Arkisia terveysvaivoja

Tajusin tuossa kun kävin hierojalla ja päivitin siitä Instaani, että on yks aihe, mistä mä harvemmin kirjoittelen, ja mistä mulla oli tällainen luonnos odottamassa, että saisin jotain kuvamateriaalia siihen. Yks mun vähemmän koskema aihe on terveysasiat ja erilaiset terveysmurheet, mitkä on tielle osuneet. Toisaalta kuitenkin esimerkiksi mun kirjoitukset ferritiinistä ja raudanpuutteesta sekä Danten kireästä kielijänteestä on teidän palautteiden mukaan auttaneet paljonkin ja monia eri ihmisiä, niin ajattelin jakaa pari muutakin tarinaa tästä viimeisen puolisen vuoden ajalta. Mulla oli tossa viimeisen parin vuoden aikana parikin mystistä pientä ongelmaa nimittäin ja molempiin oli ihan typerän helppo ratkaisu näköjään.

Päänsäryt ja syke korvassa

Mulla alko joskus vuosi sitten sellainen ihmeellinen ”tinnitus”, tai siis tietyissä asennoissa mulla kuulu aivan järkyttävän lujalla oma syke vasemmassa korvassa. Se oli tosi häiritsevää, varsinkin kun se yleensä tuli siinä vaiheessa kun kävin makaamaan. En osaa ihan kuvailla sitä tarkalleen, mutta tiedättekö jos on joskus laskenut korvansa jonkun sydämen päälle ja kuullut tosi selvästi sen sykkeen? No tässä itse asiassa oli hieman samaa, mutta se kuulu sellaisen huminan kanssa ihan tossa korvassa ja tosi kovana. Se häiritsi välillä nukkumistakin. Mä en esim. kestä pitää korvatulppia hirveen pitkään, koska mä kuulen oman sykkeen ja kropan äänet mielestäni liian selvästi silloin, joten en pysty saavuttamaan ”hiljaisuutta” korvatulpilla. Sanomattakin selvää, että tästä lähtökohdasta toi jumalattoman kovalla ollut kohina ja sydämensyke suoraan korvassa oli todella häiritsevää. Mä jopa mietin mielessäni, että se liittyy jotenkin siihen rautainfuusioon ja tohon rautaongelmaan ja mun alhaiseen verenpaineeseen ja ties mihin. Jotenkin ajattelin sen liittyvän vereen joka tapauksessa.

Samoihin aikoihin mulla alkoi välillä tulla aivan törkeitä päänsärkyjä vähän väliä. Ne oli siitä erikoisia, että tuntui oikeesti siltä, kuin vanne kiristäisi päätä ja särky oli kovaa. Tavoilleni uskollisena en kuitenkaan hirveen herkästi reagoinut asiaan ja vasta kun olin raskaana, eikä edes Buranaan voinut pahimmassa säryssä turvautua, oli pakko vähän pysähtyä ja varata lääkäriaika. Menin korvalääkärille, kun oli sinne asiaa muutenkin Danten korvatarkastuksen myötä. Siinäpähän tsekkaa onko jotain rakenteellista oli mun ajatus. Lääkäri tutki korvat ja samalla hieman niskaa, kaulaa, hartioita ja päätä. Lääkäri ehdotti hierojalle menemistä, sillä hän huomasi kaulani vasemmalla puolella aika pahan jumin ja hartiani nyt on aina vähän jumissa.

Mä oon tosi huono käymään hierojissa, kosmetologilla yms. tällaisissa hoidoissa, en vaan saa aikaiseksi. Hyvän hierojan löytäminen on kans yks hiton savotta, ku toiset runnoo liian lujaa ja toiset taas tekee jotain rentoutumishoitoa silloinkin kun pitäisi hieroa paikkoja auki. Ihan sattumalta löysin aivan täydellisen hierojan, tamperelaisen urheiluhierojan, jonka vaan summan mutikassa bongasin timmasta. Menin lääkärin antamilla eväillä hänen vastaanotolleen ja lähdin sieltä heti uudistuneena. Kun nousin tunnin hieronnan jälkeen pöydältä, musta tuntu, että mun päähän ois holahtanu verta ihan hirvee määrä. Olo oli oikeesti vähän hulju, sellainen kuin olisi roikkunut vartin pää alaspäin jossain. Mä olin vähän skeptinen ensin, mutta käytyäni kaksi kertaa hierojalla, se koko sykejyskytys lakkasi lähes kokonaan. Käytyäni parin viikon aikana kolme kertaa, en enää kuullut sykettä lainkaan ja hedaritkin katosi sen siliän tien.

Lupasin ja vannoin itselleni, että alan käymään säännöllisesti hierojalla, sillä elin tonkin vaivan kanssa ihan turhaan viikkoja ja kuukausia manaten sitä jatkuvasti, vaikka asiaan oli erittäin helppo ja nopea ratkaisu. Oon oppinut tässä sen, että vaikka kuinka kuvittelee itsestään ja kropastaan liikoja, niin vanheneva kroppani tarvitsee hoitoa ja huoltoa, ja mielellään ennaltaehkäisevästi, eikä korjaavasti. Mun pitää treenata hartiaseutuani, mutta myös tunnustaa se tosiasia, että mulla on ollu hartiat puoli elämääni jumissa ja nyt se jumi nousi niskaankin asti. Taaperon ja vauvan kanssa tuo tuskin muuttuu yhtään iisimmäksi, joten jatkan hieronnassa säännöllistä käymistä. Kävin tosiaan nyt taannoin hierojalla ja aion käydä nyt mahdollisuuksien mukaan joka toinen viikko, koska imetysasennot ja vauvan kanniskelu ja taaperon nostelu kyllä laittaa mua jumiin ihan reteesti.

Jos jollain muulla on tuollaista syke”tinnitusta” korvassa, niin kannattaa kokeilla hierojalla käymistä 🙂

Näppyläiset olkapäät

Tää on sellainen esteettinen haitta, joka ärsytti mua äärimmäisen paljon. Danten odotuksen loppuvaiheessa mun muuten aina tosi hyvä iho vetäs ykskaks molemmat hartiat / olkavarret ihan pienelle punaiselle näppylälle. Imetysaikana toi paheni ja näytin ihan siltä, kun mulla olisi jokaikinen karvatuppi tulehtunut olkapäissä. Kirkkaan punaisia ja tummanpunaisia neulanpään kokoisia näppylöitä kaikkialla. Mä googlettelin asiaa ja selvittelin sitä ja en oikein löytänyt vastausta. Oletin sen johtuvan hormoneista ja ajattelin sen loppuvan imetyksen jälkeen, koska se pahensi tilannetta todella. No, hieman tilanne paranikin, mutta eipä oikeestaan liiemmin. Toisen raskauden aikana tilanne paheni taas. Kuvitelkaa tosi pisamainen iho, mut pisamien tilalla on sellaista pienen pientä näppyä. Toisen raskauden aikana se vaiva tuli myös sääriin.

Tähän vastaus löytyi taas lastenlääkärin vastaanotolta. (:D) Dantella on ollut poskessa ajoittain punaiseksi lehahtava sellanen euron kolikon kokoinen alue, jolle ei oo löytyny selitystä vaikka allergioita ja muuta pohdittiin. Käytiin sitä tsekkaamassa ihan vähän aikaa sitten ja tämä ihana Mehiläisen lastenlääkäri oli maailman tarkin ja perusteellisin ja kävi läpi kaikki mahdolliset asiat. Jossain yhteydessä hän mainitsi keratosis pilariksen ja pohti, että sitä se ei varmaankaan ole, vaikka se tuleekin olkavarsien lisäksi poskiin, kun Dante on kuitenkin niin pieni vielä. Mä sitten siinä vilautin olkapäätäni, että tältäkö se näyttää 😀 Ja lääkäri oli silleen juu, oppikirjaesimerkki. Mä olin tähän talirauhasten sarveistappi -hommaan törmännyt googlailujeni perusteella, mutta jotenkin tullut siihen lopputulokseen, että tää yleensä teini-iässä alkava juttu ei koske tällaista kolmekymppistä mammaa. No, yleensä tämä alkaakin 10 ja 20 ikävuoden välillä, mutta ei oo mitenkään poissuljettua, että tää alkaisi myöhemminkin. Varsinkin näköjään kun kroppa käy läpi jonku hirveen hormonimyrskyn raskaudessa ja elää uudelleen teini-iän siinä sitten.

Keratosis pilaris on siitä kettumainen juttu, että kyseessä ei ole sairaus tai mikään sellainen, vaan kyseessä on ihotyyppi. Iho näyttää vähän siltä, että se olisi kananlihalla, mutta ne pystyt kohdat on punaisia. Ennen tätä diagnoosia yritin välillä kuoria ihoa ja kosteutin sitä ajoittain todellakin panostaen asiaan. Nothing happened. Lueskelin sitten asiasta enemmän kun lääkäri oli todennut mun olkapäiden perusteella ton minulle ihan selväksi hommaksi ja kävin hakemassa apteekista karbamidivoidetta. Koska kyseessä on ihotyyppi (perinnöllinen sellainen vieläpä!), niin siihen ei ole varsinaisesti mitään parannuskeinoa. Se ei myöskään ole mitenkään vaarallinen, epämiellyttävä vaan esteettisesti. Aluetta voi hoitaa kortisonivoiteella ja kosteusvoiteista ei ole yleensä kuulemma mitään hyötyä tilanteessa. Tällainen ihotyyppi on myös erittäin yleinen kuiva-ihoisilla, ja mähän oon jo vuosia hokenut blogissakin, että mulla on kuiva iho. Tätä voi kaiketi hoitaa laserillakin tarvittaessa, mutta mä menin vähän helpommalla kaavalla, jota uskalsi kokeilla ihan raskaanakin.

Ureaa eli karbamidia sisältävät voiteet voivat nimittäin auttaa tilanteessa. Mä totesin, että kokeilemalla selviää ja ostin apteekista ACOn Canoderm-voiteen. Erilaisia karbamidi-voiteita nyt on näköjään vaikka millä merkillä, mutta ACO on mulle tuttu ja turvallinen jo monen vuoden ajalta ja lisäksi tässä vielä ihan erikseen oli tieto, että on OK imettäessä ja raskausaikana. Selvä, ei muuta ku kokeiluun ja rasvaamaan 2-3 kertaa päivässä. En oikeastaan odottanut mitään, joten ehkä hieman hämmensi se, että huomasin eron jo ensimmäisen rasvauskerran jälkeen. Toki ne näppylät oli edelleen olkavarsissa, mutta ne ei punoittaneet!? Nyt oon käyttänyt voidetta jo jokusen viikkoa ja olkavarret näyttää rauhoittuneen, joskin helahti vähän tässä taas imetyksen alkaessa, kun en oo muistanut aktiivisesti rasvailla. Pitää taas ottaa toi jokapäiväinen rasvaus käyttöön.

On taas vähän sellanen höhlä olo, että onko niitä käsiä pitänyt ajoittain jopa peitellä hihoihin, kun ratkaisu oli 7 € maksava voide. Toki siis tämä keratosis pilaris on sellainen juttu, joka ei katoa käyttämällä pari viikkoa rasvaa, vaan ihoa pitää ennakoivasti hoitaa koko ajan. Tämä on kuin atooppista ihottumaa hieman eri muotoisena, eli hyvä ennaltaehkäisy ja rasvaaminen aina veden kanssa kosketuksissa olon jälkeen on tärkeää, samaten kuin ihosta huolehtiminen esim. talvella erityisesti.

No, en tiedä kuinka yleisiä nää kumpikaan on, ymmärtääkseni molemmat vaivat on hyvinkin yleisiä. Veikkaan, että en oo mikään special snowflake tässäkään asiassa, vaan aika moni mun seuraaja on kokenut jompaakumpaa ja samalla tapaa ku minä ärsyyntynyt asiasta, mutta ei oo oikeen tiennyt mitä tehdä tai jaksanut asiaa liiemmin selvittää. Toivottavasti joku saa tästä postauksesta siis apua näihin vaivoihin, jos sellaisia on 🙂

Oliko jompikumpi jo ennestään teille tuttu? 

Kommentit (17)
  1. Oi, todellakin tuo armoton hartioiden (ja kallonpohjan lihasten) jumitus on arkea 😫 Ja ihan totta, se olisi niin helppo hoidattaa ja ennaltaehkäistä hierojalla, mutta mulla sama juttu: en saa aikaiseksi otettua sitä kalenteriin ennen kuin sitten, kun elämä alkaa oikeasti jo aika haastavaa (päätä särkee, pää ei käänny, henkeä ahdistaa, kun rintakehä on jumissa… 🤦🏼‍♀️)

    Suosittelen muuten myös kiropraktikkoa, kun kannattelet paljon pientä vauvaa! Kunnon nikamien naksuttelu paikoilleen tuntuu kuin keho syntyisi uudelleen 😂 Kannattaa ensin pohjalle käydä pari kertaa hierojalla, niin lihakset alkavat paremmin tukea ”uutta” asentoa. Jos lihakset ovat kovin jäykät, keho pyrkii takaisin väärään asentoon ja syntyy hankalia nikamalukkoja. Näin mulle hierojat ja kiropraktikot suosittelivat ☺️ Onneksi sait avun kiusalliseen korvavaivaan! ❤️

    1. Kiropraktikon (ja urheiluhierojan) vaimona todettakoon, että ensin kiropraktikolle poistattamaan lihasten lukot ja sen jälkeen vasta hierojalle 🙂
      Hierojan on turha lukossa olevia lihaksia hieroa, ne kun eivät hieronnalla aukea vaan vaativat nopeatempoisen manipulaation auetakseen. Tämän jälkeen vasta hieronnasta hyötyä.

  2. Itselläni samankuuloiset näpyt oli käsivarsissa niin pitkään kuin muistan. Kokeilin kesällä ketoosi-ruokavaliota, eli skippasin kaiken vehnän. Näpyt katosivat, arvaat varmaan kuinka iloinen olin 😄 lopetin ketoosin kuukauden jälkeen, mutta ei ole vielä palanneet. Jostain olen lukenut että ketoosi voi parantaa kehosta ”hiljaisen tulehduksen”. Muutoin ei ketoosi toiminut minulla enkä nähnyt niin ehdotonta ruokavaliota terveellisenä,mutta ehdottomana plussana koin tämän näppyjen lähtemisen. 😊 voihan minulla olla ollut myös jonkinasteinen ihokeliakia, mistä senkin tietää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *