Bali update

auringonlasku (2 of 3)

Tilannepäivitystä Balilta. Täällä on jo vähän parempi fiilis, ja pää alkaa toimii pienoisen shokin jälkeen hieman paremmin. Oon sellaisessa jälkishokissa ja tunnekuohussa kirjoittanut eilen, että ei ihmekään, jos vaikutti sekavalta. Niin oli mun pääkin. 

Mä tosiaan oon ollut Balilla kolme vai neljä kertaa tätä ennen, ja paikka on mulle varjopuolineen hyvinkin tuttu. Onhan yksi ystävistäni ja kavereitani asunutkin täällä. Muutenkin tällä about 12 maan vuosittaisvauhdilla en ole ihan minään ummikkona liikenteessä ulkomailla. Otin jo pakatessa huomioon Balin miinukset. Miinuksia on kostea kuumuus ja rötösrikollisuus. Siinä missä väkivaltarikollisuutta täällä on tietääkseni ja käsittääkseni melko vähän, varkauksia täällä esiintyy sitten sitä enemmän. Köyhä paikallisväestö tekee mitä voi selviytyäkseen, ja ammattirikolliset ovat löytäneet turistien ryöstämisestä rahakkaamman ammatin itselleen. Maalaisjärjellä pitäisi pärjätä pitkälle, vaan eipä pärjännyt eilen.

Otin tämän huomioon jo pakatessani. Mukana on ryysyimmät kesävaatteet, plus ehkä yksi kiva kesämekko. Korut ja kellot on kotona, paitsi korvissani aina olevat helminapit ja mieheltä lahjaksi saama kaulakoru on jo kuin osa minua. En edes muista, että ne on mulla, koska käyn suihkussakin useimmiten koruja pois ottamatta. Laukkuja arvoin pakkausvaiheessa pitkään, ja mukana onkin Henkkamaukan värikäs kevyt reppu, Philip Limin Pashli nahkalaukku (lähinnä lentomatkoille pikkulaukuksi) ja Filippa K:n musta nahkainen ohut minilaukku. On mulla Furlan lila pikkulaukku mukana, mutta enpä ole sitäkään käyttänyt täällä kertaakaan. Tuo Filippa K:n pikkulaukku on ollut aina mun luottolaukku Balilla. Aina samoista syistä; kevyt, menee olan yli, on litteä ja pieni, eikä herätä mitään huomiota. Bali ei yksinkertaisesti ole se paikka, minne kannattaa raahata mitään kalliita ja hienoja vaatteita ja laukkuja, yllämainittujen syiden vuoksi. Jo kostea kuumuus on syy, miksi pakkaan tänne aina vaan ryönäsimmät rantavaatteeni. Tuo Filipan laukku ei todellakaan ole mitenkään kalliin tai erityisen näköinen ja ennen kaikkea se ei ole kovin ”sturdy”, se kyllä hajoaa jos sitä riuhtaisee. Se oli tiedossa, ja ihan tarkoituksellakin niin. Vaikka riski oli hyvin hyvin tiedossa, en vaan kuitenkaan ehtinyt siihen tilanteeseen sitten kuitenkaan reagoida.

Jotenkin absurdia on, että ekana iltanamme Balilla esittelin miehelleni tuota Filippa K:n kassiani, että se on tosi hyvä, koska jos sen joku riuhtasee, niin se oikeesti lähtee irti. Hirvittää ajatellakin, jos jotain Boy:n kaltaista järeää laukkua yrittää joku lennosta riuhtasta. Siinä on helposti olkapää paikaltaan ihan vähintäänkin, ja hengenlähtö pahimmassa tapauksessa. En tosin ole ennen kuullut tilanteista, joissa viereisestä skootterista vauhdeissa napataan laukku, vaan enemmänkin niitä, missä kävelijältä napataan lennosta laukku. Kaikkea sitä oppii. Välillä kantapään kautta.

Vietimme eilen ihanaa päivää miehen kanssa. Suuntasimme aamulla skootterilla kohti Uluwatua ja lähialueita, kiertelimme rannoilla ja muuten vaan tutustuttiin maisemiin. Huomasin vasta Uluwatussa, että mun kaulakoru oli jäänyt aamulla kaulaan, ja otin sen pois, ettei aurinkorasva värjäisi sitä. Laitoin laukun pikkutaskuun, siellähän se olisi turvassa. Illan pimentyessä heitin myös arskat laukkuun, jossa oli lisäksi vähän käteistä ja korttikotelo sekä kännykkä. En edes tiedä, miksen jättänyt korttikoteloa vaan hotellille, ja ottanut yhtä pankkikorttia mukaan. Tyhmä mikä tyhmä. Siellä oli mukana pari Electronia, Amex ja ajokortti. Ääliö. Ja kun vielä ekana päivänä sanoin miehelle, että voisi ostaa jonku halvan rahapussukan täältä, että jättää sen korttikotelon hotellin kassakaappiin. Ei sitten yltäny sanoista tekoihin perhana. Jotenkin vaikka olen tietoinen tästä rikollisuuden mahdollisuudesta, alkulomamme suurimpia huolia oli a) missä katsotaan auringonlaskua, b) onko tarpeeksi aurinkorasvaa tai c) olenko juonut tarpeeksi vettä. Jotenkin siinä upposi siihen loman pilvihattaraan, missä kaikki on hyvin.

No anyway, suuntasimme Uluwatun seikkailun jälkeen ihanalle beach clubille, johon törmäsimme ihan vahingossa. Upea infinity pool viikon kauneimpaan auringonlaskuun, jonka huipennuksena meille tuotiin vielä shampanjaa altaaseen. Pyysin tarjoilijaa ottamaan meistä muutaman kuvan muistoksi ja napsin muutenkin auringonlaskusta miljoonia kuvia. Onneksi mies samaan aikaan napsi muutaman kuvan myös mun minijärkkärillä, ettei ihan kaikki kuvat eiliseltä hukkunu sentään 🙂 Oli vaan ihan fantastinen ilta. Molemmat vain huokailimme, miten ihanaa on, ja miten täydellinen päivä. Sieltä huristeltiin sitten melkein tunti kotiin, minä miehen kyydissä tiukasti miestä halaten.

Juuri Seminyakia kohti kääntyessä näin kun viereisestä skootterista ulottui käsi. Siinä sekunnissa ensimmäinen ajatukseni oli, että joku näyttää kääntymistä (jonkun verran näytetään kääntymistä kädellä täällä, vaikka vilkku tietty yleisempi). En oikein ehtinyt edes reagoida, se nyt oli vaan se salama-ajatus, joka mieleeni on jäänyt. Ykskaks vaan huomaan, kun käsi venyttää mun ja miehen väliin, nappaa mun laukun ja riuhtaisee. Ja huristaa ohi. Se sai etumatkaa varmaan kymmenen metriä ennen kuin sain ees ääntä itsestäni liikkeelle. Koko juttuun meni ehkä kaksi sekuntia. Huusin kuin hullu miehelle, että perään perään, ja vaikka moni paikallinenkin yritti sitä skootteria estää, se pääsi karkuun. Nyt vuorokauden asiaa pureskeltuani ja äidinkin kanssa juteltuani, olen sitä mieltä, että hyvä ettemme saaneet kiinni. Jälkiviisaana rupesi mietityttämään, että tiedä mikä puukko sillä olis ollut matkassa mukana, ja miten siinä olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Hyvä, että vain omaisuutta livahti tyypin mukaan. Miehellä on toki yli kymmenen vuoden koulutus ja kokemus itsepuolustuksessa omien harrastusten ja koulutusten kautta, mutta joka tapauksessa, parempi näin. Pienempi murhe.

auringonlasku (1 of 3)

