Black and white // Kuopio

mustavalko (4 of 12)

Hipheiii, vihdoin olisi asukuvia tarjolla! Eilinen meni yllättävästi ilmaantuneiden hommien parissa, ja lysähdin sänkyyn jo yhdeksän aikaan. Tänään kohtalo voisi olla samalainen, mutta pakko jaksaa vielä hetken aikaa, nimittäin huomenna tulee yks tuhokaksikko Helsingistä viikonlopun viettoon tänne, ja ois ihan kiva, jos täällä ei tarttis pomppia erinäisten tavarakasojen yli päästäkseen liikkumaan. No toisaalta mun ystävät on varmasti mun ystäviä, vaikka täällä pitäisi kiertää zombeja ja ufoja.

Oon kyllä onnellinen, kun saadaan tää meidän remontti ja muutto vihdoin oikeasti oikeasti loppuun. Tuntuu, että on ihan loputon määrä kaikkea pientä, mikä vaatii joka päivä hirveesti aikaa, ja tuntuu, että sellaista normaalia elämää ei ole kyllä hetkeen ole ollutkaan. Odotan jo sitä päivää, kun täällä on valmista, voin heittäytyä meidän uuteen korikeinuun värityskirjan kanssa ja nauttia vaan tekemättömyydestä. Katotaan sitten joskus likempänä vuotta 2036 kun tää on todennäköisesti oikeesti mahdollista 😀 No ei sentäs. Mutta ainakin yksi on varma. Me ei kyllä koskaan rakenneta omaa taloa 😀 Jo tällainen remontti tuntui ihan valtavalta projektilta, saati sitten joku sellainen urakka.

mustavalko (12 of 12)

mustavalko (2 of 12)

mustavalko (5 of 12)
mustavalko (10 of 12)

mustavalko (3 of 12)

mustavalko (9 of 12)

Toisaalta tää remppaaminen on ollut yllättävää sikälikin, että se on oikeasti lähentänyt mun mielestä meidän parisuhdetta. Ei niin, että oltais oltu etäällä toisistamme aiemminkaan, mutta jotenkin tässä yhdessä tehdessä ja ennen kaikkea yhdessä kokiessa onnistumisia ja samalla ”luodessa” jotakin uutta, on lähennytty ihan eri tavalla. Me ei olla koskaan oltu se seesteisin pariskunta, ja me voidaan kyllä saada maailmanluokan riita aikaiseksi ihan about mistä tahansa. Esimerkiksi sulkapallopelit toisiamme vastaan on vaaravyöhyke 😀 Ollaan molemmat temperamenttisia, mutta onneksi lyhytvihaisia. Välillä on toisella tai molemmilla pinna kireellä, mutta toisaalta kaikki pienet riidat unohtuu ihan minuuteissa ja isommatkin päättyy aina siihen, että halataan ja unohdetaan.

Meidät on molemmat kasvatettu tosi samalla tavalla siinä mielessä, että me ei kumpikaan oikeen osata mennä nukkumaan vihaisena. Riidat ei ikinä kestä aamuun asti, vaikka olisi mistä kyse. Mulla on maailman paras anoppi, joka on kasvattanut ihanan pojan ja miehen, ja se näkyy arjessa joka päivä. Onkin ihanaa kuukausien ja vuosien vieriessä huomata, miten kasvetaan enemmän yhteen ja isojen projektien tai ongelmienkin äärellä lähinnä muututaan lujemmaksi. Mä jollakin tavalla itse asiassa pelkäsin tätä remonttia. Pelkäsin sitä, että kun vedetään itsemme piippuun, ollaan koko ajan toistemme kurkuissa ja eroamassa. Toki myönnän, oon välillä kironnut miehen alimpaan helvettiin kun ollaan laitettu kotia aamukolmeen. Mutta samalla olen yllättynyt, kuinka mukavaa remontti on kuitenkin ollut. Hän arvostaa minun ideoita, minä hänen kättensä työtä. On ollut ihanaa illalla avata viinipullo ja juoda lasit viiniä sohvalla uutta seinää tai lattiaa ihastellen. Tai lähteä pitkälle kävelyllä Benjin kanssa, ja hengittää maalihöyryjen jälkeen raitista ilmaa. Sitä on arvostanut tavallistakin enemmän.

Tänäänkin piti oikeastaan laittaa vielä tauluja seinälle ja tehdä muutamia muita juttuja, jotka on jäänyt koko ajan tekemättä. Kotiin päästyämme lähdimme kuitenkin Benjin kanssa kävelylle ja tuttu kilsan matka venähtikin melkein viiden kilometrin käpöstelyksi, kun oli vaan niin mukavaa. Mukavaa vaan olla. Oli niin ihanan aurinkoista ja Benji pomppi onnellisena nuuskimassa uusia kulmia, että ei ollutkaan yhtään kiire kotiin. Kyllä ne viimeiset kotijutut vielä hetken malttaa.

Niiin, ehkä tämä ei olekaan ollut niin kauheeta. Mut silti. Jos ei nyt hetkeen muutettas 😀 Tää oli mun neljäs muutto kahden vuoden sisään, joten ei ihmekään, että on ottanut vähän voimille.

mustavalko (8 of 12)

mustavalko (6 of 12)
mustavalko (1 of 12)

mustavalko (11 of 12)

COS paita
GINA TRICOT farkut
VALENTINO kengät
CHANEL laukku
H&M takki

Asu oli tällä kertaa hyvin mustavalkoinen höysteenä vähän puuteria ja beigeä. Mullahan on tää sama paita myös vaaleana ja se on näkynyt hyvin samantyyppisessä asussa Santorinilla.

Tällä kertaa yhdistin asuun rennon ohkaisen bleiserimäisen takkiin, sillä syksy on jo selkeästi täällä, eikä pelkällä paidalla oikein pärjää 🙂

Mitäs tykkäätte tästä asusta? 

Kommentit (16)
  1. Kiva kun jaksat kirjoitella blogia kiireistä huolimatta, näitäkin sun arjesta kertovia postauksia on mukava lukea 🙂

  2. Tajusin tässä et sun asupostaukset on ihan omalla levelillään verrattuna muiden bloggaajien vastaaviin. Ja nimenomaan korkeammalla levelillä! Syynä yksinkertaisesti se, että kirjoitat aina oheen jotain täysin asuun liitymätöntä, kuulumisia (pidemmän kaavan kautta kuin useimmat muut bloggaajat), kommelluksia jne. Rakastan lukea näitä sun postauksia! En itse henkilökohtaisesti juuri innostu, jos asukuvien alle kirjoitetaan muutama lause asusta ja että kuuluu iha hyvää. Sä oot kuitenkin näiden asupostauksies kanssa ihan erilainen, kiitos siitä! 🙂

    1. Pakko kompata tätä! Oot lähestulkoon ainoa bloggaaja, jonka asupostaukset jaksan lukea alusta loppuun, kun muissa blogeissa selaan vain pikasesti kuvat. Annat paljon enemmän tarttuma pintaa, kun kerrot arjen tempuista niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki ei ole vaan sellasta vaaleenpunasta hötöä chanel laukkujen keskellä! Eli kiitos näistä postauksista! Piristät superina töiden aamusta kahvihetkeä 🙂

      1. Täälläki kompataan! Jätän lähes aina viimeseksi Annan postaukset, kun tietää että siellä on aina hyvää tekstiä. 🙂

        1. Ylipäätänsä teksi on erittäin hyvää ja miellyttävää lukea, oon nyt muutamana päivänä oikein jäänyt ihmettelemään 🙂 varmasti olet töissä päässyt loistamaan myös kirjoittamiaosaamisellasi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *