Back from the holidays

Mungolife

Hiphei ja terveisiä Kuopiosta :) Kotona ollaan jälleen, ja kävelin oikeastaan juuri äsken kotiin. Pariisissa, Brysselissä ja Lontoossa tuli hipsuteltua sitten n. 90 kilometrin verran ja kaikki se aika, joten loman jälkeen ollaan jalkahieronnan ja levon tarpeessa :D Aamulla "kotiuduttiin" takaisin Savoon, ja voi kuinka mukavaa olikaan olla kotona. Meinasi mennä kotiinpaluu aikamoiseksi seikkailuksi, niinkuin yleensä mun tapauksessa. Käytän tuossa kotiutumista lainausmerkeissä, sillä lentokentältä käytiin lähinnä viemässä Benji kotiin ja siitä sitten töihin. Benji on vielä enemmän väsynyt kuin me, nimittäin se ei ole oikein viitsinyt levätä ihan hirveenä viime viikkoa. Kuusi päivää täyttä rallia Jedin kanssa. Jedi näytti siltä kuin se olisi viimeisillä voimillaan ja Benji suuntasi kotona suoraan sänkyynsä nukkumaan. Siellä se oli vielä äsken kun tultiin kotiin :D Sisko lähetteli reissun aikana videoita, missä pojat molemmat taistelevat nukahtamista vastaan ja painivat menemään jatkuvasti. On niistä onneksi söpöjä kuvia, missä nukkuvat vierekkäin Jedin pedissä. En kestä. En äkkiseltään keksi yhtä liikuttavia juttuja, kuin noiden kahden ystävyys.

Eilinen meinasi tosiaan mennä aikamoiseksi seikkailuksi. Katselin aamulla lentomme aikataulutietoja, jotta voisi hakijalle ilmoitella. Nohh, heti aamulla oli tiedossa, että 18.45 lentomme lähtisikin vasta 19.55. Delayed. Asia kunnossa. Asioita sen tarkemmin ajattelematta pohdittiin, että meillä onkin sitten tunti suunniteltua enemmän aikaa pyöriä kaupungilla. Lähdettiin kuitenkin fiksuun aikaan kohti Gatwickiä, nimittäin 17.13. hyppäsimme junaan, jonka olisi tarkoitus olla Gatwickillä 18.13. Laskeskeltiin, että siinä on meille vajaa pari tuntia aikaa heittää matkalaukut ruumaan ja suunnata koneeseen. Siinä junaa Farringdonilla odotellessa tuli viesti Norwegianilta. Valitettavasti lentonne on myöhässä ja jadajadajada. "Jos muuta tietoa ei anneta, niin saavu lentokentälle alkuperäisen aikataulun mukaan". F**k. Netissä on vaan kerrottu, että lennon lähtöselvitys sulkeutuu 45 minuuttia ennen lennon lähtöä (departure). Pienellä präntillä lipuissa sitten luki, että 45 minuuttia ennen alkuperäistä lähtöaikaa. Ehhhh. Siinä yritin sitten koko junamatkan ottaa kontaktia Norwegianin suuntaan (tuloksetta, vaikka on aspa-numero ja chat) ja hieman hikisesti siinä mietittiin, että kumpi sitten jää matkalaukkujen kanssa yön yli Lontooseen ja tulee aamulennolla perässä. Itsehän olisimme ehtineet koneeseen iisisti, mutta jos lähtöselvitys on kiinni, niin laukkujahan ei välttämättä enää otettaisi. Prkl.

Googlailin siinä sitten vielä, että mitenkäs näissä delayed-jutuissa yleensä menee. Yleensä lähtöselvitys sulkeutuu alkuperäisen aikataulun mukaan, mutta joskus harvakseltaan se on auki uuden lähtöajan mukaan. Jaaha. Siinä sitten tosiaan selviteltiin jo varmuuden vuoksi seuraavan päivän lentoja :D No, onneksi selvisimme säikähdyksellä, ja lähtöselvitys omatoimisessa bag dropissa oli auki nähtävästi 45 minuuttia ennen varsinaista lähtöä.

Kuitenkin, heti tuli mieleeni jakaa tieto teidän kanssa. Itse nimittäin ajattelin, että tietenkin se lähtöselvitys menee sen uuden lentoajan mukaan. Eihän siinä nyt olisi mitään järkeä, että ihmiset käskettäisiin paikalle ehdoin tahdoin 4 h etuajassa. Mutta, kas vain, väärässä oltiin. Eli, jos joskus joudutte delayed-lennon kanssa tekemisiin, suosittelen todellakin tripla-tsekkaamaan, että monelta lähtöselvitys lennolle loppuu :D Ja jos ette saa ketään vastaamaan asiaan, niin menkää sinne kentälle alkuperäisen tiedon mukaan. Parempi se on istua siellä tunti-pari pidempään kuin hikoilla koko matkaa pelko persiissä.

Lennolle ehdimme siis oikein hyvin, harmi vaan, että se oli loppujen lopuksi pari tuntia myöhässä. Ensin oli sitäsuntätä ja sitten vielä joku muisti laittaa laukkunsa ruumaan, muttei muistanut itse tulla lennolle. Siinä meni lupsakasti sitten muutama hassu hetki, että saatiin matkalaukku ulos, turvallisuusriskien välttämiseksi. Siinä vaiheessa oikeestaan vaan nauratti, koska mitäpä muutakaan enää olisi voinut odottaa. Hyyyyyvin iloinen pikkusisko haki meidät kentältä 2 aikaan viedäkseen takaisin kentälle 6 aamulla. Kiitos menneisyyden Annalle, joka kitisi 7-vuotiaana itselleen pikkusiskoa. Meinattiin jo, että jäätäisiin nukkumaan kentälle ja sisko vaan toisi Benjin aamulla. No, sisko oli varsin hyvintekijä-fiiliksellä, ja päästiin edes pariksi tunniksi nukkumaan sänkyyn.

Reissu meni muilta osin ihan kivasti. Oman pikantin lisänsä toi Pariisissa jatkuva sireenien ulvonta, jännittävät futisturistit ja se, että kuuden päivän reissussa taisimme nähdä seitsemän pitkää autosaattuetta, joiden huipennuksena oli aina SWAT-autot. Tai sennäköset, tiedättekö? Kyllä sitä vähän alkoi ikävöimään niitä aikoja, kun sai turvallisesti kulkea ajattelematta, että millä kulmalla tahansa saattaa olla viimeinen käännös edessä. Ei koskaan enää voi tietää. Vaikka Lontoo ja Pariisi on edelleen aivan ihania, niin kyllä siellä on erinäisiä muutoksia havaittavissa.

Pariisissa tappeli huligaanit, mutta kyllä siellä aikamoinen ero on menneeseen, esim. juna-asemalla. Versaillesin puutarhassa partioi sotilaat kivääreineen, juna-asemalla näin kaksi isointa miestä, jotka olen koskaan nähnyt. Siinä taisi jääkaappi-pakastin jäädä kakkoseksi ja säälin hiljaa mielessäni miesten (olivat aivan varmasti sukua, tai edes saman geenilabran tulosta) äitiä, sillä tuskin senkokoiset äijät ovat koskaan olleet mitään 3,3 kg ja 51 cm. :D Näiden lisäksi asemalla liikuskeli kymmeniä poliiseja. Junissa tarkistettiin kaikkien matkalaukkujen kuuluminen matkustajille ja Lontoon päässä suuren poliisisaattueen osana seisoskeli poliisisetä kuvaamassa hyvälaatuista kameravideota kaikista saapuvista matkustajista. Brysselissä panssarivaunu ja sotilaat näytti muuttaneen kauniin arkkitehtuurin kaveriksi, ja muutenkin huomasi hieman järeämmät tarkistukset vähän kaikkialla minne meni.

Terroriuhan lisäksi maailman surullisesta jamasta muistutti Orlandon silmitön ja käsittämätön hyökkäys, joka vaan toi enemmän mieliin, miten sekaisin tää pallo on. Lontoossa tuhannet kokoontuivat osoittamaan mieltään ja tukeaan Orlandon uhreille, joten terroriajatuksia ei päässyt sielläkään karkuun. Lisää surkua puseroon toi Lontoon kodittomien eksponentiaalinen kasvu. Olihan heitä jo aiemmin, mutta nyt oli keskustan melkein joka kulmalla yksi tai kaksi koditonta, samoin metroasemilla näkyi näitä raukkoja. Lontoon asuntojen hinnat ja asuntotilanne on räjähtänyt niin käsiin, että edes töissäkäyvillä ihmisillä ei välttämättä ole varaa asuntoihin. Minimipalkka ei Lontoossa aina riitä edes siihen, että on surkea kämppä jossakin lähiössä ja sieltä pitää kalliilla julkisella liikenteellä kulkea töihin.

Ei tietenkään kaikki ole näin kamalaa kuin annan ymmärtää. Molemmat kaupungit ovat aivan ihania, mutta kyllä sitä vaan huomasi muutoksia molemmissa. Surullisia muutoksia.

Paljon ihanaakin reissussa oli. Näimme rakkaita ystäviä, juhlimme Viivin kolmekymppisiä, illallistimme Annikan ja miehensä kanssa ja nautimme suurkaupunkien vilskeestä. Fiilistelimme Lontoon vanhoja kotikulmia täysin rinnoin, vaikka Lontoossa satoikin kaksi päivää aika lailla putkeen.

Näidenkin seikkailujen jälkeen parasta on kuitenkin sukeltaa oman kotisohvan uumeniin oma pieni pörröpallo sylissä tuhisemassa väsymystään pois.

Meillä on muuten n. kaksi viikkoa muuttoon. Hupsista. Tai siis avain uuteen kotiin on, ja nykyiset asukkaat sieltä muuttavatkin viimeistään heinäkuun 1. päivä. Siinä on sitten vajaa kolme viikkoa aikaa remontoida koko koti, ennen kuin pitäisi saada kaikki tavarat uuteen. A pu va. Nyt ollaan juostu tutkimassa taas lattialistoja ja lattioita, haettu postista uutta keittiöallasta ja muita jo saapuneita juttuja ja tehty remppa-aikataulua. Joka on muuten ihan luvattoman tiukka. Oon niin innoissani muutosta, että lasken varmaan kohta tunteja. Okei okei, varsinaiseen muuttoon on aika tasan kuukausi, mutta siihen, että pääsemme uuteen kotiin aloittelemaan juttuja on enää pari viikkoa. Can't wait!

Nyt taidan tehdä jonkun tosi pikaisen illallisen, jonka jälkeen taidan todella nuorekkaan villisti mennä nukkumaan yhdeksältä. Palataan huomenna!

Kommentit

Tanya (Ei varmistettu)

Olipa kiva taas lukea kuulumisia. ): Tiivis reissu teillä takana. Vanhempaa väsyttää tuo tahti. :D Munkaan mies ei ole käynyt pariisissa, mutta en tiedä uskaltaako sinne mennäkään enää. Upee muuten toi sun sininen mekko!

TM (Ei varmistettu)

Kiitos kun jaoit delayed-informaatiota, jotenkin olettaisi että se menisi aina nimenomaan uuden lähtöajan mukaan. :)

Pariisista täytyy sanoa, että suurin syy massiiviselle sotilas/poliisijoukoille on ihan varmasti futiksen EM-kisat. Itse olen asunut Pariisissa ja käyn siellä edelleen pari kertaa vuodessa, viimeksi toukokuussa eikä silloin ollut näkyvissä, että Pariisi olisi jotenkin muuttunut turvatoimiltaan. Aina esim. isoimmilla metroasemilla on ollut sotilaita, mutta tosiaankin niinkuin kuvailit nyt niitä on paljon enemmän mutta uskon että vain väliaikaisesti. Ihana kaupunki edelleen :)

Benjistä koirakamukuvia tännekin!! <3 :)

Lotta (Ei varmistettu)

Mullakin jotenkin ulkomailla yhä useammin ahdistaa noi mainitsemasi maailman "surulliset muutokset". Esim. viimeksi kun olin Hawaijilla siskoa katsomassa huomasin juurikin tuon kodittomien määrän kasvun. Tai se surkeus jotenkin pisti enemmän silmään ja suorastaan hävetti kävellä ympäriinsä päivän toinen 7 dollarin smoothie kädessä...

Matkailu avartaa ja on ihanaa, mutta välillä olisi tosi helppoa ja ihanaa vaan sulkea silmänsä kaikelta mikä löytyy hotellialueen ulkopuolelta... :(

Minna (Ei varmistettu)

Matkustelen työkseni useamman kerran kuussa HKI-Gatwick väliä Norwegianilla ja todella harvoin lento on täältä päästä lähdettäessä myöhässä, mutta Gatwickistä kymmenestä lennosta yhdeksän on aina jonkinasteisesti myöhässä. Siihen on vaan niin tottunut, että sitä pitää nykyään ihan normikäytäntönä. Enää en tosin kehtaa pyytää ketään kentälle vastaan, koska aikataulut eivät koskaan pidä. Omalla autolla kentälle ja ilman matkatavaroita, muuten menee pidemmän päälle hermot, joltakin :)

Marie (Ei varmistettu)

Luin juuri vastineesi tuon törttöjuntin raskausuteluihin. En voi olla ajattelematta, mitä kaikkea mm white trash akkalauma vauvapalstoilta saisivat läyhäämisen sijasta aikaan. Kaikki se energia ja kateus, jolla ruoditaan menestyneen bloggaajan matkat yms.

Nytkin jossain neukkukuutiossa ylipainoinen, elinikänsä muita kiusannut ja kateudesta kieroon mennyt katsoon oikeudekseen vetää herneet nenään. Syystä, että jätit kertomatta minkäsävyistä huulipunaa käytät. Kukaan tervejärkinen ei oleta sinun olevan velvollinen vastaamaan jokaikiseen kommenttiin. Puhuttamattakaan näiden kiusaajien uteluihin.

Kiitos Anna, että jaksat pitää lippua korkealla!

Kommentoi