuu tosi vaikealta. Joskus sitten. Ei auta kun jatkaa tätä oma elämänmenon pohtimista ja toivoa, että lopputulos omista valinnoista tuntuu hyvältä vielä jälkeenpäinkin. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti kommentistasi ja paljon tsemppiä myös sinne :)

Sharron (Ei varmistettu) http://sharronhope.blogpost.com

Love Love Love those shoes! And that trench is perfect for fall. Thanks for sharing! Stay Amazing!!

Anna (Ei varmistettu)

Thank you! :)

Lexie (Ei varmistettu)

Ymmärrän täysin ton tulevaisuudesta ahdistumisen! Itellä on vähän sama tilanne, kun alotin syksyllä korkeakouluopinnot ja nyt tuntuu että oon opiskelemassa täysin väärää alaa... Ahdistaa kun on muuttanu koulun perässä uuteen kaupunkiin ja asettunu aloilleen ja nyt alkaa ahdistaa se ainut asia minkä takia tänne kesän lopulla tuli.. Mutta ahdistuminen kaikesta tulevaisuuteen liittyvästä tuntuu olevan tosi normaalia, mutta ei se tietty siltä tunnu kun se osuu omalle kohdalle...Trenssi on ihan nappi, ihanan klassinen! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja paljon tsemppiä noihin pohdintoihin, muista uskaltaa hypätä eteenpäin jos tuo ei ole sua varten!! :)

Minna (Ei varmistettu)

Siis mun piti palata kolme kertaa tekstisi alkuun, kun olin niin haltioitunut aivan poikkeuksellisen kauniista kuvistasi, että unohdin lukea tekstin kokonaan :)

Anna (Ei varmistettu)

Haha, voi kiitoksia :)

ilona (Ei varmistettu)

Hei Anna! Itsekin reissaan kahden maan valia aika lailla..kysymys kuulukin..miten roudaat aina sun kamoja? Tuntuu, etta vaatteet on aina vaarassa paikassa ja jos jotain tarvii, niin se on jaanyt jompaan kumpaan paikkaan. Onko vinkkeja? :)

Anna (Ei varmistettu)

Se onki niin perseestä!! Jatkuvasti kaikki on väärässä maassa, ja jatkuvasti on superpainava matkalaukku mukana kaikkialla. Eli ei ole, kerro ihmeessä, jos keksit jonkun ratkaisun :D

Iris (Ei varmistettu)

Ei olis enempää voinut teksti kuvailla mun tänhetkistä elämää. Ihanaa on tajuta että ei olla kukaan yksin tän päänsisäsen sekasorron kanssa! Ja joo, mulle kans kiitos kaikki noi HP-laitteet ja muut.

Anna (Ei varmistettu)

Hahah, mäkin haluan!!! Voidaanko lähettää tilaus jonnekin insinöörikeskukseen? :D

Sara (Ei varmistettu)

Et todellakaan ole ainut noiden ajatusten/ahdistuksen kanssa, nimittäin täällä kirjoittaa toinen "Peter Pan -syndroomaa" elävä nainen. Ymmärrän täysin ja pystyn niiiin samaistumaan tuohon tekstiisi. Ja hallelujah noi kengät (tähän sellainen sydänsilmäinen-emoji).

Anna (Ei varmistettu)

Ihanaa, että on kohtalontovereita! ;)

Merja (Ei varmistettu)

Muuten ihan linjassa, mutta eikö varpaita palella? Eihän ainakaan täällä voi missään enää paljasjaloin kulkea tai tulee kuolio.

Anna (Ei varmistettu)

Nuo kuvat oli tosiaan pari päivää ennen julkaisua otettu, kun oli vielä lämpimämpi :) Ei käynyt postauksesta tietenkään ilmi, kun en tajunnut kirjoittaa auki sitä :/

Iida (Ei varmistettu)

Nuo kengät on upeet! Vaikka asussa ei sinänsä ole mitään kovin erikoista, niin tykkään siitä jotenkin tosi paljon. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

RaisaK (Ei varmistettu)

Kiva asu! Muistatko paljon toi takki maksoi?

Anna (Ei varmistettu)

Oisko ollut 89,90 :)

sofianen (Ei varmistettu)

Onpa jotenki ihan superfreesejä kuvia susta! :-) Ihana Anna!

Anna (Ei varmistettu)

No voi kiitoksia :)

Pages

Kommentoi