Asua ja ajatuksia vaatekuvista blogeissa

Kohautin aikanaan postauksella, jolla otin kantaa ilmastomuutoksen herättämään keskusteluun ja siihen, miten bloggaajia syyllistetään milloin mistäkin. Olen edelleen sitä mieltä, että pienen ja piskuisen Suomen kaikkienkaan asukkaiden erittäin hienot ja vihreät teot eivät vaikuta isossa mittakaavassa, vaan ilmastonmuutos on saatava haltuun kansainvälisin poliittisin päätöksin, sanktioin, säännöin ja sopimuksin. Vaikka jokainen suomalainen lopettaisi lentämisen, lihansyönnin, autoilun ja pikamuodin kuluttamisen, olisi sen vaikutus maailman mittakaavassa erittäin pieni. En ole tässä asiassa mieltäni muuttanut, sillä en edelleenkään näe, että suomalaisten pienillä hyvillä teoilla on mitään muuta vaikutusta kuin korkeintaan brändiarvoa Suomelle ja parempaa mieltä heille, jotka saavat tyydytystä tietäen tekevänsä paremmin.

Kuitenkin olen miettinyt, miten tämä vaikuttaa minuun, miten minä voin vaikuttaa ja miten voin opettaa lapseni ja kasvattaa heidät niin, että he eivät potisi hirvittävää pelkoa ja masennusta maailman tulevaisuudesta, mutta samalla olisivat valveutuneita ja mielellään minua parempia ihmisiä. Olen myös miettinyt millainen ilo lapseni ovat minulle, ja kuinka toivon, että he saisivat kokea vanhemmuuden ilon sitten jonain päivänä. Ilman pelkoa siitä, että maapallo poksahtaa viimeistään heidän lastensa elinaikana. Onkin ollut hyvin ristiriitaista kokea valtavan vahvaa tunnetta siitä, että meidän yksittäiset tekomme eivät maailmaa pelasta, mutta samalla haluta tehdä jotakin. Miten löytää se kultainen keskitie sille, että en koe hirveitä omantunnon tuskia ja paskuutta ihmisenä, mutta samalla en joutuisi luopumaan ihan kaikesta mitä rakastan?

Nyt on paljon puhuttu pikamuodista ja nämä kuvat herättivät minut taas pohtimaan aihetta. Tosiasiahan on se, että asukuvat ovat olleet blogien suola ja sokeri niin kauan kun on blogattu. Samaan aikaan aina kun poden ahdistusta siitä, että ne on vähentyneet sen takia, että ei ole aikaa ja mahdollisuuksia kuvata, saan aina runsaasti viestejä, että enemmän kiinnostaa muutenkin se ja tämä ja tuo. Arki ja elämä yleensä. Ja samaan aikaan asukuvathan palvelevat omalla tavallaan pikamuodin menestystä ja kukoistamista ja omalta osaltaan vaikuttaa tosi radikaalisti ilmastonmuutokseen.

Tää on ehkä se asia, jossa oon ite pyrkinyt tosi aktiivisesti parempaan. Olen vähentänyt shoppailua ja heräteostosten tekemistä ja lähtenyt kaupoille lähinnä tarpeeseen. ”Lapselle välikausihanskat, mulle oikeankokoiset imetysliivit” -tyyppisesti. En halua kiillotella turhaan kruunuani ja esittää parempaa kuin olen, joten en todellakaan voi sanoa shoppailevani vain tarpeeseen. Oon kuitenkin yrittänyt aktivoitua kirppistelyn kanssa (livenä ja FB:ssa), oon teettänyt ja korjannut asioita ompelijalla ja oon pyrkinyt vaan pysymään poissa kaupoilta. Myttysen vaatteista ja tarvikkeista 95% on Danten vanhoja. En ole ostanut yhden yhtä harsoa tällä kertaa ja vaatteista säilöin kaikki käytännöllisenä pitämäni vaatteet kokomerkinnöin varastossa toista lasta silmällä pitäen. Meiltä ne jatkavat sitten siskojeni lapsille aikanaan. Tuossa Myttynen nukkuu nytkin vieressäni Danten unipesässä, Danten vaatteissa Danten viltin alla. Dante on jo nyt hiffannut tän, mikä oli ihana huomata eilen kun hän sovitti yhtiä lenkkareitaan, jotka oli käynyt pieneksi. ”Ne menee vauvalle” sanoi taaperoni. Niin menee. Nojoo, ei toi 2,5-v. ymmärrä mitään vielä oikeastaan mistään, mutta kuitenkin hyvä alku.

Oon panostanut lasten uusissa tuotteissa suomalaisiin merkkeihin ja ostanut esimerkiksi Dantelle uusia kokoja uutena Gugguulta ja Reimalta. Näiden molempien vaatteet oon kokenut tosi kestäväksi ja laadukkaaksi, eli riittävät myös Myttyselle ja ne on  yleensä myös hyvin haluttuja jälleenmyynnissä. Lapset kasvavat niin nopeesti, etten oo esimerkiksi hankkinut kahta välikausihaalaria (yhtä päikkyyn, yhtä kotona käytettäväksi), vaan ollaan aina roudattu vaatteita eestaas päiväkotiin. Oon yrittänyt tehdä järkeviä hankintoja, vaikka ajoittain ne on olleet kalliimpia tai vaikeammin saatavilla.

Mut entäs omat vaatteet ja ristiriitaisuuttakin herättävä päivän asujen kuvaaminen? Niin, en voi sanoa, että olisin millään lailla malliesimerkki kulutuksesta. Far from it. Mutta oon yrittänyt tehdä tietoisia muutoksia siinäkin. Oon shoppailut vähemmän ja harkitummin, oon korjauttanut ompelijalla jotain vaatteita, jotka eivät ole enää istuneet ja huoltanut vaatteita pieteetillä. Oon myös miettinyt blogikulttuuria ja sitä, mitä mielikuvaa ”myyn”. Nimittäin julkaisen vuodessa nykyisin ehkä about 50 asun kuvat. Ne on yleensä aina erilaisia, sillä tietoisesti jätän kuvaamatta sellaiset asut, jotka on nähty lähes samanlaisena aiemminkin. Ajattelen sen usein inspiraation kautta. Kuka haluaa nähdä saman tai lähes samanlaisen asun monta kertaa? Vaikka todellisuudessa saatan pukeutua tismalleen samaan asuun monen monta kertaa. Se ei vaan koskaan välity blogiin, mikä on ongelmallista, koska silloin välittyy nimenomaan mielikuva jatkuvasta kulutuksesta ja sen ”haluttavuudesta”. Tietty mulla on monia asusteita ja vaatteitakin, joita on nähty jo vuosia blogissani, mutta harvemmin alleviivaan asiaa sen kummemmin. Pitäisi. Pitäisi kirjoittaa siitä, kuinka on käynyt viemässä ompelijalle 10 vuotta vanhan mekon ja hän on leventänyt mekkoa nykykropalle sopivammaksi. Pitäisi kirjoittaa siitä, miten usein kampaa neuleita kashmirharjalla. Eikä pelkästään siitä, kuinka nyt osti sitä ja tätä, vaikka ne uutuudet olisi kuinka ihania.

Kuten sanottu, en todellakaan ole täydellinen. Tässäkin asussa nähtävät mekko ja kengät on melko uusia hankintoja. Mekko on Zaran tämänhetkisestä mallistosta ja kengät on pari-kolme kk sitten ostettu. Olisin pärjännyt ilmankin. Kuten sanottua, olen parantanut tekemistäni, mutta en voi edelleenkään sanoa olevani tässä mitenkään erinomaisen hyvä. Edelleen teen ostoksia H&M:ssa ja Zarassa, vaikka ne ovatkin pikamuotia ns. pahimmillaan. Edelleen teen heräteostoksia. Oon kuitenkin pyrkinyt olemaan hehkuttamatta hankintojani sen kummemmin, olen tietoisesti jättänyt väliin erilaiset kissanristiäiset ja vaikuttajatapahtumat ja jotkut kaupalliset yhteistyöt ja niin edelleen. Oon teettänyt pojille vaatteita ja tarvikkeita (lakanat ja lämpöpussin yms.) paikallisella ompelijalla suomalaisista kankaista.  Mun mielestä ei pidä olettaa ja odottaa täydellistä muutosta joltakulta kylmiltään, vaan antaa muutokselle aikaa. Onnistumisen ja positiivisen kautta intoa tehdä paremmin todennäköisesti herää lisää.

Tämän asun mekko on tältä vuodelta, samaten kengät. Huivi on ollut käytössäni seitsemän vuotta ja takki on kaksi vuotta vanha. Laukkukin on pian 4 vuotta vanha. Kengät ovat tosiaan myös tältä vuodelta, mutta ne aiheuttavat silti minussa ilonpilkahduksen. Olen nimittäin vuosia katsonut sopivia maihareita tietyin tarkoin vaatimuksin. Mulle ei sovi Dr. Martensit ja monet monet muut maiharit olen jättänyt kaupan hyllyyn, koska ne eivät ole olleet täydellisiä. Nämä löytyivät Zarasta ja olivat aivan täydelliset! Sirot ja pehmeät, nahkaiset ja vetskarilla varustetut. Olen nyt käyttänyt näitä ihan nonstop pari kuukautta ja ne tuntuu edelleen maailman parhaalle hankinnalle. Ja siihen mä haluan pyrkiä mun ostoksilla tänä päivänä! Laadun on oltava vuosia kestävän lisäksi sellaista, että se kestää kovaakin käyttöä ja kulutusta. Mallin ja materiaalin on myös vastattava mun korkeahkojakin odotuksia. Jokaisen ostetun tuotteen pitää oikeasti tuottaa iloa pitkässä käytössä. Jos nämä toteutuvat, tuotteen hinta ei ole ongelma, vaikka se triplaantuisi. Jos oikeasti hankkii tuotteita, jotka kestävät aikaa ja tuottavat iloa vuosienkin päästä, niitä tuotteita ei tarvitse yhtä montaa kuin lyhytaikaista iloa tuottavia trendituotteita. Silloin sitä rahaa on käyttää siihen yhteen tuotteeseen enemmän. Hinta ja laatu tai vastuullisuus eivät aina kulje käsi kädessä, mutta harva oikeasti vastuullisesti tuotettu suomalainen tuote on halpa. Ja niihin tuotteisiin haluan jatkossa pystyä panostamaan. Tätäkin pohdin tänään, kun noukin eteisen vaatekaapista pois kesäisemmät takit ja kaivoin varastosta talvitakit. Mukaan lukien Burberryn talvitrenssini, jolle tulee nyt jo seitsemäs talvi käytössä. Ja se ei kalpene yhtään täysin uudelle takille.

Mun mielestä pikamuoti on ongelmallista monella tapaa ja siksi omakin pyrkimys on oppia koko ajan pois sen käytöstä. Tiedän mun heikkoudet, kuten Zaran, mutta yritän enemmän ja enemmän tehdä parempia valintoja ja jättää näitä huonoja valintoja tekemättä. Ja yritän varmasti jatkossa tuoda sitä myös enemmän ilmi blogissani juuri asujen osalta. Tänään heitin nimittäin piiiitkästä aikaa yhden vaatteen roskiin. Mun kotihousut kashmirista. Niissä oli haarovälissä jo 20 cm reikä ja ne oli kauttaaltaan aivan todella kauhtuneet, nyppääntyneet ja tahraiset. Oon käyttänyt niitä aina kotona ja viimeisen kuukauden oon kuluttanu niitä vielä entisestään puhki kotisohvalla kun oon asunut niissä koko palautumisajan. Mieheni on nauranut noille housuille koko ajan, koska voinette kuvitella miten härskiltä näyttää 20 cm tuuletusaukko persauksen kohdalla. Tänään kun olin laittamassa niitä pesuun, päätin säästää vettä ja heittää nuo vihdoin roskiin. Ne oli ehkä jo palvelleet tässä viiden vuoden aikana tarpeeksi. Ne on just niitä vaatteita ja valintoja, mitä blogeissa ei nää. Mä ostin ne aikanaan ihan ulkokäyttöön, kivoiksi kashmirverkkareiksi, joita pitää vaikka jopa korkkareiden kanssa. Kulumisen vuoksi jossain vaiheessa ne jäi kotivaatteeksi ja nyt niissä ei oikeesti ollut enää mitään pelastettavaa. Samalla kun julkaisen kuvia uudehkosta mekosta ja maihareista istun kotona samaan sarjaan kuuluvassa hupparissa, joka sekin alkaa olla parhaat vuotensa nähnyt.

Some ja blogit on monin tavoin hämäävää. Tätä lukiessa teille piirtyy kuva minusta näissä vaatteissa. Ei tässä mun tämänhetkisessä lookissa, jossa olen meikittä likainen tukka nutturalla kotisohvalla kauhtuneissa kotivaatteissa. Kumpikaan ei ole valetta, kumpikaan ei ole väärin. Kuvien mukaiselta näytin yksi toinen päivä, nyt näytän erille. Blogeissa ja somessa kuitenkin näkyy vain toinen puoli. Se puoli, joka saa helposti inhoamaan omaa vaatekaappia ja suuntaamaan turhillekin ostoksille. Se puoli, josta saa mielikuvan siitä, että bloggaajaa tai vaikuttajaa ei kiinnosta ja kaikki hänen tekemisensä on kulutusjuhlaa. Kaikilla meillä olisi varmasti petrattavaa ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä vähiten. Mutta vaikka en usko, että maailmaa pelastetaan pienin teoin, niin siellä missä koen, että voin, haluan toimia mieluummin hyvin kuin huonosti. Vaikka blogit ruokkii helposti lisää kulutusta, mä en halua itse lopettaa kokonaan ostoksien tai asujen esittelyä. Toivon toki, että asujen osalta inspiroituminen tapahtuu juuri niin, että saa ideoita värien ja mallien yhdistelyyn ja käyttää hyväksi kaapista jo löytyviä juttuja eikä lähde etsimään jotakin juuri samantyyppistä kuin kuvissa. Loppujen lopuksi yhden mekon tai takin voi pukea niin monella eri tavoin, mutta niitä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Ja sen takia mä iteki tykkään blogien asukuvista ja muista muotijutuista. Inspiroitumisen ei tarvitse johtaa ostoksiin vaan inspiroitumalla muista voi saada omista jutuista paljon enemmän irti.

Sellaisia ajatuksia täällä, miten teillä? 

MULBERRY huivi
ZARA takki
ZARA mekko
ZARA maiharit
LOUIS VUITTON laukku

Kommentit (15)
  1. Arvostan ja pidän todella paljon blogissasi siitä, että esität mielipiteitäsi – ja teet sen syvällisesti ja perustellen muttet ns. anteeksipyydellen. Tätä on todella inspiroiva lukea ja itsekin herää/aktivoituu usein miettimään omia kantojaan asioihin. Toivon, että saadaan lukea näitä sinun kiinnostavia ja aitoja ajatuksiasi jatkossakin!

  2. Nuo kengät on kyllä aika täydelliset, olkoonkin uudet. Mää katoin mustia Timberlandeja, mutta en oo varma haluanko samaa mallia mustana mikä on jo ruskeana mulla. Haluaisin ehkä nimenomaan vähän sirommat kengät. Muistelin, että sulla oli joskus joku kiva malli Timberlandeista, mutta en löytäny niitä sitten kun yritin blogista ettiä. Onko nuo lämpimät eli meneekö myös talvella? Vastaako kokoaan? Ja mulla menee yleensä kengät monta vuotta, pyrin pitämään huolta ja ostamaan hieman laadukkaammat.
    Ja onko nuo nämä?
    https://www.zara.com/fi/en/flat-leather-ankle-boots-p16158001.html?v1=17019727&colorId=040#origin=shop-cart

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *