Black and burgundy // Kuopio

blackandburgundy (1 of 11)

Onko teillä sellaisia ystäviä, joiden kanssa ei puhelinkulttuuri mene aina ihan silleen niinku suunnitellusti? Niitä, joiden soittaessa tavallaan itsekin tietää, että nyt ois parempi kaikkien omien suunnitelmien kanssa olla vastaamatta, ennen kuin huomaa kolmen tunnin päästä istuvansa samassa asennossa puhelin korvalla jauhamassa ihan mistä sattuu? Mä melkeen pelkään niitä hetkiä, kun mun paras ystävä soittaa, koska mä tiedän, että siinä menee sitten loppuilta. Vaikka puhelu alkaisikin viattomasti sanoilla ”ihan tälleen nopeesti aattelin soitella kuulumisia”.

On jotenkin hassua, miten erilaisia ihmis- ja ystävyyssuhteita on. On ihmisiä, joiden kanssa laitan viestiä päivittäin ja jotain höpöhöpöä silloin tälloin, mutta soitellaan harvoin. Sitten on niitä, joiden kanssa voi olla täysi hiljaiselo vaikka kolme viikkoa, kunnes se pitää sitten ottaa kiinni noin neljän tunnin puhelulla. Mä oon myös huomannut, että mitä vanhemmaksi mä tuun, sitä huonommin osaan enää pitää yhteyttä läheisiini. Jos en vastaa heti viestiin, voi melkeinpä lyödä vetoa sen puolesta, etten enää koskaan muista vastata siihen. Ja siinä missä viisi vuotta sitten melkein jokainen asia päivässä oli WhatsApp-viestin arvoinen, nyt puhelimesta on tullut pääsääntöisesti työväline, ja välillä huomaan, että lähimpiinkään ystäviin en ole pitänyt yhteyttä välillä viikkoihin. Toisaalta huomaan, että esim. näin raskaana ollessani olen puhunut äitini kanssa joka päivä puhelimessa. Ollaan me aina pidetty suht. tiiviisti yhteyttä, mutta nyt ei taida oikeasti mennä päivääkään, ettei jompikumpi soittele toiselle.

Oon päättänyt, että yritän skarpata. Yritän muistaa useammin kysyä mitä ystäville kuuluu ja laittaa viestiä vähän arkisemmistakin jutuista. Yritän muistaa välillä soittaa, ihan ehkä jopa sellaisen max. vartin puhelun. Tämä kaikki tuli siis mieleeni siitä, että aloitin tämän postauksen klo 19, ja nyt kello on 22.24 ja puhelimeni on edelleen aika lämmin kun taustalla on melko pitkä WhatsApp-puheliu Brysseliin 😀

blackandburgundy (9 of 11)

blackandburgundy (7 of 11)

blackandburgundy (4 of 11)

blackandburgundy (11 of 11)

blackandburgundy (5 of 11)

Tuntuu myös siltä, että elämässä tapahtuu ihan hirveästi, ja senkin takia kuulumisten päivittäminen ei ehkä olekaan ihan hetken homma. Niin itsellä, kuin ystävillä. On kihlautumisia ja kosintoja, on naimisiinmenoja ja muuttoja, on lapsia, raskauksia, ylennyksiä, uusia tuulia ja vaikka mitä kaikkea. On ihanaa, että kaikki läheiset voivat hyvin ja menestyvät ja nautin siitä, että pääsen kuulemaan kaikkia hyviä uutisia. Omakaan elämä ei oikein ole ihan täysin tapahtumaköyhää, ja jos 2015 ja 2016 sisälsi suuria muutoksia, niin ei tämä 2017 tule olemaan kyllä yhtään kesympi. Tähän mahtuu jo ensimmäisen puoliskon aikana naimisiinmeno ja ensimmäinen lapsi, mutta ei ne suuret muutokset varmasti siihen jää. Näin yrittäjänä kun pyrkii rakentamaan kalenteria aina melko pitkälle eteenpäin, niin välillä itseäänkin alkaa pökerryttämään kuinka paljon asioita yhteen vuoteen voi mahtua. Vaikka nyt tuntuukin siltä, että loppuraskauden ja vauva-arjen vuoksi esim. reissaaminen on vähentynyt, eikä koko ajan ole samalla tavalla menossa, niin on tämäkin vuosi varmasti jälkeenpäin katsottuna aikamoinen 🙂

Nytkin olen itse asiassa siirtynyt jo Helsinkiin, ja istuskelen siskon sohvalla läppäri sylissä ihmettelemässä kalenteria ja sitä, miten hienosti olen taas haalinut ohjelmaa tälle tulevalle viikolle. Sen lisäksi että on aika monta palaveria, on myös kavereiden näkemistä ja parissakin eri kaupungissa käväisemistä. Tuntukin ihan hassulta, että tän reissun jälkeen ei sitten ole asiaa Helsinkiin ennen toukokuun loppua ja pikkusiskon ylppäreitä. Tai no asiaa ehkä olisi, mutta en eneää 36 raskausviikon jälkeen hirveen kauas Kuopiosta ajatellut lähteä, enkä myöskään näe, että ihan pienen nassikan kanssa me ihan hevillä lähdettäisiin pitkiä etäisyyksiä ajelemaan. Tuntuu ihan hämmentävältä, kun yleensä reissuja tulee tehtyä kuukausittain ulkomaillekin ja nyt olen kiltisti kotona melkein kolme kuukautta. Hämmentävältä, mutta jotenkin äärimmäisen rentouttavalta. Mammaloma, värityskirjat ja sohvalla röhnötys kevään loskakeleissä, I see you.

blackandburgundy (8 of 11)

blackandburgundy (3 of 11)

blackandburgundy (10 of 11)

blackandburgundy (2 of 11)

Odotan siis innolla tätä vuotta ja kaikkia sen tuomia muutoksia 🙂 Niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässä on nyt niin kova keväinen vilske, että on ihanaa saada kaikki asiat jäsentymään omassa päässä ja sitten kertoa ja jakaa niitä teillekin.

Sitä ennen tyydyn kuitenkin kertomaan asusta. Se on tylsän tavallinen harmaamusta asu, jota piristin hieman viininpunaisella kaulaliinalla. Villiä.

* Kaupallisia affiliate linkkejä

H&M Mama farkut (samantyyppiset *täällä ja *täällä)
COS kashmirvillakangastakki (ei enää myynnissä, 2nd hand löytö, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä)
COS nilkkurit (loppuunmyyty, samantyyppiset *täällä, *täällä ja *täällä)
ACNE Canada huivi (saman sävyinen *täällä ja *täällä)
CHANEL Le Boy (kivoja mustia laukkuja *täällä, *täällä ja *täällä)
ZARA epäsymmetrinen neule (samantyyppinen *täällä ja *täällä)

blackandburgundy (6 of 11)
Mitäs tykkäätte tästä asusta? 🙂 

Kommentit (18)
  1. Minulla on ihan sama juttu, mutta jotenkin haluan ajatella niin se vaan menee ja että kaikilla on oma elämä ja omat kiireet mutta sitten kun laitellaan viestiä tai nähdään niin kaikki on kuin ennenkin ja kaikki jatkuu siihen mihin jäätiinkin 🙂 tottakai ystävyyssuhteita pitää hoitaa ja pitää yllä niin kuin kaikkia suhteita mutta haluan luottaa siihen että kyllä ne oikeat ystävät ovat aina vierellä ja välittävät ja tietenkin myös toisinpäin vaikka ei ihan joka päivä pidettäisikään yhteyttä! 🙂

    1. Näinpä juuri 🙂

  2. Asu on aivan ihana! Rakastan runsaita neuleita talvisin ja tuollainen epäsymmetrinen vielä puuttuu kaapista. Täytyy ilmeisesti alkaa etsimään 😀
    Itse postauksesta olen samoilla linjoilla, ystäviin voisi pitää enemmän yhteyttä. Onni on kuitenkin olla ystäviä joiden kanssa voi treffata parin kuukaudenkuvaaja puhumattomuuden jälkeen ja silti juttu vain jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.

    1. Juurikin näin 🙂 Tosiystävyys kestää vaikka vuoden hiljaisuuden. Eikä ystävyyttä muutenkaan mitata yhteydenpidon määrällä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *