Björkliden

Mungolife

*Matkan toteutti VisitSweden*

Björkliden. Minulle tarjoutui VisitSwedenin kutsumana matkustaa täksi viikoksi Ruotsin Lappiin vaellusmatkalle ruskamaisemiin, ja kun sattui sopivasti sellaiselle viikolle, että tällainen minireissu ei sekoittanut kalenteria, lähdin mielelläni tutustumaan. Lapissa kesällä tai syksyllä käyminen on ollut unelmissani pitkään, joten odotin matkaa innolla. Suomen Lapissa olen ollut vain talvella, Ruotsin Lapissa olin nyt ensimmäistä kertaa. Björkliden on pieni kylä n. tunnin ajomatkan päässä Kiirunasta, aivan Ruotsin pohjoisosassa lähellä Norjaa ja Narvikia. Kylä on tunnettu laskettelu- ja retkeilymahdollisuuksista, joita pääsimmekin kokemaan aika lailla kolmessa päivässä.

Valitettavasti ruska ei ollut vielä ihan täydessä loistossaan, vaan ympäristö oli melko vihreää. Kauneutta riitti kuitenkin vähän joka nurkalla.

Olin täysin hurmaantunut koskien sinisenturkoosista väristä ja melusta. Kylmä virta loi koskien ympärille todella puhtaan viileän tunnelman, ja kauniit kosket olivatkin retken kauneinta antia mielestäni.

Jo ensimmäisenä päivänä pääsimme todellisen testiin. Ohjelmassamme ollut luolaseikkailu kuulosti alkuun mielestäni kaikista kiinnostavimmalta osiolta. Olen ennenkin ollut kalkkikiviluolassa, Gibraltarilla viimeksi, ja kuvittelin, että luola olisi täällä sellainen, missä voisi kävellä ja tutkia. Erehdyin pahasti.

Siinä näette luolan sisäänkäynnin. Minulla ei luolasta sisältä ole yhtään kuvaa, sillä varjelin puhelintani ja kameraani sen verran tehokkaasti. Luola oli pimeä ja märkä. Lyhyesti kuvattuna. Ymmärrän toisaalta sen viehätyksen, jonka kokee kun asettaa itsensä aika äärirajoille, mutta en kyllä ihastunut luolakiipeilyyn. Alkuun kiipesimme tuosta raosta n. 10 metriä alaspäin ja siitä suunnistimme sitten eteenpäin. Saimme luolaan päälle kypärät, haalarit ja otsalamput, ja luolassa saikin sitten kiipeillä, ryömiä ja tunkea itseään eteenpäin. Koski pauhasi luolan sisällä, ja onnistuin heti alkuun saamaan kumisaappaani pienen putouksen alle, joten itse ryömin luolaa eteenpäin vasen jalka litimärkänä :D Olimme syvimmillään n. 20 metrin syvyydessä ja etenimme noin 300 metriä vaihtelevin liikkein luolassa. Välillä sai tosiaan kontata eteenpäin, ja välillä sai venyttää itseään aika reippaasti, että pääsi eteenpäin. Pelottavaa, jännittävää ja ainutlaatuista.

Siitä selvittiin lähinnä kastuneella sukalla, ja seuraavan päivän pienellä pelolla.

Näkymät hotellista ovat aika vaikuttavat, ruokailuissa maisemakuva oli melko kaunis, eikö? Pääsimme tutustumaan myös jäätikkövaelluksen alkeisiin ja hieman kiipeilämään pitkin Kårsa -jäätikköä. Jäätikölle lähti kuljetus helikopterilla kauniiden maisemien yli.


Kun kyselimme oppailta, onko jäätiköllä kylmä, niin vastaus oli rento "no ei juuri kylmempi kuin täälläkään". Ei juuri.... Mulla oli päällä tekninen T-paita, lämpökerrasto pitkähihainen, fleecehuppari ja laskettelutakki, ja ei kyllä lämmin tullut.

Jäätiköllä meidät sidottiin köyteen, jalkoihin iskettiin piikit ja käsiin annettiin hakut. Sitten menoksi! Kuvat on mun Huawei P8:lla napsittuja, nimittäin järkkärin käyttö noissa tamineissa ja olosuhteissa oli liian haasteellista.

Opas esitteli meille "reikiä" jäätikössä ja sitä, miten ne muodostuvat, miten ne suurenevat ja miten aikanaan todennäköisesti täyttyvät uudelleen. Aika villiä, että tuollaista jälkeä saa vain ja ainoastaan veden paine ja auringon lämpö.

Kiipesimme myös jäätikön alle, mutta hauskinta oli kyllä ehdottomasti jäätikössä olevien rotkojen yli hyppiminen. On vaikeaa käsittää kuvista tai mistään, kuinka mahdottoman kokoinen on tuollainen jäätikkö, ja kuinka mitättömän pieneksi ja heikoksi tuntee itsensä jonkin noin suuren ja vahvan äärellä. Pieni pelko persuksissa sai siellä koko ajan kulkea, sillä lumi voi milloin vain vajota jalkojen alta. Toki olimme köytettynä koko porukkaan ja oppaaseen, mutta oman kivan pikkulisän mahdollisuus vajoamiseen lumen joukkoon kyllä tuo.

Siitä se alkaa ja jatkuu ties miten pitkälle.

Meidän piti lentää jäätiköltä helikopterilla reilun 1200 metriä merenpinnan yläpuolella olevaan Låktatjåkkon vuoristomajaan. Näkyvyyden heikennyttyä jäätikkökiipeilymme aikana, helikopterikuljettaja joutui jättämään meidät n. 2 kilometrin päähän majasta, ja saimme kävellä aika extreme-olosuhteissa majalle. Märkää, kylmää, näkyvyys nolla ja pelkkää vuoristoista ylämäkeä. Success.

Onneksi perillä odotti nämä:

Låktatjåkkon vohvelit on maailmankuuluja, joten pientä lohdutusta oli tiedossa sen jälkeen kun sompaili ittensä tuonne vuorimökkiin aika lailla voimiensa äärirajoilla.

Björklidenistä ja Låktatjåkkolta näkee kuulemma aivan mahtavasti revontulia, mutta meille sattui osumaan niin pilvisen usvaiset kelit, että ei kyllä revontulia nähty. Oikeestaan ei nähty majaakaan, sillä sakeat pilvet takasi mahdottoman heikon näkyvyyden. Hyvä kun majan ovelta näki rappusten alapäähän asti.

Valitettavasti sää ei parantunut edes seuraavaan aamuun mennessä, ja yövyttyämme Låktatjåkkolla, lähdimme suunnitellusti vaelluksellemme alaspäin. Låktatjåkko (sanokaas muuten viis kertaa putkeen nopeesti, I dare you) sijaitsee siis 1238 metriä meren pinnan yläpuolelta, ja sieltä olisi kuulemma aivan mielettömän maisemat Norjan lumihuipuille ja alas Björklidenin edustalla oleviin vesistöihin. Me valitettavasti tallottiin menemään ensimmäiset 7 kilometriä syvällä syvällä pilven sisällä, ja nähtiin lähinnä edessä kävelevän selkä. Jännää kävellä pilven sisällä. Matalana roikkuneet pilvet pakottivat pitämään kameran ja kännykän visusti piilossa, sillä kaikki ympärillä oli vaan käsinkosketeltavan märkää.  Tuuli oli myös sitä luokkaa, että pystyssä pysyminen oli jo ihan omanlaisena haaste, eikä kuvattavaakaan oikein ollut. Näyttäisi lähinnä valkotasapainon säädöltä ne kuvat.Kamerani veti kiukkukohtauksen jo jäätikköseikkailun jälkeen, joten en edes uskaltanut kaivaa sitä repusta vaelluksen aikana. Vaikka jäätiköllä en kameraa käyttänytkään, se näköjään jäätyi siellä niin, että namiskat ei toimineet illalla ihan niinkuin pitäisi. Onneksi siitäkin pienestä Canon hypotermiasta selvittiin säikähdyksellä ja mun silmäterä pelittää jälleen niin kuin pitää. Vinkki vitonen, laittakaa kamera johonkin lämpimän vaatteen sisään reppuun jäätiköllä. Tai better yet, jättäkää se himaan. No joka tapauksessa, 700 metriä alempana ja reilun 7 kilometrin kohdalla pääsimme vihdoin pilvien alapuolelle ja sieltä aukesikin sitten jo jonkinlaista maisemaa.

Harmittaa kyllä rajusti ettei päästy näkemään niitä upeita maisemia sieltä ylhäältä, mutta eipä säälle mitään voi. Kesä-syyskaudella tuollaisia päiviä on kuulemma korkeintaan n. 3-4, mutta totta kai sellaisen piti osua meille. Itselleni tuollainen vaeltelu oli kyllä ihan itseni haastamisen puolesta todella jännää. Olen Lontoossa kävellyt superpitkiä etäisyyksiä, välillä ihan päivittäinkin. Olen ihan hyvässä kunnossa ja jaksan paahtaa eteenpäin aika hyvin, mutta tuollaisissa ääriolosuhteissa vuoristossa kulkeminen oli ihan uutta mulle. Hyvin selvisin! Polvia ja penikoita alkoi pakottamaan vasta ihan loppumetreillä, kun oltiin kolme tuntia jo taisteltu menemään sankan pilven läpi märässä maastossa. Tänään tuntuu vähän herkältä jalat, mutta all in all olin aika ylpeä suorituksestani. En koskaan myöskään ajatellut, että alaspäin kapuaminen voisi olla raskasta myös. Jotenkin siinä on kuitenkin polvet ja reidet sen verran koetuksella, että matkalla huomasi hihkaisevansa aina kun vastaan tuli pieni ylämäki kiivettäväksi. Kaiken kaikkiaan tuo matka Björklidenitä Låktatjåkkalle on siis n. 9 kilometriä, ja siihen menee kolmisen tuntia perusvauhtia :)

Vaelluksen loppumetreillä odotti kaunis Syndafallet, jonka turkoosi vesi sai meikäläisen myös ihan pauloihinsa.

Voi kun olisi ollut lämmin ja olisi voinut mennä uimaan tuonne! Siinä hikisenä, nihkeänä ja vähän väsyneenä olisi kyllä kelvannut!

Nyt olemmekin jo koneessa matkalla kotiin, tai no yöksi Vantaalle mun tapauksessa. Ei ehkä ole vielä ihan sisäistänyt sitä, miten erikoisia ja ainutlaatuisia asioita tässä pääsi kokemaan jäätikkövaelluksesta luolakiipeilyyn ja vuoristovaeltamiseen. Kyllä näitä varmasti muistelee vielä vanhana :)

Nyt on kuitenkin aika palata arkeen. Tänään on luvassa perheen kanssa nuorimman siskoni synttäri-illallinen, huomenna koko päivä työhommia Helsingissä ja sitten pääseekin iltapäivälennolla kotiin ja oman kullan kainaloon nauttimaan lämpimästä syysviikonlopusta :) Ihanaa!

Vaikka lukijoiden joukossa on varmasti monia kaltaisiani untuvikkoja mitä tulee retkeilyyn, vaellukseen ja muuhun, suosittelen kyllä jokaiselle tällaista seikkailuntäyteistä retkeä testaamaan omaa jaksamista, uskallusta ja henkistä kanttia. Aika mahtavan erilainen kokemus tällaiselle yleensä lämpimään ja mukavaan lomakohteeseen suuntaajalle :)

Kommentit

sonia (Ei varmistettu)

Ei voi muutaku rakastaa näitä kuvia ja olla kateellinen semisti tuosta kokemuksesta. Itellä on tullut reissattua Suomen ja Norjan Lapissa jonku verran ja aina ne maisemat salpaa sydämen. Ja se fiilis kun ylittää itsensä tekemällä asioita joihin ei ees tiennyt pystyvänsä niin vielä mahtavampaa. Suunnitelmissa ja toiveissa itelläki tässä nyt lyhyt vaellusreissu Luostolle. Toivottavasti tää reissu sytytti sinussa ja muissaki lukijoissa pienen kipinän lähteä kattomaan mitä luonnolla on tarjota.

Anna (Ei varmistettu)

Juuri tuo itsensä ylittäminen oli kyllä reissussa kaikken siisteintä :)

Jonna (Ei varmistettu)

Heippa! ...ja heti alkuun pahoittelut, että kommenttini ei koske suoranaisesti tätä kyseistä postausta. En viitsinyt esittää kysymystäni vanhoihin postauksiin, jottei kirjoitus huku muiden joukkoon. Olen lähdössä Lontooseen ensi viikolla ja uskon saavani sinulta asiantuntevan mielipiteen mieltäni askarruttavaan asiaan :)

Tarkoitus olisi siis kotiuttaa reissulta Chanelin boy bag. Caviar on nahoista se minulle mieluisin ja sopivin, lambskin ei niinkään arkuutensa vuoksi. En nimittäin ole se kaikkein helläkätisin mitä tulee laukkuihin. Calfskin on jäänyt hieman vieraammaksi, joten kysyisinkin mielipidettäsi sen laadusta. Miten vertailisit calfskinia suhteessa lambskiniin ja caviariin? Kiitos jo etukäteen vastauksestasi ja mukavaa alkavaa syksyä!

Anna (Ei varmistettu)

Mun on pakko kyllä sanoa, että pohdi vielä haluatko sen varmasti caviarissa. Mun iso on Caviarissa, ja rakastan sitä valtavasti, mutta mielestäni ko. nahka ei vaan näytä kovin kauniilta Boyssa. Se on jotenkin too much siihen. Mun henkilökohtainen mielipiteeni on siis se, että tuollainen smoothimpi nahka toimii Boyssa paremmin. Mä en itse asiassa oo koskaan ees kiinnittänyt huomiota onko mun Boy calfskin vai lambskin, mutta taitaapi olla calfskin. Mutulla sanoisin, että se on kestävämmän oloinen kuin lambskin. Mitä nyt oon Boytani retuuttanut pitkin festareita, baari-iltoja jne. niin se on edelleen uudenveroisen näköinen. Että ei se kyllä niin arka ole kuin voisi luulla. Siihen on osunut avaimet, kynnet ja erään pikku-koirariiviönki kynnet, ja on edelleen naarmuton. Jos siis pelkäät sen arkuutta, ja sen takia haluat caviarin, suosittelen ottamaan calfskinin. Jos siis ulkoisesti caviar miellyttää enemmän, ota toki se.

Sitten ne huonot uutiset. Yritin kaverille metsästää tuossa keväällä Boyta briteistä, ja sain sellaisen tiedon, että ko. laukkua tuossa tikatussa kuosissa ei tehdä ollenkaan tällä kaudella :( Eli jos tämä pitää paikkaansa, sitä et tule saamaan, vaan mustana olisi ainoastaan sitä V-kuvioista, mikäs ikinä sen nimi nyt olikaan. No anyway, kannattaa käydä Chanelin liikkeesä kyselemässä, MUTTA jos lennät Heathrowlta, suosittelen ennen ostamista soittamaan sinne Chanelin liikkeeseen Heathrown kentälle, (terminaali 3, jost Finnair lentää Suomeen) ja kysyä onko sitä heillä. Saatat säästää 20 % niin ;)

Neea (Ei varmistettu) http://palmupuidenalla@blogspot.fi

Täytyy sanoa, että todella inspiroivaa. Kiitos, kun jaoit tämä reissun ja upeat kuvat. Harvemmin olen törmännyt tällaisiin vaellusjuttuihin blogeissa ja tämä teksti sai ainakin minut jo melkein suunnittelemaan jotain vastaavanlaista kokemusta :) Pitääpä pitää mielessä :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, kiitoksia kovasti :)

Amanda (Ei varmistettu)

Vau mitä seikkailuja! Oon niin kateellinen :D Tekee niin hyvää poistua omalta mukavuusalueelta, rehkiä ja päästä siten katsomaan paikkoja, joihin ei autolla pääsiskään!

Olin viime kuussa Sarajevon lähettyvillä päivän vaelluksella. Alku oli sen verran jyrkkää, että jännitti jo puolen tunnin kohdalla, kestääkö kunto iltaan saakka :D Ihme kyllä kesti, ja kyllä se kummasti motivoi eteenpäin, kun eteen aukeni päivän mittaan yhä upeempia maisemia. Säätila oli päinvastainen kuin sun Lappiseikkailulla - olin elegantisti selkä märkänä lähes koko päivän. :D

Anna (Ei varmistettu)

Joo siis itsehn voin suoraan myöntää, että hiki virtasi välillä nytki ihan huolella, ja välillä sitten kävi vähän kylmää kun se hiki ehti jäähtymään kylmässä.. Että näin seksikästä :D

Feline (Ei varmistettu)

Kuulostaa kyllä hienolta kokemukselta :)
Kuvat ja maisemat on upeita !!

Mun suuri unelma on aina ollut päästä ruskan aikaan lappiin <3
Ja taitoa eräilyyn löytyy armeijan vihreissä vietetyn ajan jälkeen ... :D

Anna (Ei varmistettu)

Noniin, ei muuta ku sinne vaan! :) Tosin kannattaa mennä ihan viikko pari myöhemmin, niin on kunnon ruska jo :)

Tanya (Ei varmistettu)

Huikaisevan upeita kuvia!

Tanya (Ei varmistettu)

Ja ainoastaan vaellukseen olisin itse pystynyt..ehkä.. Ja syömään. :) olet todella rohkea.

Anna (Ei varmistettu)

Lähinnä skidisti masokisti :D

mapsuli (Ei varmistettu)

Ihan mielettömän upeelta näyttää! Ja nainen oot kyllä suorastaan puhjennut kukkaan! Ihanaa syksyä sulle :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja samoin sulle! :)

Tuija (Ei varmistettu) http://www.tuijastateofmind.blogspot.fi

Miekin haluun!! Sisälläni on aina asunut seikkailija luonne ja kesällä oli muutenkin tarkoitus toteuttaa vaellus kolille mutta toihan ois 100x jännempää! :)

Anna (Ei varmistettu)

No jännitystä kyllä riitti, että ei muuta ku Bucket Listille toi :)

Oli ihanaa lukea vähän erilaisesta reissusta :-) kyllä tekis itelläkin mieli päästä vaikka ihan Suomen Lappiin. Anna, pakko vielä sanoa, että sun blogista on lähiaikoina huokunut jotenkin sellanen ihana onnellisuus, minkä huomaa teksteissä ja kuvissa. Ihanaa viikonloppua!

Anna (Ei varmistettu)

Tosi ihanaa kuulla ja kiitos samoin sinne :)

Rituo (Ei varmistettu)

Heippa! Tuollainen matka kiinnostaisi tällaista retkeilijää oikein kovasti. En löytänyt sivuilta mitään tietoa matkan hinnoista, osaisitko kertoa minkä hintainen tuollainen jäätikkövaellus esim on?:)

Anna (Ei varmistettu)

Heippa, mä en valitettavasti tiedä hinnoittelusta, mutta kyselepä: http://www.arcticguides.com/heliskiing/heliski_sweden sieltä pitäisi löytyä jotain tietoja :)

Upeen näköstä! Ja tosta ittensä voittamisesta.. Sitä ei oikeesti tajuu ennen kun on ite tehny jotain sellasta. Oon vältelly syvää vettä niin pitkään ku muistan. Ruotsinlaivat on tarpeeks isoja laivoja mihin suostun menemään ja siitä pienemmät on ollu ehdoton ei. En ees tiedä mistä oon kehittäny ton pelon, mutta aina on pitäny olla tieto, että jalat ylettää pohjaan niin oon voinu mennä veteen (paitsi tietysti se ruotsin laiva, mutta se taas on niin iso, että jotenki sitä ei aattele samalailla). Kuitenkin pari viikkoo sitten olin Vierumäellä ja kävin melomassa! Sekään lampi ei ollu mitenkään erityisen syvä, mutta kuitenkin. Se fiilis mikä siitä tuli kun kanootista astu pois. Tää nyt ei ollu ehkä ihan yhtä hurjaa kun mitä oot päässy tekemään, mutta itelle tulee vieläkin ylpee olo kun aattelee, että oikeesti menin sinne kanoottiin ja lähin rannasta pois, koska mahollisuus olis ollu rantaankin jäädä.

Anna (Ei varmistettu)

Just se fiilis, että minä menin omalle äärirajalle ja selvisin, se on parasta tällaisessa :)

julia (Ei varmistettu)

Upeita kuvia, Lappi on kyllä aina niin kaunis! Harmi, että pilvet estivät ne parhaimmat näkymät :( Niin ja pakko kysäistä tosta Huaweista, että kestikö sulla akku ihan normaalisti tuolla (ilmeisesti melko) kylmälläkin? Mulla on itselläni P6, jonka päivittämistä oon jo miettinyt, mutta tällä hetkellä mietin merkin vaihtamista, koska toi on jo Suomen pikkupakkasissakin menettänyt akkuaan ja varsinkin kameran käyttö syö paljon.

vautsi. Kivan ja rauhoittavan näköistä maisemaa ja upeat kuvat. Tuli hyvä mieli näiden kuvien katselusta. Niin ja näytät muuten todella freesiltä :) Raitis ilma ja liikunta saa naisen hehkumaan paremmin kuin mitkään hoidot ja voiteet.

Niin kaunista! Upeita kokemuksia ollut vaikka kuinka yhdellä reissulla. Kyllähän noissa maisemissa virkistyy :)

Kommentoi