Anna isänpäivälahjaksi elämys.. ja omaa aikaasi!

Kaupallinen yhteistyö: Elämyslahjat

Taas se aika vuodesta. Tyttökaverit epätoivoisena kyselee toisiltaan mitä ostaa puolisoilleen isänpäivä-lahjaksi. Ymmärrän tuskan. Omille lapsille ja siskoille ja äidille keksin loputtomasti lahjoja, mutta isäni ja nykyään mieheni, on ihan murheenkryynejä tässä asiassa. Tai no ennemmin oli. Nykyään mulla on tasan yks kaava, ja mä lahjotan aikaa, kokemuksia ja elämyksiä.

Kun muistelen meidän lapsuutta ja nuoruutta, en muista koskaan isääni kovin esinekeskeisenä. En pysty muistamaan yhtään esinettä, joka olisi ollut hänelle tärkeä, hän kun ei koskaan pitänyt edes vihkisormusta. Tai no. Ostin isälleni joskus 13-vuotiaana langattomat kuulokkeet (tää oli kuulkaa sillon 20 vuotta sitten kova juttu, kun ei ollut mitään NOISECÄNCELLINGIÄ!), ja hän piti niitä ehkä 15 vuotta jatkuvasti 😀 Siis äitini kutsui isääni välillä Cheburashkaksi (googlatkaa!), koska hän nosti ne kuulokkeet usein päälaelle ja piti siellä, että voisi sitten sopivasti uutisten tullessa, laittaa ne takaisin. Ja let me tell ya, Venäjän triljoonalta kanavalta ei tuu ku uutisia. No anyway. En ehkä enää suosittelisi kenellekään hankkimaan lahjaksi isälleen jotain, millä saa luotua täydellisen passiivisen verhon muuhun perheeseen ja erakoitua kuuntelemaan jälleen jotain ulkomaapolitiikka-höpötystä, MUTTA… Tässä taannoin mä kokkailin keittiössä ja lapset hölis ja oli jotenki hirvee meininki ja olin väsynyt ja iskin kotona pitkästä aikaa melua vaimentavat kuulokkeet ja herrajumala. Ymmärsin antaneeni silloin parikyt vuotta sitten isälleni lahjaksi elämyksen mustien kuulokkeiden paketissa, nimittäin hiljaisuuden kokemus ei ollut meidän kodissa hirveän yleinen.

(Kuva: Lotta Polviander)

Mutta ihan vakavasti. En muista yhtään mitään muuta, mitä olisin lahjoittanut isälleni, mikä olisi ollut jotenkin oikeasti hieno esine. Kerran vanhempana olen lahjoittanut viskejä keräilevälle isälleni karahvin, mutta tuskin sekään mitään tunteita herätti. Muita lahjoja en edes muista. En synttäreinä annettuja, en jouluna annettuja, en isänpäivänä annettuja. Paitsi. Kun mä olin teini-ikäinen, Karjala Cupia pelattiin aina isänpäivän tienoilla. Tosi usein Suomi-Venäjä peli osui isänpäivään tai vähintään siihen lähelle. Me käytiin mun isän kanssa varmaan joku 7 vuotta putkeen kattomassa se matsi. Mä ostin aina liput isänpäivä-lahjaks. Ja ne pelit, ja se sellainen mun ja iskän juttu, eli se meidän perinne, se on mulle arvokas. Varmasti isällenikin. Löysin vähän aikaa sitten mun muistolaatikossa ne liput. Ei niin, että ne kokemukset olis unohtunu. Siellä me oltiin, lähes joka kerta pelin aikana näytettiin koominen näky. Isäni nahkatakissa ja punaisessa neuleessa ja vieressä teini-ikäinen silmälasipäinen kiharatukkainen teini-ikäinen päästä varpaisiin sinivalkoisissa keskellä Venäjä-katsomoa 😀 Olihan siinä kontrastia.

Nykyisin isälleni elämyksellisyyttä arkeen tarjoaa lapsenlapset, ja pakko sanoa, että isäni on edelleen mun vaikein lahjakohde. En ikinä keksi, mitä lahjoittaisin. Hän kun ei välitä ihan hirveästi sosiaalisista aktiviteeteista ja vaikkapa joku pakohuonepelin kaltainen tapahtuma olisi hänestä suorastaan kauhistuttava. Voisi tulla kuskaamaan 😀 Kaikki me ollaan erilaisia, joten ehkä mä lupaan lähteä sen kanssa kalaan. Tai no, vien ehkä vaan Danten sinne, niin tapahtumasta saavat kaikki olijat jotain irti. Tai ehkä se kalassa käyminen olisi sikäli kokemus, että tulis juteltua rauhassa Saako kalastaessa puhua? En tiedä. Mun isän mielestä varmaan mieluummin ei. Ellei oo jotain tärkeetä asiaa. Kyllä hän sitten aina kuuntelee ja auttaa.

kumailmapallo (3 of 4)

Oman mieheni kanssa ollaan tässä vuosien aikana alettu siirtyy samalle vaikeuden tasolle. Jos nään kivan esineen, jonka haluaisin miehelleni, ostan sen ja annan arjessa. Musta arkiset pienet lahjat on parasta. Se vaan tarkoittaa sitä, ettei koskaan jää mitään erityisiin päiviin. Älkää kysykö mitä mieheni sai viime vuonna joululahjaksi. Ehkä kengät, ehkä ei. Mutta toisaalta mä olen vienyt mieheni kuumailmapallo-lennolle. Ja ajamaan Ferrarilla. Ja kylpylään ja pakohuonepelaamaan ja ajamaan kartingia. Käytän Elämyslahjoja mun ehtymättömänä lahjaidea-pankkina, ja itse asiassa tälläkin kertaa sieltä löytyisi yksi kuningas-idea, jonka nyt jätän kertomatta ja palaan asiaan, jos saan sen toteutumaan, se kun on Helsingissä. Mutta niin. Me tykätään molemmat tehdä kaikkea toiminnallista ja hauskaa, joten meille kaikki elämyslahjat on parhaita. Ollaan kunnostauduttu punaisten pakettien kanssa myös häävieraina ja muissa isommissa juhlissa vieraillessa.

Itse asiassa oon huomannut, että Elämyslahjojen lahjakortti ei oo musta koskaan ollut sellainen ”koska en keksi muutakaan”, vaan päinvastoin. Koska ei tarvitse muuta, se on täydellinen. Elämyslahjojen sivuilta löytyy tarjontaa vaikka kuinka paljon ja saajalle saa räätälöityä ihan just eikä melkein sopivan paketin. COVID-aikaan on erikseen vieläpä etä-elämykset, tälleen vinkkinä, jos vaikka jonkun isä sattuu kuulumaan riskiryhmään. Elämyslahjojen avoin lahjakortti käy mihin tahansa elämykseen, minkä saaja saa itse valita, joten se on aina mun suosikki, mutta toisaalta spesifi, henkilökohtaisemmalta tuntuva lahjakortti ei ole millään lailla liian sitova sekään, jos meneekin metsään tai elämys onkin jo vaikkapa koettu. Nimittäin jos lahjansaaja ei jostain syystä halua tai voi kokea hänelle ostettua elämystä, on hänellä muutosoikeus toiseen elämykseen. Toisaalta taas lahjakortti voi hienovaraisesti ”pakottaa” oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jolloin tulee koettua ehkä jotain mieletöntä! Elämyslahjojen lahjakortit on voimassa 3 vuotta, mikä on tässä nykytilanteessa tosi hyvä juttu! Monilla on huoli tässä tilanteessa just siitä, että ehtiikö joku lahjakortti vanhentua tai mitä jos vallitsevassa tilanteessa joku yritys meneekin konkurssiin? Elämyslahjojen lahjakorttien pitkäikäisyys ja monikäyttöisyys on tosi jees tästäkin lähtökohdasta, sillä ei tarvii olla huolissaan tuollaisista.

Mä haluan antaa lahjaksi ihania hetkiä ja omaa aikaanikin. Se tuntuu usein mun kalleimmalta omaisuudelta, sillä ruuhkavuosina oikeasti laatuaika läheisten kanssa on kortilla ja jo itsessään mieletöntä. Tänä vuonna moni on varmasti ollut tavallista yksinäisempi, joten yhdessä koettu elämys on ihan paras lahja! Anna lahjaksi elämys ja omaa aikaasi. Uskon, että kuka tahansa isä olisi siitä onnellinen. Ja hei, tää tukee samalla kotimaisia yrittäjiä ja palveluntarjoajia!

Muutamana tärppivinkkinä mun kokemista elämyksistä haluan listata muutaman. Nää mun on Helsingistä ja Tampereelta kun olen itse siellä pyörinyt, mutta Elämyslahjoilla on paikallisia elämyksiä joka puolella.

kumailmapallo (13 of 25)

Helsingissä: 

Panimovierailu kahdelle olisi loistava tapa viettää aikaa isän kanssa, jos itsekin on kiinnostunut oluista ja isä myös. Me ostettiin tää lahjaks yhdelle kaverille ja oli tykännyt! Opas Gin & Tonicin maailmaan osui viimeisimpänä silmään tällä kertaa ja voi vitsi, tää ois varmaan ainakin mun miehelle kiinnostava. Tämän saa yhdelle tai kahdelle, joten tämäkin olisi just hyvä idea kahdenkeskiselle ajanvietolle isän kanssa. Samaan kategoriaan menee myös Viinikurssi kahdelle, jonne voi viedä isän tai lahjoittaa isälle loistava treffi-idea vaikka äidin kanssa.

Actioniakin löytyy hyvin sopivasti. Mä oon vienyt aikanaan miehen ajamaan Ferrarilla ja Lamborghinilla. En ole itse autoihminen, niin en ihan pääse käsiksi tohon tunteeseen siitä, miksi toi on kivaa, mutta autoihmisille tämä on kokemus, joka eroaa siitä omasta KIAsta kyllä 😀 Mun mies pääsi vaan motarille ajelemaan tällä, mutta toi kiitorata kuulostaa kyllä kivalle, jos on yhtään kaasujalkaa. Käsiaseella ampuminen on tosi tosi suosittu elämys kuulemma, ja mä voin ymmärtää miksi. En haluaisi tuota omalle miehelle, kun ärsyttäisi hävitä hänelle, mutta mun isän kanssa tää vois olla hauskaa, hän voisi verestää inttimuistoja, minä kokeilla ekaa kertaa samalla. Vapaalentoelämyksessäkin mieheni on ollut, tosin tää tais olla Ausseissa. Oli kuulemma ihan superhauskaa, joten vauhdikkaalle ja toimintaa janoavalle isälle tää voi olla oikeesti aika mieluinen.

Amazedin lahjakortti on pakohuoneilijalle varmasti mieluinen! Mä oon pelannut täällä Mad Moneyn (mun ihanien seuraajien kanssa ja me rokattiin tää suvereenisti, mut tää ei ollut liian helppo vaan ihan superhauska ja -hyvä huone!) ja Lockdown työporukalla. Nää on 4/5 vaativuustasoltaan, ja ne on ehkä himpun vaikeita, jos pakohuonepelejä ei ole kukaan tiimissä pelannut koskaan, mutta superviihdyttäviä kokeneille pelaajille. Mun on päästävä seuraavaks Missioniin! 😀 Ja hei, Amazedillä on myös etäpakohuonepeli-mahdollisuus, eli jos ei uskalla klaustrofobisena huoneeseen, pääsee kokeilemaan kuitenkin tuota itse kokemusta.

Mä muuten rakensin mun 30-v. synttäreiden Amazing Racen kavereille Elämyslahjojen inspiraatiolla. Siihen valikoitui yhdeksi myös tuo Arrive & Drive -karting, joka on ihan superedullinen elämys, joka on kuitenkin varmasti erittäin ikimuistoinen! Ihan vaikka esimerkiksi jos haluaa käydä ensin siellä ja sitten vaikka lounaalla tai illallisella.

Tampereella: 

Mä oon just tänä vuonna kokenut suurimman osan Elämyslahjojen alueen tarjonnasta.

Winebridgen valikoimassa on useita eri elämyksiä. Me oltiin just kolmisen viikkoa sitten Winebridgessa, ja voi herrajumala miten hyvää ruokaa ja mieletön viinimenu! Intohimoiset viineilijät pyörittävät paikkaa rakkaudella ja siellä pidetään niin viinitastingia kuin kokkikoulua! Listalla oli niin mielenkiintoisia viinejä, että mulla on ihan hirvee hinku molempiin näistä! Ja itse asiassa samassa paikassa toteutuu myös Shitty Dinner, jossa on kyseessä siis illallisshow, missä on ammattikokkien ruoan lisäksi ammattinäyttelijöitä heittämässä tilanteen ihan läskiksi! Jos siis isä tykkää erinomaisesta ruoasta, hyvistä viineistä ja mustasta huumorista, ota tämä!

Samaa kategoriaa löytyy Tiiliholvista. Olin siellä syömässä muista syistä viime viikolla, ja apua mikä kokemus! Oltiin sen jälkeen seuraavana iltana yhdessä toisessa Tampereen ravintolamaailman tähtiravintoloista, ja yngh, ei ollut mitään jakoa. En ollut koskaan ollut Tiiliholvissa, mutta siis tunnelma, ruoka ja palvelu oli kaikki aivan 10/10! Yksi parhaista illallisista tänä vuonna, ja siis pakko päästä pian uudelleen, koska oli vaan niin mahtava kokemus! Tiiliholviin saa avoimen lahjakortin lisäksi myös Elämyslahjoilta löytyvän Illallinen pimeässä -elämyksen. En oo ollut toteuttamassa tätä Tiiliholvissa, vaan Kanadassa about kymmenen vuotta sitten tuli kokeiltua tätä. Oli oikeasti ikimuistoinen kokemus. Hetkellinen kosketus siihen, millaista olisi olla ilman omaa näköaistiaan. Mulla ruoan laatu kyllä ei mitenkään pääse oikeuksiinsa ilman silmänruoan tuomaa lisää kokkien asettelujen ja ruokataiteen puolesta, mutta Tiiliholvissa juuri ruokailleena väitän, että ruoka toimii missä olosuhteissa vaan. Ja voihan olla, että näköaistiinsa minua vähemmän luottavat saattaisivat nauttia tuosta vieläkin enemmän, kun muut aistit terävöittyisivät. Mun pimeästä illallisesta on jo lähes vuosikymmen ja silti muistan sen edelleen. Niin erikoinen kokemus se oli. Avartava. Menittepä Tiiliholviin pimeyteen tai tavalliseen menoon, on se multa lämpimät suositukset saava! Ja itse asiassa koko meidän nelihenkiseltä seurueelta. Kaikki oli just eikä melkein!

Pakohuonepelejä suosittelen myös Tampereella. Finlaysonin Room Escapesta tein ihan kokonaisen postauksen tämän vuoden puolella ja taannoin kävimme myös Unfoldissa kavereiden kanssa. Kirjoitin siitä täällä. Tosi hauska kokemus, sellainen, mikä olisi aivan täydellinen hieman seikkailumieliselle, muttei ole liian jännittävä. Pääsee seikkailemaan omassa rennossa tahdissa ja suorittamaan tehtävää, mutta samalla nauttimaan Finlaysonin kauniista alueesta. Ihan huikea esimerkiksi perheelle, jossa kouluikäisiä lapsia, sillä tuolla on varmasti tosi kivaa just ala-asteikäistenkin lasten kanssa. Ei liikuntaesteisille.

Meinasin itse asiassa hankkia tänä vuonna miehelleni isänpäivä-lahjaksi Elämyslennon varjoliitimellä, mutta haluan kokea sen hänen kanssaan yhdessä, joten jätänpä joulupukin toivomuslistalle sen. Kokemusta tästä ei siis varsinaisesti ole, mutta on mun toivomuslistan kärjessä.

Kaiken kaikkiaan, Elämyslahjojen lahjakortilla ei vaan voi mennä pieleen. Ei turhaa materiaa, ei päänvaivaa lahjojen suhteen. Jotain mukavaa, jotain ikimustoista, jotain yhteistekemistä. Jotain, mikä sopii juuri isälle. Millainen ikinä hän onkaan. Saatoinpa muuten vahingossa löytää tuolta jopa omalle isälleni sopivan lahjan. Ei se niitä kuulokkeita voita, mutta saattaa silti olla hyvinkin mieluinen. 

Mitä te aiotte tehdä isänpäivänä? Ja kuinka monen isä saa lahjaksi tämän punaisen kuoren? 

P.S. Elämyslahjojen lahjakortin voi tilata eLahjana, eli sen saa ihan muutamassa minuutissa digitaalisena, joten kannattaa napata sellainen, ettei jää Postin varaan 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *