BACK TO BLACK

Mungolife

Tiedättekö miten ärsyttävää on, kun VR:n junat on aina vähän myöhässä? No, tänään se oli erittäin tervetullutta. Mun oli tarkoitus lähteä 9.18 junalla aamulla Helsinkiin palavereihin, mutta erinäisten mutkien vuoksi jouduin turvautumaan vasta. 9.37 yhteyteen, joka lähtisi ensin Lempäälästä Tampereelle ja sitten Tampereelta Helsinkiin pysähtymättä Lempäälässä (aina yhtä turhauttavaa). No, siinä kun hypin portaita ylös asemalle 9.32 kuului kuulutus, että. Tampereen juna on myöhässä (tekninen vika, lumi, VR, raideongelma, pick one, en enää muista mikä oli syy tänä aamuna) 9 minuuttia. Vaihtoaika Tampereella oli 14 minuuttia alkuperäisen suunnitelman mukaan, joten periaatteessa 5 minuutin vaihtoaika olisi ehkä riittänyt juuri ja juuri, jos juna ei myöhästyisi tuossa Lempäälän ja Tampereen välillä yhtään. Epätodennäköistä vaan tässä tapauksessa, sillä lähes aina juna jumittelee jossakin kohtaa :D

Olin jo ihan varma, että myöhästyn koko palaverista hieman, sillä junan pitäisi aikataulussa saapua Treelta Helsinkiin 6 minuuttia ennen palaveriani ja asemalta kävelee juuri niin kauan toimistollemme. Eli VR:n perinteiseen joustavaan aikakäsitykseen ei olisi varaa. Onneksi siinä leikkasi mullakin sen verran kun katselin vastapäiselle laiturille, että tajusin ihmisten seisoskelevan laiturilla. Lempäälästähän ei mene junia ihan joka minuutti Helsinkiin, ei edes joka tunti. Niinpä nopealla päätelmällä päättelin, että sekin juna oli myöhässä. Ja niiinpä olikin, tietenkin. 9.18 sijaan juna tuli 9.34 laiturille ja meikäläinen pääsi tyytyväisenä kyytiin. Eikä edes konduktöörillä ollut valittamista siitä, että mulla oli väärä lippu (lippuni oli vasta seuraavaan junaan), sillä selitin, että todennäköisesti olisin myöhästynyt siitä omasta junastani toisen myöhästelevän junan tähden. Olin siis töissä vaivattomammin ja nopeammin kuin luulin. Kerrankin. Yleensä mä nimittäin oon se, joka seisoo -8 asteessa junalaiturilla odottamassa junaa sen 5-25 myöhästysminuuttia. No okei okei, kai ne junat on useammin aikataulussa kuin myöhässä, mutta välillä tuntuu, että aina on jotain pientä kommellusta. 

Esimerkiksi eilen aamulla töihin mennessäni juna jumitti Tokoinrannan edessä ainakin vartin (onneksi palaveri oli sillä kertaa puhelinpalaveri) ja paluumatkalla yhteen junaan laitettiin kahden junan väki sairaustapauksen vuoksi. Siinä sitten mentiin kuin sillit purkissa koko matka. Puhumattakaan siitä, että Lempäälässä on lyhyt laituri, ja junassa pitää aina siirtyä keskivaunuihin, että pääsee pois. Harmi vaan, että niissä vaunuissa ei ikinä ole vastakkaisia paikkoja tai työskentelyhyttejä, jos haluaa tietsikalle pöydän. Voipahan ainakin sanoa, että päivät ei ole puuduttavan samanlaisia ikinä :D 
 

Paluumatkalle aiheutin ihan itse itselleni hieman jännitystä. Meillä oli piiitkä lounaspalaveri, jonka jälkeen lähdin suoraan kotiin 16 junalla. Tarkalleen ottaen 16.04 junalla, johon ostin lipun 15.30 tietäessäni, että ehdin junaan. Olin asemalla jo 15.43, joten totesin, että mullahan on hyvin aikaa hakea mehu siitä asemalta. Harmi vaan, että lompakkoni ei ollut matkassa. Kun 15.47 tajusin, että mulla on junalippu ja kotona odottava taapero, jota on hirveä ikävä, niin junan lähtöön oli enää 17 minuuttia, eikä mitään toivoa lähteä ilman lompakkoa, kun en ole loppuviikolla Helsingissä töissä. F**c. Juoksujalkaa takaisin toimistolle. Onneksi ihana työkaveri vastasi puhelimeensa ja bongasi mun lompakon jostain pöydän alta piilosta. Olin sen näköjään niinkin taitavasti sujauttanut käsilaukkuuni. Smoothien tai mehun sijaan istahdin junaan vähän verenmaku suussa pinkomisestani edestakaisin semipaniikissa miettien, minne lompakkoni on hukkunut. Sen kerran kun siellä on oikeesti käteistä vähän enemmän kuin 20 €. Olin ihan varma, että se oli tippunu mun laukusta ja ahdistuin jo valmiiks ajatuksesta uusista pin-koodeista pankkikortteihin :D 

 

Vähän sama kun tuossa reilu viikko sitten istuimme kahvilla Tampereella kaverin ja miehen kanssa ja sujautin puhelimeni piiloon koristetyynyn alle, kun Dante yritti sitä havitella. Olisi toki hirveää menettää puhelin ylipäätäänkin, mutta voitteko kuvitella sen paniikin, kun noin 1,5 tuntia sen jälkeen kun lähdimme kahvilasta, tajusin, että mun puhelin on siellä JA että siinä ei ole mitään suojausta? Katsokaas kun otin puhelimellani kuvia snorklatessamme Fijillä ja Ausseissa ja otin siksi aikaa kaikki suojaukset pois, että puhelimen käyttö olisi nopeampaa ja helpompaa. Ja aina sen jälkeen kun puhelinta käytin, muistin, että pitäisi laittaa kasvojentunnistus ja sormenjälki ja numerokoodi käyttöön, mutten ollut tehnyt. Vaikka olisi todella masentavaa hukata puhelin, niin ihan hirveetä olisi hukata se suojaamattomana. On huolestuttavaa, miten ”exposed” on, jos puhelin hukkuu suojaamattomana. Siinä on kaikki. Meilit, viestit, kuvat, kaikki. Sama pätee läppäriini. Tätä kirjoittaessa muistan taas jälleen kerran, että mun oikeesti pitäisi säätää sen yksityisyysasetukset kuntoon. Nimittäin se on suojaamaton tällä hetkellä. Oikeesti. Suojaamaton. Tai siis jos se sammuu kokonaan ja sen uudelleen käynnistää, niin pitää laittaa salasana. Mut jos se menee nukkumaan, niin se herää kyllä kun vaan avaa kannen. Mä oon muutenkin vähän vauhko mun läppärin kanssa. Jos se on mulla mukana, en ikinä jätä sitä autoon. Siinä pelossa, että jos joku nyt sattuisi autoon murtautumaan, en kestäisi menettää läppäriäni. Jo sen takia, että oon ihan ääliö, enkä oo vieläkään varmuuskopioinu sitä kunnolla, mutta myös sen takia, että se on niin huonosti suojattu.

Pistää ajattelemaan, miten pienistä asioista kaikki on kiinni. Varmuuskopiointi vie pari-viisi tuntia. Puhelimen suojaus 10 min ihan maksimissaan. Läppärin salaus toisen samanmoisen. Ja silti otan päivittäin hirveän riskin, kun en saa tuota aikaiseksi. Ärrrrrrh. Tänään otan itseäni niskasta kiinni. Tai no okei, huomenna. Raivaan huomiselle aikaa varmuuskopioinnille ja muulle tuollaiselle tärkeälle. Tänään tulin kolmatta päivää putkeen kotiin 10 tunnin poissaolon jälkeen ja annoin huomioni yhdelle pienelle riiviölle, jolla on ollut äitiä ikävä. Nyt kun tyyppi vihdoin nukkuu, ajattelin katsoa jakson Suitsia ja olla ajattelematta muuta ku lakidraamaa. Joka toinen jakso oon rakastunut Harveyyn, joka toinen jakso haluaisin maailman eniten Donnan mun kaveriksi. Tai no scratch that, joka jakso haluan Donnan mun kaveriksi :D 

Asuna tällä kertaa vähän tällainen Back to Black, nimittäin parin vähän hempämmän talviasun jälkeen olis vuorossa hyvin mulle ominainen mustanpuhuva asu. Uutta on sentään puoliponnari! Mun eniten koskaan ääniä saanut kysely Instagramissa oli vahvasti sen näköinen, että te tykkäätte tästä, joten tässä kyseinen look myös asun muodossa. Ootan niiiiiiin paljon, että pääsen Nooran tuoliin ens viikolla värjää tän reuhkan vähän tuhkaisemmaksi. Kuukausi auringossa ja tää on oranssi. Ynhh. Puoliponnari on kyllä siitä kätevä, että peittää sangen tehokkaasti koko tyvikasvun. Ei siis ihme, että kun en oo nähny mun kampaajaa kahteen kuukauteen, oon vähän joka toinen pivä tukka puoliponnarilla. 

Mitäs te tykkäätte asusta? 

AMBER takki (2015) /  ZARA hame (2018) / ACNE nilkkurit (2015) / CHANEL laukku (2009) / SAMSOE SAMSOE neule (2016) / VANHAT hanskat / 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

You are hazel not green.

Tara II (Ei varmistettu)

FYI, hazel eyes have brown color in the outer circle. All I can see here is green.

Snibbe (Ei varmistettu)

Tosi kiva asu!! Ihana toi mekko <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hey,
Noi on niin pahoja tilanteita, kun luulee hukanneensa kaiken.
Tästä muistukin mieleen, että pitää nyt viikonlopun aikana siirtää kaikki työaiheiset kuvat varmaan talteen kovalevylle.
Miksi senkin tekeminen aina tuppaa unohtumaan?

Mukavaa viikonloppua!

yst. Pinja Mitrovitch // www.pinaycoco.fi

Elli2 (Ei varmistettu)

Musta toi hiusten väri on aivan ihana. Sopii todella hienosti sulle! Tulin pitkästä aikaa poikkeamaan sun blogiin ja luulin sun käyneen vasta kampaajalla. Wau!

Heinz (Ei varmistettu)

Tosi kiva tukka ja toi yläponnari! Ja tunnen myös ton Lempäälän aseman liiankin hyvin, tulee käytettyä sitä usein Helsinkiin ja takas, ja on kyllä ärsyttänyt jo vuosia miksei kaikki Tre:n junat vois pysähtyä siellä

Mervik (Ei varmistettu)

Ihana asu ja oot niin upean näkönen, kun sun tukka on osittain ylhäällä. Pääsee kauniit kasvonpiirteet ja silmät paremmin esiin!

Iisa123 (Ei varmistettu)

Kivan väriset noi hiukset! Ja super hyvin sopii tollanen puoliponnari sulle :)

Kommentoi