Arkistojen kätköistä: Koh Tao

Hellurei!

Videopostausta joutunee tänään odottamaan taas aika pitkälle yöhön, mutta ennen kuin menemme siihen, olisi vuorossa ensimmäinen, toivottavasti perinteen aloittava, Arkistojen kätköistä -postaus 🙂

Tuntuu, että elämässä sattuu ja tapahtuu koko ajan niin paljon, että väkisinkin jää jotain asioita postaamatta. Toki tulee postattua paljon ”turhaakin”, mutta se on kai blogin ideakin. Postata siitä, mikä sillä hetkellä on mielen päällä 🙂 Tästä lähtien keskiviikkoisin yritän postata jutuista, jotka ovat jääneet luonnoksiin, tai vain muistoihin.

Olimme siskoni kanssa Thaimaassa elokuussa, ja silloin yksi osa matkaa oli Koh Taon paljon kehuttu saari. Minut se jätti todella kylmäksi. Kuumista keleistä huolimatta. Koh Samuilta matka kesti kolmisen tuntia laivan kannella lueskellen ja aurinkoa ottaen.

IMG_4941

Laivan matkalaukkuhihnasto oli aika jännä. Vähän pelotti katoessa ja siskon kanssa ihmeteltiinkin, kuinka usein a) rinkka tippuu veteen ja b) työntekijä lentää sinne. Työolot aivan uskomattomat. Tai sitten ei.

Muutenkin koko tuo lauttasekoilu oli todella ärsyttävää. ”Menkää tonne”, ”tehkää näin”, ”odottakaa siinä”, ”kiire kiire”, ”odota lisää” oli henkilökunnan koko sanavarasto, ja päästyämme lunastamaan etukäteen ostamamme liput Lomprayah -lautalle, saimmekin istua pitkän tovin matkalaukkujemme päällä odottamassa. Edes vettä ei saanut lähteä lähikioskista hakemaan. Varautukaa siis vedellä. Koko toiminta on jotenkin niin hukassa, että meni maku koko lauttaan oikeastaan jo siinä vaiheessa. Kun seisot 30 asteen kosteassa kuumuudessa kesämekko liimautuen pakaroihin ja hikoillessasi monsuunisateen lailla, ei paljoa naurattele. Lisäksi laulla pysähtyy parissakin paikassa ennen saapumistaan Koh Taolle, ja matkalaukut osataan suunnata perille sangen teknisellä tavalla. Työntekijät huutelee eri nurkista kohteiden nimiä mahdollisimman selkeästi ja raahattuasi laukkusi ko. kohtaan, iskevät siihen tietyn värisen tarran ja ottavat sulta laukun pois. ”Meneekö tää nyt varmasti Koh Taolle?” Yes yes, ja laukku pois sulta, vaikka työntekijä tuskin ymmärsi sanaakaan mitä just kysyit. Matka meneekin sitten iloisesti pohtien, että päätyykö matkalaukkusi perille.

Kun Taolle päästin, niin laukkuja heivattiin vaan pitkäksi jonoksi ulos laiturille, ja sitten ihmisten poistuessa kyydistä, piti ottaa omansa. Turvallista meininkiä. En siis suosittele minkään arvokkaan, esim. läppärin tai kameran jättämistä laukkuun.

IMG_4919IMG_4922IMG_4927IMG_4908IMG_4937

Sinänsä kyyti Taolle oli oikein mukava, lautta liikuu eteenpäin sutjakkaasti ja maisemat on kauniita.

Taon hotellit järjestää yleensä kyydin tuolta lautalta hotellille, ja satojen samannäköisten thai-miesten joukosta löysimmekin omamme. Matkalaukut kiinnitettiin minibussin katolle, ja taas sai vähän jännittää, mitä löytyy kun perille pääsemme. Olin varannut meille Koh Tao Hillside Resortin netistä löytyvien ihan hyvien arvioiden perusteella. Itse asiassa oikein hyvien arvioiden. Tähän väliin voisin muistuttaa, että olen matkustellut aika paljon, hotellikustannukset on aina se, mistä mielelläni nipistän, ja olen valittamatta asunut 6 euron huoneissa Laosissa ja 10 euron huoneissa Balilla. Se on osa sitä kokemusta. Tämä paikka oli ensimmäinen, joka aiheutti melkein itkun. Ensinnäkin hotellin respa oli rakennettu korkealle portaiden yläpuolelle, ja ei puhettakaan, että joku auttaisi sua kamojen kanssa. Henkilökunta puhui hädin tuskin englantia ja oli todella töykeää. Jouduin helvetin kauan vääntämään jo siitä, että onko hotellista maksettu. Mun kuittien ja tilitietojen mukaan oli, hotellityöntekijän mielipiteen mukaan ei.

Olin varta vasten varannut huoneen, jossa olisi Wi-Fi, jotta voisin tehdä töitä reissun päältä. Ja Wi-Fi ei toiminut koko hotellissa. Olin ottanut meille villan siitä mäeltä, jotta siskoni saisi kivan kokemuksen muutenkin 🙂 Sitten mentiin. Koh Tao on ”korkea” saari. Tai siis siellä hotellit on suurimmaksi osaksi rakennettu tuon yllä olevan kuvan mukaisesti mäkialueille, ja ne on aika paljon villoina. Kun meitä lähdettiin saattamaan huoneeseen, reitti sinne tapahtui narisevien hädin tuskin kiinni olevien puisten lautojen päältä, ja odotin kauhulla, milloin yksi irtoaa ja lennän alas kuolemaani. Kivoja lomakokemuksia tollaset. Jossain vaiheessa työntekijä vielä sanoi, ettei saa astua yhdelle niistä. Ai ku kiva. Koko alue oli tosi hoitamanto räpeikköä ja odotin, milloin silmieni eteen hyökkää käärme.

Pääsimme kuitenkin villaamme. Joka oli puolessa välissä respan (ainoa poistuminen hotellilta) ja altaan välillä. Sinne villaan pääsy kesti jonkun vartin. Alamäkeä. Pääsimme huoneeseen, joka oli niin naurettavan pieni koppi, ettei järkeäkään. Siinä vaiheessa siskoni hyppäsi sängylle, ja totesi, ettei uskalla liikkua. Meidän ilmastoitu kahden hengen huone tarkoitti yhtä huonosti toimivaa tuuletinta ja kahta sänkyä vierivieressä. Sen kokoinen koppi, ettei saanut edes yhtä matkalaukkua auki. Vessa oli eristetty tästä kopista suihkuverholla, ja oli sen verran karu, etten olisi uskaltanut sinne varpaallanikaan astua.

Kuikuillessani ulos, totesin myös, että vaarana villasta pois liikkuessa on fyysinen aika kova damage tai kuolema. Ihan naurettavat ne ”portaat” ravintolaan ja respaan. Ja jyrkkää ylämäkeä kapuaminen vähänkin pimetessä niissä hengenlähtö-olosuhteissa ei kiinnostanut metriäkään. Soitin frendille itku kurkussa, että ”katotko meille jonku hotellin, mä en pääse nettiin, me lähetään tästä nyt”. Jouduttiin raahaamaan laukkumme itse takaisin ylös asti, ja ilmoitin respaan, että kiitos hei, riitti tää parituntinen teidän alueella.

Älkää ihan oikeesti kukaan, IKINÄ KOSKAAN, majoittuko tonne.

Otettiin taksi Pinnacleen, josta tulikin meidän koti muutamaksi yöksi. Kaunis, iso huone parvekkeella ja tehokkaalla ilmastoinnilla. Ja matka sinne kävi hotellin golf-autolla asfaltoitua tietä pitkin. Ravintola ei näyttänyt sikalalta, vaan ruoka oli herkullista ja näköalat upeita. Voin suositelle 🙂

IMG_5055

IMG_5047

Pakko sanoa, että asia, joka mua ärsytti tuolla Taolla, oli nuo hotellit. Jos halusit altaalta respaan, sopi varata sellainen puoli tuntia. Piiiitkä etäisyys ja jyrkkää ylämäkeä. Ja kaikki muutenkin nesteen imevässä kosteudessa. Lisäksi hotellit tuntuivat suurimmaksi osin olevan just jossain näissä mäkialueilla kaukana kaikesta, ja jos halusi hotellilta minne tahansa mennä, piti siihen varata kyyti / soittaa taksi. Tuonne Pinnacleenkin tie on aikamoinen. Pitäis olla jo aika uskalias trekkailija tuolta kävellä keskustaan. Kivinen, kuoppainen ja ylämäkee alamäkee koko ajan. Pelotti välillä olla auton kyydissä. Ja varsinkin kun 18 jälkeen alkoi tulla pimeä, niin terve.

Pinnaclen yksityinen ranta oli tosi kivan rauhallinen, ja siellä tulikin käytyä aamulla pikapulahduksella ennen muualle suuntaamista 🙂

IMG_5549

IMG_5441IMG_5455

IMG_5397IMG_5466

Vaikka arjessa tykkäänkin pukeutua ja rakastan Chaneleita ja Celineja ja muita hömpötyksiä, niin tuollaisessa paikassa sitä on mielellään vaan ryysymekossa biksujen päälle heitttynä, ja parinkympin repulla pärjää paremmin kuin hyvin. Ryönäprinsessana on ihana olla, mutta aina vain lyhyitä hetkiä 🙂

Kävimme pari kertaa monien kehumilla paikoilla, ja todettiin, että mieluiten aikaa vietetään siellä hotellin rannalla tai altaalla.

IMG_5556

IMG_4938IMG_4960

IMG_5024

IMG_5033IMG_4956IMG_5016

Yksi ”Koh Taon kauneimmista ranoista” Ao Lewk jätti mut oikeastaan jääkylmäksi. Sinne päästyämme ajatukseni oli lähinnä, että REALLY?! Okei, mä oon ehkä nähnyt liikaa oikeasti kauniita rantoja Balilla, Fijillä, Malediiveilla ja muissa paikoissa, koska tää aiheutti lähinnä reaktion ”miten sinne nätille rannalle pääsee?”. Saakelisti ihmisiä, eikä yhtään mitään kaunista tai ihmeellistä. Snorklatessakin oli aika surkeasti nähtävää. Kun ihmisiä on vedessä enemmän kuin kaloja, en puhuisi snorklaajan unelmakohteesta.

IMG_4962IMG_4933IMG_4934IMG_4950

Rannan edustalla oli hauskanmallisia kalastusveneitä. Ehkä selittää myös sen, miksei kaloja hirveesti löytynyt… Turkoosien vesien ja vaaleiden hiekkojen kotirannallani Gold Coastilla oli meininki tuhannenkertaisesti kauniimpaa mielestäni kuin Taon ”kauneimmalla” rannalla. Eli senkään puolesta en suositella voi.

IMG_4912

Muutaman kokeilumme jälkeen löytää jotakin mielenkiintoista Koh Taolla, totesimme paremmaksi viettää pari viimeistä päivää vaan hotellialueella siskoni kanssa. Kirjoja tuli luettua muutama, hyvää ruokaa ja vastapuristettuja mehuja piisasi ja oli kiva viettää siskoaikaa.

Mielestäni Pinnaclen oma ranta oli paljon kauniimpi kuin ym. ihmistungoksen tyyssija muutenkin:

IMG_5557IMG_5559IMG_5146

.. siellä oli sitä paitsi Jack Sparrow -niminen vene!! 🙂

IMG_5207IMG_5554

IMG_5560IMG_5173

Päivän asuksi riitti bikinien päälle viitta tai riekalemekko, allasbaaria tai rantaa pidemmälle kun ei tarvinnut siirtyä 🙂 Ainiin, ja rannalla ei lisäkemme ollut juuri ketään muita.

IMG_5186IMG_5183IMG_5203IMG_5369

IMG_5161IMG_5155

IMG_5341IMG_5236

Ei meillä kamalaa ollut. Todellakaan. Siskoni kanssa on superhauskaa ihan missä tahansa, ja hei, 30 astetta aurinkoa ja tuorepuristettuja mehuja aamiaiseksi hedelmälautasten lisäksi? Eihän tuollaisesta voi valittaa. Toivon siis, ettette ota tätä valituksena, mutta samaan hengenvetoon haluan kertoa, että vielä puoli vuotta myöhemmin mielipiteeni kohteesta on tällainen. Hyvä maku siitä ei todellakaan jäänyt, ja sen takia, en voi suositella kenellekään. Menkää mieluummin Balille tai Fijille. Tai pysykää mieluummin siellä Samuilla. Siellä on ees vesiputouksia ja muuta tekemistä 🙂

Tosin, jos hakee edullista paikkaa, minne mennä hengailemaan vaan viikoksi kivaan hotelliin, niin ei muuta ku luksushotelli Taolta, ja siellä sitten viikko aurinkoterapiaa! 🙂

IMG_5581

IMG_5569

Itse lähdin helpottuneena siitä, että sain lähteä takaisin Samuille, ja no, piirun verran ruskeampana! 🙂

Ahhh, ihanaa, että Dubain reissuumme on enää pari vk, aurinko kaipaan Sinua niin kovin!!!

IMG_5585

Matkamme takaisin Lomprayahilla oli yhtä sekava kuin ensimmäinenkin, tosi sillä erotuksella, että olimme varautuneet kaaokseen.

Ihan kuin se ei vielä riittäisi, matkamme aikana alkoi järkyttävä sadekuuro, jossa pisarat oli about kämmenen kokoisia. Koko lautta ahtautui sinne katettuun osaan, ja päästyämme maihin, oli aikamoinen wet t-shirt competition menossa. Samuilla piti olla minibussin odottamassa pääsyämme hotellialueille, mutta kas kumma, puolet niistä oli lähteneet, ennen kuin asiakkaat pääsivät edes kyytiin. Pitelimme sadetta jonkin olkikaton alla hollantilaisen perheen kanssa, ja mietimme, että pääsemmeköhän ikinä hotellillemme. Loppujen lopuksi alueelle eksynyt taksi ajoi ohi, ja tunkeuduimme koko tuon Hollanti-perheen kanssa sinne. Perheenisä etupenkille matkalaukku sylissä ja takana neljä naista ja yksi matkalaukku. Kaikki kun eivät mahtuneet takakonttiin, olihan meitä kuitenkin viisi henkeä. Ei todellakaan mukavin kokemuksistani, mutta kiitän edelleen suurempia voimia mielessäni siitä, että taksi ylipäätään eksyi paikalle.

No, tuleepahan muisteltua reissua siskoni kanssa varmaan vanhoinakin vielä. Hänen hätääntynyt ilmeensä ensimmäiseen hotellihuoneeseen päästyämme ei nimittäin unohdu ikinä. Huumorilla onneksi noistakin selviää, ja illaksi pääsimme Samuilla huippukivaan hotelliimme, herkulliselle illalliselle ja hierontaan. Elämä muuttuu aina paremmaksi 🙂

Kommentit (83)
  1. Siis mä en kyllä nyt pystynyt keskittymään mihinkään muuhun, kun sun rusketukseen! Järkyttävä ikävä aurinkoa ja sitä huumaavaa tunnetta, kun aurinko paahtaa kuumasti, hiki valuu ja oikein tuntee, kun ruskettuu 😀 Onneks kolmisen viikkoa, ja lähtö Goan auringon alle pariksi viikoksi, terveisin kalkkilaivan kapteeni. Ootko muuten tykännyt noista Ray Baneista? Taisin tilata itelleni just samat.

    1. Hahahah, no aijaa!! En malta odottaa 😀 Oon, rakastan noita, ja haluan jo toiset värikkäät 😀 Käytän noita 90 % ajasta, ruskeet on unohtunu työpöydän laatikkoon 😀

  2. Minttu-Maaria
    5.3.2014, 16:27

    Monesti sanotaan, että pitää kirjoittaa vaan kivoista jutuista, mutta mun mielestä on ihan parasta, että kirjoitat näin rehellisesti kokemuksistasi! Olen joskus kertonut jotain vastaavaa reissukokemusta ja mulle on sanottu, että vika on ollut minussa itsessä, että en ole tiennyt miten toimia tai olen pönttöillyt, vaikka niin ei ole ollut. Esim Budapestin lentokentällä oli ihan hämärä systeemi, kun odotettiin taksia, just tollasta ”menkää tonne, eikun tänne” -meininkiä.

    Vai että ryönäprinsessa 🙂 Sinä olet ryönä-lomavetimissäkin tyylikkäämpi kuin monet muut!

    1. No just näin 🙂 Eiköhän tännekin tule sata valitusta, kuinka en osaa vain ottaa vastaan asennetta X, ja olen kermaperse ja sitä ja tätä ja tuota, mutta mä kerronkin mun kaltaisille matkaajille mun kokemuksia matkasta, ja Tao ei sytyttänyt mua sitten ollenkaan 🙂 Itsekin haluan lukea niitä rehellisiä arvioita, en mitään ”jeejee”-fiilistelyä teeskennellen 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *