Back to school!

Noniin, nyt on tosiaan otettu opiskelupaikka vastaan ja ilmoittauduttu läsnäolevaksi yliopistolle tälle syksylle ja ensi keväälle! Jaiks! Maisteripaikka Tampereen kauppiksen markkinointiin ei auennut, mutta enpä sitä ihan hirveästi odotellut ottaen huomioon, että aloituspaikkoja on 0-3 vuosittain ja hakijoita ymmärtääkseni noin 300. En siis mitenkään laskenut sen varaan vaan kiitollisena tästä todistusvalintauudistuksesta hain sitten todistusvalinnalla Kauppatieteiden kandidaatin ja maisterin opintojen (3v+2v) yhdistelmään.

En oikein päässyt edistämään asiaa ennen kesäkuun loppua, kun se maisterivalinta oli vielä kesken, enkä näin ollen voinut hyväksyä tätä paikkaa ennen kuin vasta 28.6. jälkeen, sillä maisterivalinta oli mulla ykkösenä ja yhdistelmä kakkosvalintana. Opintokoordinaattoreiden sopivasti lomaillessa kesän, en oikein voi muuta nyt kuin odotella heidän töihinpaluuta ennen kuin pääsen hieman asiaa viemään eteenpäin. Sen verran olin yhteydessä opintokoordinaattoriin tuon todistusvalinnan tiedon jälkeen, että uskoisin mulla menevän opiskeluissa n. 2,5 vuotta. Nää on vissiin yliopistokohtaisia juttuja ja joissain yliopistoissa pitää käydä hyväksyttämässä kaikki kandivaiheen kurssit erikseen, toisissa ei. Mitä olen ymmärtänyt omaa tulevaa opintopolkuani, niin mun tie käy hakemalla opinto-oikeuden muutosta heti koulun alkaessa.

”Jos sinulla on jo suoritettuna soveltuva korkeakoulututkinto ja opiskeluoikeus sekä kandidaatin että maisterin tutkintoon, voit hakea opiskeluoikeuden muutosta opiskellaksesi suoraan pelkkää maisterin tutkintoa varten. Samalla luovut kandidaatin tutkinto-oikeudesta. Kelpoisuuden pelkästään maisterin tutkintoon johtaviin opintoihin antaa soveltuva alempi korkeakoulututkinto (kandidaatin tutkinto), soveltuva ammattikorkeakoulututkinto, tai soveltuva ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin. Soveltuvaksi korkeakoulututkinnoksi voidaan katsoa kuitenkin vain sellainen tutkinto, jonka lisäksi täydentäviä opintoja edellytetään enintään 60 op. Soveltuva korkeakoulututkinto on tyypillisesti kandidaatin tai maisterin tutkinto, jonka osana tai jonka lisäksi on suoritettu perus- ja aineopinnot tai vastaavat opinnot sen maisteritutkinnon pääaineessa, jota hakemus koskee. Soveltuvuuden arvioi tiedekunta.”

Sain opintokoordinaattorilta kehoituksen tulla tapaamaan tuossa elokuun alussa ja siinä varmaan käydään hieman läpi noita mun kandidaatti-ohjelman opintoja ja sitä, miten ne soveltuvat pohjaksi ja mitä kaikkia täydentäviä opintoja pitäisi tehdä. Oletan, että ainakin jotain täydentäviä tulee tehtäväksi, mutta sen näkee tosiaan tarkemmin sitten elokuussa. Mun kandidaatin tutkinto oli täysin soveltuva hakemaan suoraan maisteriin ja olen sen varmistanut yliopistolta, joten en näe oikeastaan hirveesti syitä sille, miksen pääsisi siirtymään suoraan maisteriin muutamin täydentävin opinnoin. Opintokoordinaattori tiesi kertoa, että nämä selvinnevät vasta joulun tienoilla, kun kauppiksessa valitaan opintosuuntia, mutta että voin aloittaa maisterikursseja mahdollisesti jo aiemmin. Kiirehän tässä ei sinänsä ole, mutta malttamattomana ihmisenä odotan toki jonkinlaista suunnitelmaa sille, mitä voin odottaa ja milloin todennäköisesti valmistun.

Odotan muuten innolla opintokoordinaattorin ilmettä, kun lyllerrän vastaanotolle elokuun alussa maha pitkällä 😀 Meillä mies aikoo jäädä taas vanhempainvapaalle hieman pidemmäksi aikaa vauvan kanssa alkuvuodesta, ja tavoite olisi saada nämä säädöt hoidettua nyt syksyn aikana kuntoon ja hyödyntää miehen vanhempainvapaata opiskeluihini.

Odotan innolla opintoja! En pelkästään sen takia, että saan täydennettyä opintojani maisteriksi asti, mutta myös sen takia, että on kiva päästä taas oppimaan. Tietyllä tapaa molemmat työpaikat, jotka mulla on ollut viime vuosina on olleet tosi opettavaisia, mutta mulla on myös hyvin selkeitä mielenkiinnon kohteita alalla ja haluan päästä oppimaan niistä lisää ja syventämään omaa osaamista. Tietyllä tapaa tää myös luo mulle turvallisuuden tunnetta. Siinä missä esim. Englannissa isoin osa tekee töitä nimenomaan Bachelor-tutkinnolla maisterin ollessa väliporras tohtoriuteen, Suomessa maisteri on vähän kuin ”oletus” moneen työpaikkaan. On ollut kyllä piristävää huomata, miten yhä enemmän tai enemmän se vaatimus on vähenemään päin, mutta silti. Haluan varmistaa itselleni kilpailukykyisen aseman työmarkkinoilla jatkossa ja myös sen, että mun tutkinnon pituus ei pääse määrittelemään esimerkiksi palkkaustani (kuulemma tätäkin tapahtuu). Mielenkiinnolla odotan myös sitä, että pääsee konkreettisesti vertaamaan Lontoossa ja Suomessa opiskelua.

Nyt kun on 30 ja on kohta kaksi lasta ja talolaina ja tällainen ns. aikuinen elämä, niin tulee väkisin mietittyä sitä, mitä haluaisi tehdä seuraavat n. 35 vuotta ennen eläköitymistä. Kun lapsiltani kysytään, mitä heidän äiti tekee, haluan heidän voivan olla ylpeitä äidistään. Haluan voida olla esimerkki lapsilleni ja haluan myös tehdä jotakin mielekästä elämälläni silloinkin kun lapseni elävät omaa elämää ja ovat koulussa, kavereiden ja harrastusten parissa. En oo ihan vielä varma, mitä se mielekäs työ on, mutta en usko, että lisäopinnot ja maisterin koulutus sitä ainakaan mitenkään voi haitata. Nyt on myös sopiva hetki. En tiedä jääkö meidän lapsiluku kahteen vai haluammeko vielä kolmannen lapsen joskus. Kumpikin on ihan yhtä todennäköistä ja mahdollista. Niin tai näin, nyt on hyvä hetki opiskella. Miehellä on luotettava ja turvallinen ja työpaikka ja minulla on nyt mahdollisuus panostaa opintoihin. Täysipäiväisesti työelämään en näe lähteväni seuraavaan pariin vuoteen, sillä haluan antaa myös toiselle lapsellemme mahdollisuuden olla mahdollisimman pitkään kotihoidossa. Jos taloudellinen tilanteemme sen vaan sallii, niin haluaisin olla hoitovapaalla lapsen kanssa pari vuotta samalla opiskellen. Maisteriopinnoissa ymmärtääkseni harvemmin on ihan 8-tuntisia päiviä hirveesti koululla, ja sitä varten on sitten mummit ja lapsenvahti auttamassa, jos tarvetta tulee. Uskon kyllä, että saadaan ihan hyvin järjestettyä tämä opiskelu + kaksi pientä lasta, vaikka ei se varmaan aina ihan helppoakaan tule olemaan. Toisaalta, opiskelu on aina ollut mulle aika helppoa, joten en odota mitenkään pelolla tätä yhdistelmää. Aika näyttää. Nyt on kuitenkin tosiaan sen aika, koska muuten tämä vaan venyisi ja venyisi ja loppujen lopuksi voi olla, etten saisi tätä ikinä aikaiseksi.

Olen siis kiitollinen tutkintouudistuksesta ja todistusvalinnasta, taputan menneisyyden Annaa päähän erinomaisista ylioppilaskirjoituksista ja vastaanotan paikan riemulla.

Tällä hetkellä FIRE-meininki (Financial Independence, Retire Early) on paljon pinnalla ja asiasta on paljon uutisointia. Sen näkee mun mielestä ihmisten sijoitus-ja säästämisinnossa (ja jopa melkein -maniassa, jos multa kysytään), mutta mulle se ei oo missään nimessä tavoite. Mun mielestä kuulostaisi hirveän tylsältä jäädä keski-ikäisenä täysin pois työelämästä ja olla vaan. En siis mitenkään arvostele tähän tähtääviä ja ymmärrän ajatuksen sen takana, mutta se ei vaan ole mun juttuni. Mulla aika kävis vähän pitkäks. Kai sitä jotenkin tarvii elämälleen jonkun tarkoituksen. Nuorempana oman elämäni tarkoitus oli nähdä ja kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman nuorena ja huolettomana. Sitoutuminen pelotti ja kaikki oli mun mielestä yhtä sitoutumista, parisuhteista omistusasuntoon. Nyt sitoutuminen rauhoittaa ja turvaa. Sitoutuminen puolisoon, lapsiimme, kotiimme, yhteiseen elämään. Jopa sitoutuminen säästösuunnitelmiimme 😀 Tämän elämänvaiheen näen jotenkin sellaisena lapsiperheen ruuhkavuosien viidakkona, jonka ei tarvitse olla kärsimystä vaan ihan mieletön seikkailu. Elän nyt aivan ihanaa elämänvaihetta, enkä halua tipahtaa johonkin yksinäisyyteen ja merkityksettömyyteen kun lapset menevät kouluun eivätkä tarvitsekaan minua koko ajan. Silloin haluan panostaa omaan uraan, mielekkääseen työhön ja tekemiseen, joka tuntuu minulle mielenkiintoiselle. Haluan toki eläkeikäisenä matkustaa ja nähdä maailmaa, mutten ehkä koe omaksi vaihtoehdokseni sitä, että kituutan ja säästän kovasti nyt ja elän sitten joskus. En oo koskaan kokenu työntekoa negatiivisena asiana vaan se on mun mielestä ollut tosi rikastuttava asia elämässä. Siksi olen ennen kumpaakin lasta hakenut töitä uudella paikkakunnalla ja hetkellisesti tarrannut kiinni työelämän mahdollisuuksiin, sillä ne antaa niin paljon.

Ja nyt koen, että jatkamalla hetken aikaa opintojani, mahdollistan itselleni mielekkäämpää tulevaisuutta. Tai no en tiedä, ehkä mikään mun tulevaisuuden haaveista ei vaatisi maisterin papereita ja ihan yhtä lailla mä saisin saavutettua ne samat tulokset ilman uutta tutkintoakin. Voi olla, että koko tutkinto jää täysin turhaksi mun tulevaisuutta tarkasteltaessa myöhemmin. Mutta en mä kuitenkaan koe, että mikään opiskelu tai itseään kehittävä elämänvaihe olisi asia, joka kuitenkaan olisi jälkeenpäin turha.

Oon ollut ihan hämmentynyt näitä yliopiston aloitusohjeita katsoessa. ”Ainiin, mä saan opiskelijakortin ja opiskelijaedut!?” oli yks sellainen asia, joka ei tullut eka edes mieleeni 😀 En varsinaisesti näe itseäni remuamassa opiskelijapirskeissä haalarit päällä, mutta odotan kyllä uusien ihmisten tapaamista. Oon jo kerran ollut muita paljon vanhempana koulussa (Lontoossa suurin osa opiskelukavereistani oli 5 v nuorempia), eikä se sinänsä ahdista, mutta olishan se mahtavaa, jos koulussa tapaisi uusia tuttavuuksia. Odotan siis mielenkiintoisia luentoja, opiskelukavereita ja sitä, että koen kehittyväni ja oppivani uutta. Toivottavasti nämä tulevat vuodet tulevat siis sisältämään näitä asioita.

Mä pidän teidät sitten ajan tasalla jahka tää kouluhomma lähtee liikkeelle, että miten tällainen kandista maisteriin siirtyminen oikein käytännössä toimii ja mikä on mun opintosuunnitelma 🙂 Nyt keskityn vielä kuukauden verran ihan vaan kesään ja lomailuun, ennen kuin alkaa uusi arki, jossa on lapsen päivähoito, omat opinnot ja sitten lokakuussa kaikista tärkein, eli toinen vauva ♥

Kiinnostaako opiskelujutut? Jeij or neij? 

Kommentit (12)
  1. Tsemppiä opintoihin! Kokemuksesta voin todeta että pienet lapset tuovat kummasti tehokkuutta opiskeluun kun tehtäviä ei yksinkertaisesti ole mahdollista lykätä.
    Olen myös ihmetellyt sijoitusmaniaa ja aikaista eläköitymistä. Oma työni on niin mielenkiintoinen jo nyt ja oikein odotan mitä tulevat 30 työvuotta eteeni tuovat. Jos voittaisin euroja kotiin tekisin todennäköisesti vapaaehtoistyötä ja virittelisin erinäisiä projekteja

  2. Edellisessä kommentissani ”euroja kotiin” on yhtä kuin eurojackpot 😀 autocorrect oli toista mieltä ja tosiaan kyllähän siinä tulee euroja kotiin 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *