Baggy pants // Santorini

Mungolife

Hellurei! Jeee, meidän tekniset ongelmat saatiin tänään ratkaistua! En tiedä mitä kävi, mutta Rantapallon sivuilla oli eilen jotakin päivitystä, jonka takia en päässyt blogiini ollenkaan. Tänään Google Chromella en päässyt kirjautumaan sisään ja sitten vuorostaan Safarilla ja Mozillalla kokeillessa pääsin blogiin, mutta kuvat näytti tyhjää :D Ärsyttävää. No mutta toisaalta, kun en blogiin päässyt, niin työpäivän jälkeen suuntasin ensin lekurille ja sitten torille kesäkauden avajaisiin. Käytiin ystävien kanssa syömässä ja pyörähtämässä hieman haistelemassa tunnelmia. Nyt ollaan jo kotona ja odotan vaan, että pääsee rojahtamaan sänkyyn ja nukkumaan. Ollaan vedetty itsemme aika piippuun tällä viikolla, ja nyt alkaa tuntumaan jo. Huomenna on tiedossa kiva päivä, kun kavereita ja siskoni tule meille, katsotaan Suomen peliä, grillaillaan herkkuburgereita ja mennään illalla katsomaan Recklessin keikkaa Henkkaan :) Recklessin pojat on ollut tuttuja jo kuuden vuoden ajan ja keikkoja on aina kiva käydä kattomassa. Hessu on hyvä ystäväni, ja kiva, että ehtii häntäkin näkemään muutakin kuin lavalla. Suomen pelit yhdistää :D Ja kun toukokuu on näin ihanan kesäinen, niin mukavaa grillailla ja kannustaa porukalla ja sen jälkeen vielä jammailla keikalla!

Sellasia viikonloppusuunnitelmia. Sunnuntaina ajateltiin pistäytyä ehkä Tivolissa, mutta jos olo on turhan rapea, niin ehkä vaan otetaan iisisti ja nautitaan näistä kesäisistä keleistä :)

Mun piti tosiaan palata viime viikonloppuun jo pari päivää sitten, mutta sitten tuli pieniä teknisiä önkelmiä. Meillä oli tossa nimittäin aika ikimuistoinen sydärihetki miehen vanhempien luona. Tulimme viime perjantaina anoppilaan, ja siinä päästin Benkun eteisessä laukustaan, josta se hyppelehti iloisesti pusuttelemaan miehen perhettä. Siinä halailtiin ja äitienpäivälahjat ojenneltiin ja huomasin, kuinka Benji singahti kerran rappukäytävään, jossa oli joku porukasta sillä hetkellä. Sivusilmällä näin, kun Benji suuntasi uudelleen sinne rappukäytävään, ja rauhallisin mielin ajattelin, että se vaan meni sinnekin pusuttelemaan. Kunnes tajusin, että me kaikki seistiin siinä eteisessä. Benjille on selkeästi ilmestynyt nyt ns. kiinnostuminen tytöistä :D Kaikkea pitää haistella, kaikkea pitää merkkailla ja IKEA-panda saa sellaista kyytiä että heikompaa voisi hirvittää. Tää kiinnostuminen on myös johtanut siihen, että se meinaa lähteä karkuun välillä, jos haistaa jotakin. Ei se vapaana tuolla koskaan kulje, mutta siis lähtee painamaan hihnassa hirveetä kyytiä.

No, siinä eteisessä vielä kengät jalassa tajusin, että nyt en nää Benjiä ja tajusin samalla, että oltiin jätetty rapun ovi auki samalla kun tultiin sisään. Ensimmäisestä kerroksesta on vaan muutama porras, ja ne Beni uskaltaisi kyllä mennä. Se on vähän valikoiva portaiden kanssa. Nyrkkisääntö tuntuu olevan se, että ylöspäin uskaltaa aina, alaspäin vain tosi lyhyitä portaita tai puuportaita :D No, sain siinä heti ihan hirveän paniikin, että sinne se nyt singahti. Ei muuta ku perään. Minä ja mies matkavaatteissa ja anoppi paljain jaloin kotimekko päällä. Anoppilan talon vierestä menee melko vilkas tie, missä on useampi kaista, ja olin varma, että nyt on käynyt jotain hirveetä.

Olin juuri ennen anoppilaan pääsyä puhunut erään ystäväni kanssa, jolla on todella suuri suru ja kriisi menossa henkilökohtaisessa elämässä. Muutenkin useammalla ystävällä tai tutulla on ollut nyt todella kamalia juttuja jotenkin elämässä, ja mietin vielä sen puhelun päätteeksi, että voi kun meille ei nyt sattuisi mitään pahaa. Siellä pihaa säntäillessä ympäriinsä olin varma, että tää on nyt se meidän hirveä juttu. Olin ihan paniikissa ja juoksentelin vain ympäriinsä, mies ja anoppi myös säntäilivät ja kutsuivat Benjiä. Mä en edes pystynyt menemään sinne autotien luokse, vaan käskin miehen käydä katsomassa itkua tihrustaen jo. Benjihän siis tulee tosi hyvin luokse jos sitä kutsuu, ja ihan viimeistään jos sitä kutsuu sillai iloisen kimakasti. Siellä me juostiin kilpaa ja kiljuttiin Benjiä! Mielessäni kävi vaan, että nyt äkkiä Facebookiin ilmoitus, että se on kadonnut, ja mitä mä sitten teen, mitä jos se juoksee auton alle, mitä jos sille käy jotain, apua, mä en enää koskaan nää sitä. Lamaannuin hetkeksi ihan täysin, kunnes ihan vähän aivot raksutteli.

Benji ei siis tosiaan meillä kotona uskalla tulla itse portaita alakertaan. Ylös menee hirveetä vauhtia, mutta alas ei uskalla tulla. Se on joskus yöllä kiivennyt yläkertaan ja sitten vinkunut suruissaan, kun ei pääse takaisin. Mies juoksi ympäri pihaa vinkulelua vinguttaen (last resort) ja meikäläinen lähti harppomaan portaita kolme kerrallaan. Nelikerroksisessa rappukäytävässä koettiin oikeasti ihan koko tunneskaala. Epätoivoisen toivoikas harppominen toiseen kerrokseen. Tyhjää. Pettymys ja pelko puristamassa sydäntä. 33 % mahdollisuus kuoli siinä. Olin jotenkin ihan varma, että jos Benji ei oo rapussa, se oli sitten siinä. Kolmas kerros. Meinasi happi loppua kun oli niin toiveikas olo. Tyhjää. Sit loppu usko. En uskaltanut enää edes hyppiä portaita, vaan vedin viimeisen kulman ihan hitaasti ja silmät melkein kiinni. "Pliis pliis pliis..." Ja siellä portaiden yläpäässä oli ihan ahdistunut pieni pallo, joka kovasti kaivo tassuillaan lattiaa, muttei millään uskaltanut alaspäin portaita. Voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä koskaan ollut niin helpottunut. Puristin hauvavauvan rintaani vasten ja siitäkin huokui ihan selvä huoli. Tyyppi oli varmasti kuullut kaikki paniikkikutsut ja vinkulelun vingutukset, mutta ei vaan päässyt tulemaan. Kävelin alaspäin Beniä halaillen ja huomasin ikkunasta, kuinka anoppi seisoi jo parinsadan metrin päässä risteyksessä (edelleen paljain jaloin siinä kotimekossa) ja puhui jonkun koiranulkoiluttajan kanssa. Kiljaisin tuuletusparvekkeelta "löytyi" ja päätin kaikkien muidenkin piinan.

Olisihan se pitänyt tarkistaa ensimmäisenä. Rapussa asuu tyttökoira, joten sinnehän se läks. Mutta kun rappu oli se vähiten pelottava paikka, ensimmäisenä oli pakko tarkistaa se pahin ja minimoida vahinko. Outoahan se olisi ollut, jos tuo olisi vain sännännyt ja juossut todella kauas, missä sitä ei näe. Yleensä tuo aina kävelylläkin tarkistaa, että tuleehan se ihminen nyt perässä, jos menee edellä. Eikä se koskaan oikein lähde pois niin, ettei me olla sen näköpiirissä. Siinä paniikissa mikään noista ei jysähtänyt tajuntaan, vaan ainoastaan se, että nyt se katos.

Tästä lähtien se on kitkettynä johonkin liekaan AINA :D




IOANNA KOURBELA housut
OFFICE kengät
CLAIRE VIVIER laukku
BIKBOK toppi

Asuna tällä kertaa eräs Santorinin asuni, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Ja paljon. Nuo housut ovat varmasti monille way too much, mutta itse ihastuin niihin tosi paljon, heti kun bongasin ne erään kaupan ikkunasta. Jättikokoiset pussihousut ovat kreikkalaisen suunnittelijan, Ioanna Kourbelan käsialaa, ja itse tykästyin 100 % puuvillaisiin kesähousuihin peruuttamattomasti. Miehen vaatemaku hylkää yleensä kaikki hieman erikoisemmat ratkaisut heti, mutta kun hänkin tykkäsi näistä, oli ostopäätös selvä. Vaikka Santorini onkin vaaleiden sävyjen ja pastellivärien juhlaa, niin yhtenä päivänä poikkesin kesäisestä pukeutumisestani ja iskin päälle mustan lyhyen topin näiden pussihousujen kaveriksi.

Mitäs sanotte? Onko too much vai just sopivan erikoiset? :)

Psst!! Että jännittää tuo Suomen huominen peli! Jotenkin kisat on menneet ihan mahtavasti, mutta kyllä vaan hirvittää tuo Venäjä vastustajana. Ei niinkään Venäjä, vaan se kaikki mikä liittyy Venäjään Venäjän kotikisoissa. Jos huomenna nähdään hyvä tuomarilinja ja tappio tulee, nielen hetken karvasta kalkkia ja lähden bailaamaan tukkaheviä. Mutta voi nyt perkele oikeasti, jos 2014 toisinto nähdään huomenna, niin mä en vaan ala. Jotenkin vähän jopa lohduton olo. Katsoin sivusilmällä eilen Venäjä-Saksan, ja vaikka hienoja maaleja tulikin, niin pelillisesti Venäjä ei juuri pelota. Mutta se kaikki muut. Se kaikki muu pelottaakin sitten vielä sitäkin enemmän :D 

Kommentit

Tiia (Ei varmistettu)

Siis jotenkin noi housut vaan sopii sulle! Sulla on niin kauniit pitkät jalat, että jotenkin tollaiset överi-isotkin housut näyttää hyvältä. :D Tosi kiva asu kaiken kaikkiaan, mut menee varmaan vähän siihen kategoriaan etten itse uskaltaisi lähteä testaamaan. :D Mutta kuten sanottua, todella yvältä näyttää sinun päälläsi!

Täällä on vähän samat fiilikset huomisen pelistä. Kisat on menneet Suomen osalta nyt niin nappiin, että kyllähän se ottaisi päähän, jos joukkueista riippumattomista syistä kisat jäisi tähän. Eli toivotaan, että parempi saa voittaa!

sssss (Ei varmistettu)

Noi housut käy sulle todella hyvin! Ihanan erikoiset!

Kata (Ei varmistettu)

Hassut housut, näyttää lihaksikkailta kengurun jaloilta! :D Mutta kyllähän noi sun päällä nyt menee, kun olet pitkä ja hoikka. :)

-A (Ei varmistettu)

Huh oon huojentunu, että Benjin kanssa kävi hyvin! Oon elänyt parikin kertaa noita hetkiä ku ettii koiraa ja pelkää pahinta.. onneks kaikkien kohalla käyny aina tuuri.. (koputtaa puuta)

Onneks koirat osaa välillä olla yllättävänki fiksuja! Jo edes mennyt koiramme karkaili perheemme muutettua n. 1.5 km:n päähän uudelle asuin alueelle. Neiti jostain syystä karkasi pari kertaa ja lähti omakotitaloalueelta, oli ylittänyt ison ja vilkkaan helsingintien, suunnannut puistojen ja muiden asuinalueiden läpi ja kävelyt aikaisemman asuntomme oven taakse haukkumaan. Onneksemme sukulaisemme oli muuttanut kyseiseen rivaripätkään ja osasi soittaa meille, että nyt taitaa joku olla taas omilla teillä.

Frida (Ei varmistettu)

Hui samperi noi koiran kanssa koetut kauhun hetket on kyllä niin sydäntä raastavia !! Meilläkin oli tilanne saaressa missä meiän semi pienestä koirasta meinas tulla jauhelihaa ku isompi koira kävi kimppuun :( siinä taistelussa en vielä panikoinu niin paljon mut sen jälkeen oli vielä monta päivää itkuinen olo et mitä jos olis jotain käyny huhu hirveitä tilanteita! Venäjän pelistä,se jännittää niin paljon ei olla päätetty viel uskaltaako edes katsoa :D

Mardu (Ei varmistettu)

Täytyy sanoa että jälleen kerran vaate joka ei varmasti kenenkään muun päällä näyttäis hyvältä! Sä vaan osaat jotenkin kantaa vaatteet ja itses silleen että ei voi kun ihailla ja vähän kadena huokailla. Ihana sinä :)

Jushka (Ei varmistettu)

Aaaa, mä niin elin mukana ton sun kertomuksen :DD Mahto olla kamalaa!! Huh! Ihan mullakin adrenaliinit alko virtaamaan kun luin. Itseltä karkas kanssa pari vuotta sitten vanhempien varhaisessa koulutusvaiheessa oleva springeripentu. Kompastuin pimeessä ojaan --> koira kiskaisee itsensä hihnasta irti ja kirmaa omakotitaloalueen läpi kohti pimeetä junarataa. Mä painuin perässä, hypin takapihojen läpi ja huusin ja läiskytin käsiä kuin heikkopäinen. Koira löyty lopulta puoli tuntia myöhemmin kotiovelta. Elämäni ehkä stressaavin puoli tuntia. Naapurit naureskeli ikkunoissa! Hävetti ja helpotti yhtäaikaa :D Oi noita lemmikkejä joskus <3 Onneks saatiin takaisin.

Heidi (Ei varmistettu)

Onpas ihanat housut! Tulee ihan aladdin mieleen:) Annamme koiramme kulkea vapaana syvällä metsässä ja välillä se häviää hetkeksi näköpiiristä, mutta tulee aina kutsuttaessa luokse. Yhtäkkiä koira vain katosi. Sitä huudeltiin kauan ja lopulta selvisi, että joku toinen ulkoilija oli napannut sen kiinni ja vienyt poliisille. Koiralla oli ollut kokoajan kaulapannassaan näkyvillä puhelinnumero, josta meidät lopulta tavoitettiin:D Myös pari kertaa kaupungissa kaulapanta on pettänyt ja koira lähtenyt juoksemaan hulluna ties minne. Onneksi niistä on selvitty vain säikähdyksellä, mutta tiedän todellaki tuon tunteen!:D Ainiin kerran kävi myös niin, että koiraa ei löytynyt kotoa mistään, mutta pian ulko-oven takaa alkoi kuulumaan uikutusta. Se oli onnistunut livahtamaan rappukäytävään jonkun tullessa sisälle kenenkään huomaamatta! Siellä se istui paikallaan kuin tatti ja näytti hölmistyneeltä:D

lillamy (Ei varmistettu)

Huh! Onneksi selvisitte säikähdyksellä tuosta Benjin "katoamistempusta"! Tiedän niin ton fiiliksen, meilläkin lähti kerran lemmikki pienelle retkelle, kun oli niin hyviä hajuja liikkeellä. Me juostiin pitkin pihoja itku kurkussa, mutta onneksi se pikkuinen olikin jo luullut löytäneensä kotiovelle - asutaan kerrostalossa ja hänhän oli sitten mennyt retken päätteeksi avoimesta talon alaovesta sisään ja pari kerrosta liian korkealle! Kotoa lähdössä ollut naapuri oli tunnistanut ja toi kotiin :D Olin niiiin onnellinen ettei mitään rajaa <3

Iloisia alkukesän päiviä teille, ihana asu näissä kuvissa <3

Jenni (Ei varmistettu)

Nuo housut ois ihanat jos ne ois vähän jotenkin laskeutuvammat. Nyt tulee vähän länkisääriefekti :) Mut varmaan livenä paremmat ja kaunis asu muuten!!

nea (Ei varmistettu)

Katoin eka noita housuja vähän epäillen, mutta tarkemmin katsottuna nehän on aivan ihanat! Sopii sun pitkille jaloille hyvin! Ja pelistä, vaikka pidän suuresti Panarinista NHL:ssä, kun hän pelaa suosikkijoukkueessani, niin hänen ykkösketjunsa on nyt pysäytettävä. Muutaman venäjän pelin oon nyt kattonu ja muut ei juuri samaan pysty ja kokonaisuutena ei pelillisesti pelota, vaan enemmänkin juuri nuo "olosuhteet"

Susanne (Ei varmistettu)

Ihanat housut, ihana tyyli! Ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa rohkeesti kokeilla uusia tyylejä. :) ja toimii!

Kikaltsu (Ei varmistettu)

Kyllähän nuo housut jalassa vois saada hieman pitkiä katseita töissä, mutta siis aivan ihanat!! Haluan!
Miehellä oli kerran pentu karannut rusakon perään, kuitenkin keskustassa asuttiin. Onneksi oli myöhäinen ilta, kun pari korttelia oli juossut, ja sitten kaupan pihassa odotteli, et mihin jäit Onneksi sain tietää tuosta vasta jälkikäteen. Voin silti niiiin eläytyä tuohon tunteeseen, mitä koitte. Onneksi selvisitte säikähdyksellä.

Henna (Ei varmistettu) http://Stoori.fi/pakkomielteita

Aivan upeat housut! Sopii sinulle täydellisesti <3

Sara (Ei varmistettu)

Aivan ihana asu!! Ja sun hiukset<3 Millä oot näiden kuvien kiharat tehnyt? Valmistujaisiin just ton näköstä kikkuraa olisin vailla :)

seranelle (Ei varmistettu)

Mä en tiedä pidänkö noista housuista vai inhoanko niitä, mutta ainakin sulle ne käy todella hyvin! Kiva nähdä ns. erikoisempaakin pukeutumista blogeissa :)

Hanna (Ei varmistettu)

Huh, luojan kiitos Benji löytyi ehjänä!! Kyllä se koira vaan eräänlainen lapsi on, ihan hirveää on pelätä oman rakkaan karvapalleron puolesta.

Kieltämättä hyvin persoonalliset housut, mutta eipä näytä yhtään pöllöltä sun päällä. Osaat vaan niin tajuttoman hyvin valita just sun kropalle istuvia vaatteita

Täälläki hieman jännitetään leijonien peliä. En tiiä miten uskallan edes kattoa koko peliä. Täytyy vissiin nyt pikapsyykata ittensä siihen ja rukoilla että voittokulku jatkuu.

Sanna (Ei varmistettu)

Onneksi Benkku löytyi, osasin kyllä koiraomistajana eläytyä tuohon tarinaan. Pahin mahdollinen tilanne olisi se, että koirille sattuisi jotain.
Housut on ihanan erikoiset ja taas sopivat niin hyvin sinulle :)

Ei kukaan muu

Haha oli pakko tilaa noi (tai oletan et oli samat), värei oli kyl vaan vähän villejä jäljellä mut saa nähä mitä sielt tulee, voi olla täys floppi tai sit täydelliset! :D

Housut ovat kyllä tässä muhkeudessa erikoiset, mutta asu käy sinulle tosi kivasti! Itse vaatteen malli istuvampana versiona on omaan mieleeni. Ja hiuksesi ovat tässä tosi kivan näköisesti!

Anna (Ei varmistettu)

Nuo lemmikkien pikaisetkin katoilut on aina melkein sydärin paikka. Oma kissa tykkää livahtaa joskus kotiovesta rappukäytävään ja ai että sitäkin on saatu etsiä kyllä sydän kurkussa, vaikka miten koittaa kulkea ovesta nopsaan aina.

Olinkin tunnistavinani sut eilen Henkassa, itse eksyin sinne ihan vahingossa kaverin seurana :)

Heidi (Ei varmistettu)

Mä olin aluks, et oho mitkä housut, ei niin mun tyyliä (eihän sun housujen tarviikaan olla mun tyyliä, mut aina sitä miettii sitä kautta, et pulisonkien itse päälle). Mut sit kun katsoin kuvia vähän pidempää, aloin tykätä noista housuista kovasti. Toi vyötärö on tosi kiva. Ja näyttäähän ne sun päällä tosi hyviltä :). Mä näyttäisin niissä 150 kiloiselta kun kroppa malli on hieman eri ;).

Onneksi benji löytyi :)

Lotta (Ei varmistettu)

Aluksi näytti vähän oudoille, mutta mitä enemmän katseli niin sitä enemmän tykkäsin :) Nää menee siihen kastiin, etten ehkä omaan jalkaan vetäisi - mutta sun päällä näyttää tosi kivalta! :3

meow (Ei varmistettu)

Oijoi, ymmärrän täysin ton tunteen, kun on huolissaan lemmikistään. Mä aikoinaan asuin kissan kanssa kerrostalossa neljännessä kerroksessa ja kävin pesemässä pyykkiä viereisessä talossa pyykkituvassa. Kävin hakemassa pestyt pyykit ja siinä ohimennen kävellessä katselin ikkunani suuntaan ja säikähdin aivan saatanasti, kun tajusin jättäneeni ikkunan auki ja kissani sieltä tähysteli pää ulkona lintuja. Voin kertoo, että en oo koskaan juossu portaita semmosta tahtia :D ja olin aivan paniikissa etenkin, kun silloin oli tullut paljon uutisia ja varoituksia parvekkeelta tippuneista kissoista jne. Mutta onneksi mitään ei tapahtunut ja hiukkasen tarkempi olin sen jälkeen ikkunan kanssa...

Asusta pakko sanoa, että aivan ihana ja erikoinen! :) Tämmösesti semisti päärynävartaloiselle varrelle ei varmaan sopisi, mutta pukee sua tosi kivasti :)

Kommentoi