Pysäytimme heti seuraavaan mahdolliseen paikkaan, ja alkoi soittelu pankkeihin. Mulla on Nordeassa ja Danskessa tilit, ja sitten AMEX. Nordeassa meinasi perse revetä sen saatanan robotin kanssa, mutta pääsin läpi. Onneksi virkailija tajusi, kun ilmoitin, että nyt on kiire, ne saakelin kortit heti kiinni, ei mitään turvakysymyksiä, mä olen Indonesiassa, varastettiin 3 minuuttia sitten, ja ne pitää laittaa kiinni HETI, voidaan kattoa jotain lässytystä myöhemmin. Aikanaan kun multa Thaikuissa vietiin pankkikortti, Nordea kyseli multa satatuhatta kysymystä, ennen ku sen kortin laitto kiinni. Meinasi mennä hermo sillon. Nyt onneks tajuttiin toimia heti. Tosin oli jotenkin irvokasta seistä siinä keskellä jotain katua Balilla, kaulassa vieläkin roikkumassa laukun nahkainen hihna ja huutamassa robotille, että anna mun jo perkele puhua neuvojan kanssa 😀 Amexilla homma toimi parissa minuutissa sulavasti, ja sitten oli Dansken vuoro. Pakko kiitellä tässä välissä kaikkia ihania paikallisia, pari, jotka näki tilanteen pysähtyi meidän kanssa kyselemään, onko kaikki hyvin ja tarjosi apua. Paikallinen taksikuski jakoi nettiä miehen puhelimeen, että pääsin googlaamaan numeroita, ja muutenkin olivat kamalan pahoillaan ja häpeissään. Heillehän tuollainen rikollisuus on pahinta. Jos turistit jättävät Balin, täällä käy elämä aika surulliseksi. Siksi paikalliset häpeää ihan hirveesti rikollisia, ja pari kertaa paikalliset on täällä piessy taskuvarkaita ihan kunnolla, jos ovat saaneet kiinni siitä, että turistilta on viety jotain.

No, anyway. Soittelin ystävälleni Huaweilla, että saako kukaan hakkeri niitä mun tiedostoja sieltä jotenki. Ellei ne oo Googlessa, nii kuulemma ei. No eihän ne ole. Oma moka. Mulla on ollu sen verran monta kertaa joku ärsyttävä tilanne muistikorttien tai puhelinten kanssa, että luulis, että oisin jo oppinut. No enpä ole. Edelleen jää varmuuskopiot tekemättä jnejne. Puhelimesta olen ihan itse säätänyt pois sen automaattisiirron pilvelle. Jotku foliohattuiset ystävät (ja äärimmäisen foliohattuinen mieheni…) aina varoittelee, miten kaikkia vaklataan, ja sen takia oon sulkenu siirron. Voin muuten kertoa, että seuraavaksi kaikki saa siirtyä suoraan jonnekin pilvelle, koska aivan sama. Jos joku haluu stalkkaa mun selfieitä ja Benjin kuvia jonku saakelin hakkeroinnin kautta, niin go ahead. Mitään sen villimpää sieltä ei muutenkaan löydy.

Onneksi muuten laitoin heti kaikki kortit kiinni. Sain aamuyöltä Danskesta viestin, että korttiani oli yritetty käyttää, mutta se ei toiminut maantieteellisten rajoitusten takia. Mulla on contactless-kortti Danskelta, joten varas oli selkeästi yrittänyt sillä päästä tekemään tuhoja. Eipä toiminut ei. Sitä paitsi se kortti on kiinni, ja tili tyhjennetty. Electron ei tietääkseni voi vetää miinuksellekaan, että haa haa ja haista v**** vaan sille yritykselle.

En halunnut antaa tämän vaikuttaa reissuun sen enempää, ja mä pärjään aina parhaiten niin, että suljen jonku asian ensin kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Seuraava murheenkryyni olikin ne pankkitunnukset. Mulla on käytössä Dansken appi ja Nordean appi. Dansken appi ei kertaakaan suostunut toimimaan täällä syystä tai toisesta eilen ja nettisivukin huusi erroria. Siihen meni siis miehen tunnuksilla tunnistautuminenkin. Nordea taas toimi, mutta siinä on pieni ongelma. Nordealla ollaan siirtymässä pois niistä tunnusluvuista, ja niitä ei juuri tarvita. Nettipankkiin pääsee salasanalla tai tunnusluku-applikaatiolla. No, mulla on aina se applikaatio käytössä. Sillä saa maksettua laskut, siirreltyä rahaa ja tehtyä muutoksia jos tarvii. Sillä myös voi tunnistautua minne tahansa. Salasanallakin pääsee kirjautumaan verkkopankkiin, jos ei sitä applikaatiota ole. MUTTA, salasanalla ei pysty tunnistautumaan, ja salasanalla ei pysty antamaan oikeutta applikaatiolle tunnusluku-applikaationa toimimiseen. Kun tuon Nordean applikaation lataa puhelimeen, se pitää ensin aktivoida.  Ja koska mun applikaatio lähti sen kännykän mukana, piti sellainen ladata miehen puhelimeen. Aktivointikoodin kuitenkin saa verkkopankista vain verkkopankkitunnuksilla. Niillä paperisilla. Jotka mulla oli kotona. No, ei siinä. Ystävälläni on vara-avain ja hän asuu viiden minuutin päässä, niin hän ystävällisesti kävi hakemassa ne meiltä. Problem solved, vaikka hetken teki mieli repiä hiuksia päästä.

Pääsin siis tunnistautumaan ja tekemään rikosilmoituksen Suomeen varastetusta ajokortista. Laitoin myös Trafille pyynnön ajokortin kaksoiskappaleesta. Suomessa on kai ajokorttihommat muuttumassa aika radikaalisti 1.11., että ihan hyvä kun tein sen heti. Tein myös vakuutusilmoituksen samoin tein.

Pakko tässä vaiheessa kehua kaikille Folksamin vakuutusta. Mulla oli alunperin Aktian vakuutus, joka on sittemmin muuttunut/liittoutunut/eneestiedä Folksamin kanssa. Oon ollu asiakas jo varmaan kymmenen vuotta ainakin, ja mulla ei ole mitään poikittaista sanottavaa. Ei mitään. Ja mulle on kuitenki tässä vuosien varrella sattunut yhtä ja toista. Laitoin ilmoituksen eilen illalla, tänään se oli jo käsittelyssä ja sain kuittauksen, että käsittelyajat on tällä hetkellä lyhyitä, ei ruuhkaa, käsitellään pikaisesti. Awesome. Parasta palvelua, ihan heittämällä. Oon pisimmillään joutunut odottamaan päätöstä ehkä viikon siitä, kun kaikki liitteet oon itse toimittanut. Ja AINA, ihan aina, saa parasta palvelua. Ei, ei ole maksettu mainos. Oon vaan äärimmäisen tyytyväinen mun vakuutusyhtiöön.

Aamu menikin sitten lähinnä prosessoidessa asiaa. Jotenkin todella ahdistavaa ja pelottavaa omalla tavallaan. Jotenkin tällainen ”kultalusikka-perseessä-poikittain” tyyppi on heti ihan hajalla, kun joku tulee noin iholle, ja vie, mikä on omaa. Tai jotenkin on tosi violated-olo, vaikka kyseessä olikin ”vain” omaisuutta. No, mies onneksi tsemppasi, että ei se loma tällä ole pilalla, suuntasimme lounaalle ja palloilemaan suunnitelmiemme mukaisesti. Kaunis auringonlasku on chillattu rannalla ja nyt suuntaamme kohti mysteerihuonetta ja illallista.

Aika sama. Mikään ei ole korvaamatonta. Kaulakorun saa uuden Sabon liikkeestä. Se miehen siihen laittama rakkaus lienee ihan sama siinä uudessakin, ja muisto ensimmäisestä joulustamme säilyy ikuisesti. Benskun videoita ja kuvia on niin monilla perheenjäsenillä ja ystävillä  ja miehellä ahkeran WhatsApp-spämmäilyn tuloksena, että saan ne varmasti suurimmaksi osin takaisin. Muut muistot on parhaalla kovalevyllä, omassa päässä. Aurinkolasitkin löytyy vielä myynnissä, ja Chanelin korttikotelokin odottaa varattuna paluutamme. Isot pisteet myös Della Margalle asiakaspalvelusta. Heitin sinne aamulla meiliä, ja puoleenpäivään mennessä korttikotelo oli minulle varattuna odottamassa paluutamme. Aina parasta asiakaspalvelua myös siellä. Uudet pankkikortit tipahtelee varmaan ensi viikon aikana, ja uuden P9:n saan sitten Dohan kentältä paluumatkalla, niin voin lennolla säätää sen omannäköiseksi taas. Filippa K:n pikkulaukkua metsästän varmaan hartaasti, mutta hei, aika pikkujuttu.

Oon onnellinen, että mitään pahempaa ei käynyt, kaikki on ehjänä ja kaikki on hyvin.

Vaatii kyllä paljon paljon enemmän, että meikäläisestä saa imettyä ilon ja hyvän mielen pois. Nyt kohti ihanaa iltaa Balilla. Time to make new happy memories! 🙂

P.S. Mä todella toivon, että karma on keksitty juttu. Jos ei oo, niin mä tuun olee niin helisemässä mun lapsen kanssa 😀 Mietin tässä just, että millonkohan meidän mama kyllästyy mun näihin ”munuaistulehdus Australiassa”, ”tyrmäystippoja Barcelonassa”, ”ryöstetty Balilla” -tarinoihin. Tosin sekin reagoi aika tyynesti, että materiaa se vaan on, eikä matkustamista kannata sen takia lopettaa. Olin vähän yllättynyt, puoliksi odotin hirveetä saarnaa 😀 

P.P.S. Ei tää ehkä vieläkää kovin selkee ollut, mutta kiteytettynä: all good here, kaikki järjestyy 🙂

Kommentit (14)
  1. Jatkon varalle (varsinki kun useassa pankissa asiointia): kaikilla pankeilla on sama korttien sulkupalvelu 020 333. Sieltä vastaavat heti ja saat kaikki kortit kiinni oli kortti minkä pankin vaan:) Ei tarvii asiakaspalveluun jonotella.

    Hyvä ettei käynyt pahemmin, nauttikaa auringosta loppuloma!

    1. Danske bankilla on eri numero, kuin tuo 020 333. Useimmilla pankeilla on kuitenkin tuo 020 333 mm. S-pankki ja Nordea.

    2. Niin ja ihan syystä ne kyselee pankeissa tietoja soittajilta. 😀 Pankissa kun henkilöllisyyden todentaminen on kaiken a ja o. Tuo sulkunumero on hyvä olla tallessa. LÖytyy tietty myös netistä.

      1. Pankissa töissä
        29.10.2016, 06:06

        Eiköhän se kortin sulkeminen aiheuta asiakkaalle vähemmän mielipahaa kuin sulkemattomuus 😀 Kortin sulkemisesta lähtee uusi kortti tilautumaan ja se pitää kuitenkin noutaa pankista, riittänee tähän henkilöllisyyden todentamiseen.
        Itse olen onneksi vain kerran joutunut soittamaan tuohon 020 333 sulkunumeroon ja sieltä nätisti suljettiin kortti ilman sen kummempia syvällisiä kyselyitä. Joskin kortti löytyi viiden minuutin päästä omasta taskusta 😀

        Tsemppiä Anna, on ainakin jotain mitä muistella vanhana jos ei muuta.. Ja huojentavaa kuulla että olette molemmat kunnossa.

  2. Ite opin kerran kun menetin kaikki kuvat (yli 14 000 kpl) lapsuudesta siihen päivään, että kuviinkin voi kiintyä liikaa. Siis ehkä hieman huonollakin tapaa. Niin, että mä en voinu mitään poistaa koska ne oli muistoja ja olihan siellä vaikka mitä hyviä muistoja, mutta enemmän mä nykyään tykkään siitä et ne on siellä ihan omalla kovalevyllä 🙂 Jos joku hamstraa tavaroita nii mä hamstrasin sillon kuvia! Noh, onneks sen tajusin ja se tuntu tosi raikastavalta ku ei enää ollu niitä kuvia, tai ku ei ollu sitä materiaa enää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *