Baggy pants // Santorini

army (1 of 1)-4

Hellurei! Jeee, meidän tekniset ongelmat saatiin tänään ratkaistua! En tiedä mitä kävi, mutta Rantapallon sivuilla oli eilen jotakin päivitystä, jonka takia en päässyt blogiini ollenkaan. Tänään Google Chromella en päässyt kirjautumaan sisään ja sitten vuorostaan Safarilla ja Mozillalla kokeillessa pääsin blogiin, mutta kuvat näytti tyhjää 😀 Ärsyttävää. No mutta toisaalta, kun en blogiin päässyt, niin työpäivän jälkeen suuntasin ensin lekurille ja sitten torille kesäkauden avajaisiin. Käytiin ystävien kanssa syömässä ja pyörähtämässä hieman haistelemassa tunnelmia. Nyt ollaan jo kotona ja odotan vaan, että pääsee rojahtamaan sänkyyn ja nukkumaan. Ollaan vedetty itsemme aika piippuun tällä viikolla, ja nyt alkaa tuntumaan jo. Huomenna on tiedossa kiva päivä, kun kavereita ja siskoni tule meille, katsotaan Suomen peliä, grillaillaan herkkuburgereita ja mennään illalla katsomaan Recklessin keikkaa Henkkaan 🙂 Recklessin pojat on ollut tuttuja jo kuuden vuoden ajan ja keikkoja on aina kiva käydä kattomassa. Hessu on hyvä ystäväni, ja kiva, että ehtii häntäkin näkemään muutakin kuin lavalla. Suomen pelit yhdistää 😀 Ja kun toukokuu on näin ihanan kesäinen, niin mukavaa grillailla ja kannustaa porukalla ja sen jälkeen vielä jammailla keikalla!

Sellasia viikonloppusuunnitelmia. Sunnuntaina ajateltiin pistäytyä ehkä Tivolissa, mutta jos olo on turhan rapea, niin ehkä vaan otetaan iisisti ja nautitaan näistä kesäisistä keleistä 🙂

army (11 of 14)

army (2 of 14)

army (7 of 14)

army (10 of 14)

army (9 of 14)

army (6 of 14)

army (14 of 14)

Mun piti tosiaan palata viime viikonloppuun jo pari päivää sitten, mutta sitten tuli pieniä teknisiä önkelmiä. Meillä oli tossa nimittäin aika ikimuistoinen sydärihetki miehen vanhempien luona. Tulimme viime perjantaina anoppilaan, ja siinä päästin Benkun eteisessä laukustaan, josta se hyppelehti iloisesti pusuttelemaan miehen perhettä. Siinä halailtiin ja äitienpäivälahjat ojenneltiin ja huomasin, kuinka Benji singahti kerran rappukäytävään, jossa oli joku porukasta sillä hetkellä. Sivusilmällä näin, kun Benji suuntasi uudelleen sinne rappukäytävään, ja rauhallisin mielin ajattelin, että se vaan meni sinnekin pusuttelemaan. Kunnes tajusin, että me kaikki seistiin siinä eteisessä. Benjille on selkeästi ilmestynyt nyt ns. kiinnostuminen tytöistä 😀 Kaikkea pitää haistella, kaikkea pitää merkkailla ja IKEA-panda saa sellaista kyytiä että heikompaa voisi hirvittää. Tää kiinnostuminen on myös johtanut siihen, että se meinaa lähteä karkuun välillä, jos haistaa jotakin. Ei se vapaana tuolla koskaan kulje, mutta siis lähtee painamaan hihnassa hirveetä kyytiä.

No, siinä eteisessä vielä kengät jalassa tajusin, että nyt en nää Benjiä ja tajusin samalla, että oltiin jätetty rapun ovi auki samalla kun tultiin sisään. Ensimmäisestä kerroksesta on vaan muutama porras, ja ne Beni uskaltaisi kyllä mennä. Se on vähän valikoiva portaiden kanssa. Nyrkkisääntö tuntuu olevan se, että ylöspäin uskaltaa aina, alaspäin vain tosi lyhyitä portaita tai puuportaita 😀 No, sain siinä heti ihan hirveän paniikin, että sinne se nyt singahti. Ei muuta ku perään. Minä ja mies matkavaatteissa ja anoppi paljain jaloin kotimekko päällä. Anoppilan talon vierestä menee melko vilkas tie, missä on useampi kaista, ja olin varma, että nyt on käynyt jotain hirveetä.

Olin juuri ennen anoppilaan pääsyä puhunut erään ystäväni kanssa, jolla on todella suuri suru ja kriisi menossa henkilökohtaisessa elämässä. Muutenkin useammalla ystävällä tai tutulla on ollut nyt todella kamalia juttuja jotenkin elämässä, ja mietin vielä sen puhelun päätteeksi, että voi kun meille ei nyt sattuisi mitään pahaa. Siellä pihaa säntäillessä ympäriinsä olin varma, että tää on nyt se meidän hirveä juttu. Olin ihan paniikissa ja juoksentelin vain ympäriinsä, mies ja anoppi myös säntäilivät ja kutsuivat Benjiä. Mä en edes pystynyt menemään sinne autotien luokse, vaan käskin miehen käydä katsomassa itkua tihrustaen jo. Benjihän siis tulee tosi hyvin luokse jos sitä kutsuu, ja ihan viimeistään jos sitä kutsuu sillai iloisen kimakasti. Siellä me juostiin kilpaa ja kiljuttiin Benjiä! Mielessäni kävi vaan, että nyt äkkiä Facebookiin ilmoitus, että se on kadonnut, ja mitä mä sitten teen, mitä jos se juoksee auton alle, mitä jos sille käy jotain, apua, mä en enää koskaan nää sitä. Lamaannuin hetkeksi ihan täysin, kunnes ihan vähän aivot raksutteli.

Benji ei siis tosiaan meillä kotona uskalla tulla itse portaita alakertaan. Ylös menee hirveetä vauhtia, mutta alas ei uskalla tulla. Se on joskus yöllä kiivennyt yläkertaan ja sitten vinkunut suruissaan, kun ei pääse takaisin. Mies juoksi ympäri pihaa vinkulelua vinguttaen (last resort) ja meikäläinen lähti harppomaan portaita kolme kerrallaan. Nelikerroksisessa rappukäytävässä koettiin oikeasti ihan koko tunneskaala. Epätoivoisen toivoikas harppominen toiseen kerrokseen. Tyhjää. Pettymys ja pelko puristamassa sydäntä. 33 % mahdollisuus kuoli siinä. Olin jotenkin ihan varma, että jos Benji ei oo rapussa, se oli sitten siinä. Kolmas kerros. Meinasi happi loppua kun oli niin toiveikas olo. Tyhjää. Sit loppu usko. En uskaltanut enää edes hyppiä portaita, vaan vedin viimeisen kulman ihan hitaasti ja silmät melkein kiinni. ”Pliis pliis pliis…” Ja siellä portaiden yläpäässä oli ihan ahdistunut pieni pallo, joka kovasti kaivo tassuillaan lattiaa, muttei millään uskaltanut alaspäin portaita. Voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä koskaan ollut niin helpottunut. Puristin hauvavauvan rintaani vasten ja siitäkin huokui ihan selvä huoli. Tyyppi oli varmasti kuullut kaikki paniikkikutsut ja vinkulelun vingutukset, mutta ei vaan päässyt tulemaan. Kävelin alaspäin Beniä halaillen ja huomasin ikkunasta, kuinka anoppi seisoi jo parinsadan metrin päässä risteyksessä (edelleen paljain jaloin siinä kotimekossa) ja puhui jonkun koiranulkoiluttajan kanssa. Kiljaisin tuuletusparvekkeelta ”löytyi” ja päätin kaikkien muidenkin piinan.

Olisihan se pitänyt tarkistaa ensimmäisenä. Rapussa asuu tyttökoira, joten sinnehän se läks. Mutta kun rappu oli se vähiten pelottava paikka, ensimmäisenä oli pakko tarkistaa se pahin ja minimoida vahinko. Outoahan se olisi ollut, jos tuo olisi vain sännännyt ja juossut todella kauas, missä sitä ei näe. Yleensä tuo aina kävelylläkin tarkistaa, että tuleehan se ihminen nyt perässä, jos menee edellä. Eikä se koskaan oikein lähde pois niin, ettei me olla sen näköpiirissä. Siinä paniikissa mikään noista ei jysähtänyt tajuntaan, vaan ainoastaan se, että nyt se katos.

Tästä lähtien se on kitkettynä johonkin liekaan AINA 😀

army (8 of 14)
army (13 of 14)
army (4 of 14)

army (12 of 14)

army (3 of 14)
IOANNA KOURBELA housut
OFFICE kengät
CLAIRE VIVIER laukku
BIKBOK toppi

Asuna tällä kertaa eräs Santorinin asuni, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Ja paljon. Nuo housut ovat varmasti monille way too much, mutta itse ihastuin niihin tosi paljon, heti kun bongasin ne erään kaupan ikkunasta. Jättikokoiset pussihousut ovat kreikkalaisen suunnittelijan, Ioanna Kourbelan käsialaa, ja itse tykästyin 100 % puuvillaisiin kesähousuihin peruuttamattomasti. Miehen vaatemaku hylkää yleensä kaikki hieman erikoisemmat ratkaisut heti, mutta kun hänkin tykkäsi näistä, oli ostopäätös selvä. Vaikka Santorini onkin vaaleiden sävyjen ja pastellivärien juhlaa, niin yhtenä päivänä poikkesin kesäisestä pukeutumisestani ja iskin päälle mustan lyhyen topin näiden pussihousujen kaveriksi.

Mitäs sanotte? Onko too much vai just sopivan erikoiset? 🙂

Psst!! Että jännittää tuo Suomen huominen peli! Jotenkin kisat on menneet ihan mahtavasti, mutta kyllä vaan hirvittää tuo Venäjä vastustajana. Ei niinkään Venäjä, vaan se kaikki mikä liittyy Venäjään Venäjän kotikisoissa. Jos huomenna nähdään hyvä tuomarilinja ja tappio tulee, nielen hetken karvasta kalkkia ja lähden bailaamaan tukkaheviä. Mutta voi nyt perkele oikeasti, jos 2014 toisinto nähdään huomenna, niin mä en vaan ala. Jotenkin vähän jopa lohduton olo. Katsoin sivusilmällä eilen Venäjä-Saksan, ja vaikka hienoja maaleja tulikin, niin pelillisesti Venäjä ei juuri pelota. Mutta se kaikki muut. Se kaikki muu pelottaakin sitten vielä sitäkin enemmän 😀 

Kommentit (24)
  1. Siis jotenkin noi housut vaan sopii sulle! Sulla on niin kauniit pitkät jalat, että jotenkin tollaiset överi-isotkin housut näyttää hyvältä. 😀 Tosi kiva asu kaiken kaikkiaan, mut menee varmaan vähän siihen kategoriaan etten itse uskaltaisi lähteä testaamaan. 😀 Mutta kuten sanottua, todella yvältä näyttää sinun päälläsi!

    Täällä on vähän samat fiilikset huomisen pelistä. Kisat on menneet Suomen osalta nyt niin nappiin, että kyllähän se ottaisi päähän, jos joukkueista riippumattomista syistä kisat jäisi tähän. Eli toivotaan, että parempi saa voittaa!

  2. Noi housut käy sulle todella hyvin! Ihanan erikoiset!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *