Benji - 6 kk

Mungolife

Arvatkaa kuka täytti tänään puoli vuotta? No kyllä, meidän pikkurääpäle, Bensku Beninen :)

Vitsi, että aika on mennyt vauhdilla. Joulukuussa tänne meidän kotiin muutti pieni rääpäle, joka oli ihan mahdoton, ja nyt meillä on arkemme ilona pieni ilopilleri, joka on aina täynnä hellyyttä ja intoa.

Benji on kyllä ihan mielettömän hauska koiranpentu! Emme voisi onnellisempia olla, että meille osui juuri tämä karvapallo, nimittäin alun pienen oman paikkansa etsimisen jälkeen Benjistä on selkästi löytänyt paikkansa meidän vauvana.

Benjin tullessa meille 10-viikkoisena, sillä oli mielipide ihan kaikkeen, ja se siltä edelleen löytyy. Esitystapa on todella paljon pehmennyt tässä vaan. Kyllä se edelleen tekee selväksi, jos jokin ei miellytä, mutta se tekee sen hienovaraisesti yrittämättä nappasta sormia irti :D Oli melko mahdotonta olla välillä vakava ja vahva sellaiselle 900-grammaiselle pallolle, jonka haukkuminen ja murina oli lähinnä koomista. Mutta aika nopeasti "mursimme" vastahakoiset yritykset ja saimme Benjin luottamuksen. Nykyään sujuu siis arki vallan ruusuisesti ja Benji on melko tottelevainen tyyppi.

On ollut ihanaa huomata, miten seurallinen Benji on. Se tykkää ihan valtavasti muista koirista, ja Jedi on edelleen ykköskaveri. Ne kaksi voi huoletta jättää tuntikausiksi leikkimään. Kun Jedi on ollut käymässä meillä, tai Benji mun vanhemmilla, on molemmat koirat yleensä nukkuneet tuntikausia ja itse asiassa päiviä treffiensä jälkeen. Öitä samassa kodissa viettäessä Benji ja Jedi nukkuvat vierekkäin ja ovat koko ajan yhdessä. Se on ihan älyttömän söpöä! Simba ei enää vihaa Benjiä, mutta ei se oikeestaan siitä ole millään lailla kiinnostunut. Simba on aina ollut vähän ihmisten koira, ja ainoa toinen koira, josta se välittää on Jedi. Muut on ihan yhdentekeviä tai ärsyttäviä :D Jutin ja Benjin ystävyys lähti hyvin varovasti liikkeelle, mutta nyt ne jo leikkivät keskenään. Tosin, jos kuvioissa on joku luu, niin vielä saadaan pieniä tappeluja aikaiseksi.

Benji rrrrrakastaa lapsia. Meidän pihapiirissä on paljon lapsia, koska meidän taloissa on muutama perhepäivähoitola. Mikään ei ole Benskusta niin kivaa ku lähteä karkuun ja juosta lasten luokse. Harmi, että välissä on ikävä hihna :/ Lapset rakastavat tuota elävää pehmolelua melkeinpä yhtä varauksetta kuin Bensku heitä, joten uusia ystäviä tulee lähes päivittäin. Ja joka kerta kun lapsi kävelee ikkunan ohi, on tämä pieni velmuilija ikkunan äärellä valmiina melkeinpä teleporttaamaan itsensä toiselle puolen. Toivottavati lapsirakkaus säilyy, sillä kyllä me joku päivä varmasti haluamme itsekin lapsia :)

Benji on aivan ihana seurakoira. Kotiin tultuani saan aina roppakaupalla pusuja ja yleensä tyyppi kiipeää tyytyväisenä mun rinnalle makaamaan ja laittaa päänsä mun solisluun päälle. Siinä se sitten lepää. Usein kun väsyttää ihan hirveesti (kun ei malta nukkua, jos vaikka on kivoi tyyppei läsnä), nostan Benjin syliin, ja se vaan painaa päänsä rintaani vasten ja on siinä tyytyväisenä. Benjin tavassa olla mun sylissä on jotain hirveän lapsenomaista, se on siinä kuin pieni vauva. Edelleen joka päivä kun se löytää oman paikkansa ja asettuu siihen, mulle tulee melkein onnenkyyneleet silmiin, kun se on sille niin oikea paikka :) Nytkin se makoilee tässä mun jalkaa vasten sohvalla ja nukkuu tyytyväisenä.

Multa on kyselty konkreettisia esimerkkejä pomeranianin ja sheltin eroista, ja siitä, millaista on arki pommin pennun kanssa.

"Tassu"

On vaikea kertoa mitään yleismaallisia totuuksia niin shelteistä kuin pommeistakaan, sillä mun kokemuksen mukaan kaikki koirat on tosi erilaisia. Jedi ja Simba ovat kuin yö ja päivä, ja Juti ja Benji ovat erilaisia nekin. Molempia rotuja voin ihan varauksetta suositella, joskin sanoisin, että sheltti on ehkäpä helpompi koira ensimmäiseksi koiraksi. Tai en minä tiedä, mutta Simba ja Jedi oli paljon "helpompia" pentuina kuin Benji. Tällä on ollut luonnetta alusta asti ihan älyttömästi verrattuna noihin meidän lällyihin shelttipoikiin, joista Jedi oli kyllä huomattavasti vahvempi luonne heti alusta.

Muutoin elämä pommin kanssa on ihanaa! Bensku on tosi nopea ja innokas oppimaan, ja kuten jo sanottu, se on tosi seurallinen ja iloinen kaveri.

Benjin tullessa meille se ei ollut sanomalehti-siisti, eikä se ikinä oikeen tajunnut sanomalehteä. Matoille pissailut se lopetti n. 4-kuisena, ja nyt se alkaa olla 95%:sti sisäsiisti. Kotona ja anoppilassa, mutta kaikkialla muualla se ei ehkä ihan vielä tajua sitä. Kotonakin saattaa tulla vahinkoja vielä, jos rakko on yöllä tosi täysi tai jos emme tajua hänen ulospyyntöään. Sisäsiisteyskasvatus oli ehkä hermoja raatelevin osa pommiarjessa, nimittäin alkuun homma tuntui mahdottomalta. Benkku pissaili aina kun vaan huvitti, eli n. 30 minuutin välein, ja sen kanssa sai ravata kyllä ulkona aika urakalla. Mikä oli siis ihan mahdottoman kivaa noin -30 asteessa :D Ollaan itse asiassa tosi yllättyneitä, että se oppi näinkin "nopeasti" näin luotettavaksi. Pienen koiran rakko on tosi pieni, ja pidättämään opettelu kestää kauan, se voi kestää jopa vuoden. Meillä viimeisin askel tuota siisteyttä kohti otettiin kun olimme Japanissa, ja Benskulle ei tullut yhtään vahinkoa kokonaiseen viikkoon, kun hän oli hoidossa. Eli vaikka alkuun hampaita kiristyttää, niin kyllä se nopeasti kuitenkin helpottaa, jos johdonmukaisesti kuskaa koiraa ulos ihan koko ajan pentuna ja vie sitä tunnin välein vielä 4-kuisenakin. Mä esimerkiksi jaksotin työpäivät niin, että kävin kotona nopealla tauolla 2,5 tunnin välein, jotta tyyppi pääsisi tarpeilleen, eikä eroikävä pääsisi iskemään äkillisillä pitkillä yksinoloilla.

"Yläfemma"

Me ei viitsitty heittää oman elämämme mukavuuksia hukkaan koiranpennun myötä, ja päätimme nukkua yöt läpeensä, vaikka se varmasti hidastikin sisäsiisteysoppimista. Benji pääsee ulos n. 22 aikaan ja seuraavan kerran n. 6 aikaan, ja se riittää lähes kaikki yöt. Benji on nukkunut alusta asti tosi hyvin, ei kitissyt edes ensimmäisenä yönä uudessa kodissa, ja peti on ollut kivoin paikka aina siitä lähtien. Tosin, heitämme usein päiväpeittomme lattialle yön ajaksi, ja nyt se nukkuu vaihtelevasti päiväpeitolla tai pedissä. Sänkyyn se ei ole päässyt meidän kanssa nukkumaan, eikä ole sitä ensi öiden jälkeen enää edes yrittänyt. Sohvalle Benji saa tulla, joskin se tarvitsee siihen apua. Yksi isoista sohvatyynyistä on askelmana, jotta pääsee remuamaan sohvalle, eikä uskalla poiskaan hypätä ilman. Hyvä paikka laittaa kaveri hetkeksi jäähylle, jos tarvii imuroida tai tehdä jotain muuta, missä se muuten pyörisi jaloissa.

Benjihän osasi kulkea rappuset ylöspäin heti alusta alkaen. Mä pelkäsin ihan hirveästi alkuun tässä kaksikerroksisessa kodissa, että se tippuisi yläkerrasta alakertaan kun meillä on varmaan 10 cm välit tuossa rappusia suojaavassa osassa. Ei ole koskaan edes ollut lähellä. En löytänyt tähän aikanaan itse vastausta mistään, mutta tässä oma kokemukseni. Koirilla näyttäisi olevan aisti sen suhteen, että siellä on tyhjyyttä, eli vaikka sinne mahtuisi, sinne ei mennä. Nyt kun Benji on 6 kk, se saisi jo alkaa mennä itse portaita alaspäin. Aikaisemmalla iällä se on vaarallista, sillä sen lonkat ja polvet ja kaikki muukin voi mennä painosta väärään asentoon tms. No, se ei ole koskaan edes yrittänyt mennä noita portaita alas. Meidän ulko-oven edessä olevat kaksi porrasta se uskaltaa hyppiä alas, ja onpa muuten hyppinyt alas tuolla pihalla olevat isot puiset portaat. Meidän kierreportaisiin se ei kylläkään uskalla vieläkään, vaikka pari kertaa tällä viikolla olen herkulla yrittänyt maanitella.

Benji ei oikeastaan pelkää mitään. Saimme alkuun täälläkin reippaasti kritiikkiä siitä, miten koiraa ei pitäisi raahata ympäriinsä ja mä vastaan siihen ihan suoraan vaan pardonmyfrench, että paskanmarjat. Jokaisen koiranpennun kohdalla olen todennut parhaaksi malliksi sen, että ne näkevät koko maailman mahdollisimman pienenä. Ne näkevät ja kuulevat autot, traktorit, pyörät, möykkäävät esineet, ihmisvilinät, lapset, vanhukset jne. Kaiken. Jos sitä pentua hilloaa kotona koko ajan, voi olla varma, että saa itselleen herkän ja pelokkaan pennun. Benji oli n. 15-viikkoiseksi täysin peloton. Kävimme silloin läpi kaikki tutut, kaikki paikat, ja tehtiin kaikkea mahdollista. Vähän alle 4-kuisena siitä tuli hieman varovainen, mikä on ihan normaalia koiranpennun kehityksessä. Ei se vieläkään pelännyt mitään, mutta suhtautui varautuneemmin. Sitä kesti parisen viikkoa, ja nyt se rellestää menemään aika lailla pelottomana.

Suosittelen lämpimästi kaikille sitä koiranpennun sosiaalistamista ihan kaikkeen heti 10-viikkoisesta eteenpäin. Meillä on tosi kiva ja peloton pentu varmasti sen takia. Toki kaikki tällaiset asiat tehdään pennun luonteen perusteella. Ujo pentu tarvitsee enemmän rohkaisuja ja riski vaikkapa äänekkään ihmistungoksen aiheuttamasta pelosta on suurempi. Mutta jos pentu on vilkas, kiinnostunut ja iloinen heti pienestä pitäen, suosittelen näyttämään sille ihan kaiken heti alkuun.

Ainoa asia, joka aiheuttaa yleensä pienen varautuneen reaktion ja pientä pelkoa, on muovi- ja paperikassit. Niissä on jotakin epäilyttävää Benjin mielestä. Myös kovat paukahdukset ja omituiset kovat äänet (kattiloiden kalahdus yhteen jne.) aiheuttaa siinä reaktion, mutta lähinnä se hypähtää puoli metriä taaksepäin ja ihmettelee, mitä tapahtui.

Haukkuminen. Ahh, pikkukoirien eniten pelätty ominaisuus. Meitäkin varoiteltiin, että pommi on haukkuherkkä vahtikoira, että ne räksyttää ja räksyttää. Jaa. Ehkä tuolla on sitten joku outo ongelma :D Benji haukkuu kun joku pimpottaa ovikelloa, kun joku avaa kotioven avaimilla ja ööö. Muille koirille? Ehkä? Se ei oikeestaan hauku, niin en osaa edes sanoa. Kotimme ohi kävelee usein ihmisiä ja äänekkäitä lapsiakin, eikä tuo murise tai hauku niillekään äänille. On päiviä, ettei tuo haukahda kuin ainoastaan silloin kun me tulemme kotiin töistä. En toki voi sanoa mitenkään sataprosenttisen varmaksi, ettei se hauku kun olemme poissa, mutta naapuritkin ovat sanoneet, että hiljaista täällä on, kun emme ole kotona. Ja molemmin puolin asuvat naapurit ovat ikäihmisiä, jotka ovat arkipäivät kotosalla. Luulin ennen, että Juti ei juuri mistään hauku, mutta Benji on vieläkin hiljaisempi. Juti vahtii huomattavasti enemmän kotiaan/meidän kotia, mikä on täysin hyväksyttävää mun mielestä. Ohi menevät autot aiheuttavat Jutissa reaktion, kun Benji lähinnä höristää korviaan. Meidän lähellä rakennellaan tällä hetkellä uusia taloja, ja täällä on purettu ja räjäytelty jo useamman viikon. Ensimmäinen räjähdys aiheutti uikahduksen, sen jälkeen korvien höristämisen :D

Toki on varmasti haukkuherkkiä pommeja paljonkin, mutta meidän yksilö on aina ollut tosi hiljainen. Emme ole sen kummemmin opettaneet siis Benjiä olemaan haukkumatta, se vaan itse on. Leikkiessä se saattaa iloisesi haukahdella harvakseltaan, mutta mun mielestä koira saakin pitää iloista ääntä. Kunhan ei määräile haukkumalla tai ylivahdi koko ajan jotakin.

Oppimisen suhteen Bensku on taitavampi kuin meidän sheltit. En tiedä, onko se vaan nopeampi oppimaan, vai me parempia opettamaan. Benji osaa komennot Istu, Paikka, Ole Hyvä, Tassu, Toinen, Maahan, Kieri, Yläfemma ja Tule. Nyt on oikeestaan ongelma siinä, ettei olla keksitty, mitä muuta opettaisimme Benille. Kaikki hauskat leikit ja käskyt otetaan ilolla vastaan! Benji oppi istumaan päivässä ja kaikki muutkin tosi nopeasti. Nyt kun ilmat on kuivemmat ja paremmat, niin alamme vielä hiomaan tottelua ulkona. Nyt se on aika lailla rulettia, miten käskyihin reagoidaan ulkona ilman herkkuja. Alkuun palkitsimme Benjiä aina, nyt ehkä joka kolmannen käskyn. Meillä ei saa ruokaa koskaan ilman, että odottaa paikallaan kiltisti. Se toimii ihan aukottomasti. Vaikka olisi Benjin suurinta herkkua, se ei hievahda ennen Ole hyvää.

Ruokahalu tällä on ihan tajuton. Yllättävää kyllä, tyyppi on aika hoikassa kunnossa siitä huolimatta :D Vaihdoimme kasvattajan mukana tulleesta kuivamuonasta vehnättömään Mustin ja Mirrin myyjän suosittelusta ja olemme pitäytyneet Canaganissa sen jälkeen. Benjille maistuu sekä kana, että riista noista, ja nappuloita se saa aamuisin ja iltapäivisin. Niitä se ei yleensä syö loppuun, vaan käy mutustelemassa päivän mittaan. Lisäksi olemme ostaneet paria eri vehnätöntä märkäruokaa, se Puppy NatureChoicelta (meniköhän väärin) on Benin ihan suosikki. Siitä alkaa ihan älytön tanssiminen ympäri keittiötä, kun sen paketin vetää esille. Näiden lisäksi Bensku saa vähän miten sattuu lisäksi raakaa naudan jauhelihaa, paistettua kanaa paloina, pari kertaa olemme antaneet tyypille vähän tonnikalaa (bileet!!) ja sitten se saa välillä muutakin mitä nyt itsekin syödään, esim. raejuustoa ja pieniä paloja savustettua lohtakin on päässyt kaveri maistelemaan. Keitettyjä porkkanoita ja riisiäkin olen pari kertaa antanut.

Herkkupuolella possunkorva on vaihtelevasti suosikki ja täysin mielenkiinnoton. Välillä siihen menee tunteja, välillä se ei kiinnosta päiviin. Ankkaa annamme herkkuina eniten, ja se on suosikkia. Ankkafilee on parasta mitä maa päällään kantaa, jos Beniltä kysytään. Vehnättömiä eri puruluita (pl. solmuluut) annamme aina välillä, ja lisäksi kuivattua kanafileetä ja kuivatta tonnikalaa herkkuina.

Bensku on muuten pysytellyt aika lailla terveenä, paitsi että sillä eivät ole kaikki maitohampaat lähteneet rautahampaiden tieltä. Tää on pienille koirille tosi yleinen vaiva, ja Benjillä oli tavallaan odotettavissakin, sillä Benillä on lievä alapurenta. Toinen kives ei myöskään ole vielä viitsinyt laskeutua, kuten ei aikanaan Simballakaan. Tääkin on pienillä koirilla tosi yleistä, ja me vielä odotellaan josko se sieltä vielä pullahtaisi. Jos ei, niin loppukesästä on kulkusten poisti Benjillä edessä. Hampaita sillä on lähes tuplat tällä hetkellä, koska tosiaan maito- ja rautahampaat viihtyvät tällä hetkellä näppärästi vierekkäin. Tosin, ylähampaita on alkanut lähtemään (niitä maitohampaita siis), eli toivoa on, että ne itsekseen sieltä vielä tippuvat. Jos ei, niin lähtevät sitten piilokiveksen kanssa samanaikaisesti.

Mitä nyt tässä mieleeni vielä tulee, niin on karvanlähtö. Kahden sheltin kanssa asuneena voin kertoa, että silloin imuri oli ystävä. Nyt ei Benjin takia tarvii kyllä imuroimaan alkaa. Sillä oli ihan lyhyen aikaa tuossa ennen lähtöämme Japaniin nähtävästi joku karvanvaihtoaika, kun siitä lähti oikeesti karvaa, ja mulla oli pari villakangastakkia aika jännännäköisiä. Mutta sen jälkeen se loppui ja ylipäätään tuosta lähtee tosi vähän karvaa. Benjin karva ei myöskään koskaan haise. Edes märimmillä ilmoilla se ei koskaan haise "märälle koiralle", vaan jotenkin tuo pomeranianin tuoksu on vähän joka säällä tosi kiva :)

Miksi sitten olemme trimmanneet koiraa? No ihan vaan oman mukavuuden vuoksi, ja siistimmän ulkomuodon. Noita saisi harjata melko usein, muuten karva menee helposti takkuun. Pitkä karva näyttää Benjillä myös helpoti vähän epäsiistiltä, kun sillä on väri vaihtumassa tummemmasta tuollaiseksi oranssiksi, ja noi pitkät karvat sojottaa aina vähän siilin näköisesti. Ensimmäisellä trimmauskerralla trimmaaja otti vähemmän, ja se kasvoi takaisin n. 2-3 viikossa. Nyt kun pelkäsin kevään sateita ja kosteita ilmoja, annoin luvan ottaa enemmän. Ehkä vähän liian muotoiltu nyt tuo Benin pää, ja jatkossa varmaan pidämmekin tuon kropan turkin näin lyhyenä, mutta pää saa olla hieman harjamaisempi ja pidempikarvainen. No, hän on nyt todella sporttisen näköinen :) Trimmaus maksaa DogStarissa jotain 50 euron pintaan, ja siihen sisältyy kynsien leikkaus, pesu ja föönaus. Emme ole koskaan Beniä itse pesseet, mitä nyt kuraiset tassut pesty kraanan alla. Tyyppi kuulemma käyttäytyy ihan hyvin siellä trimmaajalla, ja saadaan mennä uudelleenkin. Mama's so proud :D

Saan aina lukuisia syytöksiä siitä, miten huono koiranomistaja olen, kun matkustelen jatkuvasti ja hylkään koiran. Ihan samalla tavalla kuin lasten kanssa, niin koiranpennun kanssa on hyvä muistaa, että kaikki muut osaavat aina olla parempia vanhempia ja koiranomistajia. Mun mielestä koiran hankkiminen ei tarkoita koko elämän laittamista pauselle. Matkustelua saa jatkaa, ja muutenkin sitä omaa elämää voi elää, vaikka sitä onkin rikastuttamassa pieni karvapallo! Tärkeintä on jatkuvuuden turvaaminen koiralle ja hoitopaikka, joka on sille kuin toinen koti. Mielellään pari eri hoitopaikkaa, joissa koira viihtyy ja voi hyvin. Meillä Benji on Islannin ja Japanin reissujemme ajan ollut mieheni äidillä hoidossa, ja viihtynyt siellä hirveän hyvin :) Olin ihan shokissa itse kun olimme lähdössä Japaniin, mutta viikko menikin kivasti, anoppi lähetteli päivittäin Benjin kuulumisia ja kuvia, ja heillä meni kaikki todella hyvin. Poitsu tuli hirveällä innolla vastaan ja ensimmäisen tunnin sylivauvana viihdyttyään Benji oli ihan oma itsensä. Itse asiassa hän kaipasi selkeästi pari päivää miehen vanhempia, kun palasimme kotiin. Meillä on se hyvä puoli, että miehen vanhempien luona hänellä on päivittäin aamusta iltaan seuraa kotona, ja mun vanhempien luona on Jedi pitämässä seuraa ympäri vuorokauden ja kauhea kasa ihmisiä, jotka palvovat häntä. Lisäksi voisimme jättää Benjin helposti Jutin hoiviin tarvittaessa. Kaikki hoitopaikat ovat tuttuja paikkoja Benjille, ja hänellä on siellä turvallinen olo. Se on tärkeintä :)

(Namit loppu. Murhe. Suuri murhe.)

Vielä viimeisenä hieman ajatuksia pommin ylläpidon kustannuksista. Benjin hankintahinta oli 1500 €, mikä oli melko edullinen, sillä lievän alapurennan vuoksi hintaa tippui 300 €. Normaalisti pommipennut liikuskelevat siinä 1700-2500 €:n hujakoilla, joskin jotkut kasvattajat pyytävät ihan naurettaviakin hintoja. Rotu on haluttu, mutta kyllä pentuja on ihan hyvin silti saatavilla. Rokotuksia on pitänyt ottaa kaksi kertaa, tai oikeastaan kolme, koska otimme jälkimmäisen kahdessa erässä allergiareaktiota välttääksemme. Rokotukset ovat olleet n. 50 euroa laaki. Benjin peti maksoi 40 euroa, kuljetuskassi 100 euroa ja erinäiset tarpeelliset tavarat kuten kynsisakset, ruokakupit, pissaläikkien pesuaine jne. joitakin kymppejä. Serkkuni beagle-pentu teki tuhoja lainassa olleelle Jedin kantokassille, mutta me olimme niin tykästyneitä kyseiseen kassiin, että tilasin sitten saman mustana Benjille. Paras hankinta EVER.

Välihuomautuksena suosittelen ehdottomasti tuota Hunterin kassia. Tilasin meidän kassin Saksasta heti kun Benji oli ihan pieni, ja se on sen jälkeen ollut ihan ykkösjuttuja. Benji menee sinne mukisematta ja viihtyy siellä hyvin. Tämän päättelen siitä, että sillä ei ole mikään kiire sieltä pois, eikä se vingu tai ulise siellä yhtään. Kassissa on helppo kuljettaa koira minne tahansa, ja pommi mahtuu tuohon koko ikänsä. Kassi on kevyt, mutta kestävä ja hyvärakenteinen, ja myös kasaan taipuva. Bensku on mennyt tuossa niin lentomatkan kuin junassa ja kaikissa muissakin kulkuvälineissä. Jos kuljemme 5 minuuttia pidemmän matkan, Benji matkustaa tuossa laukussaan. Pitkät matkat Kuopioon menee ihan iisisti tuossa kassissa, se saa sinne yleensä puruluun mukaansa, eikä tyypistä kuulu mitään koko matkan aikana. Siellä se yleensä nukkuu. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pommille heti alkuun hyvän kantokassin, koska se on elinikäinen kumppani koiralle tarvittaessa. Meillä kun Benji oppi kulkemaan siellä jo pentuna, on se kulkenut siellä mielellään aina.

Tämän lisäksi kuukausittain menee vähän vaihtelevasti rahaa. Benjin ruoka maksaa alle 20 euroa pussi ja sitä riittää pariksi kuukaudeksi. Herkkuihin menee kuukausittain varmaan joku kymppi-kaks (Benji saa aika paljon luita ja pelkästään täysliha-herkkuja) ja leluja tulee välillä hankittua myös. Trimmaus maksaa sen 50 euroa parin kuukauden välein, joskaan sekään ei ole välttämätön.

Välttämätöntä on mun mielestä koiralle laadukas ruokavalio, ja valitettavasti harvat ruokakaupan koiraruokahyllyn edustajat ovat tätä. Siksi suosittelen aina panostamaan laadukkaaseen ruokaan. Meidän shelteistä aina ihmetellään niiden kiiltäviä ja todella tuhteja turkkeja, että mitä oikein teemme niille. Emme mitään. Syötämme hyvää ruokaa. That's it :D Pieni koira syö niin vähän, että jos ratkaisevaksi tulee 10 euroa kuussa, joka on erona markettisapuskalle ja kunnon ruoalle, niin silloin en suosittele koiranhankintaa ollenkaan. Kaikesta muusta voi karsia ja koira voi nukkua vaikka pehmustetussa pahvilaatikossa, kunhan ruokapuoli on kunnossa.

Siinäpä hieman ajatuksia tästä Benjin elämän ensimmäisestä puolesta vuodesta ja tämänpäiväisiä koiruuskuvia :)

Kommentit

eya (Ei varmistettu)

Yksi kiva "käsky" koiralle opetettavaksi voisi olla "viereen" :) Itse olen tykännyt siitä esim lenkeillä ja odottaessa jonkun toisen tervehtimistä :)
Teidän Benji on todella suloinen pieni! :)

Laura P (Ei varmistettu)

Benji on niiiiin söpö!! Ja vaikuttaa myös todella onnekkaalta ja iloiselta koiralta! :) olisipa kaikki koiraomistajat kuten te! En ymmärrän miten kenelläkään olisi mitään kritisoitavaa :)

Yksi käsky voisi olla "ympäri". Se voi olla koiralle aika paha kun joutuu hetkeksi irroittamaan katseen herkusta ;) Meidän papillon oppi aikoinaan vähän turhankin nopeasti temput, eli tiedän tunteen kun haluaisi lisää trickejä :D

Kaikkea hyvää teidän pikkuperheelle! :)

Anna (Ei varmistettu)

Meillä tuo käytännössä aina pyörii ympäri, aina kun se on innoissaan jostain, kun tietää että saa herkkuja, eli sen voisi ehkä saada opetettuakin :)

Jaana (Ei varmistettu)

Mä en kokisi (enkä koe) huonoa omatuntoa matkustelusta niin kauan, kun koiralla on odottamassa hyvä, tuttu ja turvallinen hoitopaikka johon se menee mielellään. Mun koirilla on onneksi näin, molemmat lähtevät hoitopaikkoihinsa innoissaan ja viihtyvät siellä hyvin. :) En tosin reissaa kuin pari-neljä kertaa vuodessa, välillä pitkiä viikonloppuja, toisinaan taas viikonkin reissuja.

Sen verran pitää sanoa tuosta pikkukoiran rakosta, että eihän se ole suhteessa yhtään pienempi kuin isommillakaan koirilla. Veden juominenkin pitäisi kulkea käsi kädessä koon kanssa, eli kääpiökoira juo huomattavasti vähemmän mitä isompi. :)
Tunnen kyllä tuskasi sisäsiisteyden kanssa! Mulla on neljäs terrieri, ja tämän sisäsiisteyskasvatus on ollut ihan mahdotonta! Nyt 10 kuukauden ikäisenä uskallan jo huokaista helpotuksesta ja todeta että ehkä se on vihdoin sisäistänyt ettei sisälle tehdä. Kolmen edellisen (ja yhden chihun) ärrierin sisäsiisteys on ollut kuin oppikirjoista, kaikki lopettaneet viimeistään ekoihin juoksuihin sisään kuseskelun. Tämän neidin moraali on ihan luokaton. Mietin jo että olenko parissa vuodessa kadottanut taitoni kokonaan. :D

Benji on kyllä söpö kaveri! :)

J (Ei varmistettu)

Sydän sulaaaa!

Kia (Ei varmistettu)

Mä opetin mun hoitokoiran kuolee käskystä, se on ihan hauska, tosin teijän koiralle ehkä haastava kun osaa jo kieriä, sen verran samankaltanen. Hassua että saat noinkin paljon negatiivista kommenttia, mun korviin sun koiranhoito kuulostaa ihan täydelliseltä! Samaa mieltä oon tosta koiran sosialistamisesta, se on tosi tärkeetä, ja kuhan on rokotukset kunnossa niin mä veisin about joka paikkaan. Kassistakin samat kokemukset, meijän hoitokoiran lemppari! Kun sen nostaa ilmaan ni juoksee vieressä kunnes sen laittaa maahan, ja sit hyppää sisään :D

Mixed

Jee, koirapostaus! <3 Ja miten pitkä vieläpä! Jedistä on kasvanut tosi suloinen poika, hauskan näköinen trimmattunakin :) Voisiko teille löytyä joku yhteinen harrastus, esim. agility tai rallytoko, jonka puitteissa pääsisi opettelemaan uusia temppuja ja purkamaan energiaa?

En tajua noita marisijoita, joiden mielestä koiraa ei saa kuskata mukana joka paikkaan. Voisko tärkeämpää hommaa pennun kanssa olla, kuin näyttää sille maailmaa ja tuoda turvallisia kokemuksia?! Sosiaalistaminen on ihan perusjuttuja pennun kanssa, eikä sitä kyllä voi tehdä liikaa (tietysti pennun jaksamisen rajoissa mennään, eikä koira saa pelästyä).

Meidän corgilla oli myös vaikeuksia maitohampaiden tippumisen kanssa, ja se kävikin puolivuotiaana leikkauksessa, jossa irrotettiin ylimääräiset maitokulmahampaat. Pysyvät hampaat kun olivat jo alkaneet kasvaa paikoilleen.

Saako kysyä, miksi odotatte noin pitkään Jedin mahdollisen hammasleikkauksen kanssa? :) Siinähän on riski, että pysyvät hampaat kasvavat vinoon tai hampaiden väliin kertyy paljon likaa josta aiheutuu ientulehduksia, jos ylimääräisiä hampaita ei poisteta. Toki ylimääräisten nukutusten välttäminen on aina fiksua, kaksipiippuinen juttu tuokin :)

Anna (Ei varmistettu)

Tarkoitat varmaan Benjiä? :) Odotamme, sillä samalla voi sitten leikata piilokiveksen, eikä tarvitse nukuttaa ylimääräisiä kertoja, mikä on aina riski :) Sillä on kaikki hampaat tullu jo, mahtunu hyvin suuhun, eikä ole onneksi menneet vinoon :)

Mixed

Haha siis joo Benji tietysti! Kato kun pysyy ajatukset kasassa :D

Kirsi (Ei varmistettu)

Meille neuvottiin koirakoulussa että esim hyvä aktivointitapa on opettaa koira katsomaan sivulle, siis meillä käsky oli esimerkiksi "Vasen" ja sitä sitten toisteltiin (tietysti pienet tauot välissä) niin kauan että koira vahingossa katsoo vasempaan jolloin annetaan heti herkku. Tämä toimi ainakin meillä hyvän aikaa niin että sai aivojaan käyttää :) Aina koitti ensin kaikki muut opitut temput läpi että josko se olisi tämä mitä nuo pyytää!
Sen lisäksi esim jalkojen väliin makaamaan/istumaan tuleminen, viereen tulo, jonkin tavaran nimen oppiminen ja sen hakeminen... ?

Anna (Ei varmistettu)

Siinähän on kanssa hyviä ideoita, kiitos paljon! :)

Pam (Ei varmistettu)

Benkun hoidon arvostelijat ei tiedä yhtään mistä puhuu, selkeästi oot parempi dogimama kun moni muu! Täällä parivuotias mopsi ja allekirjoitan täysin kirjoittamasi tekstin! En tosiaan lopettaisi matkustelua lemmikin vuoksi, meillä myös hyvä tukiverkko koiran hoitoon ja koira nauttii joka hetkestä tuttujen ihmisten luona tutussa hoitoympäristössä. Ollaan myös saatu arvostelua osaksemme mm. rodun valinnasta (koira on pelastettu 6kk vanhana ettei joutuisi takaisin kasvattajalle) sekä matkustelusta. Noh, niinkuin sanoit, kaikki muut osaa hoitaa sun koiraa paremmin kun itse. ;)

Elle (Ei varmistettu)

Kuinka joku voi olla noin suloinen!! Ihana Benji ja ihana postaus. <3 Mun mielestä kuulostaa siltä, että ootte huippuja koiranomistajia ja tosi ikävä kuulla, että saatte negatiivisia kommentteja. Mutta onneksi te itse tiedätte, että ootte Benjille parhaat "vanhemmat".

sinii (Ei varmistettu)

Suosittelen myös ' viereen' käskyä. Tosi kätevä, kun koira vapaalla jalalla ja tulee nätisti siihen vieren istumaan :) Ihania nämä kuvat <3

Sanna L. (Ei varmistettu)

Meillä leikitään namien piilotusta. Vaikka jotain pieniä paloja herkusta ja sit niitä ympäri asuntoa. Sillävälin kun herkkuja piilotan, niin koiran pitää odottaa. Siinäkin hyvää harjoitusta. Myös jos on oma piha niin päivä ruuan voi antaa näin. Myös sellasta ollaan tehty, että pitää arvata missä kädessä herkku on. Kädet nyrkkiin ja kysyin että kumpi. Sit koura haistelee ja pökkää nenällä missä herkku on. Tätä jaksaisi tehdä meidän koira vaikka loppuvuoden

Anna (Ei varmistettu)

Ai vitsi, täytyy meidänkin tota kokeilla :)

sinii (Ei varmistettu)

Meillä myös toinen koira rrakastaa herkkujen piilotus ja etsi tehtävää. Laitamme hänet eteiseen odottamaan ja pois päästyään eikun vimmatusti raksuja etsimään.. Leikistä on tullut erittäin tuttu jo. Ei tarvitse käyttää sanaa 'etsi' ja tietyt piilopaikat käydään aina ensiksi läpi :D

Tiina (Ei varmistettu)

Voi suloisuus <3 ja ihana postaus :) Itselläkin on pommi haaveissa. Vanhempien koirille olen opettanut nostamaan etutassut ilmaan istuma-asennosta niin että koira istuu vain takajalat maassa :) Myöskin piilotettujen herkkujen etsiminen on hauskaa. Olisi kiva kuulla hyvistä kasvattajista vinkkejä ja yleensäkin kasvattajan valinnasta.

Anna (Ei varmistettu)

Hei me ollaan opeteltu tota kans. Se on meillä nimellä Mangusti :D
Meidän Beni on Tirhan & Temporesta, josta jäi kaikin puoli positiivinen kokemus :)

Iina (Ei varmistettu)

Benji on kyllä niin suloinen pikkukoira! Opetettavia temppuja vois olla esim sivulle, seuraa, ympäri (kierähtää itsensä ympäri), kuono (laittaa maassa ollessa kuononkin maahan), kyljellä makaaminen, peruuta, kosketusalustaa/-keppiä koskeminen tassulla tai kuonolla jne. Sit jonkun alustan tai tasapainotyynyn päällä joko etu- tai takajalat alustalla ja pyöriä siinä takapää etupään ympäri (etupää pysyy alustalla ja takapää liikkuu alustan ympäri)! Tosi hauskoja takapään käyttöä opettavia juttuja. Rallytokon kylteissä kans hauskoja tehtäviä esim jalkojen välistä meno jne. :)

Anna (Ei varmistettu)

Hei vitsi miten hauskoja, kiitos ideoista :)

Marja (Ei varmistettu)

No todellakin koiranpennun kanssa pitää mennä kaikkialle ja esitellä uusia tuttavuuksia. Eihön siitä mitään tule, jos vaan majailee kotona! Onneks oon opettanut oman koirani kulkemaan junalla jo pienestä pitäen. Ja vein kaupungin keskustaan. Eipä oo sit ongelmia ilmenny ku oon asunu välillä Tampereen keskustassa. Mutta mopoista tuo otus ei vieläkään pidä. :D

Lootuskukka (Ei varmistettu)

Voii miten söpö!!!! <3
Toivottavasti teillä ei haukkuminen ala ollenkaan. Mulla kleini alotti pienen haukkumisen vasta varmaan 7kk iän jälkeen, olin jo luullut että se ei vaan hauku :D mutta siis murisee/haukahtaa vaan esim kun joku tulee.
Ja matkustelua en oo myöskään unohtanu koiran hankkimisen jälkeen :)

Jasmin (Ei varmistettu)

Voi miten suloinen pieni Benji on! *Tähän väliin muutama sydänsilmäemoji*

Meidän koiralle on opetettu "kieri": koira kierähtää maassa vartalonsa ympäri ja "pum": koira leikkii kuollutta makaamalla kyljellään. On oppinut molemmat hyvin vaikka ovatkin vähän samankaltaisia.

Tässä vielä pari temppuvinkkiä:
Kosketa: Ollaan opettu niin, että laitetaan makupala maahan ja koira menee parin metrin päähän odottamaan ja sanotaan "lähemmäs" ja koira tulee lähemmäksi makupalaa, lopulta koiran ollessa herkun vieressä tulee käsky "kosketa" ja koira koskettaa makupalaa kuonolla.
Pidä: Koira pitää makupalaa kuonon päällä ja saa ottaa sen vasta kun annetaan lupa.
Tassut: Koira antaa molemmilla tassuilla yläfemman yhtä aikaa.

Meillä on opetettuna nuo samat temput kun teillä ja muutama lisää, Mangusti-temppua harjoitellaan vielä. Ollaan käytetty piilotusleikissä lempilelua, mutta makupaloilla homma voisi olla mukavampaa.
Täältä saa itsekin kivoja vinkkejä uusiin temppuihin, kun on alkanut ideat loppua! Benjille rapsutuksia! :)

Emilia (Ei varmistettu)

Sitten on myös hauskoja temppuja "kumarra" ja "kumpi käsi". Ensimmäisessä tempussa koira laittaa etupäänsä maata vasten mutta takapää jää pystyyn ja toisessa tempussa ensin omistaja selän takanaan laittaa namin jompaan kumpaan käteen. Sen jälkeen hän laittaa kädet nyrkissä koiran eteen ja koiran on tassulla "merkittävä" kummassa kädessä se nami on. Meidän jo vanhemman puoleinen koira on aina innoissaan tuosta!:)

Kommentoi